×

Kategoriat

Katiskan sisältö on jaettu luokkiin, kategorioihin, jotka...

(työn alla, valmistunee jossain välissä Katiskan remppaa...)

Agility on koirien tatokilpailu niin hallittavuudessa kuin ketteryydessäkin. Agilityssä koiralta vaaditaan hyvää nopeutta ja vartalon hallintaa, joka asettaa omat vaatimuksensa niin treenaukselle kuin koiran huollollekin.

Maksa ja A-vitamiinimyrkytys

Ruokki koiransa sitten kuivamuonilla tai raakaruualla, niin haluttaessa buustata B-vitamiineja tai rautaa, niin näppärin vaihtoehto on käyttää maksaa. Artikkelissa Maksa ja maksa on kerrottu paljonko saa. Mutta maksasta saa myös A-vitamiinia, ja reippaanlaisesti, ja aivan riippumatta A-vitamiinin melkoisista eduista, niin sitä myös pelätään. Meille on opetettu tehokkaasti, että maksa on vaarallinen, koska A-vitamiini voi aiheuttaa ongelmia sikiölle. Kun tuohon ennakkoasetelmaan yhdistetään samalla osan ihmisten vastahanka maksan makuun ylipäätään, niin silloin koirakaan ei saa maksalaatikkoa. Samanlainen omalla tavallaan perusteeton ennakkoasenne potkii myös einesmaksalaatikkoa nilkoille, ja aivan turhaan. Se on paljon mainettaan parempi ruoka.

(lisää…)

En ole aikoihin postannut aiheesta viikon typeryydet. Joko se johtuu siitä, että sietokykyni on vähentynyt. Tai olen onnistunut sulkemaan pahimmat FB-ryhmät syötteestäni. Tai sitten ihmisistä on tullut fiksumpia – johon en aidosti kuitenkaan usko. Mutta aina joku onnistuu ylittämään hämmästyskynnyksen. Omalla tavallaan se on saavutus. Olen joskus jopa miettinyt, että ylittävätkö aihealueen lainaukset jopa teoskynnyksen, jolloin pelkkä sitaattioikeudenkin käyttö edellyttäisi lähteen merkitystä. Mutta koska vastustan henkeen ja vereen huuhaan nostamista julkisuuteen ja draama queenien pääsemistä parrasvaloihin, niin olkoot.

(lisää…)

Lyhyesti koiran revähdyksestä

SumppuPro kouluttaa osaajia koirien kokonaisvaltaiseen ravitsemukseen. Fraasihirviö, joka yksinkertaistettuna tarkoittaa sitä, että koirien ravintokouluttaja kykenee auttamaan ja opettamaan ihmisiä heidän koiraongelmissaan (poislukien koulutus, sitä ei tehdä) paljon laajemmin kuin ehdottelemalla erilaisia kuivamuonia ja lihoja, tai kuorruttamalla simppeleitä perusasioita huuhaan ja kuvitelman savuverholla. Yksi osa-alue on liikkuvat ja urheilevat koirat sekä niiden ongelmat. Osa materiaalista on kirjallista, mutta tärkeä, ellei tärkein, rooli on tekemilläni alustuksilla ja aloituksilla, joita sitten perataan syvemmälle. Yksi sellainen asia on koirien revähdykset.

(lisää…)

Molkosan

Molkosania käytetään koiramaailmassa useimmiten hiivan hoitoon, vaikkakin osa vannoo sen nimeen esimerkiksi närästyksen hoidossa. Myös muitakin, enemmän epämääräisiä terveysodotuksia löytyy, mutta niissä liikutaan vahvemmin uskon ja haaveiden tiellä. Molkosan on maitohapolla hapatettu herajuoma ja tuolle pohjalle sen terveysvaikutukset sitten perustuvat. Molkosan on terveystuotejättiläisen Vogelin valmistama ja bisnesalueelleen uskollisena Vogelin omat lupaukset ovat huomattavan… positiivissävytteiset. Ymmärrettävää, sillä terveystuotteiden myynti on miljardibisnestä ja kaikki mikä lisää myyntiä, on Big Herbin alalla suositeltavaa sekä kannustettavaa, eivätkä faktat saa hidastaa rahan tahkoamista. Mutta katsotaan kykeneekö Molkosan sisältönsä puolesta täyttämään lupauksensa.

(lisää…)

Levät rinnakkain

Maailman ihmeitä tekevistä superfoodeista ihmeellisimpiä ovat ehkä levät. Merilevän tuntenee suurin osa koiraan ruokkivista, ainakin nimeltä. Se on kuitenkin raakaruokinnan yksi yleisesti käytetyistä lisistä, jonka arvo on jodissa. Makean veden levät taasen ovat harvinaisempia ravintolisiä. Kyseessä saattaa olla julkaisuharha, eli niitä käytetään, mutta niistä ei puhuta. Tai sitten ne ovat vain liian kalliita koirien päivittäisruokintaan ja omistajat popsivat niitä mieluummin itse.

(lisää…)

Klorella

Klorella on levien sukua. Se kasvaa helposti ja nopeasti, jonka takia se on otollinen viljeltävä ravintolisäkäyttöön. Se voidaan luokitella superfoodien joukkoon, koska siihen liitetään huomattavan paljon kestämättömiä terveysväitteitä sekä yliampuvia ravinto-odotuksia. Kuten aina levätuotteiden kohdalla, organic-leima etiketissä ei tarkoita samaa kuin meikäläinen oletus luomusta on, joten klorellan kohdalla on mietittävä einen samoja riskejä kuin vaikkapa serkkutuotteen spirulina kohdalla.

(lisää…)

Spirulina

Spirulina on siniviherleviin kuuluva mikrolevä 1. Aidommin kyse on nipusta syanobakteereja enemmän kuin levistä, ja spirulina tarkoittaa nykyään ruuaksi kuivattua kasvustoa. Mutta tuo menee enemmänkin jo biologian nippeleihin. Sitä viljellään ruokalisäksi, eikä myytävä siis ole ns. villiä levää. Luomua se on vain jos valmistavassa maassa tuotanto täyttää luomun vaatimukset. Organic-leima on siten käytännössä vain markkinointikikka ja tarkoittaa vain sitä, että se on kasvatettu joko altaissa tai järvialtaissa – aivan kuten meikäläinen kalankasvatus – ei teollisuuslaitoksessa.

(lisää…)



Näihin viitattiin:

  1. Wikipedia: Spirulina tilanne 6.6.2017

68: Normilihavuus

Kaffepaussi häikästellään ikuisuuskysymyksen parissa: onko koiran lihavuus pahasta. Ei se ole. Suurempi riski hoikkuus on, varsinkin kun se turhan usein kääntyy laihuudeksi. Huippu-urheulevat koirat pidetään timmeinä suorituksen takia, ei siksi, että se olisi koiralle terveellistä.

(lisää…)

67: Raaka vs. lihapohjainen ruokinta

Kaffepaussi on melkein paussi, koska se ei paussi, vaan töitä, ja koska en juo kahvia. Aidosti klippi on muutaman minuutin lainaus Sumpun luennosta Koiran ruokinta: perusteet (just nyt vielä editoinnissa, tullee 15.5. illemmalla). Ensin selitetään miksi meidän pitäisi luopua termistä koirien raakaruokinta, ja sen jälkeen kerrataan miksi on kestämätöntä väittää koirien lihapohjaista ruokintaa yleisesti epäterveelliseksi verrattuna kuivamuoniin.

(lisää…)

Eräästä tuotemerkistä on käyty väittelyä, onko se täysravinto vaiko eikö. Valmistaja väittää, että on, mutta minä olen eri mieltä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009, rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä sanoo määritelmien kohdassa, kolmannessa artiklassa seuraavaa:

  1. b) ”eläinten ruokinnalla suun kautta” tarkoitetaan rehujen saattamista suun kautta eläimen ruoansulatuskanavaan sen ravintotarpeiden tyydyttämiseksi ja/tai terveen eläimen tuottavuuden ylläpitämiseksi;
  2. i) ”täysrehulla” tarkoitetaan rehuseosta, joka koostumuksensa perusteella on riittävä päiväannokseksi;
  3. s) ”merkinnöillä” tarkoitetaan rehuun liittyviä ja siihen viittaavia tai sen mukana olevia mainintoja, mukaan lukien mainontatarkoituksessa olevat maininnat, tietoja, tavaramerkkejä, tuotenimiä, kuvia tai tunnuksia kyseisen rehun pakkauksessa, säiliössä, tiedotteessa, etiketissä, asiakirjassa, vyötteessä tai kauluksessa taikka internetissä;

Fediafin julkaisu, Nutritional guidelines, määrittelee seuraavaa: Nutrient requirement Is the quantity of a nutrient that must be supplied to an animal in order to satisfy its metabolic needs. It reflects the minimum average level of intake of a nutrient, which, over time, is sufficient to maintain the desired biochemical or physiological functions in a population.

Fediafin julkaisussa esitellään kolme erilaista tapaa ilmaista ravinteiden määrät, joista kaksi viimeistä on vain yksikkömuunnoksia: When formulating pet foods, manufacturers should not use a reference to minimum requirements but minimum recommended levels ensuring adequate nutrient intake as contained in this guide. The nutritional tables are provided in “units/100g DM” (Tables A1 & B1), “units/1000kcal ME” (Tables A2 & B2) and “units/MJ ME” (Tables A3 & B3).

Lyhyesti: Päivä-annoksen tulisi riittää eläimen tarpeisiin, ja muuta ei saa väittää.

Kotimaisen tuotteen valmistaja on käyttänyt tuotteissaan tapaa 100g/DM, eli ravinto-aineen määrä ilmoitetaan kuiva-aineyksikköä, tässä tapauksessa 100g kohden. Arveluttavaksi homman tekee se, että koira harvoin syö riittävästi kuiva-ainetta, koska tuote on märkää, ja Fediafin määritelmä on tehty kuivalle ruualle, jolloin kuiva-ainetta syötäisiin oletetusti lähes tuplamäärä. Oletusreseptiikassa on laskettu mukaan mm. viljoista tai muista lähteistä saatavia hiilihydraatteja, joita tässä tuoteperheessä ei ole. Päiväannos ei siis märän tuotteen kohdalla välttämättä riitäkään ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämiseen.

Suomalainen valmistaja ilmoitti tiedotteessaan seuraavat vaihteluvälit tuotteidensa tietyille hivenaineille:

Jodi 0,16 – 0,20 mg kuivaaineesta/100g
Sinkki 9,44 – 11,40 mg kuivaaineesta/100g
D 82,00 – 141,40 IE kuivaaineesta/100g
E 4,85 – 5,82 IE kuivaaineesta/100g

Fediafin imoittamat määrät per 100g kuiva-ainetta samoille aineille (vaihteluväli muodostuu eri kulutustasoista) ovat:

Jodi 0,11-0,12 mg /100gDM
Sinkki 7,20-8,34 mg/ 100gDM
D 55,20-63,90 IU/100gDM
E 3,60-4,17 IU/100gDM

Tällä tavalla tarkasteltuna kyseessä on kuin onkin täysravinto. Mutta asiassa on muutama pieni muuttuja, jotka (on tietoisesti, väitän minä) jätetty huomioimatta:

7 kiloisen pikkukoiran suhteellinen kulutus on suurempi, kuin isolla, 30 kiloisella koiralla, joten sen pitäisi syödä ravintorikkaampaa ruokaa, eikä kulutuskäyrä ole lineaarinen. Näin ollen ei voida tehdä johtopäätöstä, että ruoka riittää, jos lasketaan vain yhden koiran tarpeiden mukaisesti. Edellä mainittujen koirien tarpeet samojen ravintoaineiden osalta ovat Fediafin metaboliselle painolle (EP^0,75) ilmoittaman taulukon mukaan seuraavat:

Aine                   Määrä/MEkg   30 kg tarve       7 kg tarve

Jodi                    0,03 (mg)          0,385                 0,129
Sinkki                 2 (mg)                25,64                 8,61
D-vit                   0,38 (µg)           4,871                 1.635 (D-vitamiini muunnettu IU -> µg, 15,20,025 IU =3,8 µg)
E-vit                   1 (IU)                 12,82                 4,30

Kummallekin koiralle voidaan eri elämäntilanteissa joutua syöttämään eri määriä ruokaa. Valmistaja antaa ohjeelliseksi ruokamääräksi yleisesti 2-5% koiran painosta. 7 kiloiselle koiralle 140 g päivässä, ja 20 kiloiselle 600 g päivässä. Noissa määrissä on valmistajan ilmoittaman kosteusprosentin mukaan laskettuna kuiva-ainetta 50,68 g ja 217,2 g.

Jos tarkasteltua ainetta on tuotteessa vaihteluvälin minimimäärä, koirien saannit päivittäisestä ruuastaan ovat seuraavat:

30 kg                  7kg

Jodi                    0,35                   0,08
Sinkki                 20,50                 4,78
D-vit (µg))         4,453                 1,039
E-vit (IU)           10,53                 2,46

Kuten tästä nähdään edelliseen taulukkoon vertailemalla, minimiannoksella ollaan jo väistämättä koiran ravitsemuksellisten tarpeiden alapuolella, vaikka kuiva-aineen pitoisuudet saavutetaankin. Jos pitoisuudet ovat ylärajalla, mutta koiran ruokamäärä edelleen 2%, isoltakin koiralta jää edelleen vajaaksi sinkki, jota saadaan 24,76 mg, ja E-vitamiinin kanssakaan ei päästä ihan tarpeeseen, sitä saadaan 12,64 IU. D-vitamiini ja Jodi kuitenkin ylittyvät. Pikkukoiralla jäädään edelleen alle kaikesta, paitsi D-vitamiinista, jota saadaan 1,79µg. Jodia tulee 0,10 mg, sinkkiä 5,78 ja E-vitamiinia 2,95 IU.

Jos ruokamäärä nousee 5% (1,5 kg ruokaa, 543 g kuiva-ainetta) koiran painosta, saannit ovat 30 kg koiralla seuraavat:

min                     max

Jodi                    0,87                   1,09
Sinkki                 51,26                 61,90
D-vit                   1,113                 1,

Kuvituskuva

920
E-vit                   26,34                 31,60

7 kiloisella saannit 5% ruoka-annoksella (350 g ruokaa, 126,7 g kuiva-ainetta)
näyttävät tältä:

min                     max

Jodi                   0,20                   0,25
Sinkki                 11,96                 14,44
D-vit                   2,60                   4,48
E-vit                   6,14                   7,37

Minimi ja maksimi tarkoittavat ilmoitetun vaihteluvälin ylä- ja alarajaa. Kun koira syö PALJON, tässäkin tapauksessa sen tarpeet täyttyvät. Se ei sinänsä ole ihme, sillä jo aiemminkin on todettu, että riittävä ruokamäärä riittää kyllä kattamaan ainakin sohvaperunoiden tarpeet, ja tämä tapahtuu myös muilla liha-pohjaisilla ruokinnoilla. Onkin eri asia, kuinka paljon koira voi syödä tarpeidensa täyttämiseksi lihomatta, ja lähdetäänkö liikkeelle siitä, että täytetään rehuille asetetut vaatimukset (Fediaf), pelkät absoluuttiset minimitarpeet (NRC) vai pyritäänkö parempaan.

Energian kautta ilmoitettunakaan kyseinen tuoteperhe tuskin täyttää Fediafin kriteerejä, sillä lihapohjainen, rasvainen ja lähes hiilihydraatiton ruoka on energiatiheää, ja silloinkin pitoisuuden pitäisi olla korkea, jotta pienempi syöty määrä riittää. Energiayksikköä kohden tarve on alunperinkin määritelty tavallaan takaperoisesti – kuinka paljon koira syö laskennallista energiaa päivässä, ja mikä määrä täytyy olla energiayksikköä kohden, jotta kilokohtainen koiran tarve saadaan täyteen. Laskekoon ken jaksaa, minä en jaksa.

Tutkimattomia ovat lihan tiet

“Raakaan lihaan perustuvan ravinnon terveyshyödyistä ei ole olemassa kunnolla dokumentoitua näyttöä, mutta sen riskeistä on.”

“Toistaiseksi ei ole tieteellisiä tutkimuksia, joissa raakaruokinnan kliinisiä hyötyjä olisi tutkittu, saati osoitettu.”

(lisää…)

Sinkin prosentit

Sinkki on ehdottoman tärkeä mineraali ja huomattavan vaikea saada ruuasta riittäviä määriä. Tilannetta ei helpota yhtään sekään, että se imeytyy niin huonosti. Onneksi maailmassa on lisäravinteita, joilla täydentää koiran (ja omaa) ruokavaliota. Valitettavasti läheskään kaikki lisäravinnevalmistajat eivät kerro mikä on vaikuttavan aineen pitoisuus, vaan ratsastavat yhdisteen määrällä. Useimmiten vaikuttavaa ainetta on alle puolet tai vähemmän yhdisteessä. Tämä kikkailu ei niinkään näy Suomen markkinoilla, mutta isossa maailmassa siihen törmää. Siksi kannattaa aina varmistaa paljonko aidosti saa.

(lisää…)

Geenilottokone

Tässä taannoin käytiin idioottimaista keskustelua perimästä. Siitä, miten asiat kulkeutuvat tai ovat kulkeutumatta. Ja mikä huolestuttavinta, on se, että aina edes kasvattajat eivät tunnu ymmärtävän, mistä periytymisessä oikeastaan on kyse. Siis, olkaa hyvä, tässä pieni perusopas geeneihin ja perinnöllisyyden ihmeelliseen maailmaan. (lisää…)

 

Lukiossa opetettiin, että kolumnin yhteydessä kuuluu olla kirjoittajan kuva.

Hei, olen Reetta Mantovaara ja tämä on ensimmäinen blogipostaukseni Katiskaan. Katiskan Facebookissa joku on nimeni saattanut nähdä vilahtelevan, toinen jossain muualla -loput eivät ole koskaan kuulleetkaan. Tänään haluan kirjoittaa asiantuntijoista sekä tiedon ja uskon eroista. Asioista, joista on puhtuttu muiden toimesta jo aiemmin, ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi.

Wikipediasta: Kolumni on sanoma- tai aikakauslehdessä omalla palstallaan säännöllisesti julkaistava lyhyt kirjoitus, jossa toimittaja tai avustaja esittää oman mielipiteensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Kolumni eroaa uutisesta siten, että kirjoittaja esittää siinä henkilökohtaisen mielipiteensä ja tarkastelee asiaa vain valitsemastaan näkökulmasta. Lisäksi kolumneissa voidaan käyttää uutista laajemmin eri tyylikeinoja kuten ironiaa tai huumoria. Kolumnin tyylilajiin kuuluu, että kirjoittajalla on oikeus piikitellä ja esittää olevansa oikeassa.

Seuraava artikkeli täyttää siis pääosin kolumnin määritelmän, vaikka Katiska ei olekaan lehti. Tosin on riski, että käy kuten eräässä tiedon tulkitsemista käsitelleessä tutkimuksessa. Siinä joukolle ihmisiä annettiin täysin neutraali teksti liittyen J.F.K.:n salamurhaan.  Ne, jotka uskoivat salaliittoihin saivat materiaalista teorioilleen vahvistusta, ja jotka eivät uskoneet saivat vahvistusta omalle mielipiteelleen.

Suoritan tällä hetkellä (tammikuu 2017) Sumpun ravintokouluttaja -koulutusta. Siirryin juuri kolmanteen moduuliin, jossa käsitellään liikkuvia ja sairaita koiria sekä eri ikäkausien muuttuvia tarpeita. En siis suinkaan ole valmis koirien ravitsemuksen asiantuntija, mutta ei kukaan ole -oikeasti. Siihen on kaksi pääsyytä, joita aion tänään käsitellä. Ensimmäinen on, ettei Suomessa ole virallista koulutusta koirien ravitsemuksesta -sitä ei ole tarjolla edes eläinlääkäreille. Toinen on, että tieto muuttuu, vaikka koirat eivät.

Aloitetaan helposta: eläinlääkärit. Heidän joukkonsa on laaja ja eläinlääketieteen osaamisen taso vaihtelee. Kokemukseni mukaan koulusta on mahdotonta saada sitä kokemusta, jota 30 vuotta alalla tuo. Eläinlääkärit jakavat ruokintavinkkejä ja monien mielestä valkoinen takki riittää perusteeksi ohjeiden oikeellisuudesta.

Tällöin unohdetaan kolme asiaa. Ensinnäkin eläinlääkärin 360 opintopisteen kerääminen kestää vähintään 6 vuotta, siitä koirien ruokintaa on yksi kurssi. Toinen unohtuva asia on, että he eivät ole koiralääkäreitä vaan opinnot käsittelevät myös nautoja, sikoja, hevosia, kanoja, kaneja, kissoja, kirahveja, jne. Tietysti Suomessa painotus on Suomessa yleisimpiin eläinlajeihin eli kotieläimiin ja lemmikkeinä pidettäviin pieniin nisäkkäisiin, joihin koirakin kuuluu.

Kolmantena kannattaa muistaa, että muun muassa lehmien ruokinnan suunnittelee agroloki -eläinlääkäri kutsutaan paikalle syöttämään magneetteja, kun lehmä on liponut suuhunsa rautanaulan (kyllä, lehmät syövät kielellään). Tai yritäpä selvittää akvaariokalojen ravitsemuksellisiatarpeita ja kysy siitä eläinlääkäriltäsi. Muista ottaa kamera valmiiksi, jotta ehdit saada ilmeestä kuvan. Eläinlääkärit ovat siis ammattilaisia erikoisalallaan, eikä se ala ole koirien tai muiden eläinten ravitsemus.

Mistä siis tunnistaa koirien ravitsemuksen ammattilaisen? Varsinkin, jos täysin noviisina yrittää erottaa koirien ravitsemuksella rahastajan koirien ravitsemuksellisten tarpeiden tuntijasta. Vaikeaa. Tiedän. Homma on huomattavasti helpompi sellaiselle, joka jo asiasta jotain tietää (eikä vain luule tietävänsä).

Lähdetään tutummasta eläinlajista eli ihmisestä. Ainakin 30 vuotta kouluissa on opetettu ravintoympyrää ja -pyramidia. Eikä siltä nykyaikana monikaan koulunsa jo aiemmin käynyt ole voinut välttyä, jos vähänkään seuraa mediaa. Ihmisten ympyrät ja pyramidit koostuvat aina useasta osasta: kasvikunta, viljat, lihat, maitotuotteet, rasva, perunat. Osittain tämä palvelee tuotantoa, mutta tällä kertaa keskitytään siihen, että osia on useita. Koirien ruokapyramidit ja -ympyrät olisivat erilaisia, mutta niissäkin olisi useita osia. Jos siis joku väittää, että yhdestä raaka-aineesta saa kaiken, niin suhtaudu tämän ”asiantuntijan” puheisiin skeptisesti.

Koirien ravitsemukselliset tarpeet ovat erilaiset kuin ihmisen, koska koira on lihansyöjä, ja ihminen on sekasyöjä. Jos törmäät ”asiantuntijaan”, joka väittää esimerkiksi koiran saavan kaiken tarvitsemansa luusta tai puurosta tai kasvissoseesta tai edes lihasta, pidä kukkaron nyörit visusti kiinni ja etsi apua toisesta suunnasta.

Pentu on terve, kun se leikkii. Kuvan © Laura Hanni

Aito asiantuntija ei siis päästä sinua helpolla sanomalla, että koira saa kaiken tarvitsemansa liha-makaroonilaatikosta vaan hänen ohjeissaan mukana on joskus kinkkisiäkin asioita, jotka helposti kuitataan turhana hifistelynä tai liian vaikeina (avaruustieteenä). Asiantuntija kuitenkin yrittää neuvoa asiat (paremman sanan puutteessa) maallikon ymmärrettävällä tai vähintään toteuttamiskelpoisella tavalla. Jos on taipuvainen sanomaan, että mutulla pärjää, kannattaa hetkeksi palata 1500-luvun merimiehiin ja yksipuolisen ruokavalion aiheuttamaan keripukkiin. Huolimatta siitä, että terve koira ei tarvitse C-vitamiinia ravinnostaan, muita ravitsemuksellisia tarpeita sillä kuitenkin on.

Aidon asiantuntijan tunnistaa myös siitä, että hänellä on halua jakaa tietoaan julkisesti myös ilmaiseksi. En tarkoita, että aito asiantuntija haluaa tehdä juuri sinun koirallesi kattavan ruokintasuunnitelman Facebook -ryhmässä. Mutta saat vastauksen esimerkiksi kysymykseen riittääkö perusterveelle perustessulle perusrasvalla 2mg E-vitamiinia per painokilo (riittää), ilman rahojesi siirtymistä toiseen taskuun. Poikkeuksiakin löytyy, mutta he tekevät leipätyökseen tutkimusta eri eläinten ravitsemuksesta, joten resurssit tulenevat vastaan. En tarkoita Katiskan perustajaa, joka tuntee nimen Jakke Lehtonen.

Edellisen kappaleen viimeinen lause on ihanan aasinsilta sille, etten voi olla ruotimatta Lehtosta edes muutaman sanan verran ensimmäisessä Katiska-kirjoituksessani. Olen nimittäin lukenut tätä saittia vaihtelevalla aktiivisuudella yli 10 vuotta. Aloitin siis ennen Facebookin valtakautta, aikana, jolloin Koirat.com -foorumi oli voimissaan. Jo silloin, tai ehkä jopa nykyistä enemmän, Jakke oli kärkäs tuomaan mielipiteitään esille ja sai vastaansa anonyymiä ryöpytystä. Minäkin olen Jagsterin kanssa tingannut nimimerkin takaa suurella 18-kesäisen sykkeellä, kun hänen jakama tietonsa ei ole sopinut Minun musta-valkoiseen maailmaani. Maailmaan, jossa Joku Muu oli ehtinyt ensin sanoa Jotain Muuta. Tänä päivänä luulen kuuluvani siihen määrittelemättömään massaan, joka Katiskan Facebookissa tunnetaan ikäänkuin Jaken cheerleadereina.

Onko minut siis aivopesty niin sanottuun Katiska -kulttiin? Ei. Minun maailmani on lähes yhtä musta-valkoinen kuin 10 vuotta sitten. Väliin tunki sellaisia asioita kuin ikä, elämä, yli kaksikymmentä koiraa sekä niiden tuoma oppiminen -näiden seikkojen vuoksi minua voi kuulemma nykyään rouvitella, vaikka olenkin neiti. Terveiset edellä mainitulle herralle.

Kokemuksen pohjalta opin, että Jakkekin puhuu suurimmaksi osaksi sellaisen tiedon pohjalta, joka on kenen tahansa saatavilla eli tarkistettavissa Internetin ihmeellisessä maailmassa. Onko esimerkiksi PubMed tuttu? Tuo tieto on vain koottu tänne Katiskaan ja Sumppuun, sekä höystetty yli 30 vuoden ja yli 300 koiran kokemuksella.

Olen minä kuluneen vuoden aikanakin ollut eri mieltä Lehtosen kanssa ja löytänyt Katiskasta sellaisia kirjoitusvirheitä, jotka tekevät tekstin virheelliseksi, vaikka näin ei olisi tarkoitettu. En ole kuitenkaan kokenut tarvetta huutaa asiasta somessa vaan olen huomauttanut asiasta yksityisemmin. Kuittailun saattelemana, puolin ja toisin. Se Lehtosesta ja ihmisten toimintatavoista netissä, palataan koirien tarpeisiin.

Olen usein törmännyt Facebookissa väitteeseen eli luuloon, että Katiskan suositukset koirien ravitsemuksesta olisivat jotain ihan muuta kuin muun maailman suositukset. 13.1.2017 Koirien muutamien ravintoaineiden tarpeina pidetään seuraavia NRC 2006 suosituksia, Katiskan suositus on mainittu erikseen. Pelkkää nappulaa syövät saavat NRC:n määrät automaattisesti ruoastaan, jos saavat ruokaa riittävästi.

  • NRC määrittelee koiralle tarpeet välttämättömille aminohapoille, jotta aminohappoja saadaan riittävästä on koiran saatava riittävästi proteiinia. Tuo määrä on proteiinin lähteestä ja koiran liikkumisesta riippuen 5g/MEkg ja 5g/EPkg välillä.
  • Rasvaa tarvitaan sen verran, että koira ei ole laiha tai lihava. Myös NRC:n mukaan koira tarvitsee omega-6 ja omega-3 (EPA ja DHA, ei ALA) -rasvahappoja
  • Hiilihydraateille ei koiralla ole tarvetta.
  • A-vitamiini 30ug/MEkg tai helpommin laskettuna Katiskan 50ug/EPkg.
  • D-vitamiini 0,3ug/MEkg, joka huomioi D-vitamiinin merkityksen kalsiumin imeytymisessä. Katiskan suositus 0,7ug/EPkg huomioi laskennallisesti muutakin.
  • E-vitamiini 1mg/MEkg, myös muualla kuin Katiskassa ehdotetaan 1-3mg/EPkg, koska rasva lisää tietyssä suhteessa E-vitamiinin tarvetta.
  • Kalsium 130mg/MEkg, imeytymisen vuoksi Katiskakin kehottaa tuplaamaan annettavan määrän, ja nappuloissa on huomattavasti enemmän kalsiumia.
  • Sinkki 2mg/MEkg, joka imeytymisen vuoksi kannattaa kertoa neljällä, jolloin päästään Katiskan 2mg/EPkg. Sinkkioksidi pitää tuostakin määrästä vähintään tuplata.
  • Jodi 29,6ug/MEkg, raakaruokkijoille suositellaan lähteeksi merilevää ja mineraalisuolaa, koska muualta sitä on vaikea saada.
  • Natrium 26,2mg/MEkg on mukana vain muistuttamassa, että koira tarvitsee natriumia eli sen ei tarvitse elää suolattomalla ruokavaliolla.

Näillä pääsee jo pitkälle, muiden tarpeiden miettiminen kuuluu niin sanottuun hifistelyyn ja erikoisruokavalioihin, mutta tietoa löytyy Katiskan artikkeleista tai vaikka NRC:stä. Vaikka ei raakaruokkisi koiraansa, kannattaa vilkaista vähintään Katiskan artikkeli Koiran raakaruokinta FAQ: TOP-10 siitä löytyy vinkkejä ravintoaineiden saantilähteiksi ja niitä kannattaa verrata täysravintonappuloiden raaka-ainesisältöön. Tässä vaiheessa lienee syytä hetki miettiä aiemmin mainittujen ”asiantuntijoiden” suosituksia.

Joidenkin mielestä mutulla pärjää hyvin, eikä koiran tarpeita tarvitse miettiä. Eihän sotien aikaankaan tai vähän niiden jälkeen puhuttu koirien ravitsemuksellisista tarpeista. Sitä vanhempaa aikaa ei kannata yrittää ymmärtää -ellet satu olemaan kulttuurihistorioitsija. Mieti hetki työpaikkasi lounastaukoa tällä viikolla. Tai kahvipöytäkeskustelua naapurin rouvan kanssa. Sen jälkeen muistele tai kuvittele sotien aikaisia vastaavia keskusteluja. Suosittelen keskittymään lähinnä alempaan keskiluokkaan, jota suurinosa nykypäivänkin koiranomistajista on. Pyörivätkö tuolloin puheissa ulkolaisten ja kotimaisten tomaattien erot tai bataatin paremmuus perunasta saati yhden kynsilakan paremmuus toisesta? Eivät niin. Tuolloinkin koirien tarpeet olivat olemassa, niitä ei vain tiedetty, eivätkä ne olleet prioriteettilistan kärjessä. Sitä vähäistä olemassa olevaa tietoakaan ei ollut kaikkien saatavilla kuten Internetin mullistettua tiedonhaun ja -saatavuuden. Vaikka koirat (ja ihmiset) pärjäsivät, ei niiden karva juuri kiiltänyt tai elinikää yli 10 vuotta karttunut.

Haluan siis muistuttaa, että tietoon kannattaa uskoa, tieto ei ole synonyymi kultille ja tieto voi muuttua ja muuttuu. Vielä 80-luvulla koirien luultiin saavan D-vitamiininsa auringosta, toisin todistettiin ja suositukset muuttuivat. Tänä päivänä, jos joku väittää koiran saavan D-vitamiininsa auringosta, on hänen tietonsa auttamattomasti vanhentunutta. Onhan nykyisissä älypuhelimissakin enemmän suoritustehoa kuin ensimmäisissä, huoneenkokoisissa tietokoneissa -moniko haluaisi tuollaisen sisustuselementin nykypäivänä kotiinsa? Niimpä. Jostain on siis lähdetty, niin koirien ruokinnassa kuin tietokoneissa, mutta kehitys ei ole päättynyt.

Koska elämässä ei voi olla liikaa australiankarjakoiria (karjiksia), saatte ihastella vielä Mustin naamaa.
Kuvan © Laura Hanni, julkaistu Katiskassa kuvanottajan luvalla.

Debunkkausta kakansyönnistä

Katiskan ryhmässä käytiin keskustelua chicchoix-kasvattaja Juha Kareksen ohjeista koprofagian hoidossa. Ja koska aiheesta käytiin myös leikkimielinen kilpailu ja kiivasta väittelyä, niin käydäänpä tekstin faktat ja faktoidit läpi yksi kerrallaan. Faktojen ja väitteiden määrän voisi laskea monella tavalla, tässä kohtaa on kuitenkin tartuttu johonkin (numeroitu), ja debunkattu väite, usein useammallakin faktalla. Yleissivistyksen osalta lähdetietoja ei ole, sillä elimistön biologia ja eläinlajien eroavaisuudet opetellaan peruskoulussa, ja lukion biologia tarjoilee varsin mainiot oppimateriaalit itseopiskeluun. Debunkkaus on sisennettynä, alkuperäinen teksti kursiivilla. Debunkkausta varten on jouduttu lainaamaan Kareksen tekstiä, alkuperäisen löydät täältä. (lisää…)

Koiran raakaruokinta FAQ: Top-10

Koiramaailman kaksi yleisintä kysymystä ovat mitä kuivamuonaa kannattaisi ostaa ja miten siirtyä raakaruokinnalle niin, että koira saa varmasti kaiken tarvitsemansa. Ensimmäiseen on helpoin vastata, sillä vastausta ei ole. Kukaan ei voi tietää mitä kannattaa ostaa, koska “kannattaminen” riippuu tuhottoman monesta asiasta ja sitä tärkeintä – sopiiko merkki X koiralle – ei kukaan tiedä etukäteen. Kannattaa tutustua Sumpun luentoon Ruokinnan idea, niin ymmärtää millä perusteilla ruokia suositellaan. Raakaruokinnan aloittaminen onkin hieman laajempi aihe, mutta perusteiltaan kohtuullisen helppo sekin. Edellytyksenä toki on, että hallitsee kertolaskun alkeet.
(lisää…)

Ripulin kotihoito

Ripuli on yksi yleisimmistä koiria kiusaavista vaivoista – harvalla koiralla ei ole ikinä ollut ripulia. Pitkittynyt ripuli kielii kuitenkin vakavammista vaivoista, ja sitä on syytä lähteä tutkimaan ja selvittämään lääkärin tai asiansa osaavan ruokintasuunnittelijan kanssa.

  • Maitohappobakteerit ja ripulivalmisteet sopivat koiran ripulin tukihoidoksi
  • Jos on epäilys, että koira on syönyt jotain mahdollisesti myrkyllistä, anna lääkehiiltä ja ota yhteys lääkäriin tarkempia ohjeita varten
  • Ripuli voi olla merkki myös isommista ongelmista, esimerkiksi suolitukoksesta – jos koira on selvästi kivulias, ota yhteys lääkäriin

Kotioloissa ripulia voi kuitenkin hoitaa niin kauan, kun koira on pirteä ja oma itsensä. Jos koira selvästi nuupahtaa eikä jaksa touhuta, on vajetta energiasta ja todennäköisesti koira on päässyt kuivumaan. Sen vuoksi nesteyttäminen onkin ripulin ykköshoitokeino.

  • Juota koiraa usein pieneiä määriä lihaliemellä tai riisin keitinvedellä, jossa on litraa kohden 1 tl suolaa ja 1tl sokeria tai hunajaa, sekä 500mg kaliumia.
  • Nestettä tulisi mennä n. 1l / 10 kg / vrk
  • Kuivumista voi seurata painamalla sormella ientä ja rypistämällä koiran nahkaa – kummankin pitäisi palautua nopeasti normaalin näköiseksi

Perustervettä koiraa voi paastottaa huoletta 24-48 h, pennun kanssa paaston pituus olisi hyvä olla kuitenkin alle vuorokauden. Ruokaa ruvetaan antamaan vähitellen, kun kaikkein akuutein ripuli on loppunut. Ruokaa annetaan aluksi pieniä määriä, ja seurataan, kuinka koira reagoi ruokaan.

  • Anna mieluiten ruokaa, johon koira on tottunutlihaliemi
  • Vältä rasvaa
  • Älä anna ensimmäisten päivien aikana lisiä tai luita
  • Hiilihydraatti on suositeltavaa, esimerkiksi kaurapuuro tai keitetty riisi käy hyvin
  • Laadukas liha on erittäin hellävarasita lihansyöjän ruuansulatukselle, varsinkin kypsänä
  • Muista neste ja elektrolyytit!

Seuraa koiran vointia, älä pidä turhaa kiirettä ruokamäärien nostamisessa, ja anna koiralle aikaa toipua. Kun kakka alkaa ensin tulla, ja sitten muistuttaa normaalia, ruokaa voi taas lähteä muuttamaan takaisin normaaliin.

Ripulin kesto on usein vain pari päivää – lopullinen toipuminen ja elimistön palautuminen vaatii kuitenkin jopa viikon varsinaisen ripulin loppumisen jälkeen

Koiran ensiapu metsässä

Kukaan ei koskaan toivo, että jotain pahaa sattuisi. Vielä vähemmän omalle koiralle. Mutta joskus sattuu ja tapahtuu, ja silloin olisi syytä olla valmistautunut jollakin tavalla. Useimmilla on jonkinlainen lääkekaappi kotona ja osalla jopa koiralle oma ensiapulaukku – voit tutustua Katiskassa yhteen vaihtoehtoon mitä moinen voisi sisältää. Mutta kun koiralle sattuu vahinko muualla kuin kotona, niin keittiön nurkassa oleva ea-laukku ei auta, eikä kukaan moista mukanaan ulkoilureissuilla kanna. Käydään läpi tärkeimmät asiat, jotka on muistettava, jos koiralle tulee tapaturma vaikkapa metsälenkillä.

(lisää…)

Pakkaskelien pikkuniksit

Pakkassäät ovat saapuneet myös eteläiseen Suomeen – ja se vaikuttaa monien koirien arkiseen ulkoiluun. Jotta ulkoilu olisi kaikille kivaa, on hyvä muistaa pari pikku juttua.

(lisää…)

6+2 apua koirien allergioihin

Koirien pöly- ja ruoka-aineallergiat lisääntyvät koko ajan. Koirissa kukkii hiiva, nahka kutisee ja tassujen välit ovat auki. Useimmiten syynä ei ole varsinainen ruoka-aineallergia, vaan kyse on laajemmasta ongelmasta, jonka nimi on sopimaton ruoka koiralle. On olemassa yksi poikkeus ja se on pölyallergiat. Niihin liittyy usein myös ruokaherkkyys. Allergia on inhottava vaiva, oli se sitten aitoa allergiaa tai muuta sopimattomuutta.

(lisää…)

TOP