×

Kasvattaja-allergia

/ / Allergia, iho-oireet, hiiva, Jagsterin poiminnat

Irlantilaista barffia. Taatusti allergiavapaa.

En käsittele tänään ahneuden, liian treenaamisen ja kinnermurtumien suhdetta. Kokeile onneasi myöhemmin. Jos tunnet minut koiramaailman foorumiympäristöistä, aiheena ruokinta tai terveys, niin voit jättää väliin tänään. En kirjoita mitään, mitä en olisi kirjoittanut jo aiemmin. Toistan itseäni. Kirjoitan eräällä tavalla uusiksi kaiken, mitä foorumit eivät ole arkistoineet. Kyseessä on ikuisuuskysymys, ja tulevaisuudessa selviän pelkällä linkillä tähän merkintään. Sen verran pysyn tyylilleni uskollisena, että raapaisen vain pintaa, syyllistän yhden ryhmän ja kaadan kaiken vastuun heidän niskaansa. Syystä tai syyttä. Koirankasvattajien vastuu allergioihin ja yliherkkyyksiin. Ovatko koirat sittenkin allergisia kasvattajille?

Allergiassa on kyse elimistön immuunijärjestelmän virheestä. Toiminta on hyvin samankaltaista kuin sen hyökätessä taudinaiheuttajaa vastaan, muitta reaktio kohdistuukin jotain sinänsä harmitonta valkuaisainetta kohtaan. Allergiat ovat kasvussa koirien parissa, olkoonkin että erittäin useasti kyseessä ei edes ole allergia. Ainoastaan tottumattomuus tai herkkyys jotain kohtaan. Koira on allerginen esimerkiksi vehnälle, mutta oireita aiheuttaakin kuivamuona – ei esimerkiksi varastettu pulla. Silloin allergiaa ei aiheuta vehnä, vaikka vehnäpohjaiset kuivaruuat oireilua aiheuttaisivatkin. Koira on herkkä – joskus jopa allerginen – joko jollekin muulle suurimmassa osassa kuivamuonista olevaan ainesosaan, taikka sitten prosessille. Valmistustekniikka aiheuttaa ongelmia. Tai raaka-aineet aiheuttavat ongelmia, jotka tulkitaan allegiaksi. Liika hiilihydraatti tai heikkolaatuinen rasva. Omistajan suhteen ei ole suurtakaan merkitystä mikä itseasiassa oireita aiheuttaa – kunhan oireet saadaan pidettyä kurissa.

Yleisesti sanotaan, että allergioiden lisääntyminen on kulkenut käsi kädessä teollisen ruokinnan kanssa. Samaa tahtia kuivamuonien kanssa. Tässä on itseasiassa kyse pseudiofaktasta, sillä kukaan ei tiedä. 30 vuotta sitten asioita ei tutkittu. Hiivaa oli silloinkin, mutta silloin yksinkertaisesti jätettiin hiilihydraatit pois. Nykyään teetetään kalliit ja turhat veritestit. Täytyyhän eläinlääkäreidenkin elää. Varpaita järsittiin, mutta silloin syytettiin furunkuloosia, märkiä kelejä tai teiden suolaamista. Koirat hilseilivät, mutta eliminaatiodieetin sijaan hankittiin ilmankostutin tai vähennettiin koiran shampoopesua. Toisin sanoen, me emme tiedä ovatko allergiat lisääntyneet ja kuinka paljon. Emme myöskään tiedä, onko teollisen ruokinnan yleistyminen vain jotain, joka tapahtui samaan aikaan allergioiden lisääntymisen kanssa. Yksi asia on ainakin varma. Koirafoorumit, vertaistuki ja yhteisöllisyys lisäävät koirien sairauksia. Se on selvästi nähtävissä. Jostain kehittyy muoti, ja hetken kuluttua se on yleisempi kuin kuppa aikoinaan Töölössä. Kunnes joku muu nousee otsikoihin. Koiranomistajien oma versio luulosairaudesta. Oikeammin lääkärikirjasyndroomasta. Mutta oireilu on lisääntynyt. Kuivamuonien suhteen voitaisiin siis käyttää vanhaa vertausta hevosista ja seeproista. Jos kuulet kavioiden kopinaa, niin kannattaa odottaa näkevänsä hevosen, ei seepraa. Todennäköisin syy on se luultavin syy. Teollinen ruokinta ja sen yleistyminen kytkeytyy allergioihin. Jollain tavalla.

Soija oli ensimmäinen, jonka sanottiin olevan allergisoiva. Olihan se sitä, mutta ei missään nimessä siinä määrin kuin mitä kuluttajia valistettiin. Soijan valkuaisainekoostumus on kasvismaailman paras. Hyvin lähellä lihaa. Koska kuivamuonissa käytettiin – ja käytetään – huomattavan vähän lihaa sen korkean hinnan takia, niin proteiinimäärää nostettiin soijalla. Siitä seurasi hiukan ongelmia, ja valmistajat itse lobbasivat allergia-ajatuksen markkinoille. Syynä ei ollut huoli koirien terveydestä, vaan hinta. Soijan maailmanmarkkinahinta oli huomattavasti korkeampi ja siten myös saatavuus heikompi. Se saatiin korvattua huomattavasti paremmalla maissilla, valmistajien mukaan paremmalla. Vähät siitä, että se on ravintoarvoltaan koirille heikko. Vähät siitä, että se sulaa huonosti. Mutta sitä on reippaasti saatavilla, ja se oli halpaa.

Heikosta sulavuudesta johtuen ulostemäärät olivat kuitenkin korkeammat ja hajuhaitat selvät. Kun sulamaton valkuaisaine sekä hiilihydraatit pääsevät paksusuoleen asti, niin niitä alkavat käyttämään ravinnokseen suoliston bakteerit. Useasti puhutaan bakteerien fermentaatiosta, käymisestä. Sivutuotteena saadaan kaasuja, joita ei kaikkea saada poistettua verenkierron kautta hengitykseen. Lyhyesti: koirat piereskelivät. Tuli hullut lehmät. Naudanlihan saatavuus romahti. Markkinat valtasi siihen asti hieman vähemmistönä ollut riisi-kana-pohjaiset ruuat. Kuluttajia opastettiin siihen, että kana on huomattavasti parempaa kuin nauta. Unohdettiin mainita, että valkoinen liha sisälsi useitakin aineita vähemmän tai ei ollenkaan kuin punainen. Unohdettiin myös mainita, että maailman kana- ja kalkkunateollisuuden tuottamat sivutuotteet olivat huomattavasti halvempia kuin nauta tai lammas. Ja helpommin saatavilla. Maissi olisi voinut jäädä ilmaston lämpenemisestä ja kasvihuoneilmiöstä huolimatta, mutta EU:n tuontisäädösten sekä USA:n maissintuottajien ongelmien takia riisistä tuli eurooppalaisille tuottajille helpompi ja jossain määrin halvempi tuote. Tällä kertaa koiranomistajat saivat jotain lisäarvoa taloudellisten faktojen myötä: riisi on hieman parempaa ruokaa koiralle kuin maissi. Vehnäruuat lisäsivät myös markkinaosuuksiaan. Ihmisravinnoksi kelpaamatonta vehnää ja sen sivutuotteita oli Euroopassa saatavilla, halvalla, ja toki sitä käytettiin. Nyt sen on havaittu aiheuttavan allergioita. Yllättyykö joku, että se tapahtuu samaan aikaan maailmanmarkkinahintojen noustessa ja saatavuuden heikentyessä?

Tuo pitkähkö alustus koiranruokien kehityksestä, jossain määrin historiasta, tarvittiin siksi, että avainsana allergioissa on vieraat valkuaisaineet sekä heikko sulavuus. Heikko sulavuus tarkoittaa sitä, ettei vatsalaukku saa aloitettua tehokkaasti prosessia, jonka lopputuloksena valkuaisaineiden – niiden proteiinien – sisältämät aminohapot saataisiin imeytettyä ohutsuolesta elimistöön. Valkuaisaineet joutuvat kokonaisina paksusuoleen, jonne niiden ei kuuluisi päästä kuin erittäin harvoin. Nyt syötetäänkin ruokaa, jonka proteiineista leijonan osa on huonosti sulavaa. Muistetaan, että koira on lihansyöjä, jonka ruuansulatus on tehty hyödyntämään helposti sulavaa lihavalkuaista, ei kasvista. Jos joku epäilee, niin kannattaa kaivaa biologian kirjat esille, ja tutustua mitä kaikkea lehmän ruuansulatus joutuu tekemään. tai kuinka tuhlaileva on vähemmillä vatsalaukuilla varustetun hevosen ruuansulatus. Kasvisruoka on huonosti sulavaa ruokaa. Vegetaristit saavat puhua aatteestaan vaikka kuinka, mutta ei se asiaa muuta. Ruoka-aineallergioissa sulamaton valkuainen pääsee paksusuolen seinämän läpi – vaikka ei pitäisi, mekanismi ei täysin ymmärretä – ja immuunijärjestelmä hyökkää. Tapahtuu herkistyminen. Ensikosketus. Se tarvitaan aina allergioissa. Ihminen tai koira ei voi koskaan olla allerginen jollekin, jota se ei ole koskaan saanut. Fakta joka kannattaa muistaa kun tavaa veritestin tuloksia kaikista niistä joille koira on allerginen. Murentaa jossain määrin testin luotettavuutta, kun listalta löytyy kuningaspingviini, saimaan norppa ja jääkaudella kuollut mammutti. Seuraavalla kerralla immuniteetti tietää mitä tehdä, ja hyökkää täydellä voimalla. Seurauksena se minkä me tunnemme allergisena oireiluna. Virhetoiminta, koska se vieras proteiini ei kuitenkaan ole uhka.

Koiranpentu syntyy erittäin kehittymättömänä. Syntyessään, ja aina silmien aukeamiseen asti, se on pelkkä refleksieläin. Sen aivojen kuorikerros aktivoituu vasta silmien aukeamisen aikoihin. Ei pentu tietoisesti hakeudu nisälle. Sisään rakennettu reaktio, jota ohjaa erittäin pitkälle kuonosta löytyvä “lämpötunnistin”. Pikkupentu ei siis tuhistessaan ole sen enempää kuin lämpöhakeutuva ohjus. Kuumavesipullo sotkee hommman ja eksyttää pennun. Vie pahasti pois glamuuria kasvatustyöstä, eikö? Mutta pikkuvinkkinä kasvattajanaluille, jotka hätäilevät kun pennut ovat levällään laatikossa, eivätkä löydä emää tarpeeksi tehokkaasti – painelevat ympäri laatikkoa huutaen. Kannattaa pudottaa pentuhuoneen lämpötilaa, helpottaa suunnistamista. Samaan kehittymättömyyteen kuuluu myös ruuansulatusjärjestelmän kehittymättömyys. Pikkupennulla se kykenee hyödyntämään ainoastaan emän maitoa. Kyky sulattaa muuta kehittyy iän myötä. Kaikki edellä mainittu, onko tuleva johtopäätös yllätys kenellekään?

Kasvattajat haluavat osallistua. He asuvat pentulaatikossa. Ensimmäiset kaksi viikkoa pennut ovat itseasiassa aika tylsiä. Syövät ja nukkuvat. Tissittävät pennut hännät vipattaen menettävät kohtuullisen nopeasti uutuuden viehätyksensä – vaikka sitä ei julkisesti myönnetäkään. Paitsi kokeneet kasvattajat, joiden mielestä tuo on parasta aikaa. Ei tarvitse edes siivota suuremmin, emä hoitaa senkin. Noin kahden viikon iässä aukeavat silmät. Pennut alkavat ymmärtämään jotain ympäristöstään, ne ovat jo yksilöitä – eivät enää refleksieläimiä. Kasvattaja pääsee osallistumaan. On hirveä pakko päästä tekemään jotain. Punnitseminen ja eriväristen villalankojen kanssa leikkiminen ei tyydytä enää. Painokäyrät olivat kivoja, ensimmäisen viikon. Koska muutakaan ei voi tehdä, niin aloitetaan totuttaminen kiinteään ravintoon. Puhutaan lisäravinnon antamisesta, vaikka määrät niin massassa kuin energiassa tekevät siitä itseasiassa pääasiallisen ravinnon. Tyyli riippuu kasvattajan mentorista tai luetun kirjallisuuden tuoreudesta, Toiset aloittavat maissivellillä, vanhaa kaartia. Valistuneemmat taasen kuivamuonien puppy-versiota – sitä maissia tai riisiä jatkettuna hivenellä kanaa. Tarvitseeko jatkaa pidemmälle? Pariviikkoinen, enintään kolmiviikkoinen pentu, jonka ravinto kuuluisi olla vielä maito – edes alkukantaisimmat emät eivät vielä oksenna sen ikäisille puoliksi sulatettua – laitetaan kiinteälle. Jota niiden kehittymätön ruuansulatus ei kykene vielä kunnolla käsittelemään. Lisäksi se kiinteä perustuu kasvispohjaiselle valkuaiselle, jota edes aikuinen koira ei kykene kunnolla käsittelemään. Kokonaisia proteiineja pääsee paksusuoleen, sieltä – edelleen vajaakehittyneen – suolen pinna läpi elimistöön. Vasta-ainereaktio. Ensimmäinen herkistyminen. Allergia.

Syynä ei ole siis jalostus, vaikka yleistä elinvoimattomuutta lisäävät siitosvalinnat auttavatkin, vaan kasvattajan toiminta. Vaikka vihaankin susivertauksia, koska koira ei ole susi, niin tässä se toimii. Susiemä syö jäniksi ja muuta pienriistaa. Se kasvismaailma, jota ne niistä saavat, on valmiiksi osaltaan sulatettua. Sen osuus on kuitenkin pieni, loppu on erittäin hyvin tai hyvin hyödynnettävää eläinvalkuaista. Mutta sitäkään ei tarjoilla pennuille sellaisenaan siinä vaiheessa kun maito ei enää riitä ja naskalihampaat rei’ittävät nisiä. Se oksennetaan, puoliksi sulaneena. Autetaan pentujen ruuansulatusta, tehdään homma puolivalmiiksi. Kasvattajien on pakko keksiä pyörä uudestaan, muutetaan satojen tuhansien, miljoonien, vuosien evoluutio. Muutetaan peto märehtijäksi.

Ihmislapsilla on todettu, että maatilojen jälkikasvulla on vähemmän allergioita kuin kaupunkilaisserkuillaan. Tulkinta on selvä, eikä sitä kiistetä – vaikka kyseessä on teoria. Syynä on infektiot. Välillä puhutaan mikroinfektioista. Maatiloilla lapset saavt suuhunsa kaikkea mahdollista. Kehon vastutusjärjestelmä joutuu tekemään töitä koko ajan. Immuiunijärjestelmä on siinä suhteessa mielenkiintoinen, että se on oppiva ja muistava järjestelmä. Harjoittelu tekee mestarin. Kun joutuu aitoihin hommiin, niin ei narahdeta vääriin hälytyksiin. Kaupungeissa eletään huomattavasti steriilimmin. Altistutaan harvemmin. Paljain jaloinkaan ei saa kulkea, likaisilla jalkakäytävillä. Ainoa virus johon tutustutaan, tuli tietokoneeseen isän tai äidin käytyä yöpimeässä epäilyttävällä web-sivustolla. Sama pätee koiriin. Pentulaatikko pestään antibakteriaalisilla pesuaineilla, vähintään kahdesti päivässä. Pentuja ei päästetä ulos, rokottamattomia. Vieraita ei päästetä katsomaan. Ja kun päästetään, niin kädet pestään. Tullaan puhtaissa vaatteissa, kylään. Ensimmäiset kokemukset vieraisiin koiriin tapahtuvat neljän kuukauden iässä, kun ollaan saatu kahdet rokotukset. Varovaisuus parvon suhteen on vain järkevää, mutta ehkä pennun muovikuplaan laittamisen sijaan löytyy vaihtoehtoja?

Herkkyys ja tottumattomuus ovat helppoja asioita. Kun koira saa pikkupentuna valmistajan A kanariisi-penturuokaa, vuotiseksi asti valmistajan A kanariisi-juniorruokaa, 7 vuotiaaksi valmistajan A kanariiisi-aktiivia ja loppuikänsä valmistajan A kanariisi-senioria, niin voidaan olla aivan varmoja, että paska lentää kun koira vahingossa löytyy rusakon raadon tai joku hyvää tarkoittava antaa makupalan. Ei ole yllättävää, että niissä perheissä, joissa metsästetään aina mahdollisimman edullisia kauppoja kuivamuonien suhteen ja merkit vaihtuvat, ei ole mitään ongelmia vaihtaa ruoka lennossa. Tottuminen. Totuttaminen.

Allergioiden perussyyt voidaan siis summata kahteen. Ensimmäinen on kykenemättömyys ymmärtää lihansyöjän fysiologiaa sekä ruuansulatusta. Uskotaan kuivaruokamainoksia. Ei käytetä sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Ollaan eksytty luonnosta. Leikitään koiraihmisiä, luetaan Konrad Lorenzia ja osataan ulkoa luonnetestin määrittelyt. Mutta silti ei lueta emää eikä pentuja, puhumattakaan että luotettaisiin emän kykyihin hoitaa pentunsa. Toinen on hirveä bakteeripelko. Paskassa ei tarvitse elää, mutta leikkaussalisteriliteettiäkään ei tarvita. Totuus on jossain siinä välissä.

Urbanisoituminen on kova juttu.

Seikkaile

Etsi tai selaa Katiskaa, ja hyödynnä mitä tarvitset

Jaa ja saa

Jaa kokemuksia, kysele ja juttele. Joko kommenteihin tai Katiskan naamaan.

Hyödynnä

Jos haluat oppia lisää, niin suuntaa Sumppuun luennoille ja koulutuksiin

Ehkä
joku
näistä?

Pentusaastetta III

11 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Pentusaastetta II

01 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Vinkki: Halvat lelut

24 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Tissivideo

23 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Viikon päättömyys: Brit Care ja kuivaliha

19 maaliskuun 2011 By Jakke Lehtonen in Kuivamuonat
TOP