Kissalla on yhdeksän elämää, mutta koiran on pakko mahduttaa seitsemän vuotta yhteen

Katiska ja koira-artikkelit

Aamenplottis

Minulla on tapana vilkaista Katiskaan tulevat linkit. Lähinnä siksi, että kiinnostaa tietää minkä tyyppisissä keskusteluissa Katiskan sisältöä käytetään. Myönnetään, uteliaisuus kohdistuu myös linkitysten sävyyn. Bongasin eräältä foorumilta (outoa, kohtuullisen asiasävyisestä ketjusta) alla olevan lainauksen. En merkitse kirjoittajaa – mainitkoon itse itsensä kommenteissa, jos tuntee halua tulla julkisuuteen.

En esimerkiksi kyseenalaista Jaken tietotaitoa: sitä varmasti riittää, mies ajattelee omilla aivoillaan ja käyttää suhteellisen asianmukaisia lähteitä taitavasti. Katiska on ihan hyvä keino suodattaa uusinta tietoa, kokemuksia ja spekulaatiota koirakansalle. Ja sillä on näemmä myös tehonsa (ja haittansa), sillä en täälläkään ole saanut kovin montaa fiksua kommenttia, mutta sitäkin enemmän linkkejä Katiskaan aiheella ”kato täältä, se kertoo kaikki vastaukset kaikkeen!”. Mennäänkö nyt siis siihen, että ennen koiranruokasäkkien kylkiä ja barf-foorumeita sokeasti lukeneet ihmiset siirtyvät vain sokeasti lukemaan Katiskaa, vieläkään pureskelematta yhtään?

 

Kirjoittaa asiaa, aika pitkälle. Tai kysyy oikeat kysymykset Katiskan suhteen, jos se niin halutaan tulkita.

Kyllä, minulla on poleeminen tapa kirjoittaa. Kyllä, minulla on kohtuullisen selvät mielipiteet. Aivan, en todellakaan pelkää tuoda niitä esille. Pitää paikkaansa, minulla on kärjistävä tapa ilmaista itseäni. Ihmisiä täytyy potkia persuksille, ravistaa hereille. Koomassa kun on vaikea ajatella.

Katiskan perusidea on nimenomaan saada ajattelemaan omilla aivoillaan. Kyseenalaistaa ne tuhannet uskomukset, jotka koiramaailmaa rivaa. Tuoda esille tutkimuksia, faktaa ja niihin perustuvia tulkintoja. Sekä olla estradina omille näkemyksilleni.

Mutta onko kirjoittaja väärässä (ja samalla myös minä) siinä suhteessa, että ihmiset uskoisivat kritiikittä mitä Jagster Katiskassa selittää? Vai saavatko kirjoitukseni ihmiset pohtimaan ja miettimään; ovatko ihmiset kykeneviä erottamaan minun mielipiteesi asiasta?

Kommentoikaa.

Tällä artikkelilla on 8 kommenttia

  1. Noob

    10 vuotta meininkiä ihmetellessäni olen todennut yhden universaalin totuuden: koiraihmiset eivät tiedä, mitä on lähdekritiikki. Jos se jossain lukee, se on suoraan raamatusta revitty ja se täytyy niellä sellaisenaan. Ihan käsittämätön ilmö!
    Mutta onhan siinä kääntöpuolikin. Ole koirasi kasvattajan kanssa, tai tarpeeksi menestyneen ihmisen kanssa, eri mieltä.. Sama kun menisi torille huutamaan ”olen spitaalinen!”.

  2. Jagster

    Olen ihmetellyt pariinkiin otteeseen sitä, että jos vastaan henkilölle, joka ei tunne nettipersoonaani, lyhyesti ja mitään perustelematta, että vaikkapa asia x ei ole noin, niin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vastapuoli huokaisee ja kiittää oikaisusta. Eli luotto kasvottomaan tekstiin ruudulla on jumalattoman luja. Toki minä olen oikeassa 😉 mutta ei mitään väitteitä saisi suoraan uskoa.

    Foorumeilla liikkuu pari persoonaa, joiden kanssa olen asioista välillä melkoisenkin eri mieltä, mutta jos he tarjoavat jotain selvää faktaa, niin en minä sitä enää tarkista. Aikoinaan sen teinkin, mutta olen jo oppinut, että niillä henkilöillä on aina faktat kunnossa – vaikka tulkinnat saattavatkin mennä metsään 😀

    Kasvattajiin en puutu, suurin osa ei tiedä koirista muuta kuin että niukin naukin erottavat nartun uroksesta (okei, ilkeä yleistys – on kasvattajissa kivoja ja osaaviakin), mutta menestyneiden kanssa on yksi vaikeus, koskee muuten jossain määrin meidänkin huushollia. Menestyminen kun on vaatinut työtä. Nähty vaivaa konkreettisissa sekä teoreettisissa asioissa. Jos unohdetaan tähdenlennot, niin siinä vaiheessa on jo ehtinyt tekemään virheitä, oppimaan niistä ja alkanut luottaa oman duunin ja tavan ”oikeellisuuteen”. Kun tuo varmuus yhdistetään koiraihmisille niin tuttuun epäsosiaalisuuteen, niin törmäyskurssi on valmis. Valitettavan usein menestyminen tuo mukanaan myös sokeuden nähdä toisia tapoja, ja tuo on road to hell – estää oppimisen. Eikä kukaan tässä(kään) hommassa ole ikinä valmis ja täysinoppinut…

  3. Noob

    10 vuotta meininkiä ihmetellessäni olen todennut yhden universaalin totuuden: koiraihmiset eivät tiedä, mitä on lähdekritiikki. Jos se jossain lukee, se on suoraan raamatusta revitty ja se täytyy niellä sellaisenaan. Ihan käsittämätön ilmö!
    Mutta onhan siinä kääntöpuolikin. Ole koirasi kasvattajan kanssa, tai tarpeeksi menestyneen ihmisen kanssa, eri mieltä.. Sama kun menisi torille huutamaan ”olen spitaalinen!”.

  4. Jagster

    Olen ihmetellyt pariinkiin otteeseen sitä, että jos vastaan henkilölle, joka ei tunne nettipersoonaani, lyhyesti ja mitään perustelematta, että vaikkapa asia x ei ole noin, niin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä vastapuoli huokaisee ja kiittää oikaisusta. Eli luotto kasvottomaan tekstiin ruudulla on jumalattoman luja. Toki minä olen oikeassa 😉 mutta ei mitään väitteitä saisi suoraan uskoa.

    Foorumeilla liikkuu pari persoonaa, joiden kanssa olen asioista välillä melkoisenkin eri mieltä, mutta jos he tarjoavat jotain selvää faktaa, niin en minä sitä enää tarkista. Aikoinaan sen teinkin, mutta olen jo oppinut, että niillä henkilöillä on aina faktat kunnossa – vaikka tulkinnat saattavatkin mennä metsään 😀

    Kasvattajiin en puutu, suurin osa ei tiedä koirista muuta kuin että niukin naukin erottavat nartun uroksesta (okei, ilkeä yleistys – on kasvattajissa kivoja ja osaaviakin), mutta menestyneiden kanssa on yksi vaikeus, koskee muuten jossain määrin meidänkin huushollia. Menestyminen kun on vaatinut työtä. Nähty vaivaa konkreettisissa sekä teoreettisissa asioissa. Jos unohdetaan tähdenlennot, niin siinä vaiheessa on jo ehtinyt tekemään virheitä, oppimaan niistä ja alkanut luottaa oman duunin ja tavan ”oikeellisuuteen”. Kun tuo varmuus yhdistetään koiraihmisille niin tuttuun epäsosiaalisuuteen, niin törmäyskurssi on valmis. Valitettavan usein menestyminen tuo mukanaan myös sokeuden nähdä toisia tapoja, ja tuo on road to hell – estää oppimisen. Eikä kukaan tässä(kään) hommassa ole ikinä valmis ja täysinoppinut…

  5. Hekla

    Samaa mieltä Noobin kanssa. Todella paljon kuvitellaan tiettyjen kirjoitusten tai muiden olevan kuin Raamatusta revittyjä. Ei osata ajatella, että mikä sopii ehkä 9 muulle koiralle vaikkapa nyt ruokinnass,a ei siltikään välttämättä ole omalle se paras. Ei osata hyödyntää useita tietolähteitä ja koota niitä yhteen itselle ja omalle koiralle toimivaksi kokonaisuudeksi, vaan luotetaan kaikkeen sinisilmäisesti mitään ajattelematta. Monet yrittävät etsiä itselleen sen yhden ja oikean ”koira harrastavan jumaluuden”.
     
    Älä toki ymmärrä väärin. Mielestäni kirjoitat helvatan hyvin, kunnolla ja tarpeellisista asioista. Sinun tietoihisi kokee voivansa luottaa ja mielestäni tekstiäsi on nautinto lukea. Kiitos siis Katiskasta! Oma näkemykseni kuitenkin on, että mm. koiranruokamaailmassa ei ole vain yhtä totuutta eikä kenenkään tieto ole 100% täyttä totta. Kaikkea pitää suhteuttaa jollain tasolla. Mistään koiramaailman asiasta eivät taida kaikki harrastajat olla yhtä mieltä, eli yhtä totuutta mistään asiasta ei vain vielä ole – ja tuskin tulee koskaan olemaan.

  6. Jagster

    Jepjep. Niin kauan kun ollaan tulkinnoissa – kuten että kumpi on parempi, kuivamuonat vai raakaruokinta. Tietysti nuo ovat arvostuskysymyksiä, ja jokaisen pitäisikin pyrkiä sellaiseen tapaan, johon on itse tyytyväinen. Jos se sitten on mitta kuivaa tai itse tehty mix, niin eihän se loppujen lopuksi muille kuulu. Paitsi tietty sille syövälle koiralle 😉

    Mutta sitten on näitä aidosti faktapuolen hommia, jotka koiramaailmassa perustuvat fiktioon. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä. Kuten että valkuainen ei riko munuaisia tai kiihdytä kasvua. Kun saa sen tietopuolen(kin) kuntoon, niin on hieman tukevammalla pohjalla.

  7. Hekla

    Samaa mieltä Noobin kanssa. Todella paljon kuvitellaan tiettyjen kirjoitusten tai muiden olevan kuin Raamatusta revittyjä. Ei osata ajatella, että mikä sopii ehkä 9 muulle koiralle vaikkapa nyt ruokinnass,a ei siltikään välttämättä ole omalle se paras. Ei osata hyödyntää useita tietolähteitä ja koota niitä yhteen itselle ja omalle koiralle toimivaksi kokonaisuudeksi, vaan luotetaan kaikkeen sinisilmäisesti mitään ajattelematta. Monet yrittävät etsiä itselleen sen yhden ja oikean ”koira harrastavan jumaluuden”.
     
    Älä toki ymmärrä väärin. Mielestäni kirjoitat helvatan hyvin, kunnolla ja tarpeellisista asioista. Sinun tietoihisi kokee voivansa luottaa ja mielestäni tekstiäsi on nautinto lukea. Kiitos siis Katiskasta! Oma näkemykseni kuitenkin on, että mm. koiranruokamaailmassa ei ole vain yhtä totuutta eikä kenenkään tieto ole 100% täyttä totta. Kaikkea pitää suhteuttaa jollain tasolla. Mistään koiramaailman asiasta eivät taida kaikki harrastajat olla yhtä mieltä, eli yhtä totuutta mistään asiasta ei vain vielä ole – ja tuskin tulee koskaan olemaan.

  8. Jagster

    Jepjep. Niin kauan kun ollaan tulkinnoissa – kuten että kumpi on parempi, kuivamuonat vai raakaruokinta. Tietysti nuo ovat arvostuskysymyksiä, ja jokaisen pitäisikin pyrkiä sellaiseen tapaan, johon on itse tyytyväinen. Jos se sitten on mitta kuivaa tai itse tehty mix, niin eihän se loppujen lopuksi muille kuulu. Paitsi tietty sille syövälle koiralle 😉

    Mutta sitten on näitä aidosti faktapuolen hommia, jotka koiramaailmassa perustuvat fiktioon. Ne eivät ole mielipidekysymyksiä. Kuten että valkuainen ei riko munuaisia tai kiihdytä kasvua. Kun saa sen tietopuolen(kin) kuntoon, niin on hieman tukevammalla pohjalla.

Vastaa