Vinttien Suomen Mestaruuksista taisteltiin Tuomarinkartanon nurmiradalla 13.8.2011. Ovaalilla nähtiin liuta erinomaisia suorituksia, mutta myös muutama, joita ei olisi ollut syytä esitellä. Vaikka vinteissä onkin rotuja, joiden ajovietti on riittämätön ratavieheelle, niin soisi omistajien miettiä onko koirasta nimenomaan ratakilpailuun. Jokaisesta rodusta löytyy kuitenkin puhtaasti ajavia, joten täysipainoiset finaalit saatiin aikaiseksi. Minusta silmiinpistävää oli voittajien ylivoimaisuus, sillä useissa finaaleissa voittaja ylitti maaliviivan reippaalla etumatkalla.

Olen jo tottunut siihen, että vinttikilpailuissa on melkoinen osallistujamäärä, sekä ilmiselviä kisaturisteja – niitä katsojia – reippaanlaisesti. Nyt auton sai tappelematta parkkipaikalle, ja vaikka kilpailualueella ei ihan tyhjyyttään kaikunut, niin tungostakaan ei ollut. En tiedä syytä siihen, mutta ehkä se johtui siitä, että SM:t juostiin nyt kansainvälisillä säännöillä, eli jokaisen oli pakko juosta kolme kertaa. Vinteissäkään moista ei pidätä aina tarpeellisena, järkevyydestä puhumattakaan.

Greyhound racingissä jatkoonpääsy riippuu sijoituksista, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vinteissä finaaliin päästään aikojen perusteella. Siksi koirat eivät juokse samalla tavalla alkueriä ja välieriä, joissa karsitaan jatkoon menijät ja tipahtavat, vaan aikakarsintoja. Aikajuoksuissa juoksee yleensä kolme, joskus neljä, koiraa ja rodun kuusi nopeinta aikaa menee A-finaaliin. Ennen (ilmeisesti kansallisilla säännöillä) toinen aikajuoksu eli mahdollisuus yrittää parantaa koiran aikaa, oli vapaaehtoinen, mutta kansainvälisillä säännöillä toinen aikajuoksu on pakollinen. Hieman fifty-sixty tilanne. Toisaalta on päätöntä pakottaa koirat juoksemaan turhan monta starttia, mutta toisaalta taasen jokaisella finalistilla tulee olla yhtä monta suoritusta takana.

Katsojien vähäisyys johtui luultavasti mainostuksen puutteesta. Vinttejä vaivaa sama kädettömyys markkinoinnin suhteen kuin greyhoundeja kilpailevan liiton puolella. Tokihan kaikki tietävät, että koirat juoksevat, koska minä tiedän ja minusta tämä on hauskaa, mukavaa ja jännittävää. Tietoa on levitettävä ja sen on levittävä. Samaten starttiohjelma on oltava helposti saatavilla viimeistään pari päivää ennen kilpailuja. Oli kyseessä siiten kennelliiton koetoiminta, puhdas kilpailu tai muuten vaan hauska harrastus, niin määrätyt asiat on tehtävä – ellei haluta vaipua pienen piirin omaksi puuhailuksi.

Koiria kannustettiin ja kisavauhti oli hyvä. Tpahtui siellä draamaakin, oikeammin komedia. Salukien aikajuoksussa juoksi vain yksi koira, joten finaaliakaan ei tietysti ollut. Riittävä määrä koiria kylläkin oli ilmoittatunut. Kuulutuksen perusteella yksi kilpailuttaja oli myöhästynyt sääntöjen määräämästä aikarajasta ja reippaasti, ja hänet oli suljettu kilpailusta. Sitä suivaantuneina yhtä lukuunottamatta muut salukien omistajat osoittivat solidaarisuuttaan jättäytymällä pois kilpailuista. Hassua, että kaikilla mielenosoittajilla taisi olla koira samalta kasvattajalta; niin se ostopaikka hitsaa ihmisiä yhteen.

Ei asioita näin hoideta. Säännöt koskevat ihan kaikkia. Jopa vinttien SM-kilpailuissa. Eikä siinä vaiheessa, kun joku lentää pihalle sääntöjen rikkomisesta, yritetä painostaa kilpailuorganisaatiota hyväksymään moinen ja jopa palkitsemaan käytös antamalla kuitenkin kilpailla. Me olemme jokainen koiranomistajia, ja tiedämme mitä seuraa ei-toivotun käytöksen palkitsemisesta. Se pätee koirilla, ja se pätee ihmisillä. Kun suljetaan kilpailusta, niin oppii seuraavalla kerralla katsomaan kelloa tai ilmoittamaan organisaatiolle jos on joku ylitsepääsemätön myöhästymisen aiheuttava este. Lajissa on täysipäisiä ihmisiä, ja joustoa löytyy kun on syytä. Mutta hälläväliä-tyyli, ja luulo, että säännöt koskevat vain muita, ei ole jouston peruste.

Ihmettelin myös kilpailunjohdon toimintaa. En nähnyt mitään syytä ilmoittaa asiasta julkisesti (vaikka ainutlaatuista olikin), enkä ymmärtänyt miksi myöhästyneen kanssa asiaa puitiin katsomoalueella, käytännössä julkisesti sekin. Toki huhuilta on hyvä katkaista siivet, mutta silti. Sulkeminen on ilmoitusasia, samaten lähdön peruuttaminen, ja jos täytyy käydä vetoomus/kurinpidollisia keskusteluja, niin ne tehdään jossain ihan muulla kuin kisapaikalla.

Shame on you salukit. Tai ainakin muutama harrastelija. Ei asioita näin hoideta.

Radalla mentiin lujaa. Minulla ei riitä kykyä arvioida muiden rotujen vauhtia, mutta hivenen kylläkin whippetien. Whippeteistä löytyy tavoitteellisia treenareita, rotu on jalostettu juoksemaan ja kun nurmi on parhaimmillaan parikymmentä prosenttia nopeampi kuin hiekka, niin hyvät ajat eivät olleet yllätys. Neljäkuukautisten pentujen emä Zaphira v.d Spaarne Meute eli tutummin Tyyne näytti varsinaista tyttövoimaa. Tai rouvastahan oli kysymys. Startista toiseen sillä oli ykkösmantteli päällä. Greyhound racingissähän mantteli kertoo lähtökopin, mutta vinteissä ensimmäistä aikajuoksua lukuunottamatta – jossa se on arvottu – nopeinta aikaa. Eli sama kuin keltainen paita pyöräilyssä. Weikotin kennel on saanut synnyttäneen nartun mahtavasti takaisin radalle – narttujen SM-voitto huippuajalla on jotain, josta voi leijua pidempäänkin.

Nähtiin toinenkin otsikoihin nouseva suoritus. Elko River du Tepee d’Amour eli Teppo paransi omaa rataennätystään. Taas. Uros on tehnyt jo sen verran monta RE:tä, että sen kohdalla voidaan alkaa pian puhumaan pienestä inflaatiosta. Kyseessä on vielä nuori uros, joten tämä uutinen tullaan takuuvarmasti näkemään vielä useamman kerran eri radoilta. Ja toivottavasti muiltakin matkoilta, sillä olen edelleenkin sitä mieltä, että whippetit menevät eräällä tavalla hukkaan 350 metrillä. Ne ovat keskimatkan koiria, ja jonkun pitäisi takoa FCI:n päähän, että sprintti ei ole kilpailullisesti eikä jalostuksellisesti oikea valinta. Joka tapauksessa Teppo tulee ja Teppo voittaa, eikä sekään fakta, että taustalla on kokeneita treenarinimiä, ainakaan heikennä Tepon mahdollisuuksia. Nyt tuli RE:n lisäksi SM-titteli.

Meillä oli rentouttava päivä. Ilma suosi ja ympäristö on oli rentouttava. Oli todellista vaihtelua greyhound-maailmaan verrattuna levittää peitto nurmikolle, kantaa kylmälaukku viereen, popsia eväitä ja nauttia kisoista ihan vaan turistina. Suosittelen.

Finaalijuoksut

Unkarinvinttikoirat

Basenjit

Faaraokoirat

Italianvinttikoirat

Whippet, nartut ylikorkeat

Ja jos kiinnostaa toinen kuvakulma, niin tässä Janne Lehtikankaan otos:

Whippet, nartut

Whippet, urokset ylikorkeat

Whippet, urokset