Pieni verenkuva

Verikokeista pieni verenkuva on helpoin, ja halvin, tapa selvittää koiran perusveriarvot ja saada yksi palikka lisää, joka auttaa selvittämään yhtälöä onko koira terve ja kunnossa. Periaatteessa mitään testejä ei tarvitse tehdä, jos koirassa ei ole jotain epänormaalia. Greyhoundien kohdalla pieni verenkuva auttaa varmistumaan siitä, että määrätyt perusasiat ovat kunnossa. Talvella tämä tarkoittaa sitä, että jos koira väsyy huomattavan paljon treenissä, niin veriarvot auttavat selvittämään onko ylläpitoruokinta ollut kunnossa hemoglobiinin suhteen, piileekö vaikka hampaissa tulehdus vai onko eläin vain päässyt rapakuntoon. Pieni verenkuva ei kuitenkaan ole treenin mittari, se ei kerro onko koira kunnossa – levossa olevan kilpakoiran arvot eivät suuremmin eroa kisatreenatusta jos asiat on tehty oikein. Se on poikkeavuuksien metsästämistä ja siksi kilpailukaudella pieni verenkuva täytyy ottaa aina kun koira floppaa “perustulostasostaan” eikä löydy selvää syytä esimerkiksi lihaksistosta.

Testi on kohtuullisen halpa ja otettavissa millä tahansa vastaanotolla, koska arvot tutkitaan suuremmissa laboratorioissa.

Pieni verenkuva antaa perustiedot veren “tilasta”. Tutkimustuloksesta löytää myös viitearvot, joiden perusteella katsotaan onko jokin tulos normaali vai onko joku pielessä.

Seuraavassa on esitelty eri kohdat pienessä verenkuvassa. Viitearvot ovat Vetlabin, joten ne saattavat heittää jonkun toisen laboratorion vastaaviin. Mukaan on liitetty kahden perusterveen kilpagreyhoundin tulokset kolmen kuukauden totaalilepokauden jälkeen. Koira A on kaksivuotias uros, B on neljävuotias uros. C myös kaksivuotinen kilpakunnossa levännyt uros, luultavasti liikkunut enemmän lepokaudella kuin A ja B. Kaikki olleet normaalilla lihapohjaisella ruokinnalla keskitason kuivamuonan kanssa ilman ravintolisiä.

Milloin ottaa testi

Treenari voi haluta otatuttaa verikokeen, jos greyhound ei tunnu olevan kunnossa, saadakseen diagnoosin tai varmistuksen epäilyksille, kuten infektiot, stressi, allergiat jne.
On erittäin tärkeää otta verinäyte oikeaan aikaan, jotta saataisiin mahdollisimman tarkat tulokset.

Seuraavien aikana ei saa verinäytettä ottaa.

  1. Kolmen päivän aikana harjoitusjuoksusta tai kilpailusta yli 300 metriltä. PCV, Hgb ja punaiset verisolut alentuvat useimmilla greyhoundeilla. Kyseessä on väliaikainen muutos, ja ne palaavat ennalleen neljässä päivässä.
  2. Kahdeksan tunnin sisällä syömisestä. Ruuansulatus konsentroi verta ja antaa virheellisen korkeat PCV, Hgb, punasolu, valkosolu ja proteiiniarvot.
  3. Kun greyhound on erittäin kiihtynyt. Greyhoundit, jotka ovat juuri saapuneet radalle tai eläinlääkärille, tai ovat ylipäätään jostain syystä kiihtyneitä, saavat virheellisen korkeat PCV, punasolu ja Hgb arvot pernan vapauttaessa punasoluvarastoja.
  4. 48 tunnin kuluessa rauta- tai B12-vitamiini-injektiosta. Ne voivat antaa virheellisen korkeat punasolu, PCV ja Hgb arvot aina 2-3 päivää.

Kuivuneella greyhoundilla on lisääntynyttä nesteenpuutosta ruumiissa kahdesta prosentista aina kuuten ja kahdeksaan prosenttiin normaalitilasta. Näissä tapauksissa myös veressä on puutetta nesteestä. Tämä tarkoittaa, että se on virheellisesti konsentroitunut kuivumisen takia. Siksi PCV, Hgb, punasolu ja valkosolut ovat virheellisen korkealla ja testituloksia täytyy korjata vastaamaan veren tiheyttä. Muutoin voidaan havaita, että “normaaliarvot” kuivuneella greyhoundilla osoittavatkin anemiaa nestehukan takia.

B-Leuk

Leukosyytit eli valkosolut nousevat aina kun koiralla on tulehdus. Jos valkosolut ovat korkeat, niin on syytä tehdä erittelylaskenta, jossa selvitetään eri valkosolutyyppien määrät. Greyhoundilla on alhaiset valkosolut, joten jo viitearvojen puolessa välissä olo kertoo tulehduksesta ja viitteen ylärajalla olo tarkoittaa lisätutkimuksia. Kääntäen, alhaiset valkosolumäärät eivät tarkoita sairautta.

Viiterajat: 6,0 – 12,0 (x109/l)
A: 5,6 (pieni, pintatulehtunut naarmu lavassa)
B: 4,2
C: 3,3

B-Eryt

Kertoo punasolujen määrän litrassa verta. Sinänsä tarpeeton tieto, koska periaatteessa vastaava tieto saadaan hemoglobiinista. Mutta tämä kertoo “aidon” määrän.

Viiterajat: 5,5 – 8,5 (x1012/l)
A: 9,5
B: 9,67
C: 8,57

B-Hb

Hemoglobiini eli verenpuna kertoo tämän punasolussa olevan happea kuljettavan proteiinin määrän. Tätä pidetään perustietona, koska se kertoo suoraan hapenkuljettamiskyvyn. Alhaiset arvot kertovat anemiasta. Tässä on suurin ero greyhoundien ja muiden koirien välillä. Muiden yläraja osoittaa kohtuullista anemiaa greyhoundeilla. Juoksijoiden hemoglobiiniarvo on viitteellinen, ei tarkka. Tämä johtuu mittalaitteiden kalibroinneista, joille greyhoundin hemoglobiini on liian korkea.

Viitearvot: 120 – 180 (g/l)
A: 218
B: 222
C: 201

B-Hkr

Hematokriitti kertoo kuin suuri prosenttiosuus verestä on punasoluja. Tätä käytetään ensisijaisesti mittaamaan koiran kuivumista. Greyhoundilla on suuremmat arvot kuin tavallisilla koirilla. Toisin sanoen sillä on enemmän soluja, ja veri on paksumpaa. Tämä on huomioitava greyhoundien kanssa, koska niillä kuivuminen on ongelma. Vaikka greyhound onkin poikkeuksellinen, niin se on kuitenkin “vain” eläin – sen suonet ja sydän eivät paljon paksumpaa verta pysty siirtämään. Punasolujen suuresta määrästä (ja koosta) johtuen greyhoundilla on pienempi toleranssi kuivumiseen kuin muilla roduilla, mutta kilpailemisesta ja kehon rasvaprosentista johtuen suurempi alttius siihen. Asia, johon ei aina kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Jos riskiraja on 80 prosenttia, niin 55 % koira kestää kuivumista enemmän kuin 65 % greyhound.

Viitearvot: 37 – 55 %
A: 67 %
B: 68 %
C: 58 %

MCV

Mean Cell Volume eli keskimääräinen punasolujen koko kertoo itseasiassa tilavuuden litroina. Koska punasolu on pieni, niin siksi yksikkönä on femtolitra (0,000 000 000 000 001 litraa; jep. Nolla pilkku 14 nollaa ja ykkönen.). MCV on itseasiassa treenarille aika tarpeeton, mutta ollaan tyytyväisiä kun ollaan rajan yläreunalla tai yli.

Viitearvot: 60 – 70 fl
A: 70,5
B: 70,3
C: 67,7

MCH

MCH ilmoittaa paljonko yhdessä ainoassa punasolussa on hemoglobiinia grammoina. Ja koska pienistä asioista puhutaan, niin yksikkönä on piko eli mikron miljoonasosa. Tämän arvon kanssa greyhoundkin mahtuu rajoihin, mutta ylärajalle olisi mentävä.

Viitearvot: 19,5 – 24,5 pg
A: 22,9
B: 23
C: 23,5

MCHC

Tämä ilmoittaa montako grammaa hemoglobiinia on litrassa punasoluja. Hemoglobiinihan kertoi osuuden koko verestä. MCHC on yksi arvo, jota käytetään anemian syyn selvittämisessä. Alhainen arvo kertoo, että punasoluissa on vähän hemoglobiinia. Suurempi arvo tietysti päinvastoin. Mutta ei se näin helppoa ole. Raudan puutteen aiheuttamassa anemiassa ei ole ollut tarpeeksi rakennusaineita hemoglobiinia varten, eikä se kykene kantamaan tarpeeksi happea värjätäkseen punasolun punaiseksi. Hemoglobiini on eräällä tavalla pieni ja kalpea. Silloin kaikki M-arvot ovat alarajalla. Sen sijaan jos anemia johtuu B12-vitamiinin ja foolihapon puutteesta, niin punasolut ovat tavallista suurempia ja MCV on myös suurempi.

Viitearvot: 320 – 360 g/l
A: 325,4
B: 326,5
C: 346,6

Taulukko veriarvoista

Määritys
A - uros 2v, lepoarvot
B - uros 4v, lepoarvot
C - uros 2v, lepoarvot
D - narttu 4v, valeraskas
E - narttu 2v, lepoarvot
F - narttu 1,5v, alkutreeni
G- narttu 6v, peruskunto
Viitearvot
Muuta
B-Leuk5,6 (pieni tulehdus)4,23,34,94,63,964,16,0 – 12,0 (x10^9/l)
grey: 3,5 - 6,5
leukosyytit, tulehdusarvot
B-Eryt9,59,678,577,868,167,629,705,5 – 8,5 (x10^12/l)
grey: 7,4 - 9,0
punasoluja litrassa verta
B-Hb218222201183203186220120 – 180 (g/l)
grey: 190 - 215
hemoglobiini
B-Hkr67685854 (nestekertymä?)5954,26937 – 55 %
grey: 55 - 65
hematokriitti, punasolujen osuus verestä, suurempi arvo tarkoittaa kuivumista
MCV70,570,367,768,772,371,171,160 – 70 flkeskimääräinen punasolujen koko litroina
MCH22,923,023,523,324,924,422,719,5 – 24,5 pghemoglobiinia grammoissa yhdessä punasolussa
MCHC325,4326,5346,6338,9344,1343319320 – 360 g/lhemoglobiinia grammoissa litrassa punasoluja

Tulkinta

Pieni verenkuva ei ole kunnon mittari. Sillä etsitään syitä, kun koira ei kulje, vaikka pitäisi. Se esimerkiksi hyytyy kohtalokkaat 20 metriä ennen maaliviivaa, vaikka ei pitäisi. Ennen jaksoi, se ei vastaa treeniin tai koiran muilla olettamuksilla pitäisi jaksaa pidempään. Pienellä verenkuvalla saadaan yksi mittari lisää, jolla poikkeava jaksamattomuus saataisiin löydettyä ja korjattua. Syy voi olla raudan puutteessa tai B12-vitamiinin riittämättömässä saannissa, jolloin saadaan ruokintavirhe haarukoitua. Tai löydetään merkit ylikunnosta. Toki nuo virheet pitäisi oman toiminnan kriittisellä tarkastuksella löytää ilman verikoettakin, mutta välillä on vain liian lähellä nähdäkseen. Tai sitten on tehnyt virheen, jota ei virheeksi tiennyt. Lähtöolettamus saattaa olla väärä, kuten että liha ja kuivamuona yhdessä riittävät kattamaan raudan tarpeen.

Verikokeen tulosten tulkitseminen ei ole maailman helpoin asia. Tulkinnanvaraa riittää, eikä yhteyksien hahmottaminen onnistu tuosta vaan. Ei se onnistu maallikolta, eikä läheskään aina edes koulutetultakaan. Siksi kannattaa aina kysellä mielipiteitä niin monelta kuin mahdollista. Näytteen ottanut lääkäri on tietysi selviö, sen lisäksi soitellaan tutut läpi. Koiran kasvattaja kuuluu myös tentittäviin, ja häneltä on löydyttävä vastaus tai ainakin perusteltu näkemys. Pentu on maksanut tonnin luokkaa, ja kasvattaja on luvannut avun ja neuvot; nyt on aika lunastaa ne lupaukset.

Harvempaa arvoa voidaan katsoa vain yksinään, vaan ne kytkeytyvät aina toisiinsa. Niitä on siis tulkittava kokonaisuutena, ja koitettava kootusta palapelistä saada irti haluttu tieto. Joskus se saadaan, joskus ei. Yleensä epäonnistuminen johtuu siitä, että verikokeesta yritetään löytää sellaista, jota se ei kykene ylipäätään kertomaan. Kuten että onko koira ns. kunnossa tai että jaksaako se pitkän matkan kilpailun.

Leukosyytit

Valkosolumääräthän kertovat tulehduksesta. Jos ne ovat korkeat, niin tehdään erittelylaskenta, jossa selvitetään missä suhteissa ja määrissä erilaisia valkosoluja on. Leukosyytit eivät koskaan kerro missä tulehdus on, mutta ne saattavat antaa vitteitä mistä suunnasta kannattaa alkaa etsimään. Tämä on lääkärin tehtäviä, mutta joskus he tarvitsevat hieman opastusta. Aika monet tietävät, että treenatulla greyhoundilla on alhaisemmat arvot, mutta eivät kuitenkaan reagoi tarpeeksi vakavasti esimerkiksi yli 7 meneviin leukosyytteihin. Silloin greyhoundilla on jo hoitoa vaativa tulehdus, eikä sen kanssa saisi edes startata ilman todella pätevää syytä. Viiden paikkeilla oleva arvo kertoo, että jossain on jonkinlainen tulehdus. Yleensä se löytyy pienestä haavasta, kynsivallista tai vaikkapa hampaista.

Jos eläinlääkäri mainitsee esimerkiksi sanan leukemia 2-3 arvoilla, niin vaihtakaa lääkäriä.

Punasolujen määrä

B-eryt kertoo meille paljonko on punasoluja. Määrä on oleellinen, koska se kuvaa hemoglobiininkin kuljetuskapasiteettia. Sitä voitaisiin verrata vaikka tiellä kulkevaan rekkamäärään; mitä enemmän rekkoja, sitä enemmän saadaan tavaraa siirtymään paikasta toiseen. Hematokriitti vaikuttaa tähän määrään, ja yli 9 on hyvä. 8 on ok, jos muut arvot ovat kohdallaan. 8 tai alle alkaa juoruamaan anemiasta greyhoundeilla.

Hemoglobiini

B-Hb on mittari hapenkuljetuskyvystä ja on se eniten käytetty mittari anemian etsimisessä. Hemoglobiinin ongelma on siinä, että se vaihtelee hematokriitin mukaan kohtuullisen suuressakin välissä ja antaa sellaisenaan helposti väärän “anemiapositiivisen” tai toiseen suuntaan turhan ruusuisen kuvan – kaikki on kiinni koiran kuivumisen asteesta. Hemoglobiini kertoo eräällä tavalla paljonko ne rekat kuljettavat tavaraa, paljonko meillä on rahtia tien päällä. Sellaisenaan greyhoundilla kaikki arvot yli 2o0 on hyvä, ja alle paha. Paitsi jos koira menee hieman yli 200 koska se on niin kuiva, jolloin se onkin tosiasiassa aneeminen. Tai jos ollaan hivenen alle 200, koska koira on “märkä” ja sen “aito” hemoglobiini onkin pitkän matkaa plussan puolella. Jolloin kestävyyden puute ei johdukaan anemiasta, eikä se 190 arvo vaadi rautaa lisää, vaan arvopari hemoglobiini ja hematokriitti vihjaa esimerkiksi valeraskaudesta tai ylipainosta – jotka treenrin pitäisi kylläkin kyetä havaitsemaan ihan ilman verikokeitakin.

Hematokriitti

B-Hkr kertoo siis kuinka suuri osuus verestä on punasoluja. Koska käytännössä veren soluista melkein kaikki on punasoluja, niin me tiedämme kuinka paksua veri on; paljonko siellä on kiinteämpää ainetta ja paljonko vettä. Greyhound on ns. kuiva koira. Paitsi että sillä yleensä tarkoitetaan kehon rasvaprosenttia, niin myöskin kehon nesteprosenttia (joka johtuu rasvasta), joka taasen näkyy hematokriitissa. Kun hkr normaalisti on greyhoundilla siinä 60 prosentin paikkeilla, kisakireällä jopa yli, niin se tarkoittaa, että suonissa liikkuvassa litkussa 60 prosenttia on punasoluja ja 40 prosenttia on vettä. Suonet ovat siis täynnä sitä ainetta, joka kuskaa happea (toki muutakin) lihaksiin. Tavallisella kippurahännällä, joka räksyttää päivät pääksytysten joko häkissään tai 12 metrin juoksulangassa, hematokriitti on luokkaa 35-40. Sillä on siis verestä 40 prosenttia punasoluja ja 60 prosenttia vettä. Tämä on yksi syy siihen, miksi greyhound on niin omanlaisensa, myös nopeuden suhteen.

Jos käytetään rekkavertauksia, niin hematokriitti on vaikkapa niiden rekkojen liikennetiheys ruuhkassa. Jos kehä 3:lla jonottaa rekkojen joukossa huomattavan paljon muita autoja, niin hematokriitti on matala. Jos taasen Vuosaaren suuntaan jonottaa pääosin rekkoja, niin hematokriitti on korkea. Hematokriitti ei siis sellaisenaan kerro rekkojen (punasolujen) määrästä tai niiden kuormasta (hemoglobiinista), vaan paljonko rekkoja on suhteessa muuhun liikenteeseen.

Hematokriitti kertoo treenarille yhden tärkeän asian. Kuinka lähellä ensimmäisiä ylirasitusoireita ollaan, ja antaa viitteen kramppiherkille koirille. Se on se kuivuminen, jonka kanssa jokainen taistelee – tietäen tai tietämättään. Jos pidetään kuivumisessa erittäin vaarallisen rajana 80 prosenttia – veri alkaa olla niin paksua, ettei se kulje kunnolla, eikä nestettä riitä muualle elimistöön – niin 75 % hematokriitilla kilpailevalla koiralla on vain viiden prosenttiyksikön pelivara. Tämä on yksi syy siihen, miksi vaikkapa metsästyskoirat saavat harvemmin greyhoundeille tuttuja kuivumisesta aiheutuvia oireita. Niiden hematokriitti on 40 prosenttia, joten laika saa hirven perässä hölkötellessään menettää veren nesteestä 40 prosenttiyksikköä – pelivaraa on siis huomattavasti enemmän.

Korkean hematokriitin koira ei kestä yhtä hyvin hellettä ja jos sen palauttamisessa hölmöillään, niin seuraavassa kilpailussa tulostaso romahtaa. Jos edes päästään sinne. Se kertoo myös hivenen ruokinnasta, olkoonkin että hieman tarkoitushakuisesti. Yleensä korkean hematokriitin koirilla on erittäin alhainen kehon rasvaprosentti. Niiden paino ei saisi päästä laskemaan. Rasvan määrä ruuassa voisi olla korkeampi, mutta kun nopeilla menestyjillä lähes säännönmukaisesti on myös korkea hematokriitti, ja ne on viritetty niin äärimmilleen kuin voidaan, niin tuo ei läheskään aina ole ratkaisu. Mutta se on muistutus siitä, että koira vaatii startin jälkeen paneutumista.

Kun hematokriitti ylittää 80, niin koira on yleensä sellaisen nesteytyksen tarpeessa, mitä suurin osa ei kykene kotioloissa tekemään. Se tarvitsee nestettä niskaan tai suoraan suoneen. Kun eläinlääkäri nesteyttää 80 tai 85 hematokriitin greyhoundia, niin hän yleensä alkaa maalaamaan piruja seinälle. Ne voidaan antaa mennä toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos – kunhan koira vastaa nesteytykseen. Paras jonka olen kuullut, oli kuinka eläinlääkäri teki kuivumisdiagnoosin lihasten näkyvyyden perusteella ja halusi laittaa greyhoundin ruokinnan uuteen uskoon, koska lihakset piirtyivät niin selvästi.

Kuivuminen on yksi yleinen kramppien syy. Jos koira kramppaa, eikä muuta syytä keksitä, niin korkea hematokriitti käy selitykseksi. Hoito tapahtuu tyypilliseen tapaan: enemmän nestettä, enemmän rasvaa ja enemmän magnesiumia ja kaliumia.

Punasolujen koko

MCV alkaa vaikeuttamaan asiaa. Kun B-alkuiset kertovat suoraan veriarvoja, niin M-arvot ovat lähinnä keskiarvoja tai suhteita. Yleensä lääkäri ei niistä piittaa, jos koira ei anna viitteitä anemiasta ja näitä indeksiarvoja käytetäänkin eniten antamaan suuntaa anemian syystä. Kun greyhoundtreenarit puhuvat anemiasta, niin kyse ei ole varsinaisesti siitä, vaan suoritukseen liian alhaisista arvoista. Joten eläinlääkäri saattaa olla tyytyväinen, mutta treenari julistaa kovaan ääneen koiransa olevan aneeminen.

MCV kertoo punasolun koon. Litroina, mutta yksiköllä ei ole merkitystä. Mitä isompi punasolu, sitä enemmän sinne mahtuu hemoglobiinia. Rekkavertauksessa MCV kertoo rekan koon. Onko kyseessä tavallinen kymppipyörä Sisu vai jumalattoman iso täysiperävaunu nuppina pitkäkeulainen jenkki-Mack.

Jos punasoluja on vähän, hemoglobiini alhaalla ja hematokriitti normaali, niin myös MCV (ja seuraava arvo) on alhaalla. Kyseessä on tyypillinen raudanpuutosanemia. Greyhoundeilla ollaan luotettu suoraan ravinnosta saatavaan rautaan tai rautalisää on annettu huomattavan vähän. Jos anemiassa MCV onkin suuri, niin se on turvonnut, joka johtuu B12-vitamiinin tai foolihapon puutteesta. Nämä kaikki asiat lääkäri osaa kertoa, näissä ei ole rotukohtaisia eroja. Ei ole suuremmin lajikohtaisiakaan.

Rauta-anemian suhteen kannattaa aika muistaa yksi asia. Aina syy ei ole välttämättä nimenomaan varsinaisesta raudan puutteesta, vaan esim. kuparin tai muiden hivenaineiden puutteesta tai erittäin yksipuolisesta aminohappojen saannista. Laskevat “rauta-arvot” ovat myös yksi ylikunnon oireista.

MCV kertoo myös muutakin treenarille. Yksinkertaistetusti punasoluja pitäisi olla niin paljon kuin mahdollista, niin suuria kuin mahdollista ja niissä olisi oltava niin paljon hemoglobiinia kuin mahdollista. Silloin saamme kuljettettua lihaksille suurimman mahdollisen määrän happea. Näissä on tietenkin yksilöeroja, ja siksi olisi otettava eräänlainen terveen koiran lepoarvot. Ihan vain vertailuarvoiksi. Aina punasolun koko ei kuitenkaan johdu yksilöstä tai ruokinnasta, vaan liikunnan tyypistä. Anaerobistyyppinen harjoittelu (vedot) kasvattavat punasolujen koko suhteessa enemmän kuin määrää. Aerobistyyppinen (ns. juoksumattoharjoittelu, ravauttaminen) taasen pienentää punasoluja, mutta kasvattaa suhteessa enemmän määrää. Pienet punasolut juoruavat siitä, että on tullut turhan paljon tehtyä fillaritreeniä kun olisi pitänyt juoksuttaa täysivauhtista laukkaa. Pienemmät punasolut eivät suoraan aiheuta sitä, että koira ei jaksa täysivauhtista kilpailua loppuun asti, mutta antaa viitteen, että olisiko treenaus ollut väärää – ollaan treenattu aerobisia hitaita lihassoluja, joita greyhoundilla ei suuremmin edes ole, eikä se niitä kilpailussa käytä.

Hemoglobiinin koko

MCH kertoo kuinka paljon yhdessä punasolussa on hemoglobiinia. Taas kerran tätä arvoa käytetään tarkentamaan anemian syytä. Edelleenkin rekkavertauksissa pysyen, niin MCH on vaikka lavan koko, kuinka paljon rahtia se yksi rekka kuskaa. Kymppipyörässä on vaikkapa kahdeksan kuution lava, tai jossain pienemmässä nuhapumpussa kuution hiekkalaatikko. Sitten tulee ongelmia, kun täysiperävaunu kuljettaakin lavetin päällä vain pienen pientä konttia.

Enemmän on parempi, ja käytännössä rauta ja liikunta nostaa – yksilörajoissa pysyen.

Hemoglobiini per litra

MCHC kertoi meille montako grammaa on litrassa punasoluja. Käytännössä tämä on hemoglobiini jaettuna hematokriitillä kertaa sata. Jenkeillä on mukavampi tapa ilmoittaa, ainakin minusta. Ke kertovat kymmenellä ja ilmoittavat arvon prosentteina. Tällöin meikäläinen einen kryptinen g/l muuttu helpommin oivallettavaksi “näin monta prosenttia verisolun määrästä on hemoglobiinia. 360 tai 36 % tarkoittaa silloin, että punasoluista (litrassa) on 36 % hemoglobiinia (grammoina). Tiedän, että tuo ei mene aivan suoraan noin, mutta maallikolle mennään riittävän lähelle – pääasia, että termi ymmärretään. Lääkärit eivät suuremmin piittaa MCHC:stä, ainakaan käytännön elämässä. Sinänsä outoa, että MCHC kertoo suoraan, onko kyseessä anemia vai ei.

Minä en vielä ole keksinyt tähän rekkavertausta, mutta työstän sellaista koko ajan.

Hemoglobiinihan riippui hematokriitista. Jos hematokriitti oli korkea, niin se nosti myös hemoglobiinia. Jos sama koira sai nestettä tai enemmän rasvaa ruokaan, niin sen hemoglobiini laski. Sillä on kuitenkin määrällisesti koko ajan sama määrä punasoluja, joiden kantama hemoglobiinin määrä ei ole muuttunut. Ainoastaan veren nestemäärä on vaihtunut.

Valeraskaalta nartulta otettiin verikoe. Hemoglobiini oli 183, joka aiheutti paniikkireaktion. Eläin oli pahasti aneeminen. Kukaan ei viitsinyt katsoa hematokriittia, joka oli 54 %. Ei mikään ihme hormonien aiheuttamassa nestepöhössä. Nartulle aloitettiin raju rautakuuri ja kilpailukunnossaan se sitten myöhemmin kulki, jaksoi ja voitti. Treenari oli tyytyväinen, koska ongelma korjattiin, mutta ymmällään mikä anemian aiheutti. Ei tuolla nartulla mitään anemiaa ollut. Sen matala hematokriitti laski näennäisesti hemoglobiinin ja saatiin sn. virhepositiivinen. Jos joku olisi vaivautunut katsomaan tuloksen viimeisellä rivillä olevaa MCHC:tä, niin kaikki olisi ollut kunnossa. Se oli keskitasoa oleva 339 ja kun kaikki muut arvot olivat kunnossa, niin meillä oli käsissä hieman keskenkuntoinen valeraskaudesta kärsivä narttu, joka noin sadan päivän kuluttua oli kilpailukuntoinen ratatykki.

MCHC:tä käytetään siis viimeisenä – oikeammin sitä tulisi käyttää ensimmäisenä – mittarina epäiltäessä anemiaa. Nuorella uroksella on ongelmia jaksamisen kanssa. Verikoe kertoi, että sen hemoglobiini oli 176, punaisia 8,6, hematokriitti 64,4, MCV 75,2, MCH 20,58 ja MCHC 274. Punasoluja oli turhan vähän, eli ei rekkoja tarpeeksi liikenteessä. Jonka takia hemoglobiini oli liian alhaalla eli kuormaa oli tien päällä liian vähän. Tämähän ei vielä kertonut kaikkea, koska hematokriitti vaikuttaa tuohon. Se oli kilpakaudella greyhoundille normaali, eli 60 prosenttia verestä oli punasoluja, 40 prossaa vettä. Tämä kertoo jo meille, että veri on ollut liian hailakkaa, eli anemiaa oli. MCV kertoi, että ne (harvat) punasolut oli ihan normikokoisia, mutta MCH juoruaa, että hemoglobiini oli pientä – eivät olleet saaneet tarpeeksi ruokaa, rautaa. MCHC sitten tasasi hematokriitin vaihtelun aiheuttamat hemoglobiinin laskennalliset heittelyt, ja kun se oli rajun pohjissa, niin se siitä. Ongelma ratkaistu: rautaa lisää. Ruuan rauta ei ollut riittänyt.

Jos punasolutkin olisivat olleet pieniä, ja hematokriitti matala (veressä paljon vettä) niin tulkinta olisi ollut raaempi: rakki olisi ollut täysin rapakunnossa suoraan sohvalta.

Lisäravinteiden käyttöä säädettiin ja samalla keskusteltiin omistajien kanssa ruokinnasta. Kohtuullisen lyhyen ajan kuluttua greyhound nousi enintään keskiverrosta Suomen ehdottomasti terävimpään huippuun. Menestys on joskus pienestä kiinni.

Laitetaan mukaan vertailuarvot tuon uroksen menestysajoilta: Eryt: 9,22, Hgb 215, Hkr 60, MCV 65,1, MCH 23,3 ja MCHC 346,5

Lopuksi

Verikoetta ei voi käyttää kunnon mittarina. Sillä ei voi mitata treenin onnistumista. Se on mittari, joka kertoo jos jotain on pielessä. Se on kuitenkin suhteellisen halpa mittari (jos malttaa kilpailuttaa lääkäreitä) ja siksi se kannattaa ottaa ainakin kahdesti vuodessa: lepokauden jälkeen juuri ennen treenikauden alkua, ja koiran kuntohuipun aikana. Näin saadaan kaksi vertailuarvoa, joita vastaan voi asioita pohtia, jos kaikki ei menekään niin kuin toivoisi.

Sukupuolten välillä ei tutkimusten mukaan ole eroja. Näin onkin varmasti Yhdysvalloissa, jossa tutkitut greyhoundit juoksivat päälle 500 metriä kolmasti viikossa. Meillä tilanne on hivenen toinen, ja nartuilla on yleensä hiukan matalampi hematokriitti (enemmän rasvaa kehossa, ja siten enemmän nestettä kierrossa) ja sitä myöten alhaisempi hemoglobiini. MCHC kuitenkin tasaa nuo erot.

Aivan pennulta ei kannata veriarvoja ottaa. Kun tutkittiin greyhoundeja välillä 5 – 15kk, niin havaittiin, että noin 9-10kk asti kasvavalla greyhoundilla oli aivan samat veriarvot kuin “tavallisilla” koirilla. Sen jälkeen alkoi greyhoundeille tyypillinen arvojen nousu (ja valkosolujen lasku). Sitä voisi verrata vaikka murrosikäiseen lapseen, jonka elimistö alkaa aikuistumisen myötä vastaamaan rasitukseen aivan toisella tavalla kuin lapsena. Lapset (ja pennut) liikkuvat koko ajan ja heillä on hyvä kunto sekä jaksamista, mutta veriarvot eivät ole sen kummallisempia. Tuo kehittyminen alkaa vasta murrosiän aikana, aikuistumisen kynnyksellä.

Kun koira laitetaan (toivottavasti) totaalilepoon, niin sen veriarvot laskevat hitaasti. Vaikka rasitus loppuu, niin menee hetki ennen kuin perna, maksa ja punainen luudin alkavat vähentämään punasolutuotantoa rasituksen loppumisen myötä. Punaisen verisolun elinikä on 3-4kk, joten vaikka tuotanto alkaakin vähenemään levon myötä, niin menee hetki, ennen kuin kokonaismäärä ja hemoglobiini laskevat kilpailuarvoista.

Samalla tapaa veriarvot alkavat nousta välittömästi treenauksen myötä. Kysyntä lisääntyy rasituksessa ja tuotanto siirtyy teollisuudesta tuttuun viiteen vuoroon. Täysillä ylitöillä. Mutta sekin vie hivenen aikaa, ja on osasyy siihen, miksi “kunto” kasvaa hyppäyksin.

Creative Commons License photo credit: Lori Greig

 

Jagster kirjoitti 749 artikkelia

Suomessa harrastanut koiria, alussa PK-puolelta: saksanpaimenkoiria, dobermanneja, beauceroneja, kaukaasianpaimenkoiria. Menestyksen suurimpia esteitä eivät olleet koirat, vaan oma kärsimättömyys ja kädettömyys. Sitten tulivat greyhoundit ja kilpaileminen. Lähdimme puoliammattilaisiksi Ruotsiin. Menestystä tuli, ja aika paljon myös tietoa ja taitoa – sekä känsöittyneet kantapäät. Kun tekee kaikki mahdolliset virheet ja keksii liudan aivan uusia, niin jalkapohjat ovat kovilla. Siirryimme Irlantiin, aivan täysipäiväisiksi greyhound-ammattilaisiksi. Pentuja, pentuja, pentuja, nuoria koiria, ratakoulutusta, ongelmatapausten korjaamista, treenausta, kilpailemista… Ja vielä hiukan pentuja. Lopulta takaisin Suomeen, ja eräällä tavalla takaisi alkulähteille: harrastamaan. Vuoden Koiria ja voittoja – jotain oppi maailmalla, kun tekee töitä itseään parempien kanssa. Koirien ruokinta ja ravitsemus tuli harrastuksena kuvioihin toistakymmentä vuotta sitten, ja jossain vaiheessa siitä tuli osa elantoa, kun tulot riippuivat koirien mahdollisimman hyvästä fyysisestä suorituskyvystä sekä terveydestä. Teoriaa on kahlattu muutamankin yliopistotutkinnon verran, mutta ilman tutkintoja. En minä titteleitä tarvitse, vaan tietoa. Käytäntöä onkin sitten harjoiteltu useamman sadan, tai tuhannen, koiran kanssa. Sama tarina fyysisen puolen kanssa. Oppiminen jatkuu edelleen.

2 ajatusta aiheelle “Pieni verenkuva

  1. Pingback: Natrium | Katiska