×




Vanhallakin pyörällä voi edelleen ajaa

/ / Koira

Kun googlelle kertoo koiran haukkuvan hihnassa, se ehdottaa yli 20 000 linkkiä. Ohituskurssin luvut 1500 ja koiran pureminen yleensä on esillä 100 000 tuloksen verran. Enpä usko, että kovinkaan moni kilauttaa kaverille ihmetelläkseen ilmiötä sillä siitä on tullut niin arkista. Nykyään on ihan normaalia elää jatkuvassa prosessissa, jossa koiralta yritetään sitkeästi poistaa jotain häiriökäytöstä kuukausien tai jopa vuosien ajan, eikä tällä matkalla aikaa, vaivaa tai pennejä paljoa säästellä. On ilmestynyt suuri määrä erilaisia palveluja tarjoavia kouluttajia, jotka ohjastavat koiranomistajia heidän ahdingossaan, ja joiden kokemus perustuu kirjaoppiin tai jopa viikonloppukursseihin.

Itseoppineita tai taulun edessä kouluttamattomia kouluttajia halveksitaan, koska tutkimustieto, ja mestari-oppipoika-asetelma on menettänyt merkityksensä. Saattaa olla (toivottavasti) jopa alusta asti selvää, että esimerkiksi ohittamisen opettamiseen käytetään aikaa säästelemättä tai keinoja tulee käyttää jopa koiran loppuelämän ajan, kunnes se vanhuuttaan itsestään rauhoittuu. Tämä on hieno tapa kiertää vastuu, sillä onhan aivan normaalia seistä vielä seitsemännekin ohituskurssin jälkeen pusikossa syöttämässä koiralleen makkaraa ja toivoa, että koira oppisi ehdollistamaan toisen koiran näkemisen ruoka-aikaan huolimatta siitä, että kongi kilahtaa emännän tai isännän toimesta tarjoilutiskillä muutamankin kerran päivässä. Markkinoidaan keinoja, jossa koiran ja omistajan välinen kommunikointi käydään mieluiten välillisesti ja vääränlaisesta toiminnasta huomautetaan olemalla huomauttamatta mistään, jolloin koira ehkä loukkaantuu.

Mitä yksioikoisempi ja koiralle selkeämpi koulutustapa on, sitä epäilyttävämpi sen on oltava. Eikö siihen muka tarvitse edes mitään erikoisvarusteita? Tutkimustietoa? Se ei kertakaikkiaan voi olla oikein! Siitä ei saa edes kurssia rakennettua. Koira on ikään kuin keksittävä uudelleen. Erilaisia pantoja, remmejä, suihkeita ja nippeleitä, järjetön määrä einesmakkaraa ja uusia teorioita. Tehdään tutkimus, jossa katsotaan oppiiko koira istumaan odottamalla että se itse sen keksii ja kun niin lopulta käy, tällä kumotaan vanha tieto paremman edestä. Ei ole olemassa mitään vanhoja hyviä aikoja koiran kouluttamisen suhteen, mutta perusasiat on edelleenkin perusasioita. Me voimme keksiä vaikka sata erilaista keinoa opettaa koira istumaan, mutta se ei tee yhdestä keinosta toista parempaa eikä se kumoa muita keinoja, se tuo vain lisää vaihtoehtoja. Operantista kouluttamisesta halutaan poistaa positiivisen rankaisun keinot vaikka niiden käyttö on koiralle vähintäänkin luonnollista, koiralle ei sanota yksinkertaisesti “ei mene” vaan “jätä”, koska sanalla “ei” on niin huono kaiku, koiraa ei siis edes kielletä väärästä tekemisestä jolloin sen oppiminen helpottuisi ja koetetaan kertoa sille ettei se pääse haistelemaan tienpientareelle tai herkuttelemaan namipussille jos vastaantulevan koiran viihdearvo nousee korkeammalle. Kiertokulusta, jossa ensin kerrotaan mitä ei tehdä ja sen jälkeen mitä saa tehdä, on tullut vanhanaikainen ja jopa halveksuttava. Oikeata keinoa koiran kouluttamiseen ei ristiriitaisesti kuitenkaan ole, mutta miksi sieltä pitäisi väkisin poistaa kaikki yksinkertaisimmin toimivat elementit tai koetaan tarvetta tehdä siitä vanhanaikaisesta ja suorasta lähestymistavasta jotakin niin kauhean syntistä?

Myös koiranomistajat ovat erilaisia. Jotkut tykkäävät häärätä asian ympärillä ja keksiä mitä värikkäämpiä keinoja opettaa joku asia, mutta suodaan myös se, ettei kaikkia kiinnosta käyttää asiaan tuhottomasti aikaa. Joillekin koiran kouluttaminen on hyvin yksinkertaista ja aaaahhh, niin vanhanaikaista, ja homma etenee. He eivät mieti sen kummemmin asiaa koska eivät näe siihen mitään syytä. Lisäksi täytyy muistaa, että eri ihmisten vaatimukset koiran tottelevaisuuden suhteen vaihtelevat. Koiranomistaja, joka sanoo “ei hypi”  kun vieraita tulee ja käskee näiden blokata koiran vaikka polvella pois, haluaa kertoa koiralle yksinkertaisella tavalla ettei hyppiminen ole kivaa jolloin koiralta poistuu halu tehdä niin. Tämä on vain koiralähtöistä ajattelua, sillä näin ne keskenäänkin kommunikoivat.

Toinen kilpajuoksu käydään mielikuvista. Jos pennun takamusta painaa alaspäin kun sen halutaan istuvan, se on rike. VIRHE! Se, joka kouluttaa koiransa mahdollisimman vähäisellä kosketuksella, on voittaja? Koska koira voi oppia istumaan myös ilman kosketusta, sen on oltava oikea tapa? Mitä kauemmin jotain asiaa joutuu vahingossa tapahtuvan oivaltamisen kautta opettamaan, sitä parempi lopputulos? Missä vaiheessa laumaeläimen koskettamisesta on tullut pahe? Koiralle annetaan kehujen ja taputusten sijasta mielummin namipaloja ja leluja, sillä positiivinen koskettaminen eli koiran kehuminen on jäänyt vähemmälle huomiolle tai sitten sitä harrastetaan lähinnä kotisohvalla. Koira on hyvin fyysinen eläin. Se, että koiran takamusta painaa alaspäin on ihmisen mielestä epämiellyttävää. Uskoisin kuitenkin, että se on koiralle hyvin pitkälti siinä mielessä täysin merkityksetöntä eikä se muuta kuin tehosta oppimista.

Koiraan ei kuitenkaan tarvitse koskea. Ei ole pakko jos ei halua. Se ei ole välttämätöntä, mutta sen rinnastaminen pahoinpitelyyn tai kaltoinkohteluun lienee liioittelua. Joskus ihmisiä syyllistetään vähäisestäkin koiran fyysisestä avittamisesta ja maa on täynnä hämmentyneitä koiranomistajia joita sitten laiskaksi kutsutaan. “Et ole jaksanut antaa koiran itse keksiä mitä siltä haluat, vaan olet sen mennyt sille opettamaan! Sinä laiska sika!”
Mitä pidemmälle tämä propaganda leviää, sitä katastrofaalisemmaksi tilanne muuttuu. Ihmisten ei pidä kokea syyllisyyttä siitä että “…kele!” livahtaa suusta tai että hän on nyt mennyt välinpitämättömyyden sijasta riuhtaisemaan remmin pois sitä kiskovan koiran suusta.

Muutenkin tuntuu trendikkäältä, ruokinnan tai koulutuksen suhteen, olla jonkun lahkonomaisen metodin tai aatteen edelläkävijänä ja äänitorvena. Kursseja, hienoja “uusia termejä” ja suoranaista aivopesua. Se, joka ei ole samaa mieltä, ei ymmärrä koiria. Se, joka ilman putkinäköä koiraansa kouluttaa, on väkisin kategorisoitava jonnekin ja kun se ei omaan lahkoon mahdu, se on tungettava vihollisten leiriin. Missä on maalaisjärki? Jos seistään ruokakipon kanssa koiran edessä ja odotetaan että se istuu, no problemo. Kun mennään hissiin ja sinne tulee muita ihmisiä, sen koiran voi ihan hyvällä omalla tunnolla painaa istumaan ja antaa sen nakin sille siitä hyvästä. Mitä tiukemmin jostain ideologiasta kiinni pitää, sitä rajatummaksi elämä käy. Ei se ole niin justiinsa. Mitään vahinkoa ei tapahtunut. Koira ehkä saattoi oppia jotain ihan kerrastakin, mutta ei sen nyt niin väliä ole, sillä ehtiihän sitä oivaltamista odottelemaan taas toisen asian parissa. Toisille se ohittamisen tai  istumisen opettaminen on vain lyhyt prosessi jossa oppimisen edellytykset luodaan mahdollisimman yksinkertaisella ja nopealla tavalla ja se siitä, seuraava juttu. Ei edes nähdä tarvetta käyttää siihen enempää aikaa. Se ei ole laiskutta, se on koiran kouluttamista ja mitä nopeammin koira asian oppii, sitä tehokkaammin sille on asia osattu välittää.

Koiran kouluttamisessa ei ole kuin yksi absoluuttinen totuus ja se on johdonmukaisuus.  Kokeneemmat kikkailkoon ja ottakoon ne koirat välillä sinne sohvalle ja toisaalla taas ei, mutta perusasiana se on hyvä pitää mielessä. Koira on hyvin yksinkertainen eläin eikä ihmisenkään tarvitse keksiä pyörää tai suhteellisuusteoriaa uudelleen voidakseen suoriutua sen kouluttamisesta. Heittäytykää yksinkertaisiksi!

Ehkä
joku
näistä?

Pentusaastetta III

11 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Pentusaastetta II

01 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Vinkki: Halvat lelut

24 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Tissivideo

23 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Viikon päättömyys: Brit Care ja kuivaliha

19 maaliskuun 2011 By Jakke Lehtonen in Kuivamuonat

Sumppu

Me opetamme ihmisille koiraa!

TOP