Kuppi vai saavi nenän alle?

Kuinka paljon koiran pitää syödä jotakin, jotta se saa tarpeensa täytettyä? Tätähän on sivuttu jo aiemmin, mutta käydään asia nyt läpi ihan kunnolla, ja otetaan esimerkiksi ne ikuiset murheenkryynit, sinkki ja D-vitamiini.

Esimerkkinä saa toimia koirani, paino kivasti pyöreät 20 kg. Sen metabolinen paino on 20^0,75=9,46 kg. Huomaatteko, opetan tässä samalla myös näitä peruslaskuja 😉 Normaalisti Juksu syö normaalisti noin puoli kiloa lihaa päivässä.

Tarvittu määrä lasketaan jakamalla koiran tarve raaka-aineen pitoisuudella eli määrällä, joka on 100g:ssa tuotetta. Tämä lasku kertoo siis kuinka monta 100g:n nokaretta raaka-ainetta tarvitaan, jotta tarve tulee täyteen. Ja kertomalla sadalla saadaan grammoja, koska pitoisuudet olivat 100g kohti. Ei kovin hankalaa.

Sinkki

Tuon kokoiselle koiralle sinkin minimitarve on 2mg/MEkg, eli 2 x 9,46=18,9 mg. Ja optimaalinen saanti, mitä itse syötän purkista, on 2mg/EPkg eli 2 x 20mg=40mg.

Sinkin määrien täyttäminen ruuasta vaatii parhaitakin lähteitä suuria määriä:

  • Poron maksaa – poron maksa on paras mahdollinen eläinperäinen sinkin lähde
    • Minimin täyttämiseksi 210g/pv
    • Optimaalisen tarpeen täyttämiseksi 445g/pv
  • Poron lihaa – myös erittäin hyvä lähde
    • Minimin täyttämiseksi 400g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 835 g /pv

Näissä on hyvä ottaa huomioon se, että poron maksassa on myös korkea A-vitamiinipitoisuus. Juksu tarvitsee maksaa muutoin kerran viikossa noin 30g A-vitamiinin vuoksi. Jos syöttäisin sille viikossa 1,4 kiloa maksaa, sen A-vitamiinin tarve ylittyisi 46-kertaisesti. Siinä aletaan sitten jo hipomaan turvallisia syöttömääriä.

Rehuksi päätyvä poroaines taas on useimmiten kaikkea muuta, kuin lihaa – ja em. määrä on siis nimenomaan siinä lihassa. Jänteet ja keuhkot eivät pahemmin lohduta – joten mikäli mielii syöttää sinkkiä porosta, kannattanee hommata poron paistia.

Sisäelimienkin väitetään olevan hyviä sinkin lähteitä – mutta mitäpä mieltä näistä määristä olet? Ja niin, kivipiira ei ruokinnassa kyllä ole teknisesti sisäelin, vaan lihas. Mutta mennään nyt näillä.

  • Maksaa (possun tai naudan)
    • Minimin täyttämiseksi 330g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 700g/pv
  • Munuaista
    • Minimin täyttämiseksi 825g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 1,7 kg/pv
  • Kivipiiraa
    • Minimin täyttämiseksi 700g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 1,5 kg/pv

Kalaa ja mereneläviä tarvitaan myös melkoisia määriä – onhan koiria, joille maalla tallustelevat elukat eivät vain sovi, ja on käytettävä mereneläviä.

  •  Silakkaa
    • Minimin täyttämiseksi 900g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 1,9 kg/pv
  • Lohta
    • Minimin täyttämiseksi 6,3 kg/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 13,3 kg/pv
  • Simpukoita
    • Minimin täyttämiseksi 630 g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 1,35 kg/pv
  • Katkarapuja
    • Minimin täyttämiseksi 1,45 kg/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 3 kg/pv

Helppoja ja edullisia proteiinin lähteitä – joista koiran eväs normaalisti koostuu, saisi myös syöttää melkolailla:

  •  Kananmunaa
    • Minimin täyttämiseksi 1,35 kg/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 2,8 kg/pv
  • Sika-nauta jauhelihaa, ihmistiskistä
    • Minimin täyttämiseksi 630g /pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 1,3 kg/pv

D-vitamiini

D-vitamiinin osalta on olennaista myös se, että puhutaan D3-muodosta, eli eläinperäisestä D-vitamiinista. Kasviperäinen on oikeastaan aika turhaa, ja jopa vähän ikävää tavaraa. Varmaan jokainen Jekovit-tippoja kokeillut voi tämän allekirjoittaa.

D-vitamiinin miniminä olen itse käyttänyt 0,45µg/MEkg, eli tässä tapauksessa 0,45 x 9,46=4,26 µg/pv. Optimaalinen määrä on huomattavasti suurempi, mutta täysin perusteltu 0,7µg/EPkg, eli 0,7 x 20=14 µg/pv.

D-vitamiinin osalta kalat ovat yleisesti parhaita lähteitä. Kotimaiset kuha ja siika ovat todella mainioita D:n osalta, niiden hinnat vaan pyörivät sellaisissa summissa, että harvalla on halua niitä koiralle syöttää. Myös kasvirasvalevitteet ovat finelin eniten-listalla lähellä kärkeä – mutta niiden osaltahan D on ihan yhtä lisättyä, kuin purkistakin, joten ei oteta niitä tälle listalle. Yleisimmin koirille syötettyjä kaloja siis tarvitaan:

  •  Silakkaa
    • Minimin täyttämiseksi 25 g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi  83 g/pv
  • Lohta
    • Minimin täyttämiseksi 82 g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 270 g/pv
  • Simpukoita (tämä on tässä vain siksi, että oli esillä myös sinkin kohdalla)
    • Minimin täyttämiseksi 330 g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi hiukan yli 1 kg

Muut merenelävät eivät sitten olekaan enää kovin järkeviä lähteitä.

Sisäelimistäkin puhutaan usein koiranruokinnan yhteydessä melkoisina vitamiinipommeina, mutta oikeastaan tämä voidaan yleistää vain A-vitamiiniin ja osaan B-vitamiineista. D-vitamiinin vuoksi sisäelimiä pitäisi syöttää:

  • Maksaa
    • Minimin täyttämiseksi 700 g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 2,3 kg/pv
  • Munuaista
    • Minimin täyttämiseksi 2,1 kg/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 7 kg/pv
  • Kivipiirassa ei ole D-vitamiinia tanskalaisen Foodcomp-tietokannan mukaan.

Ja jälleen vielä ne edulliset ja helpot proteiininlähteet – koiran peruseväät. Varsinkin kananmunasta väitetään olevan jotain iloa D-vitamiinin osalta. Tarvittavat määrät peruseväitä ovat:

  •  Kananmunaa
    • Minimin täyttämiseksi 195 g/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 640 g/pv
  • Sika-nauta jauhelihaa, ihmistiskistä
    • Minimin täyttämiseksi 1,4 kg/pv
    • Optimaalisen määrän vuoksi 4,7 kg/pv

Koiran on siis mahdollista saada tarvitsemansa ruuastaan. Mutta ruokinnan saa sitten suunnitella aika huolella – ja väistämättä siinä joutuu jopa pelkkien minimien vuoksi tekemään melkoisia kompromisseja – tai katselemaan varsin lihavaa koiraa. Helpommalla – ja halvemmalla, pääsee muutamilla purkkilisillä.

On myös hyvä muistaa, että eläimille tarkoitetut tuotteet ovat harvoin niin laadukkaita, kuin ihmisten, varsinkin kun puhutaan mössölihoista – joten niiden ei myöskään voi olettaa pitävän sisällään samoja ravintoarvoja, kuin laadukas elintarvike, joiden arvoja tässä otoksessa on käytetty.

Tästä puuttuu myös kasviperäiset lähteet täysin, sillä niiden hyödynnettävyys on usein koirilla melkoisesti heikompaa kuin eläinperäisten. Kasviperäisten ongelmaksi nousee vielä suuremmassa määrin myös määrät – 100g vehnäleseitä on aikamoinen annos, ja kukaan tervejärkinen ei edes yritä syöttää moista satsia koiralleen, vaikka se näennäisesti näyttäisikin hyvältä sinkin lähteeltä.

Joten eiku syömään?

Lähteet:

Fineli.fi

Foodcomp.dk

 

You are currently viewing Kuppi vai saavi nenän alle?
Raaka-aineiden monipuolisuus ei ole tae täysipainoisuudesta.