Tappelut

Greyhound ei kuulu niihin pahimpiin tappelijoihin kotioloissa, mutta vahinkoja sattuu. Pienet kähinät kuuluvat kaikkien rotujen puuhasteluun. Siinä selvitellään laumasuhteita, poltellaan päreitä tai ollaan muuten vaan ollakseen. Varsinainen tappeleminen on ilman huumorinhäivää tapahtuvaa yhteenottoa. Riippuen koirien luonteista, niin siinä saattaa olla enemmän ääntä kuin toimintaa, vaikka koko kalusto onkin näkyvissä. Toisissa tapauksissa kaverista yritetään ottaa henki pois. Jos tilanne kiehahtaa, niin usein tulee myös paikattavaa. Reiät, naarmut, repeämät ja aidot purmajäljet tulevat helposti, koska greyhoundilla ei turkki suuremmin suojaa.

Tappelut voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan sen mukaan missä ja ketkä tappelevat

  1. Lauman ulkopuoliset. Tapahtuu yleensä koirapuistoissa. Aloittajana on harvemmin greyhound ja vastapuolena lähes järjestään dobermanni, saksanpaimenkoira tai yli-ison egon omaava pikkukoira. Vaikka välillä sanotaankin, että antaa koirien tapella; selvittävät itse välinsä eikä siinä vakavaa tapahdu, niin tuo on kategorisesti väärin. Puistossa, tai muualla “puolueettomalla maaperällä” satunnaisesti tapaavilla koirilla ei ole tarvetta tai syytä järjestää laumasuhteita – ei ole mitään laumaa. Lisäksi vahinkoja sattuu. Turkkikoirilla ei nahka repeä niin herkästi, mutta greyhoundilla on nopeastikin palkeenkieli. Suurempi ongelma vieraiden koirien kanssa on kuitenkin greyhoundin suunnaton nopeus ja ketteryys: vastapuolella ei ole mitään mahdollisuuksia, oli painoero mikä tahansa.
  2. Lauman sisäiset
  • Lauman rakenne aiheuttaa ongelmia. Liian suuri määrä koiria, jolloin treenarilla ei ole enää tilanne hallussaan – ihminen ei ole lauman johtajana.
  • Väärä koira on nostettu omistajan toimesta johtajaksi. Yleensä kyseessä on se paras kilpakoira, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi kuitenkaan se paras laumassa.
  • Liikaa samaa sukupuolta aiheuttaa vääjäämättä ongelmia. Se, paljonko on liikaa, riippuu treenarin kyvyistä hallita laumaa sekä koirien perusluonteista.
  • Useampi lauma saattaa aiheuttaa konflikteja. Jo kolme koiraa kykenee muodostamaan kaksi erillistä laumaa. Kaksi koiraa eivät yksinään muodosta laumaa, mutta ei niiden tarvitse samaan laumaankaan kuulua.
  • Kiimat ovat aina riski. Monesti narttujen välillä kiehahtaa noin kuukausi ennen alkavaa kiimaa. Tappeluriski nousee huomattavasti sisarusten kesken.
    Ulkoilu on myös riskitilanne, siksi vapaanajuoksutuksessa on aina käytettävä kuonokoppaa. Kaverissa roikutaan, ja kun vauhti on luja niin nahka repeää.
  • Loukkaantumiset ja sairaudet nostavat poikkeuksetta tappeluriskiä. Loukkaantuneita tai sairaita ei saisi koskaan ulkoiluttaa yhdessä isomman lauman kanssa.
  • Ruokailu on aiheuttanut enemmän tappeluita kuin mikään muu tilanne. Ruokailu on aina järjestettävä valvotusti ja hallitusti. Jos joku on ruuastaan erittäin tarkka tai yrittää aina mennä muiden kipoille,  niin tällainen olisi syytä aina ruokkia yksinään.

    Greyhoundien suhteen pätee sama kuin muidenkin rotujen kanssa: kun tappelu puhkeaa, niin siihen osallistuvat kaikki. Ja silloin kärsii se, joka oli alussa alakynnessä. Onneksi greyhound lopettaa kohtuullisen helposti. Pelkkä huutaminen saa jo määrätyt yksilöt lopettamaan, kaulapannasta repiminen loput. Yleensä tappeluun voi mennä huoletta väliin, greyhound ei pure tuossa tilanteessa ihmistä ja jo sekunnin keskeytys saa ne rauhoittumaan.

    Tämä “joukkohysteria” on siinä suhteessa ongelmallinen, että siinä voidaan aiheuttaa suuriakin vahinkoja nopeasti. Jopa Suomessa on greyhoundeja kuollut joukkotappeluissa. Mutta onneksi nämä ovat kuitenkin harvinaisia tapauksia. Valitettavaa taasen on, että ne näyttäisivät keskittyvän samoille ihmisille, joilla on aina pari yhteistä tekijää. Laumat ovat liian suuria, ja kuonokoppaa pidetään perkeleen keksintönä.

    Greyhound eroaa yhdessä suhteessa monesta muusta rodusta. Kun dobermannit tappelivat, ne eivät enää koskaan sopineet yhteen, asia jäi hampaankoloon loppuiäksi. Greyhoundit ovat viisi sekuntia tappelun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan – riitakumppanin korvaa voidaan nuolla ja ihmetellään että voi raukkapientä, mitä parhaalle kaverilleni on tapahtunut. Jälkikäyntiä ei siis ole. Vanhemmat nartut voivat olla poikkeus tästä säännöstä, ja jos nartut kyttäävät toisiaan koko ajan, ne on erotettava – loppuiäksi.

    Tappeluissa vammat ovat yleensä nahan repeämisiä ja sijoittuvat kaulaan, lapojen alueelle, kylkiin, nivusiin ja takareisiin. Nämä on useimmiten ommeltava, olkoonkin että pienemmät repeämät paranevat itsestään vesihoidolla. Laajakirjoinen antibiootti on suositeltavaa. Suurempien lihasten repeämiä tai syviä haavoja tulee myös, ja ne vaativat aina eläinlääkärin hoidon.

    Tappelujen ja vahinkopurujen estämisen paras tae on kuonokopan käyttö vapaana ulkoillessa. Aina.

     

    Jagster kirjoitti 766 artikkelia