×

Sosiaalistumisen sudenkuopat

/ / Koira

poika, pentuna rosan kanssaPentua on hyvä sosiaalistaa tai lähinnä kyse on kait siitä, että sen sosiaalisuus pysyy yllä. Tämä on yllättävän laajalle levinnyt tieto, eikä sen tarpeesta useinkaan tulla hämmentyneenä kyselemään vasta kun koira on jo kasvanut aikuiseksi. Kyse ei tässä kirjoituksessa olekaan siitä, pitääkö pennun saada kontakteja ja kokemuksia, vaan lähinnä mietitään millä tavalla niitä kannattaa luoda. Jokainen sen on kokenut: kuljetaan vaikka kuinka pimeässä tai minkälaisessa hirmumyrskyssä, niin aina sieltä hupun ja sateenvarjojen alta välähtää valoisa hymy, kun pienen palleron kanssa vastaan tullaan. Se on ilmiö, joka ei katso ikää eikä sukupuolta, riittää kun vastaantulijalla on ihmisen aivot. Jouduin nykyisenkin koirani pentuaikana suorastaan riitelemään näiden käsiojossa lähestyvien ihmisten kanssa ja poistumaan paikalta tuomitsevien katseiden alla. Kun pyysin heitä pyyhkimään kätensä jonnekin muualle kuin koiraani, siitä suorastaan loukkaannuttiin ja jotain sieltä aina perään jupistiin.

En kuitenkaan näe mitään järkeä opettaa pennusta asti koiraani tervehtimään vastaatulijoita ja myöhemmin sitten kitkeä tätä käytöstä pois. Sama koirien tervehtimisen kanssa. On sanomattakin selvää, että ilman tätä näemmä kulttuuriin sidonnaista ilmiötä koirien käytös olisi kadulla automaattisesti hieman rauhallisempaa.
Vaatii kuitenkin aikamoisia hermoja pitää tästä periaatteestaan kiinni ja todellista uskoa omaan kasvatustapaansa, sillä neuvojiahan ja kauhistelijoitakin riittää.

Yksi vähän (tai ei ollenkaan) OT- esimerkki tästä on se, kun koetin ulkoiluttaa pentuani vesisateessa. Koska taivaalta tippuvat vesipallerot saivat sen suorastaan irvistelemään, käytännössä minä koetin kävellä sen jäädessä maleksimaan joka nurkalle. Kävelimme lopulta sen pentuaikana aika monta tuntia vesisateessa, jotta tämä luontainen kastumisen inho saatiin laimennettua pois, vaikka vesi-ja kuralätäköissä leikkiminen kyllä oli alusta asti mukavaa. Joka tapauksessa alkuaikoina eräänä päivänä se käveli jälleen pää nuokuksissa perässäni ja huomatessaan ettei kotitalolle päin vielä käännyttykään, se päätti naukkaista meikäläistä takamuksesta merkiksi. Käännyin hämmentyneenä ympäri, jolloin luokseni syöksyi eräs vanhempi mies kysyen onko minulla koiralleni herkkuja mukana. “Se näyttää siltä, että sillä on jotain asiaa sinulle ja sinun pitäisi aina pitää herkkuja mukana sille sitä varten.” Toivuttuani tilanteesta, kysyin mieheltä huomasiko hän pennun juuri purreen minua takalistosta, johon hän vastasi iloisesti että “sitä juuri tarkoitin”. Koin paremmaksi olla vastaamatta, jatkoin matkaa ja odotin, että seuraava vastaava yritys tulee ja annoin siitä söpölle pennulleni toimivan muistutuksen eikä asiaan enää palattu. Taskussani oli kyllä nakinpaloja, mutta ne säästimme toiseen hetkeen.

koira, märkä

Reissatessani reppu selässä Länsi-Euroopassa huomioni kiinnittyi siihen, ettei siellä remmiräyhäys näkynyt katukuvassa ja koirat kulkivat nätisti omistajiensa mukana, jopa vapaana, kahviloissa, kaupungeissa ja joukkoliikenteessä. Kun menin kahvilaan jossa koira makasi omistajansa jaloissa, kiinnitin perisuomalaiseen tapaan siihen huomioni ja ikään kuin odotin sen tulevan kohta rapsutettavaksi. Seurasin useammin kuin kerran sivusta kuinka joku turisti kyyristyi siihen lepertelemään ja sai omistajalta vastaukseksi turhautuneen huokauksen. Kysyessäni asiasta kerrottin, että siellä ei  vain ole tapana lähmiä toisten koiria (ja vastakysymyksenä: miksi toisten koiriin pitäisi koskea?), vaikka rabieksen voittokulku aikoinaan siihen pakottikin kiinnittämään huomiota. Oli miten oli, mietin tätä asiaa lähes päivittäin ihmetellessäni kuinka hyvin käyttäytyviä ja ärsykkeistä välinpitämättömiä koiria siellä olikaan. Ehkä siinä on jotain josta voisimme ottaa mallia?

Kuten edellä mainittu, on täysin järjetöntä opettamalla opettaa pennulle jokin tapa, joka ei ole enää toivottu muutamien kuukausien päästä. Kun taistelin ohikulkijoiden kanssa näkemykseni pitävyydestä kysyin usein, että “liekköhän se sadekelillä naurattaa, kun sellaiset 45 kg hyppää valkoiselle takillesi?”, johon yllätyksekseni väitettiin suhtauduttavan totta kai suopeudella. Hieman skeptinen vastauksen suhteen kuitenkin olin. Henkilökohtaisesti en näe muutenkaan mitään syytä uittaa koiraani kaikkien liiveissä, mutta myös koulutuksellisesti siinä oli ajatusta takana. Joka koiran kohdalla satsaan enemmän ja enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan. Se ei ole edes laiskuutta, vaan järkevää ja koiralle reilua. Toteuttaessani tätä kasvatuksellista periaatetta kuulin usein myös seuraavanlaisia lausahduksia: “ei noin nuorta koiraa vielä voi kouluttaa!”, “siis eikö se todellakaan saa tervehtiä meidän Rekkua?” tai “eikö siitä tule vihainen?”
Koskaan ei selvinnyt, että missä iässä koiraa sitten pitäisi alkaa kouluttamaan, miksi Rekkua pitäisi tervehtiä kesken lenkin tai miksi se tekisi koirastani vihaisen. Heillä ei ollut siihen vastausta vaikka kyselin.

 

pallero1

 

Eli toisin sanoen oletus on se, että jos pentua ei päästä (jopa rajattomasti) ihmisten luokse ilman lupaa, siitä tulee vihainen. Kun se pääsee vapaasti toteuttamaan itseään, kasvaa isoksi ja kadulla käveleminen ja ihmisten/koirien ohittaminen alkaa ahdistamaan (tai se ainakin pitkittää ulkoilua jatkuvan seurustelun vuoksi) kun eteenpäinkin pitäisi päästä tai vastapuoli ei välitä koirista, se ei turhaudu ja koeta kaikkia keinoja tehdä sitä mitä se on opetettu tekemään?
Itse en löydä logiikkaa tuossa sosiaalistamisen muodossa eikä koirastani ole tullut vihaista, vaikka se ei ole koskaan tervehtinyt ohikulkijoita. Sitä kuuluisaa sosiaalistamista kun voi tehdä muuallakin ja muissa tilanteissa, hallitusti.

Noh, tästä päästään johdonmukaisuuden mukavaan syliin: se mitä annat koiran tehdä itse valikoiden pennusta asti, siihen olet sen kouluttanut, vaikka sitä ei ole tarvinnut kyseiseen toimintaan erikseen yllyttää. Asia on juuri niin yksinkertainen. Turha tulla sitten kitisemään, kun pesulalaskuja ja eläinlääkärikuluja alkaa myöhemmin tulemaan. Ennaltaehkäisy on koiranomistajan paras työkalu, ei harmaannu hiuksetkaan myöhemmin. Kyllä, se on söpö kaikkien mielestä, mutta myöhemmin ne sitten ihastelevat kuinka nätisti se käyttäytyy ja naapurisopukin säilyy.

Seikkaile

Etsi tai selaa Katiskaa, ja hyödynnä mitä tarvitset

Jaa ja saa

Jaa kokemuksia, kysele ja juttele. Joko kommenteihin tai Katiskan naamaan.

Hyödynnä

Jos haluat oppia lisää, niin suuntaa Sumppuun luennoille ja koulutuksiin

Ehkä
joku
näistä?

Pentusaastetta III

11 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Pentusaastetta II

01 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Vinkki: Halvat lelut

24 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Tissivideo

23 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Viikon päättömyys: Brit Care ja kuivaliha

19 maaliskuun 2011 By Jakke Lehtonen in Kuivamuonat
TOP