Emän ruokinta rikkoo pennun

Koirilla syytetään milloin mitäkin lonkkavioista ja luuston kehityshäiriöistä. Jalostus on varmasti suurin syyllinen, mutta kasvattajat haluavat ymmärrettävistä syistä löytää muitakin selityksiä. Osa syöttää kantavalle nartulle edelleenkin C-vitamiinia, koska sen on havaittu todistetusti parantavan jälkeläisten lonkkia. Havainnon teki Ruotsin puolustusvoimin koirankasvatus, mutta he itse kumosivat tuloksen kohtuullisen nopeasti myöntäen, että tuli tehtyä virheellinen johtopäätös. Uskomus jäi kuitenkin elämään muuttuen todeksi.  Oli syntynyt yksi monista koirajalostuksen meemeistä. Vai pitäisikö puhua urbaaneista legendoista? No, emälle tuskin C-lisästä on kuitenkaan haittaa, mutta ei sillä lonkkia paremmaksi saada. Muutamat saksanpaimenkoirakasvattajat kertoivat jo 80-luvun lopulla, että siirrettyään sekä emän että pennut lihalle, niin lonkat paranivat. Tuohon kannattaa uskoa, vaikka ei pitäisikään paikkaansa – kasvavalle pennulle liha on kuitenkin parasta ruokaa, vaikka eläintenoikeusliike vegaaniruokavaliota kissoille ja koirille suositteleekin. Seuraatko Katiskan twitter-syötettä? Jos et, niin syytä olisi, koska tuuppaan sinne linkkejä tutkimuksiin, jotka saattaisivat kiinnostaa, mutta en jaksa/viitsi kirjoittaa niistä erillistä juttua. Yksi on tutkimus kuivatun luumun vaikutuksista luuston häviämiseen, osteoporoosiin. Tuskin tuota kannattaa suoraan koirille suunnata, mutta otetaan kellosta aikaa koska esim. Royal Canin tuo markkinoille lonkkaruuan, jossa on luumua. Mutta törmäsin kierroksella tutkimukseen, joka ihan aidosti saattaa johtaa johonkin.

Postnatal Vitamin D Supplementation Following Maternal Dietary Vitamin D Deficiency Does Not Affect Bone Mass in Weanling Guinea Pigs1,2

Sarah L. Finch3, Frank Rauch4 and Hope A. Weiler3,*

3 School of Dietetics and Human Nutrition, McGill University, Macdonald Campus, Ste. Anne de Bellevue, Quebec, H9X 3V9, Canada; 4 Shriners Hospital for Children, Montreal, Quebec, H3G 1A6, Canada

Although vitamin D deficiency is common at birth, the consequencesto growth and bone mass by weaning are unclear. This study wasdesigned to determine whether maternal dietary vitamin D deficiencyin pregnancy has a negative impact on the bone mass of full-termneonates and if postnatal supplementation could restore bonemass. Forty guinea pigs were randomized to receive a control(C) or deficient (D) diet (0.03 mug vs. 0.00 mug cholecalciferol/g)during pregnancy. Offspring were randomized at birth to receive0.25 mug of cholecalciferol supplement (S) or a placebo (P)orally per day for 28 d. Measurements at birth and d 28 includedwhole body and regional bone mass and serum osteocalcin anddeoxypyridinoline, plus biomechanical testing and peripheralquantitative computed tomography of excised tibias and femurs.Main and interactive effects were tested using mixed model ANOVAand post hoc Bonferroni’s tests. At birth and d 28, offspringof the D sows had lower serum vitamin D and osteocalcin concentration,lower body weight, length, whole body and total tibia bone mineralcontent, and lower biomechanical integrity of tibia comparedwith those of the C sows, regardless of supplementation. Althoughpostnatal vitamin D supplementation improved vitamin D statusat d 28 in D offspring, values remained significantly lowerthan C groups. This study suggests that efforts should be madeto optimize maternal vitamin D status in pregnancy, along withmaintenance of vitamin D status in infancy, rather than relyingon postnatal supplementation to normalize vitamin D status andbone mass.

Oli kaksi ryhmää kantavia marsuja. Kontrolliryhmä sai normimäärän D-vitamiinia, toiselta taasen evättiin D-vitamiini kokonaan. D-vitamiinin puutteessa olleet synnyttivät pienempiä ja luustoltaan heikompia pentuja. Sitten nämä “puutteessa syntyneet” jaettiin kahteen ryhmään, koska haluttiin selvittää, korjaako syntymän jälkeen annettu D-vitamiinilisä tilanteen. Ei korjannut.

Johtopäätös: emän D-vitamiinin puute aiheuttaa ongelmia, joita ei kyetä kasvuvaiheen aikana annetulla D-vitamiinilla enää korjaamaan.

Myönnetään, marsu ei ole koira. Ja D-vitamiinin kokonaan poistaminen ei ole sama asia kuin liian alhainen D-vitamiinin saanti. Mutta saa tuo tutkimus ajattelemaan, eikö niin?

 

Jagster kirjoitti 749 artikkelia

Suomessa harrastanut koiria, alussa PK-puolelta: saksanpaimenkoiria, dobermanneja, beauceroneja, kaukaasianpaimenkoiria. Menestyksen suurimpia esteitä eivät olleet koirat, vaan oma kärsimättömyys ja kädettömyys. Sitten tulivat greyhoundit ja kilpaileminen. Lähdimme puoliammattilaisiksi Ruotsiin. Menestystä tuli, ja aika paljon myös tietoa ja taitoa – sekä känsöittyneet kantapäät. Kun tekee kaikki mahdolliset virheet ja keksii liudan aivan uusia, niin jalkapohjat ovat kovilla. Siirryimme Irlantiin, aivan täysipäiväisiksi greyhound-ammattilaisiksi. Pentuja, pentuja, pentuja, nuoria koiria, ratakoulutusta, ongelmatapausten korjaamista, treenausta, kilpailemista… Ja vielä hiukan pentuja. Lopulta takaisin Suomeen, ja eräällä tavalla takaisi alkulähteille: harrastamaan. Vuoden Koiria ja voittoja – jotain oppi maailmalla, kun tekee töitä itseään parempien kanssa. Koirien ruokinta ja ravitsemus tuli harrastuksena kuvioihin toistakymmentä vuotta sitten, ja jossain vaiheessa siitä tuli osa elantoa, kun tulot riippuivat koirien mahdollisimman hyvästä fyysisestä suorituskyvystä sekä terveydestä. Teoriaa on kahlattu muutamankin yliopistotutkinnon verran, mutta ilman tutkintoja. En minä titteleitä tarvitse, vaan tietoa. Käytäntöä onkin sitten harjoiteltu useamman sadan, tai tuhannen, koiran kanssa. Sama tarina fyysisen puolen kanssa. Oppiminen jatkuu edelleen.