×

Katso miten ruokateollisuus vedättää

/ / Kuivamuonat

trust-luomuKuivamuonateollisuus on pitkän kokemuksensa myötä oppinut miten markkinointia tehdään. Se ei perustu hyvien ominaisuuksien esille tuomiseen, vaan lähinnä pelotteluun, syyllistämiseen, katteettomiin terveyslupauksiin ja tuoteselosteella kikkailuihin. Kaikki tuo on mahdollista, koska rehuja ei säädellä EU:n ja valtiovallan toimesta kuten ihmisten ravintoa ja niihin kytkettäviä väitteitä. EU on ottanut erittäin tiukan linjan terveysväitteisiin ja funktionaalisiin ruokiin, mutta ilmeisesti eläinten juridinen asema tavarana näkyy tarpeettomuutena suojella niitä katteettomilta väitteiltä. Mutta ehkä pitäisi ottaa huomioon omistajien asema kuluttajansuojassa, sillä he edustavat miljardien eurojen ostokäyttäytymistä.

Katteettomat ja jopa mahdottomat väitteet eivät ole pelkästään kuivamuonateollisuuden ja -myyjien synti, vaan samaan on vaivuttu raakaruuissakin. Teollisuutena se on kuitenkin niin pieni, että se ei näy samalla tavalla. Useimmat tyytyvät lähinnä valmistamaan ja myymään ilman sen kummallisempaa oheismarkkinointia, ja heillä puutteet keskittyväkin vajaisiin tuotetietoihin. Ei tiedetä mitä ruokiin on käytetty ja mikä on niiden ravintosisältö.

Kerrataan lyhyesti muutama kestämätön väite.

Lääkinnälliset ja funktionaaliset ruuat

Käytännössä lääkinnällisten ruokien koostumus ei eroa matalaenergisistä ylläpitoruuista, eli niissä on leikattu rasvan ja proteiinin määrää. Se mikä erottaa ne ylläpitoruuista, on tarkoituksellisesti tehdyt ravitsemukselliset vajeet. Se on, päättömän hinnoittelun lisäksi, suurin syy miksi niitä ei voida käyttää pidempään. Lääkinnälliset ruuat eivät ole millään mittakaavalla lääkinnällisiä, ja kun asiakkaan annetaan kuvitella niiden olevan lääkettä ja siksi myynnissä vain eläinlääkäriasemilla, syyllistytään pahaan harhauttamiseen. Se, että lääkinnällisiksi erikoisruuiksi myytävät löytyvät vain eläinlääkäriasemien hyllyistä, on valmistajan ja maahantuojan markkinoinnillinen valinta, jolloin myyntipaikalla annetaan ymmärtää olevan merkitystä. Tukku siis vain valikoi omat asiakkaansa, ei sen kummempaa.

Hypoallergiaruuat ovat kooste katteettomista väitteistä ja selvästä harhaanjohtamisesta. Mikä tahansa ruoka-aine, joka ei ole allergeeni, on sopiva eliminaatioon. Mutta kun väitetään, että proteiinit on pilkottu niin pieniksi, että elimistö ei tunnista niitä allergeeneiksi, niin se edellyttäisi hydrolysaattien käyttöä ja aminohappotuotteita; silloin valmistusainelistassa ei voisi olla näkyvissä yhtään yksittäistä raaka-ainetta. Vastaava väite ihmispuolella aiheuttaisi myyjäälle todella pahoja ongelmia, syytteitä sekä ruuan välittömän takaisinvedon. Tämä koskisi myös tilannetta, että myytäisiin pähkiallergikolle soijamaitoa hypoallergisena. Näinkän koirilla asia hoituu. Myydään lammasta hypoallergisena ja luotetaan tuuriin, että ongelman aiheuttaakin broileri.

Terveysväitteille vaaditaan ihmispuolella tutkitut faktat taakse, eivätkä yritykset hyödyntää asiaan löyhästi liittyviä muita tutkimuksia ole mahdollisia. Siksi terveysväitteiset funktionaaliset jugurttimainokset poistuivat, sillä niiden lupauksille ei ollut tutkittuja faktoja takana. Tähän kategoriaan kuuluvat väitteet lisättyjen maitohappobakteerien eduista vaikka hiivassa, IBS-tyyppisessä oireilussa, allergioiden hoidossa tai yleisen terveydentilan parantamisessa. Raakaruokamarkkinoilla vastaava tuttu lienee hapankaaliväitteet.

Syy siihen miksi eläinlääkäriasemat haluavat myydä tukihoitona lääkinnällisiä ja funktionaalisia ruokia, on karu. Niitä on kaksi. Ensimmäinen on, että eläinlääkäreillä ei ole minkäänlaista ravitsemuksen koulutusta. He eivät siis tiedä asiasta mitään ja hyllyssä olevat ruuat ovat ainoa työkalu, jota heillä on tarjota. Inhottava kysymys siis kuuluukin, että oikeuttaako oma ammattitaidottomuus alalla, johon ei ole koulutusta eikä osaamista, myymään asiakkaalle kalliin tuotteen? Toinen syy on vielä raadollisempi. Kun golfmatkojen ja risteilyjen tarjoaminen lääkemyynnin kylkiäisinä tuli mahdottomaksi tai ainakin vaikeaksi, niin tilalle tuli mahdollisuus saada ruokaa kylkiäisinä. Jos ruoka ostetaan tukkuhinnalla, niin saatava kate ei näyttele minkäänlaista roolia kun lasketaan mitä jää viimeisen viivan alle. Mutta kun säkit saadaan ilmaiseksi, niin asia muuttuu, eikä silloin ole yllättävää, että ketju määrää lääkäriä suosittelemaan nimenomaan ketjussa myytäviä kuivamuonia tukihoidoksi. Juorujen mukaan maan suurimman eläinlääkäriketjun ravitsemusasioista päättää yksi eläinlääkäri, erittäinkin raakaruokintavastainen, ja muiden on noudatettava hänen ohjeistustaan. Jos tilanne on tämä, niin on helppo heittää esille epäily mitä tapahtuu, jos kaikki muut lääkärit ovat työnantajan puolelta pakotettuja seuraamaan ohjeita kyseenalaistamatta ohjeistavan oma osaaminen ja taloudelliset kytkökset.

Ikäkausiruuat

Kaikilla brändeillä on tarve sitouttaa asiakas omaan tuotemerkkiin. Se tapahtuu joko keskittymällä yhteen ainoaan suppeaan alaan ja yrittämällä antaa kuva tuotteen olevan ainoa toimiva ja parempi kuin muut. Mutta kun kyse on laajemmasta yhteydestä, niin on luotava tuoteperhe kaikkiin elämän osa-alueisiin. Koirien ruuissa tämä tarkoittaa omia ruokia eri roduille, värimuunnoksille, harrastuksille ja ikäkausille. Niin kauan kun kyse ei ole varsinaisesta harhaanjohtamisesta, niin se ei ole ongelma. Vaikka nykyinen kuluttajansuoja rakentuukin olettamukselle, että asiakas on aivoton idiootti, joka ei kykene ajattelemaan ja vaatii yhteiskunnan holhousta ja suojelua kaikelta ja kaikilta, niin myös asiakkaalla on vastuu ja velvollisuus käyttää aivojaan. Joten jos on vakuuttunut siitä, että oma saksanpaimen tarvitsee ehdottomasti ruokaa, jossa on säkkipainatuksena oman rodun kuva, niin sitten hän ostaa sellaista 24/12 kanariisiä ja jättää hyllyyn 24/12 kanariisin siksi, että siinä on rotikan kuva. Tuon takia ei tarvita yhteiskunnan eikä bisneksen säätelyä.

Mutta kun väitetään, että ruoka estää määrätyn rodun terveydellisiä ongelmia, kuten lonkkadysplasiaa, tai parantaa ominaisuuksia, kuten valkoista väriä, niin ollaan samoissa ongelmissa kuin muidenkin funktionaalisten ruokien kanssa. Olisi oltava tutkittua faktaa väitteille, että jonkun prosenttiyksikön heitto raakavalkuaisessa tai milligramman heitto kalsiumin määrässä laskennallisessa suositusannoksessa olisi aidosti merkityksellinen. Varsinkin kun kaunis, mihinkään perustamaton teoria, kaatuu välittömästi, jos koira syökin enemmän kuin suositusannos on, tai ei olekaan samanpainoinen kuin mitä suositus edellyttää. Valkoisissa annetaan olettaa, että kuparin määrä olisi jotenkin oleellinen ja kikkaillaan lisätyn kupariyhdisteen määrillä, mutta samaan aikaan jätetään kertomatta, että miten kupari värjäytymisiin vaikuttaa ja mikä on ruuan aito kokonaiskuparimäärä – lisättyjen ilmoittaminenhan ei sitä paljasta.

Eri ikäkausilla on erilaiset tarpeet. Käytönnössä se tarkoittaa sitä, että pikkupennut tarvitsevat suunnilleen kaikkea enemmän, ja vanhuksilla tarvittaisiin enemmän proteiinia ja parempi yleissulavuus. Kaikki muut elinvaiheet perustuvat koiran kulutukseen, ei muuhun. Poislukien toki tarkoituksellinen vaikuttaminen mm. perusaineenvaihduntaan, kuten sterilointi ja kastrointi – mutta niissä on ravitsemuksen suhteen kyse eräällä tavalla koiran tarkoituksellisessa sairastuttamisessa merkityksessä, että eläimen elimistö ei enää toimi kuten sen pitäisi. Joten jos on ollut pakko sotkea eläimen elimistöä, niin silloin saa myös varautua siihen, että ruokinta muuttuu hyvin paljon samanlaiseksi kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä – ja tämä on yksi poikkeuksista, joissa erityisruuat toimivat. Kun on pakko leikata energiaa, eli ruuan määrää, ettei koira liho, niin hetken kuluttua ruuan määrä on niin alhainen, että se ei enää tarjoa ravintoaineita riittävästi. Silloin kuivamuonissa leikattu energia, eli vähäinen rasva ja huonosti sulava hiilihydraattilähde, mahdollistaa sen, että pienemmillä annosmäärilläkin voidaan tarjota riittävät määrät vitamiineja ja mineraaleja – kiitos lisäaineiden. Mutta hetken kuluttua liian vähäinen rasvan määrä saattaakin aiheuttaa aivan uusia ongelmia.

Suurin osa valmistajista ei uskalla kikkailla penturuokien laadun kanssa, koska pennut reagoivat nopeasti. Jos pentu ei pysy ruualla kuosissa, niin merkki hylätään välittömästi, ja on turha edes yrittää tarjota brändin tuoteperheestä muita ruokia. Myöhemmässä vaiheessa ei ole enää niin tarkkaa, koska voidaan syyttää allergioita ja myydä hypoallergiaruokia tilalle, ja myyjän kate kiittää. Mutta kun myyntiväitteet perustuvat peloittelulle – jos et syötä tätä, niin pennullesi kehittyy dysplasia, kuppa ja vesipää – niin ollaan lipsahdettu mainostuksen pimeälle puolelle. Pitäisi kyetä todistamaan kaksi asiaa: käytetty ruoka todellakin estää sairauksia ja kehityshäiriöitä, ja että muun ruuan käyttö taasen aiheuttaisi niitä. Kummallekaan väitteelle ei löydy perusteluja, sillä täydellisen puutteen aiheuttamat ongelmat eivät ole sellainen. Se, että pentu kuolee totaalisesta kalsiumin vajauksesta, ei ole peruste sille, että ruuan X kalsiummäärä 1,15 % olisi jotenkin hyödyllisempää kuin ruuan Y 1,25 %.

Junior-ruuat ovat huolestuttava vaihtoehto koirien ruokinnassa. Kesken kiihkeimmän kasvun leikataan niin energia kuin proteiinisaanti ja siirretään koira köyhemmälle ruualle. Kaikki vain siksi, että jenkeissä koirilla on pahaa ylilihavuutta ylisyöttämisen ja vähäisen liikuttamisen takia ja siellä on kysyntää matalammalle energialle, koska kaikki muu huomioiden koirat saisivat silloin normaalimäärän kaloreita. Euroopassa, ja varsinkin Suomessa, se aiheuttaa tilanteen, jossa kasvavaa pentua aletaankin laihduttamaan – kauniimpi ilmaisu nälkiinnyttämiselle – vaikka tarve olisikin vahvemmalle ruualle. Mainosten kasvun rajoittaminen ei tarkoita korkeuskasvua, vaan lihavuuskasvua, joten mitattavien rotujen harrastajat, te ette saa junnuruuilla matalampia koiria tai aktiiviruuilla korkeampia; eivätkä jätit kasva yhtään sen kauempaa, vaan juuri niin kauan kuin puberteetti kestää, eikä siihen vaikuteta ruualla. Hassua on myös sekin, että

  • ensin vauhdikas ja iloinen pentu ruokitaan penturuualla, joka on aidosti aikuisten aktiivia,
  • sitten se vaihdetaan juniorille, joka on aidosti aikuisten laihdutusruokaa ja sitä laihdutetaan
  • ja aikuisena, kun iloinen liikkuminen jatkuu, niin se siirretään aikuisten aktiiviruualle, joka on käytännössä samaa kuin penturuoka, koska se laihtuu entisestään ja lihaksisto häviää

On ymmärrettävä, että päinvastoin kuin mitä kuivamuonien markkinointi sanoo, niin ikäkausiruuilla ei ole mitään merkitystä, mukaanlukien penturuuat. Vain koiran energian kulutuksella on merkitystä. Siksi ikäkausiruuat ovat vain kikka sitouttaa omistaja tuoteperheeseen antamalla illuusio kiinnostuksesta koiraan koko sen elinkaaren ajan. Sama saavutettaisiin tekemällä high energy, ylläpito- ja laihdutusruoka, mutta se olisi markkinoinnillinen katastrofi.

Senior-ruuat ovat… koska kiroileminen on rumaa, niin käytetään muotoa katastrofi. Ne ovat sulamatonta sahanpurua. Vanhuksen tarpeet ruualle ovat hyvin pitkälle samanlaiset kuin pennuilla, koska niiden aineenvaihdunta on heikentynyt. Mutta taas kerran, koska jenkeissä vanhusten(kin) ylipaino on ongelma, niin tilalle tarjotaan kehnosti sulavaa ruokaa. Ja koska markkinat ovat pienet, niin raaka-aineisiin ei panosteta edes sen vertaa, että tarjottaisiin hyvin sulavaa valkuaista. Sen sijaan huonoa laatua käytetään jopa markkinoinnissa ylistettävänä asiana, jonka jälkeen omistajat luulevat, että vanhus tarvitsee huonoa ruokaa.

Raaka-aineet

Tuoteselostella kikkailu on jo niin vanha tapa yrittää antaa ostajan ymmärtää jotain, joka ei niin olekaan, että se on muuttunut maan tavaksi. On muistettava kaksi asiaa. Lait ja asetukset määräävät mitä analyysissä ja valmistusainelistassa on ilmoitettava, mutta se on ympäripyöreää. Määrätyt perusasiat on analyysissä kerrottava, mutta ei määritellä miten. Silloin ollaan tilanteessa, jossa toinen ilmoittaa kuiva-aineesta ja toinen tuotteesta – tämä on kylläkin enemmän raakaruuan ongelmia, jossa on paljon mukavampaa kertoa yli 30 % raakaproteiinimääriä kuiva-aineesta kuin paljastaa, että syödyssä märkäruuassa se onkin 10. Toinen muistettava asia on, että mikään ei määrää mitä mainoksissa sanotaan.

Jos ruoka kertoo, että siihen on lisätty vitamiineja ja mineraaleja, ja analyysissä kerrotaan vähin mahdollinen, niin aitoa ravintoarvoa voidaan vain arvailla. Mutta tuokin on ongelma “vain” tavalliselle omistajalle, joka ei osaa käyttää arvailujen pohjana tietoa, että täysravinnon on täytettävä FEDIAF:in (ja samalla AAFCO:n) vaatimukset vähimmäismäärille – mutta mitä arvoa on silloin myyntiväitteille parhaasta mahdollisesta ravinnosta, jos ei tiedetä mitä ruuassa on? Tämä ongelma koskettaa niin kuivia kuin raakatuotteitakin, ja varsinkin ravintolisiä: jos et tiedä mitä siinä on ja paljonko, ja ainoa tae olisi vakaa luottamus ja uskomus myyjän sanoihin, jonka pyrkimys on maksimoida voitto ja minimoida kulut, niin älä usko äläkä varsinkaan osta.

Valmistusainelistalla on oltava raaka-aineet suurimmasta pienimpään. Vanha kikka on jakaa kasvipohjaiset osat pienempiin tekijöihin, jolloin aidosti määrässä vähäisempi oleva liha nousee listan kärkeen. Uudempaa soveltamista on ilmoittaa lihat märkätuotteina ja muut kuivina, jolloin liha nousee taas ykköseksi. Valmiissa ruuassahan, siis siinä mitä koira syö, liha on taas tipahtunut alas, koska ruoka on kuivaa ja valmistuksessa lihoista on poistettu vesi – joten valmistusainelista näyttää kauniilta, täyttää vaatimukset, mutta ei se todellisuutta ole, jos kuvitellaan listan järjestyksen kertovan määristä jotain. Kaikkia noita voidaan myös sekoittaa sopivan mukavassa suhteessa. Pilkotaan kasvimaailma ja kerrotaan eri lihat vain yleisesti lihana, ja märkänä – jolloin lista on vielä kauniimpi.

Lait määräävät mitä täytyy vähimmillään kertoa tuoteselosteessa ja analyysissä. Lait määräävät mitä väitteitä saa käyttää ihmisille myytävissä ruuissa, mutta ei piittaa mitä rehuissa kerrotaan. Siksi on mahdollista myydä ruokaa väitteellä, että siinä on 80 % lihaa ja sitten kertoa valmistusaineissa, että sitä onkin 20 % – ja kaikki on täysin laillista. Paitsi, että omistaja luulee ostavansa kuivamuonaa, jossa suurin osa on lihaa, vaikka koiran ruokakupissa sitä onkin melkoisen vähän. Jos tuota ei saa kutsua kuluttajan harhautukseksi, niin mitä sitten saa?

On koko ajan muistettava, että kuivamuonavalmistajat toisaalta mainostavat kuinka mahtavan paljon heillä on ruuassa lihaa, ja taasen toisaalta peloittelevat sairauksilla sekä kuolemalla, jos koiralle annetaan lihaa. Jokainen voi itsessään miettiä tuota ristiriitaa ja samaan aikaan pohtia, että millaisia yhtymäkohtia yksisarvishoitoihin ja muuhun uskomusmaailmaan syntyy, kun lihan sekoittaminen kuivamuonaan poistaa sekä hävittää maagisen ja huomattavan huteran tasapainon, jos ruokaan eksyy jotain muuta, aivan mitä tahansa. Jostain syystä se tasapaino ei kuitenkaan horju, jos käyttää saman brändin makupaloja.

Kannattaa pitää mielessä, olessaan onnellinen siitä, että antaa koiralleen korkean lihapitoisuuden kuivamuonaa, jossa on 30 % lihaa, että meidän koirien ruokakipossa lihaprosentti on lähellä sataa – kilpaile sitä vastaan, kuivamuonatehdas.

Kuivamuonien vakiomainoslauseita on raaka-aineiden korkea laatu. Kukaan ei kuitenkaan tiedä mikä on aito laatu. Valitettavasti tuo pätee monessa muussakin alkaen ihmisten eineslihapullista ja päättyen koirien raakatuotteisiin. Mutta jauhetussa lihassa sen ulkomuoto kertoo jo jotain laadusta, mutta kuivamuonissa kaikki on piilotettu ruskeisiin pelletteihin. Omistaja voi siis vetää johtopäätöksiä ainostaan kokonaislaadusta käyttäen mittarina koiraa ja miltä se näyttää. Tämä ei ole sinällään kuivamuonateollisuuden synti, vaan on seurausta tuotteen prosessista ja siitä faktasta, että ihmiset haluavat helpon ruuan, joka on nopea annostella ja ainakin paperilla antaa kaiken mitä koira tarvitsee. Ongelmaksi nousee taas kerran vaatimus kasvottomasta luotosta, eikä sitä luottoa kasvata kikkailu selosteilla ja suoranainen antaa-ymmärtää-mutta-ei-ymmärrä-antaa mainostaminen.

Ruuan ilmoitettu raakaproteiini ei ole ruuan kokonaisproteiini, vaan laskelma ruuasta mitatusta typestä. Sen antaa usemmiten riittävän tarkan määrän kokonaisproteiinista, koska proteiinit antavat typen. Ongelmia syntyy siinä vaiheessa kun ruokan lisätään jotain, jossa on typpeä, mutta ei proteiineja. Jotta tuo onnistuu, niin se vaatii yleensä tarkoituksellista ja rikollista huijaamista, kuten aikoinaan nähtiin Kiinassa maitoskandaalin myötä, kun vesitettyyn maitoon lisättiin melamiinia, jolloin sen proteiinimäärä näytti korkeammalta. Haittavaikutuksia tuli siitä, että melamiini on myrkyllistä. Vastaavia huijauksia on epäilty tapahtuneen kuivamuonissakin. Tosin harvakseltaan, mutta silti. Tuo ei ole kuivamuonateollisuuden vika. En hetkeäkään usko, että heillä olisi voittomarginaalin takia tarve myrkyttää koiria, mutta se on heidän ja käytettyjen alihankkijoiden välinen ongelma, ja valitettavasti se näkyy luottamuspulana kuluttajien suunnalta. Mutta proteiinilaskuilla on periaatteessa mahdollista kikkailla aivan luvallisestikin. Useissa ruuissa näkyy yhtenä raaka-aineena herne. Kyseessä ei ole herne, kuten kuluttajat sen ymmärtävät, vaan teollisuuden puristusjäte, jolle on keksitty jatkokäyttöä. Ongelma on se, että herneproteiini on hyödynnetty ihmisten ruokateollisuudessa ja se mitä on jäänyt jäljelle, dumpataan koirien ruokiin. Herneessä on korkea typpitoisuus, joka siten näkyisi analyysissä raakaproteiinina, mutta ei ole kuitenkaan proteiinia. Avoin kysymys on, että ovatko käytetyt hernemäärät niin korkeita, että sillä olisi käytännön merkitystä – varsinkin kun sallittu mittausepätarkkuus on +-20 %.

Ilmoitettu raakaproteiini ei ole kuitenkaan hyödynnettävä proteiinimäärä, koska se kertoo myös sulamattoman proteiinin määrät. Se ei myöskään kerro proteiinien laadusta mitään, koska proteiinien aminohappokoostumus on ratkaisevaa. Siinä aletaan mennä jo ylikurssituksen puolelle tavallisen kuluttajan näkökannasta. mutta kannattaa pitää mielessä, että se arvokkain proteiiniosuus saadaan lihasta ja lihan määrä määrää kuinka paljon kasvikunnan antamasta proteiinista on hyötyä – ja kääntäen, kun lihaa on tarpeeksi, niin kaikki kasvikunnan antama proteiini on tarpeetonta. Tästä päästään nopeastikin alkuun takaisin, sillä munuaisruuissa ei ole suinkaan proteiinien kokonaismäärä oleellista, vaan proteiinien laatu. Syödyistä grammoista huolimatta suurin osa kasvimailman proteiineista saaduista aminohapoista joudutaan poistamaan munuaisten kautta aivan riippumatta siitä, kuinka luovaa markkinointijargonia ollaan säkin kylkeen ja mainosesitteeseen painettu.

Kuivamuonateollisuus haluaa mielellään väittää, että koiran on ehdottomasti saatava hiilihydraattia. Tässä on kyse hieman kaksipiippuisesta asiasta. Se pitää paikkaansa, jos kuivamuonassa ei ole rasvaa riittävästi. Silloin tarvitaankin hiilihydraattia, koska muutoin kalorit eivät riitä. Edelleenkään proteiinien antamia aminhappoja ei käytetä energiaksi merkityksellisissä määrissä kuin parissa poikkeustilanteessa, eik kumpikaan liity perusruokintaan – tai ei saisi, koska toinen on syntyy koiran ollessa liian vähällä ruualla, ja se näkyy mm. lihasten häviämisenä. Toinen poikkeustapaus on äkillinen kova rasitus, mutta se on elimistön hetkellistä normaalia energian tuottoa lyhytaikaisessa tilanteessa. Jos ruuassa on riittävästi eläinrasvaa ja -proteiinia, niin koira ei tarvitse hiilihydraatteja mihinkään, koska se tuottaa noista kahdesta maksassa riittävästi sokereita solujen tarpeisiin. Samasta syystä koiraa ei saada helpostikaan ketoosiin. Joten kuivamuonateollisuuden tarve painottaa hiilihydraatteja johtuu vain yhdestä syystä: ruuassa ei ole riittävästi lihaa eikä rasvaa, joka johtuu tarpeesta käyttää halpoja raaka-aineita.

On yksi syy miksi niin useassa ylläpitoruuassa on matalahko rasva. Sama syy selittää sen, miksi uusissa keksinnöissä – kikkailemalla saadut korkeat proteiinimäärät – on myös matalahko rasva. Se ei liity mitenkään lihavuuteen. Se on kustannuskysymys, sillä rasva maksaa. Useimmat lihajauhot ovat rasvattomia, koska rasva heikentää säilyvyyttä. Siksi eläinrasvaa lisätään erikseen, ja se on kallista. Sivujuonteena, että valmistajan olisi ilmoitettava itse käyttämänsä säilöntäaineet, mutta hänen ei tarvitse kertoa millä rasvatukku on rasvansa säilönyt. Joten se, että ruuassa ei ilmoiteta monien (sinänsä turhaan) säikkymää BHA/BHT:tä, synteettisiä antioksidantteja, ei tarkoita sitä, että säilöntä olisi tehty säkissä mainostetulla rosmariinilla – rasva on säilötty alihankkijan toimesta synteettisillä ja kuivamuonan valmistuksessa on sitten käytetty rosmariinia. Toinen kuluttajien harhaluulo on, että merkintä EU:n hyväksymät antioksidantit tarkoittaisi automaattisesti edellä mainittuja, mutta se tarkoittaa juuri sitä mitä siinä sanotaan: hapettumisenestoon käytettäviä antioksidantteja, mukaanlukien esimerkiksi E-vitamiini (joka on muuten myös aina synteettistä).

Rasvan kalleus on myös syy siihen miksi ruokia jatketaan kasviöljyillä. Ne ovat halvempia ja säilyvämpiä kuin eläinrasva, ja samalla päästään kikkailemaan ALA:n antamilla omega-3 määrillä. Tilanne saattaa tuolta osin muuttua, koska ensimmäisen kerran maailman historiassa maailmassa ei ole globaalia ylituotantoa ruuasta – joka valitettavasti näkyy nälkäänäkevien kehitysmaiden tukemisessa. Tämän muutti biopolttoaineet ja se tullee jollain aikavälillä vaikuttamaan kasviöljyjenkin maailmanmarkkinahintoihin ja siten käytön vähenemisessä rehuissa.

Raaka-aineiden valinta

Soijaa käytettiin aikaisemmin koiranruuissa parantamaan lihan vähyydestä johtuvaa kehnoa proteiinikoostumusta. Soijan tuotanto kuitenkin laski, vaikka kysyntää riitti ja maailmanmarkkinahinta nousi. Samaan aikaan keksittiin, että se voisi olla allergeeni. Kun hullu lehmä iski, ja naudan- sekä sianlihan tuotanto laski, niin maailmanmarkkinahinnat lähtivät nousuun. Samalla oivallettiin, että punainen liha voisikin olla allergeeni ja tilalle tuli broileri, josta on suunnatonta ylitarjontaa. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa murehdittiin lampaan matalaa kysyntää, osaksi johtuen liian keskittyneiden markkinoiden aiheuttamasta korkeasta maailmanmarkkinahinnasta, joten maataloustukiaisten ja aktiivisen markkinoinnin myötä saatiin lisättyä kysyntää, jonka takia sivutuotteiden määrä nousi. Ja koska hinnassa on mukana mýyntimaiden subventiota, niin siitä saatiin rehuteollisuudelle houkutteleva lisä broilerin kanssa. Osaksi väestönkasvun myötä, osaksi muutamasta muusta syystä, riisin maailmanmarkkinahinta lähti nousuun (sama kävi vehnälle), jonka jälkeen oivallettiin, että riisi sekä vehnä ovat allergeeneja ja tilalle tuli maissi. Osaksi vähentyvän viljelyalan ja osaksi biopolttoaineiden tuoton takia, maissi alkoi kallistumaan maailmanmarkkinoilla, jolloin siitäkin tuli allergeeni ja tilalle tuli peruna ja bataatti.

On ymmärrettävä, että viimeisten 20 vuoden aikana kuivamuonien raaka-aineet ovat koko ajan heikentyneet, ja tuo johtuu raaka-aineiden hintojen noususta. Ymmärrän täysin tarpeen löytää edullisempi ratkaisu, koska kuivamuonat lienevät saavuttaneen sen hintatason, jonka kuluttajat suostuvat ja kykenevät maksamaan. Jos markkinoiden takia tulisi tarve nostaa hintoja 20 %, niin ei sitä kukaan maksaisi ja asiakkaat siirtyisivät halvempaan vaihtoehtoon. Mutta en ymmärrä markkoinointia, jossa heikennys myydään parannuksena ja lisäksi vielä terveyttä parantavana vaihtoehtona. Tajuan miksi se tehdään, mutta en ymmärrä sitä. Enkä hyväksy.

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että 50/50 ruokinnan oleminen niin suuri mörkö kuivamuonavalmistajille johtuu täysin samasta mekaniikasta. Puhdas raakaruokinta on marginaalia, ja vaikka se koko ajan kasvaakin, niin se pysyy marginaalina. Raakaruokinta vaatii liikaa aikaa, vaivaa ja perustaitoja suurimmalle osalle. Kuivamuonan ja lihan sekoittaminen sen sijaan palvelee sekä helppoutta että terveellisyyttä, mutta leikkaa kuivan myynnin puoleen.

Avoin kysymys on, että kuinka suuri rooli yleistyvissä allergioissa ja muissa ruokaongemissa on kehnommilla raaka-aineilla.

Puhdas valehtelu

Valitettavasti puhtaan valehtelun määrä on lisääntynyt. Ne liittyvät lähes aina ruokien sulavuuteen sekä ruokiin lisättyihin kokonaisvaltaisiin yrtteihin, joiden annetaan ymmärtää olevan jotain suurempaa kuin itse ruoka. Joten kun törmätään väitteisiin, että

  • ruokaa voidaan antaa vähemmän kuin muuta vastaavaa sen paremman sulavuuden takia
  • ruuan sulavuus on yli 80 %
  • mikä tahansa tehtaan seinältä niitetty rikkaruoko antaa mitä tahansa terveysvaikutuksia

niin älkää moista palkitko ainakaan antamalla heille rahaa. Ylipäätään suoranainen valehtelu liittyy aina terveysvaikutuksiin.

Valehtelusta ei voi valitettavasti valittaa yhtään minnekään. Oikeastaan ainoa tapa on hyödyntää somea ja levittää tietoa epäluotettavasta valmistajasta ja myyjästä.

Summa summarum

Kuivamuonien valmistajat, maahantuojat ja myyjät eivät ole kategorisesti pahuuden ilmentymiä. Mutta siitä ei päästä yli eikä ympäri, että myyjissä useampikaan ei tiedä mitä he itseasiassa myyvät. Valmistajille on muotoutunut käsitys, että mitä tahansa voi väittää ja jos se ei olekaan ihan sillä tavalla, niin ei se haittaa, koska kaikki muutkin tekevät niin ja kyllä asiakas ymmärtää. Valitettavasti he ovat jopa oikeassa tuossa, arjen mittakaavassa, eikä tilanne muutu ennen kuin kuluttajat lompakollaan käskevät laittaa hieman sordiinoa myyntiväitteisiin.

Sitten ovat ne valmistajat ja myyjät, niin kuivamuonissa kuin raakamarkkinoillakin, jotka aidosti kusettavat. Minua ei oikeastaan edes kiinnosta, että tekevätkö he sen harkitusti vai uskovatko omaan satumaailmaansa, koska lopputulos on aina sama. On kehitetty tarina, folklore tai satu, jota käytetään oman myyntivoiton kasvattamiseen. Jos haluaa maksaa fiktiosta, niin ostakaa kirja tai elokuva, koska koira ei voi syödä haavemaailmaa. Antakaa heidän mennä konkurssiin, koska yksikään heistä ei myy mitään sellaista, jota ei saisi muualtakin.




Ehkä
joku
näistä?

Geyhound vastaan ihminen

28 maaliskuun 2013 By Jakke Lehtonen in Muut kilpailut

Kromi

03 tammikuun 2012 By Jakke Lehtonen in Mineraalit

ED-Mätsäri ja kiihdytyskilpailu

21 elokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Muut kilpailut

Derby 2011

01 elokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Racing, Videot

Manse Special ja Open Championship

31 heinäkuun 2011 By Jakke Lehtonen in Racing, Videot
TOP