Annostuksen laskeminen

IMG_1021
Creative Commons License photo credit: rnav1234

 

Olen törmännyt yhä useammin tilanteeseen, että ihmiset ostavat koirilleen jotain lisäravinnetta tai ravintolisää kahdella perusteella. Etiketissä on koiran kuva, ja purkissa selvät annostusohjeet. Hinta saattaa kirpaista, mutta mitään korvaavaa tuotetta ei edes käytännössä etsitä. Tämä johtunee kahdesta syystä. Ensimmäinen on, että (anteeksi jos nyt joku pahoittaa mielensä) ei edes viitsitä. Toinen, että uskotaan mainostekstejä ja myyjiä. Minusta on ollut jossain määrin jopa huvittavaa, että myyjä saattaa kirkkain silmin sanoa, että meidän edustamamme glukosamiini toimii huomattavasti paremmin kuin kilpailijan. Ja kun vilkaisee purkinkylkeä, niin kumpikin myy aivan samaa tavaraa. Omega-3 -markkinoilla tilanne alkaa myös olla melkoisen villi.

Myyjien juttuihin on helppo uskoa jos ei tiedä paljonko jotain lisää kuuluisi tai olisi syytä annostella. Lohduttaako jos sanon, että ei sitä tiedä oikein kukaan mukaan. Eivät edes tuotteiden valmistajat. Osaan löytyy jotain tutkittuja tai tutkimuksiin perustuvien oletusten antamia annossuosituksia, mutta harvemmin niihinkään mitään sen järeämpää löytyy. Lisäravinteissa annostukset ovat yleensä rakennettu kaavasta, jossa jonkun maksimiannostuksen ja/tai päiväsaannin mukaan on yritetty rakentaa keskivertoeläimelle(ihmisille) valmistajalle kustannustehokas (eli pienimmät mahdollist kulut parhaalla mahdollisella voitolla) tuote, jonka kohderyhmä kykenee ostamaan vielä välikäsien omien katteiden jälkeen. On koko ajan syytä muistaa, että lisäravinne- ja ravintolisäbisnes on vauhdilla kasvavaa miljardiluokan kauppaa, jossa raja faktojen, faktoidien, hyötyjen ja uskomusten välillä on erittäin häälyvä.

Vertailua tuotteiden välillä kannattaa siis tehdä, eikä kannata kompastua eläinlajien kuviin etiketissä. Ainoa mikä ratkaisee, on mahdollisesti saatavat hyödyt, valmistusaineet sekä hinta. Ja jotta kykenisi arvioimaan edes hintaa, niin on osattava hieman matematiikkaa: ynnäämisen, vähentämisen, jakamisen ja kertomisen lisäksi myös prosenttilaskun alkeet. Ja nyt mennään laskutoimitusten suhteen niin perusteisiin, että asian jo osaavat voivat kytkeä ajatukset nollille ja lähteä vaikka koiransa kanssa lenkille.

Käytän seuraavassa esimerkkeinä aitoja tuotteita kirjoituspäivän sen nettikauppiaan hinnoilla, jonka Google minulle ensimmäiseksi tarjosi. En siis ole yrittänyt etsiä kalliimpia tai halvimpia tuotteita. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta mainitaan kuitenkin. Hinnat eivät pidä sisällään postituskuluja, mutta ostopäätöstä tehtäessä nekin on huomioitava.

Esimerkkinä glukosamiini

Kolme eri tuotetta:

  • Aptus Glyko-Flex Max – yksi tabletti per 15kg, ja tabletissa on glukosamiinia 500 mg. Vihersimpukan pitoisuus on mukava tietää, mutta ei siitä mitään hyötyä ole – joten se ei edes kiinnosta. 30 kg koiralle menee siis kaksi tablettia ja gramma glukosamiinia. Kun pussi maksaa yliopistoverkkoapteekki.fi:ssä kirjoituspäivänä 54 euroa, ja pussissa on 60 purutablettia, niin päiväannos maksaa 54 € / 60 kpl * 2 pilleriä = 1,80 €. Koska kaksi pilleriä antoi gramman glukosamiinia (500 mg + 500 mg = 1000 mg = 1 g), niin tiedämme silloin suoraan, etttä grammahinta on myös sama 1,80 €. Mikäli noudatetaan valmistajan ohjeita, ja annos puolitetaan 4 – 6 viikon kuluttua, niin silloin myös päiväkulut puolittuvat 90 senttiin. 30 kg koira siirtyy varmaan puolikkaisiin annoksiin kun yksi pussi on käytetty, sehän kestää 30 päivää (mihinköhän moinen suositus perustuu). Valmistuaineena on glukosamiinihydrokloridi, joka hevoskokeiden perusteella ei nosta nivelen glukosamiinipitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin glukosamiinisulfaatti (Meyluzer ym. 2008).
  • Biopet Glucosamin 750 g – annostus neljä mittalusikkaa yli 25 kiloisille koirille. Tämä oli mielenkiintoinen, koska silloin 20 kg koira saa enemmän glukosamiinia per paino kuin 50 kg nelijalkainen. Kun yksi kilo sisältää 467 grammaa glukosamiinia glukosamiinisulfaattina (muilla valmistusaineilla ei ole merkitystä, ja mukana olevan C-vitamiinin sekä ravintokuidun saa muualtakin, halvemmalla) niin purkissa on 467 g / 1000 g * 750 g = 425,25 grammaa glukosamiinia, pyöristettynä 425 grammaa. Prosentteina glukosamiinia on tuotteesta 425 / 750 * 100 = 56,7 prosenttia eli pyöristettynä 57 %. Purkki maksoi Tassutallissa tällä päivämäärällä 69,50 euroa, joten gramma glukosamiinia kustantaa 69,50 € / 425 g = 0,16 €. Ja nyt tulee se hankalampi tilanne. Tuotetta suositellaan annettavaksi yli 25 kg koiralle neljä mittalusikallista päivässä, mutta missään ei kerrota, paljonko mittalusikkaan mahtuu. Myyjän mukaan 750 g purkki kestää isoilla koirilla n. 2 kk, joten sen mukaan mittalusikka vetäisi n. 12,5 grammaa. Tuo ei voi pitää paikkaansa, sillä se ei ole enää mittalusikka. Se on muki. Joten suunta valmistajan sivuille. Siellä ilmoitetaan, että 750 g purkki isolle koiralle kestää noin kuusi kuukautta – Tassutalli, kannattaisiko ihan markkinoinnin vuoksi korjata tekstit? Valmistajan sivuilla ilmoitettiin myös, että mittalusikka on noin gramman. Neljä mittalusikkaa on neljä grammaa tuotetta, jossa on siis kaikkiaan 57 % glukosamiinia eli 4000 mg / 100 * 57 = 2280 mg = 2,28 g. Kun grammahinta oli 0,16 €, niin 2,28 g x 0,16 € = 0,36 € maksaa Biopetin tuote päivässä yli 25 kg koiralle.
  • Glucosamine 150 g on Manninen Nutraceuticalsin myymä puhdas, sataprosenttinen glukosamiinijauhe glukosamiinisulfaattina. Hintaa purkilla on kirjoitushetkellä 13,56 euroa, jolloin grammahinnaksi tulee 13,56 € / 150 g = 0,09 €. Se tulee ilman annosteluohjeita sekä mittaa, ja onkin tarkoitettu henkilöille, jotka päättävät itse annostelun. Jos annostukseksi valitaan vaikka Katiskan glukosamiini-jutun perusteella gramma 30 kg koiralle, niin silloin päivähinnaksi tulee se yhdeksän senttiä. Kahta grammaa käytettäessä hinta on luonnollisesti tuplat, eli 0,18 €.
 
Aptus Glyko-Flex Max
Biopet Glucosamin 750 g
Glucosamine 150 g
vaikuttava aineglukosamiinihydrokloridiglukosamiinisulfaattiglukosamiinisulfaatti
hinta per gramma1,80 €0,16 €0,09 €
hinta/pvä/30kg1,80 €0,36 €0,18 €

Kuten näkyy, niin vertailu kannattaa. Hintahaarukka on melkoinen, ja tiedän, että tuosta puuttuu ne kalleimmat tuotteet kaikista kovahintaisimmilta myyjiltä.

Lisäravinteissa pätee aivan sama “lainalaisuus” kuin ruokinnassakin. Hän, joka haluaa päästä mahdollisimman helpolla, ostaa valmista kuivamuonaa valmistajalta, jonka mainoksissa vakuuttavimmin luvataan ruuan täyttävän kaikki tarpeet. Jos pyrkii vaikuttamaan siihen mitä koira syö, ja kuinka paljon mitäkin, joutuu selvittämään asioita ja laskeskelemaan. Vertailusta kolmesta Mannisen glukosamiini oli halvin, mutta se edellyttää ostajalta kahta asiaa: täytyy tietää paljonko antaa, ja vielä punnita annos – en ymmärrä miksi Manninen ei toimita tuotteiden mukana minkään nnäköistä mittaa, eivät ne muovilusikat ja “maustemitat” niin paljoa katetta syö.

Mutta kahdesta edellisestä tuotteesta tiedämme, että annettava annos on jossain gramman ja kahden gramman välillä – molemmilla annoksillahan luvataan melkoisestikin terveysvaikutuksia. Jos ei suoraan, niin antamalla ymmärtää. Koska vaikuttava aine on sama, niin silloin Mannisen tuotetta annetaan myös gramman ja kahden väliltä.

Tämä pätee aivan kaikkien lisien kohdalla. Ainoastaan haettu vaikuttava aine on merkityksellinen.

Jos valmisteesta ei selviä mitä siinä aidosti on, ja kuinka paljon, niin sellaista ei kannata ostaa, vaikka annostelusuositus löytyisikin, etiketti olisi vetoava, hinta sopiva ja myyjäkin suosittelee. Niissä on aina jotain hämärää, yleensä pitoisuudet ovat minimaaliset.

Koiran tarvitsema annostus voidaan toki laskea muutakin kautta kuin kilpailevasta tuotteesta. Voidaan googlettaa mitkä ovat esim. NRC:n suositukset kuivamuonavalmistajille. Tai laskea alaspäin ihmisten annostuksesta. Joskus annoksen voi haarukoida jopa hevosten tarvitsemista määristä. Jos mitään suuntaviivaa ei löydä, niin lisää ei kannata antaa. Tai sitten on on oltava aika hyvin hajulla mitä on tekemässä – no, sellaiset ihmiset eivät edes lue tätä merkintää.

Kuten kaikessa, niin tässäkin on yksi mutta. Koukku. Varsinkin mineraaleissa haettava aine saattaa olla monenakin erilaisena yhdisteenä. Hevosten magnesiumit ovat halpoja, mutta koira ei kykene käyttämään niitä – kivennäiset, metallit, eivät ole koskaan raakana alkuaineena ruuissa. On siis tiedettävä mikä on minkäkin yhdisteen biologinen aktiivisuus koiralla. Lisäksi vaikuttavan aineen määrät vaihtelevat. Dikalsiumfosforissa on eri määrä kalsiumia kuin kalsiumkarbonaatissa, silti molempia muotoja voitaisiin myydä kalsiumlisänä. Asiansa osaava valmistaja kuitenkin ilmoittaisi kalsiumin osuuden, jolloin ei tarvitsisi enää murehtia kuin imeytyvyydestä.

Muistilista:

  1. selvitä tarvitsetko aidosti tuotetta
  2. selvitä kuinka lähellä reaalimaailmaa terveysväitteet ovat
  3. selvitä tuotteiden aito käyttöhinta
  4. osta käytössä edullisin tai tehokkain, usein nuo ovat sama asia

 

Jagster kirjoitti 754 artikkelia

Suomessa harrastanut koiria, alussa PK-puolelta: saksanpaimenkoiria, dobermanneja, beauceroneja, kaukaasianpaimenkoiria. Menestyksen suurimpia esteitä eivät olleet koirat, vaan oma kärsimättömyys ja kädettömyys. Sitten tulivat greyhoundit ja kilpaileminen. Lähdimme puoliammattilaisiksi Ruotsiin. Menestystä tuli, ja aika paljon myös tietoa ja taitoa – sekä känsöittyneet kantapäät. Kun tekee kaikki mahdolliset virheet ja keksii liudan aivan uusia, niin jalkapohjat ovat kovilla. Siirryimme Irlantiin, aivan täysipäiväisiksi greyhound-ammattilaisiksi. Pentuja, pentuja, pentuja, nuoria koiria, ratakoulutusta, ongelmatapausten korjaamista, treenausta, kilpailemista… Ja vielä hiukan pentuja. Lopulta takaisin Suomeen, ja eräällä tavalla takaisi alkulähteille: harrastamaan. Vuoden Koiria ja voittoja – jotain oppi maailmalla, kun tekee töitä itseään parempien kanssa. Koirien ruokinta ja ravitsemus tuli harrastuksena kuvioihin toistakymmentä vuotta sitten, ja jossain vaiheessa siitä tuli osa elantoa, kun tulot riippuivat koirien mahdollisimman hyvästä fyysisestä suorituskyvystä sekä terveydestä. Teoriaa on kahlattu muutamankin yliopistotutkinnon verran, mutta ilman tutkintoja. En minä titteleitä tarvitse, vaan tietoa. Käytäntöä onkin sitten harjoiteltu useamman sadan, tai tuhannen, koiran kanssa. Sama tarina fyysisen puolen kanssa. Oppiminen jatkuu edelleen.

Yksi ajatus aiheelle “Annostuksen laskeminen