Lisäravinteilla potkua mieleen

Usein kuulee sanottavan, että ei lisäravinteilla ole vaikutusta, vaan ainoastaan ruualla on merkitystä. Periaatteessa asia onkin noin, jos ravinto tarjoaa riittävät määrät esimerkiksi suojaravintoaineita (vitamiinit ja mineraalit). Kannattaa kuitenkin muistaa mitä lisäravinteet ovat. Ne eivät ole mystisiä sekoituksia oudonnimisiä kemikaaleja, vaan juuri niitä ravinnon osasia, joita tarvitaan. Välillä niillä lisätään saantia, kuten vaikka sinkillä tai A-vitamiinilla, välillä taasen paikataan täydellistä puutetta tai muuten vain vajaasaantia, näin esimerkiksi D-vitamiinin tai glukosamiinin kohdalla. Joskus taasen korjataan elimistön ongelmia. IBS/IBD-potilailla jatkuva vatsan löysyys tai ripuli estää raudan hyödyntämisen tai vähentää rajusti B-vitamiinien valmistusta bakteerien avulla paksusuolessa. Kyse on aina siitä, että ravinto ei ole riittävä lähde. Joko se johtuu todellakin ravinnon puutteista tai laadusta – kiire ja osaamattomuus ohjaavat käyttämään heikompia tai kehnompia vaihtoehtoja – tai elimistön tila vaatii enemmän kuin mitä ravinnosta pystytään saamaan. Jos on tarve korkeammalle proteiinille tai vaikkapa A-vitamiinille, niin lihan tai maksan määrää ei voida nostaa rajattomasti, koska syömisen määrä on rajattu. Silloin vaikkapa kilon maksaköntin syöminen on aina pois jostain muusta. Lisäravinteille ei ole tätä ongelmaa.

Ruokatieto uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan stressi pysyy kurissa hyvällä ravitsemuksella. Tämä on useammallakin tavalla hyvä muistutus, niin koirien kuin koiranomistajienkin suhteen. Ihmismaailmassa stressi, oikeamminkin stressin hallinnan puute, on jatkuvasti kasvava ongelma ja alkaa olla jo elämisen laatua ja työhyvinvointia uhkaava ongelma – monet sairaslomat, varsinkin pitkät, liittyvät tavalla tai toisella stressiin. Sama trendi on nähtävissä koirissakin.

Se, mikä koirien stressiä aiheuttaa, onkin monimutkaisempi kysymys. Anteeksi omistajat, mutta osaksi syypää on löydettävissä peilistä, kuin myös markkinoiduista koulutusmetodeista. Monet koirat olivat joutilaina päivät pääksytysten, niiden kanssa ei tehty yhtään mitään. Näitä löytyy vieläkin, niin kerrostaloasunnoista kuin maaseudun pihan perukoissa olevista koirahäkeistä. Tätä äärilaitaa alettiin korjaamaan toisella äärilaidalla, jatkuvallla ja taukoamattomalla aktivoinnilla. Koiraa ei opetettu missään vaiheessa lepäämään ja rauhoittumaan – nollaamaan itseään – vaan se pidettiin aktivointileluilla ja namien piilottamisella aktiivisena myös silloin, kun olisi ollut aika levätä. On jouduttu eräänlaiseen pahan kierteeseen, kun stressioireilua (eroahdistus jne.) alettiin korjaamaan toiminnalla, joka esti tehokkaimman stressin tappajan eli riittävän ja tasapainoisen levon. Älkää ymmärtäkö väärin. Ei aktivointi ole kategorisesti paha, sillä on selvät etunsakin, mutta väärin ja liiallisesti käytettynä se muuttuu pahaksi. Koiran on kuitenkin olla tarkoitettu olevan lepotilassa suurimman osan päivästä.

Toinen stressiä aiheuttava tekijä on liikunnan puute. Oikeammin hyvä fyysinen kunto ja mahdollisuus päästä purkamaan energiaansa on tehokas tapa purkaa stressiä. Koira on kuitenkin fyysinen eläin, joka eräällä tavalla ilmaisee itseään liikkumisella ja riehumisella. Se, että rauhallisia hihnalenkkejä tarpeiden tekemisen takia kutsutaan liikunnaksi, on masentavaa. Toki hajuilla on myös merkityksensä koiran hyvinvoinnille, mutta ei pelkkä portinpielien ja katupylväiden uutistarjonnan lukeminen riitä stressitasojen laskemiseen.

Jalostuksella on myös merkityksensä. Toisaalta tuotetaan kehnon hermorakenteen omaavia koiria, jotka stressaavat ja hätääntyvät kaikesta mahdollisesta, jonka ne vain edes aavistelevat olevan hankalaa, epämiellyttävää tai ylipäätään henkistä rasitusta aiheuttavaa. Toinen äärilaita on käyttökoirajalostus koulutuspuolella, vaikka sitä ei ääneen saisikaan sanoa. Viettivoiman äärimmilleen vieminen asettaa koiran henkisesti jatkuvaan jännitystilaan, jota taajalla ja intensiivisellä koulutuksella vielä kasvatetaan. Käyttökoiraharrastajat kuitenkin pääsevät purkamaan koiriensa stressiä, ja niiden (yleensä) parempi hermorakenne auttaa koiraa sietämään henkistä rasitusta. Suojaava tekijä on, että käyttökoirilla on myös korkeampi stressin sietokyky – ja se on oleellisesti tärkeämpää kuin itse stressin määrä; sieto ja purku suojaavat. Mutta auta armias kun viettivoimainen työkoira joutuu laiskaan kotiin, jossa ärsytystä riittää, mutta ei mahdollisuuksia purkaa: silloin alkaa oireilu, ja tupa hajoaa.

Ravitsemusta ja sen vaikutusta henkisiin tekijöihin paljon tutkinut Northumbrian yliopiston David Kennedy totesi, että suuremmat annokset B-ryhmän vitamiineja, C-vitamiinia sekä mineraaleja (Berocca) auttoivat koehenkilöitä sietämään paremmin stressiä sekä selviytymään henkisistä tehtävistä menestyksekkäämmin (Kennedy ym. 2010 1). Tulos ei ollut sinällään yllätys, sillä B-ryhmän vitamiinien on havaittu ennenkin vaikuttavan myös “korvien väliin”. B-vitamiinit kun voitaisiin luokitella toimintansa perusteella usein myös hormoneiksi.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun koiran stressiä hoidetaan liikunnalla, mielekkäällä työllä ja mahdollisuudella rauhoittua, niin prosessia kannattaa tukea lisäravinteilla – puhumattakaan koulutettavien koirien työmotivaation ja keskittymiskyvyn hiomisesta. Edellä mainittujen B-vitamiinien lisäksi kannatta myös harkita tyrosiinia ja tryptofaania. Ja mikä parasta, ne sopivat (tutkitusti) myös omistajille.



Näihin viitattiin:

  1. David O. Kennedy, Rachel Veasey, Anthony Watson, Fiona Dodd, Emma Jones, Silvia Maggini, and Crystal F. Haskell: Effects of high-dose B vitamin complex with vitamin C and minerals on subjective mood and performance in healthy males. Psychopharmacology (Berl). 2010 July; 211(1): 55–68. doi:  10.1007/s00213-010-1870-3

 

Jagster kirjoitti 755 artikkelia

Suomessa harrastanut koiria, alussa PK-puolelta: saksanpaimenkoiria, dobermanneja, beauceroneja, kaukaasianpaimenkoiria. Menestyksen suurimpia esteitä eivät olleet koirat, vaan oma kärsimättömyys ja kädettömyys. Sitten tulivat greyhoundit ja kilpaileminen. Lähdimme puoliammattilaisiksi Ruotsiin. Menestystä tuli, ja aika paljon myös tietoa ja taitoa – sekä känsöittyneet kantapäät. Kun tekee kaikki mahdolliset virheet ja keksii liudan aivan uusia, niin jalkapohjat ovat kovilla. Siirryimme Irlantiin, aivan täysipäiväisiksi greyhound-ammattilaisiksi. Pentuja, pentuja, pentuja, nuoria koiria, ratakoulutusta, ongelmatapausten korjaamista, treenausta, kilpailemista… Ja vielä hiukan pentuja. Lopulta takaisin Suomeen, ja eräällä tavalla takaisi alkulähteille: harrastamaan. Vuoden Koiria ja voittoja – jotain oppi maailmalla, kun tekee töitä itseään parempien kanssa. Koirien ruokinta ja ravitsemus tuli harrastuksena kuvioihin toistakymmentä vuotta sitten, ja jossain vaiheessa siitä tuli osa elantoa, kun tulot riippuivat koirien mahdollisimman hyvästä fyysisestä suorituskyvystä sekä terveydestä. Teoriaa on kahlattu muutamankin yliopistotutkinnon verran, mutta ilman tutkintoja. En minä titteleitä tarvitse, vaan tietoa. Käytäntöä onkin sitten harjoiteltu useamman sadan, tai tuhannen, koiran kanssa. Sama tarina fyysisen puolen kanssa. Oppiminen jatkuu edelleen.

3 ajatusta aiheelle “Lisäravinteilla potkua mieleen