Ruokintatapoja on yhtä montaa kuin on omistajiakin, eikä ole olemassa mitään selvää tapaa tehdä asiat oikein. Määrätyt päälinjat ovat kuitenkin olemassa, mutta ne ovat yleensä enemmän kulttuurisia kuin kuin tosiasioihin perustuvia: ruokinta vaihtelee maittain ehkä enemmän kuin treenareittain – ainakin greyhoundeilla. Radoilla on nähty tuhansia kertoja, ettei ruokinta tee hitaasta koirasta RE-tason menijää – tai päinvastoin. Mutta rajatapauksissa se saattaa ratkaista; jaksaako urheilukoira ne viimeiset metrit vai hyytyykö, tai palautuuko se tarpeeksi nopeasti kyetäkseen ottamaan viimeisen herkistelytreenin ennen uransa tärkeimpää finaalia. Ruokinnalla on myös merkityksensä koiran terveyden kannalta, ja sillä voidaan vähentää tai estää määrättyjä loukkaantumisriskejä.

Huomaa: artikkeli on erittäin vanha, 90-luvun  puolesta välistä ja varsinkin rasvamääriä ja proteiinia kannattaa peilata sitä vastaan

Keskityn seuraavassa enemmänkin greyhoundeihin, mutta aivan samat asiat pätevät perustasolla puhutaan sitten agilitystä, voimalajeista tai PK-koirista.

Syöttää miten tahansa, niin treenarin tarkoituksena on tarjota greyhoundilleen sen käyttötarkoitukseen ja vaatimuksiin sopiva ruokavalio, joka ylläpitää sen kuntoa sekä mahdollistaa maksimaalisen suorituksen radalla. Jotta tällaiseen ruokavalioon pääsisi, täytyy tietää mitä ravintoaineita greyhound tarvitsee. Ravinteethan ovat niitä, jotka pitävät koiran ylipäätään hengissä, tuottavat sille energiaa sekä auttavat sitä kasvamaan ja kehittämään lihaksia.

Koira tarvitsee kuutta erilaista ravinneryhmää ruuassaan:

1. Vettä
2. Proteiineja (aminohappoja)
3. Hiilihydraatteja/kuitua
4. Rasvaa
5. Vitamiineja
6. Mineraaleja (kivennäis- ja hivenaineita)

Nämä ryhmät ovat kaikki sellaisia, joita koiran on saatava pysyäkseen terveenä ja kunnossa, mutta kunkin annostelu vaihtelee koiran koon, sukupuolen, aineenvaihdunnan, työn ja fyysisen kunnon mukaan.

Ruokinta

Treenaukseen kuuluvat valinnat, on tehtävä päätöksiä. Kaksi valintaa on kuitenkin yli muiden, sellaisia jotka saattavat vaikuttaa koiran uraan eniten: miten treenataan sekä miten syötetään.

Ravinto tuottaa kaiken greyhoundin vaatiman energian sekä elimistön vaatimat rakennusaineet joilla elimistöä rakennetaan, huolletaan sekä korjataan, mukaan lukien veri sekä sisäelimet. Jotta treenari kykenisi tekemään ratkaisuja ruokinnan suhteen (ja samalla koiransa suorituskyvyn), niin ravinneryhmien toiminnan perusteet on ensin ymmärrettävä.

Proteiinit

Valkuaisaineita käytetään elimistön rakentamiseen, vahvistamiseen ja korjaamiseen. On kuitenkin syytä muistaa, ettei valkuaisaineita imeytetä ja hyödynnetä, vaan niiden sisältämiä aminohappoja.

Koira tarvitsee ehdottomasti kymmentä aminohappoa. Noin 80 prosenttia elimistön tarvitsemista aminohapoista koira kykenee valmistamaan itse maksassaan, mutta loppujen sen on saatava ravinnostaan.

On myös ymmärrettävä, että eri proteiinit sisältävät erilaisia määriä aminohappoja. Ravitsemuksellisesti liha on proteiinien paras pääraaka-ainelähde. Punainen liha (esim. nauta, lammas, sika) sisältää nimenomaan lihaksiston rakentamiseen tarvittavia aminohappoja, mutta myös valkoinen liha (kana, kalkkuna) sekä kala ovat tärkeitä.

Yksipuolista aminohappojen annostelua, eli antamalla jatkuvasti suuria määriä pelkästään yhden tyyppistä lihaa, pitäisi välttää – olkoonkin, että koiran elimistö kykenee työskentelemään ja työstämään suppeampaakin aminohappovalikoimaa.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit eivät pelkästään avusta energian tuottamisessa, vaan osallistuvat myös moniin ruumiintoimintoihin kuten ruumiinlämmön säätelyyn sekä ruuansulatukseen. Koiralla tämän merkitys on kuitenkin huomattavasti vähäisempää kuin ihmisellä.

Hiilihydraatit voidaan jakaa kahteen pääryhmään niiden hiiliketjujen pituuden mukaan: pitkiin sekä pilkottuihin.

Pitkiä hiilihydraatteja käytetään jatkuvaan energiantuotantoon. Hyviä lähteitä ovat kokojyväviljat, esimerkiksi vehnä, kaura tai ruskea riisi. Viljat sisältävät myös proteiinia, tärkkelystä, vitamiineja, mineraaleja ja joitakin rasvahappoja. Koiran ruuansulatuksesta johtuen viljat ovat kuitenkin ensin kypsennettävä, hienonnettava ja syötettävä pehmeänä, jotta koira voisi käyttää niitä hyväkseen. Tästä syystä niiden ei katsota sinällään kuuluvan koiran rotutyypilliseen ravintoon.

Pilkottuihin hiilihydraatteihin kuuluvat sokerit sekä tärkkelys ja ne ovat elimistölle helposti hyödynnettävässä muodossa. Määrätyt sokerit, kuten glukoosi ja fruktoosi, tuottavat nopeaa, lyhytkestoista energiaa. Valitettavasti mitään ei saa ilmaiseksi. Lisäenergiaa saadaan todella lyhytkestoisesti ja sillä itseasiassa vähennetään elimistön kokonaisenergiamäärää. Tämä koskee nimenomaan verensokeria. Viimeistään neljän tunnin kuluttua glukoosin saamisesta verensokeri tipahtaa alle normaalin. Kilpailuissa tämä tarkoittaa sitä, että jos glukoosin antaa noin tunnin ennen suoritusta, siitä saattaa olla hyötyä, sillä se lisää ATP:n määrää ja teoriassa saattaisi parantaa early pacea.

Käytännössä asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, eikä glukoosista ole havaittu olevan suuremmin hyötyä suorituksen kannalta, mutta se saattaa hidastaa palautumista, mikäli sitä on käytetty ennen starttia. Ihmisillä, varsinkin voimalajeissa, glukoosia otetaan välittömästi suorituksen jälkeen, että insuliinin määrä saadaan nopeasti ylös. Tämän pitäisi nopeuttaa palautumista. On mahdollista, että greyhoundeilla toimii sama mekaniikka, mutta luultavampaa on, että tuosta ei ole suurtakaan hyötyä, jos ollenkaan. Sokerien nostamasta insuliinista ei ole suurtakaan apua, jos elimistössä ei ole vapaita aminohappoja, joita se voisi avustaa siirtymään soluihin. Tutkimuksissa ollaan havaittu, että sprinttisuorituksissa koira saa hiilihydraateista saman hyödyn kuin rasvasta, mutta pidempikestoisessa suorituksessa rasva toimii huomattavasti tehokkaammin.

Greyhound saa käytännössä kaiken tarvitsemansa hiilihydraatin ravinnostaan. Mitään tarvetta hiilihydraattilisälle tai -tankkaukselle ei ole. Lisäksi hiilihydraattien on havaittu lisäävän voimakkaasti kramppiriskiä.

Rasvat

Rasvat ja rasvahapot ovat elintärkeä osa koiran ravintoa. Paitsi että se on tärkein energianlähde, sillä on suunnattoman merkityksellinen rooli rasvaliukoisten vitamiinien hyödyntämisessä sekä määrättyjen hormonien tuotannossa.

Rasvat jaetaan kahteen ryhmään niiden kemiallisen koostumuksen perusteella: tyydyttämättömiin ja tyydyttyneisiin rasvoihin. Koira kykenee parhaiten hyödyntämään tyydyttyneitä rasvahappoja, joita saa esimerkiksi raa’asta naudanlihasta, kanasta ja kalasta. Tyydyttämättömät kasvisrasvat sisältävät myös koiralle hyödyllisiä rasvahappoja, mutta niiden annostamisessa ei saisi liioitella, sillä ne saattavat häiritä määrättyjen tärkeiden tyydyttyneiden rasvahappojen imeytymistä.

Rasvahapot ovat periaatteessa pitkiä hiilen ja vedyn muodostamia ketjuja, ja ovat elimistölle pääasiallinen energian lähde. Valitettavasti tämä prosessi vaatii paljon happea, joten kun happivarannot ovat alhaalla, niin elimistö ottaa tarvitsemansa energian periaatteessa verensokerista.

Greyhoundeilla ja valjakkokoirilla tehdyissä ruokintakokeissa on saatu viitteitä, että koiran elimistö kykeneekin käyttämään rasvoja tehokkaammin hyödykseen kuin mitä aikaisemmin luultiin. Sen ruuansulatus kykenee katkomaan ja yhdistelemään uudestaan rasvahappoketjuja. Se pystyy siis valmistamaan ravinnostaan saamistaan rasvoista niitä, joita siltä puuttuu. Tämä on kuitenkin vielä olettamus, eikä vahvaa näyttöä ole.

Vitamiinit

Vitamiinit ovat osallisena sekä laukaisevat useita erilaisia biologisia reaktioita, ja ovat kaikille eläville olennoille elintärkeitä.

Vaikka periaatteessa koira saa kaikki tarvitsemansa vitamiinit tapapainoisesta ravinnosta, niin greyhound tarvitsee useimmiten lisäravinteina erilaisia vitamiinilisiä rasituksen sekä kilpailustressin takia.

Vitamiineja voi annostella per purkki, mutta usein aivan yhtä toimiva tapa on käyttää jotain monivitamiinivalmistetta. Niitä löytää suoraan koirille suunnattuina tuotteinakin, mutta ihmispuolelta saattaa löytää paremman hinta/laatu-suhteen, ainakin jos hieman penkoo ostopaikkoja. Ihmisten ravintolisiksi valmistettuja monivitamiinivalmisteita ei koskaan markkinoida koirille sopivana, koska siinä vaiheessa ne muuttuvat Eviran tulkinnan mukaan rehulisiksi ja tuote olisi hyväksyttävä erikseen lemmikkikäyttöön. Liian kallista ja vaivaalloista.

Greyhoudin on saatava ravinnostaan määrätyn määrän kivennäis- ja hivenaineita eli mineraaleja. Suomen maaperässä on puutetta tietyistä mineraaleista, jolloin ne puuttuvat myös suomalaisista raaka-aineista valmistetuista ruuista.

• Kalsium, tarvitaan luutumiseen sekä lihasten toimintaan
• Fosfori, osallistuu yhdessä kalsiumin kanssa, auttaa säätämään veren pH-arvoa
• Kloori (kloridi), maksan toiminta, proteiinien hyödyntäminen ja suolotasapaino
• Kromi, sokerien hyödyntäminen, kolesteroliaineenvaihdunta, sydänlihaksen synteesi
• Kupari, raudan imeytyminen, valkuaisainemetaboli, iho
• Fluori, luusto ja hampaat
• Jodi, tyroksiinin tuotanto
• Rauta, hemoglobiinin tuotanto
• Mangaani, nivelet ja jänteet kasvuaikana, entsyymien tuotanto, hermosto
• Magnesium, hermosto, entsyymituotanto, lihasjännitys, veren pH-tasapaino
• Kalium, lihakset, sydän, nestetasapaino
• Seleeni, maksan uusiutuminen, haiman toiminta, hemoglobiini
• Pii, luusto, hampaat ja turkki
• Natrium, suolo- ja nestetasapaino
• Rikki, iho, turkki ja kynnet
• Sinkki, entsyymituotanto, DNA:n ja proteiinien tuotanto, iho, turkki, immuunijärjestelmä

Suurimman osan mineraaleista koira saa ravinnostaan, varsinkin jos pohjana on valmisruoka. Raakaruokinnassa voidaan tarvita lisiä, mutta yliannostusta tulisi välttää.

Ruokinta

Riippuu täysin treenarin maailmankatsomuksesta, perustaako hän ruokinnan raaka- vai täysravintoihin. Kummastakin saa kaiken, jota koira tarvitsee, mutta kummallakin voi tehdä myös suuria virheitä. Onneksi koirien elimistö on erittäin mukautuva, ja korjaa itse suurelta osin treenarin tekemiä virheitä; aikoinaan Suomen ehdottomasti nopein koira kulki ketunrehulla. Toki perimä vaikuttaa, osalla koirista elimistö kykenee käyttämään ravinteita paremmin hyödyksi.

Greyhoundien ruokinnassa pidetään kolmea asiaa tärkeimpänä tällä hetkellä.

1. Proteiinin määrän pitäisi olla ainakin 28 prosenttia, mieluiten niin korkea kuin mahdollista ja useista erityyppisistä lähteistä: punaista ja valkoista lihaa, kananmunaa ja kalaa. Tosin suositukset ovat muuttumassa, ja alempaa proteiinimäärää ei pidetä enää niin kriittisenä.
2. Rasvan määrän pitäisi olla noin 11 prosenttia, ei kuitenkaan ylittää 15 eikä alittaa seitsemää. Kyseessä on ainoastaan painonhallinta, korkeammilla rasvamäärillä greyhound alkaa lihoamaan. Rasvan lähteenä parhaimpia ovat rasvainen liha ja rasvainen merikala. Rasvankin suhteen on alettu suosittelemaan korkeampaa määrää, noin 15%.
3. Lisäravinteista E- ja B-vitamiinit sekä rauta ovat minimivaatimus

Miten näihin päästään, on treenarin oma asia.

Kuva: Jakke Lehtonen