Koiran allergia

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:15.7.2011
  • Artikkelin kategoria:Koira

Allergia on yliherkkyyttä jollekin elimistölle vieraalle aineelle eli antigeenille, joka ei kuitenkaan ole uhka elimistölle. Antigeeniä, joka käynnistää allergisen reaktion, kutsutaan allergeeniksi. Allergia johtuu elimistön immuunijärjestelmän häiriöstä, virhetoiminnasta. Allergiassa immuniteettijärjestelmä käynnistyy tarpeettomasti erittäen lymfokiinejä, jotka tuhoavat allergeeneja ja aiheuttavat samalla tulehdusreaktion. Allergia on yksi autoimmuunisairauksista, jossa kehon oma immuniteettijärjestelmä hyökkää käytännössä omaa kehoa vastaan.

Allergian synty

Allergiaa ollaan tutkittu paljon, nimenomaan ihmisillä, mutta siitä ja sen syntymekanismista ei vieläkään tiedetä tarpeeksi. Tiedetään mitä tapahtuu, mutta ei täysin miksi. Koirilla allergiat ovat yleistyneet, olkoonkin että greyhound on kohtuullisen vapaa niistä. Yksi syy saattaa olla testaamisen yleistyminen ja sitä kautta tapausten kattavampi löytyminen tai virhediagnoosi kohtuullisen epäluotettavien testien takia. Toinen syy on huolestuttavampi: koirien allergiat ovat aidosti lisääntyneet.

Koira altistuu erilaisille mikro-organismeille välittömästi synnyttyään. Tämä alkaa kehittämään pennun omaa suolistoflooraa, bakteereja, sekä sen omaa immuunijärjestelmää. Silloin se kykenee itse muodostamaan vasta-aineita erilaisia viruksia ja bakteereja vastaan. Kun antigeeni, vaikka joku taudinaiheuttava virus, pääsee elimistöön, elimistö puolustautuu sitä vastaan kehittämällä vasta-aineita immunoglobuliini G ja M (IgG ja IgM). Nämä sitovat itseensä antigeenin, ja kun vasta-aineita on tarpeeksi, niin tauti on nujerrettu ja koira on taas terve. Seuraavan kerran kun elimistö tunnistaa saman antigeenin, niin tämä reaktio on huomattavasti nopeampi ja sairaus saadaan siten myös nujerrettua nopeammin – koira ei enää toiste sairastu siihen virustautiin.

Allergiassa toiminta on periaatteessa sama, mutta vasta-ainetuotannon käynnistää joku elimistölle itseasiassa harmiton antigeeni – vaikka pölyhiukkanen tai viljan proteiini. Kun tämä pölyhiukkanen pääsee ensimmäisen kerran elimistöön, vaikka hengitettynä, niin immuunijärjestelmä alkaa erittämään immuunoglobuliini E:tä (IgE). Tämä sitoutuu antigeeniin myös ja tunnistaa sen. Tapahtuu herkistyminen. Ilman tätä herkistymistä ei ole allergiaakaan. Tärkeä asia muistaa, kun koiran allergiatestiä tutkitaan. Se näyttää useasti koiran olevan herkkä aineille, joita se ei ole koskaan saanut. Tämä on mahdotonta: koira ei voi olla allerginen jotain sellaista vastaan, jota se ei ole koskaan saanut. Kun koira saa seuraavan kerran samaa allergeeniä, niin elimistö tietää jo miten toimia, ja erittää heti suuren määrän immuunoglobuliini E:tä. Nämä IgE-molekyylit kiinnittyvät ihonalaisten ns. syöttösolujen pinnalle, jolloin soluista vapautuu tulehdusvälittäjäaineita, enimmäkseen histamiinia, joka aiheuttaa kutinaa ja turvotusta.

Oireilu

Koirilla allergiset oireet ovat aina iho-oireita ja kutinaa, joskus harvoin suolisto-oireita, kuten ripulia. Koira ja ihminen eroavat toisistaan, ja koiralla on syöttösoluja ainoastaan ihossa, ja pienissä määrin suolistossa. Siksi koiran allergia ei ole koskaan aivastelua. Tutkimusten mukaan noin 3-15 % kaikista koirista kärsii atopiasta, mutta vain hyvin pieni osa näistä johtuu ruoka-aine yliherkkyydestä. Suurin osa (90 %) koirien allergisista iho-oireista on hengitystieperäisiä (atopia), vain 10% oireista johtuu ruoka-aineista ja suuri osa näistä ruoka-aine allergikoista kärsii myös atopiasta samanaikaisesti. Ruoka-aineperäisten allergioiden iho-oireet eivät kuitenkaan millään tavoin kliinisesti poikkea atooppisista iho-oireista, mutta kohdistuvat etupäässä oireilevan koiran korviin.

Allergian välttäminen

Allergia ei ole sinällään tauti, joten sen välttäminen on vaikeaa; se tulee jos on tullakseen. Mutta ihmisillä on tarjottu muutamaa selitystä, miksi allergiat ovat hyvintoimeentulevilla kaupunkilaislapsilla yleisempiä kuin vaikka maaseudulla. Lapsuudessa sairastetuilla infektioilla näyttäisi olevan yhteys allergioiden syntyyn. Kun lapsi altistuu bakteereille koko ajan, eli ympäristö se ole ”ylisiisti”, niin elimistön immuniteettijärjestelmä oppii toimimaan oikein, eikä ylireagoi. Tämä saattaa olla syynä siihen, että maalaistalon lapsilla on harvemmin allergioita, ainakin verrattuna kaupunkilaisiin. He altistuvat jo pienestä pitäen erilaisiin eläinproteiineihin. He saavat myös maaperästä ja muualta jatkuvasti lieviä bakteeritartuntoja, joten elimistö joutuu koko ajan taistelemaan erilaisia tulehduksia vastaan. Vaikka tämä ei olekaan tieteellisesti oikein, niin voidaan silti sanoa, että imuuniteettijärjestelmällä ei ole aikaa puuttua epäolennaisiin – eli allergeeneihin.

Kukaan ei tiedä, mutta pennun suhteen oletetaan toimivan samat mekanismit kuin ihmislapsillakin: pentuna sairastetut lievät infektiot suojaavat allergioita vastaan, ja liian aikaisin aloitettu kiinteän ravinnon antaminen altistaa allergioille.

Pentuja pidetään tartuntatautien pelossa paljon sisätiloissa, ilman kontakteja muihin ihmisiin ja koiriin. Pentulaatikko pestään mahdollisimman tehokkailla antibakteriaalisilla pesuaineilla. Ruoka on mahdollisimman puhdasta, luut oavt kypsennettyjä tai ne heitetään heti pois kun ne hiukankaan haiskahtavat jne. Maaperässä oleviin bakteereihin ei totuta, koska kaivaa ei saa, eikä maata syödä. Moinen elämä ei ”herätä” immuunijärjestelmää. Eikä se ole hauskaa pennuillekaan.

Pennun ruoansulatusjärjestelmä on kohtuullisen kehittymätön syntymän jälkeen. Se ei yleensä ole täysin valmis käsittelemään kiinteää ruokaa, siinä mielessä kuin kasvattajat sen käsittävät, vielä kahden viikonkaan kohdalla. Kun proteiini läpäisee suoliston hajoamattomana, eli sitä ei ole pilkottu aminohapoiksi, niin se aiheuttaa allergisen reaktion, ja sama proteiini käyttäytyy vanhemmitenkin koko ajan allergeeninä. Näin tapahtuu varsinkin erittäin nuorilla pennuilla, syytä ei tiedetä. Kuitenkin tästä syystä kiinteän esitteleminen pitäisi siirtää niin myöhäiseksi kuin mahdollista. Oletetaan myös, että viljoilla riski on suurempi kuin petoeläimelle, joihin koirakin kuuluu, luonnollisemmalla ravinnolla lihalla. Erittäin suuria määriä pentuja kuitenkin ruokitaan viljoihin perustuvalla kuivamuonilla jo erittäin nuoresta pitäen ilman, että ne kehittävät allergioita.

Allergia vai yliherkkyys

Koirien ruoka-aine- ja muut allergiat lisääntyvät koko ajan. Syy ei ole koirissa, ei jalostuksessa eikä ruuissa. Syy on

  • väärissä diagnooseissa
  • termin allergia väärässä käytössä
  • foorumihysteriassa, vrt. taannoinen varastopunkkiallergioiden epidemia, joka vaihtui vehnään ja laajeni kaikkiin viljoihin ja on nyt siirtymässä naudanlihaan
  • vaihtoehtoruokintagurujen disinformaatiossa, käytännössä tarkoittaa fundamentalistibarffaajien levittämiä katteettomia terveysväitteitä

Jotta omistaja pystyisi korjaamaan huonosti voivan koiransa ruokintaa jollain perustellulla tavalla, niin on erotettava toisistaan allergia ja muut sopimattomuudet.

Allergiassa kehon oma immuunijärjestelmä hyökkää jotain määrättyä proteiinia vastaan. Kehon puolustus toimii siis väärin ja kuvittelee vaikkapa pähkinän tai maidon sisältämän proteiinin olevankin haitallinen bakteeri tai virus. Kun allergeeni, eli allergisen reaktion aiheuttama proteiini, havaitaan, niin elimistö vapauttaa histamiinia ja liudan muita yhdisteitä. Nämä aiheuttavat allergiset oireet, ei varsinainen allergeeni. Oireet ilmenevät vain siellä mistä löytyy ns. syöttösoluja. Koiralla niitä on ihossa ja vähän suolistossa, mutta ei ollenkaan esim. nenässä. Siksi koiran allergiset oireet ovat useimmiten iho-oireilua, huomattavan harvoin suolisto-ongelmia kuten ripulia, eikä koskaan heinänuhaa.

Allergiaoireet tulevat huomattavan nopeasti altistumisesta, ja sitä riittää huomattavan pieni määrä. Siksi ihmistuotteissa on mainittu, jos on pienikin riski, että edes jäämiä esim. pähkinästä löytyy.

Koirista on arvioitu, että varsinaista allergiaa löytyy 3 – 15 prosentista rodusta ja maasta riippuen. Näistä tapauksista yhdeksällä kymmenestä oireilu on atopiaa, eli hengitysteitse saadusta pölystä (esim. siitepölyt) aiheutuvaa. Ruoka-aineallergia on siten huomattavan harvinainen – paitsi foorumeilla, ja suomalaisen eläinlääkärin vastaanotolla.

Ei ruoka-aineallergia ole yleinen ihmisilläkään. Iso-Britanniassa tehdyn kyselyn mukaan 20% aikuisista uskoi olevansa ruoka-aineallergikkoja. Sen sijaan lääkäreiden ja tutkijoiden mukaan lapsista 4-8% ja aikuisista 1-4% (lähteestä riippuen) on aidosti allergisia. Tämä ero johtuu siitä, että sotketaan keskenään allergia ja herkkyys tai sopimattomuus.

Lasten korkeampi prosentti muuten johtuu lasten suoliston kehittymättömyydestä, jonka takia se läpäisee kokonaisia proteiineja helpommin. Vaikka sanotaan, että ruoka-aineallergiasta ei parane, niin se ei aivan pidä paikkaansa. Periaatteessa ei paranekaan, mutta kun suolisto on täysin kehittynyt, niin allergian aiheuttavia proteiineja ei pääse enää kokonaisena suoliston läpi, jolloin ei tule reaktiotakaan. Allergia itsessään ei ole parantunut, mutta sietokyky kylläkin, ja vaikka lapsena ei munaa kestänytkään, niin aikuisena kylläkin.

Herkkyys, yliherkkyys tai sopimattomuus (usein puhutaan intoleranssista) taasen onkin huomattavan yleistä, niin ihmisillä kuin koirillakin. Suurin ero allergiaan on se, että kun allergia on aina ja poikkeuksetta immunologinen reaktio, niin yliherkkyys ei ole sitä koskaan ja syyt voivat johtua vaikka

  • entsyymin puutteesta (laktoosi-intoleranssi, keliakia)
  • muusta sopimattomuudesta (gluteeni)
  • ruuansulatusongelmista (kehno sulavuus, kuitu/kuidun puute)
  • IBS tai IBD tyyppisestä oireilusta (ärtyneen paksusuolen oireyhtymä tai tulehduksellinen paksusuolen oireilu)
  • em. kanssa yhdessä tai erikseen olevasta paksusuolen bakteeritasapainon ongelmista
  • ei vain sovi

Lyhyesti: ruuan sopimattomuus tai yliherkkyys sille on ruuansulatuksellinen ongelma;
ruoka-aineallergia on vastustuskyvyn ongelma.

Yliherkkyydessä oireita aiheuttavaa ruokaa voidaan syödä pieniä määriä, eivätkä oireet tule näkyviin ennen kuin on syöty paljon. Lisäksi jos valmistustapa vaikuttaa siihen tuleeko oireita vai ei, niin kyse ei silloin ole koskaan allergiasta.

Käytännön erot

Osa ihmisistä väittää, että allergian ja yliherkkyyden välisellä erolla ei ole mitään käytännön merkitystä ja että kyse on pelkästään nipottamisesta sanojen merkityksissä. Madottaminen tarkoittaa kylläkin matojen istuttamista koiraan ja pitäisikin puhua vaikkapa matohäädöstä – tuosta huomauttelu menisi jo idioottimaisuuden puolelle. Sen sijaan ns. loispiikin eli ivermektiinin kutsuminen loisrokotukseksi menee jo pieleen, vaikka se hevosilla hieman pidemmän suojan välillä antaakin, koska rokottamisella on selvä merkitys eikä ivermektiini anna vastustuskykyä sisäloisia vastaan. Allergia vastaan yliherkkyys kuuluu samaan kategoriaan loisrokotus-nimikkeen kanssa, mutta toki erolla on arkielämässä aivan käytännönkin eroja.

Koira kutisee ja ripuloi, kun se syö kalaa. Voi hyvin, kun ei syö. Mulle on ihan sama, mikä ongelman nimi on.

Kyllä, jos kala antaa aina noin selvät oireet, niin kalan välttäminen on ainoa järkevä ratkaisu ja voidaan myös kysyä, että onko kohdalle osunut aito allergikko. Mutta tässä päästään taas kahteen perusasiaan:

  • todennäköisin syy on useimmiten oikea
  • syy määrää toimenpiteet

Ruoka-aineallergiadiagnoosi on laiskan ratkaisu. Myös koska se on niin usein väärä diagnoosi, niin sitä ei saa koskaan hyväksyä ensimmäisenä vaihtoehtona. Koska allergian ainoa kestävä hoito on välttää allergeenia, niin se myös rajoittaa elämää ja vaihtoehtoja – loppuiäksi. Pikkulapsilla tehdyt virheelliset ruoka-aineallergiadiagnoosit ovat jo aiheuttaneet puutteita ravitsemuksessa – ollaan vältetty vääriä allergeeneja ja yksinkertaistettu ruokaa liikaa täydentämättä sitä jollain toisella tavalla (Alvares ym. 20131).

Jos kala aiheuttaa ongelmia, niin ensimmäiseksi on tehtävä muutama selvitys:

  1. Aiheuttavatko kaikki kalat ongelmia? Jos ei, niin kyseessä ei ole allergia.
  2. Aiheuttaako kala missä tahansa muodossa ongelmia? Jos ei, niin kyseessä ei ole allergia.

Osalle jauhettu raaka kala on vaikea. Syytä on vaikea selittää, mutta kyseessä saattaa olla ongelma rasvojen ja/tai perkuujätteiden kanssa. Jauhettu, pakastettu kala on harvemmin muuta kuin nahkaa ja perkuujätteitä. Osalle taasen varsinainen kalanliha, proteiinit, on se joka aiheuttaa selvästi iho-oireilua. Silloin voidaan kysyä, että onko koiralla ylipäätään ongelmia suuremman määrän proteiinin kanssa – ratkaisuna olisi lähteä maltillisesti laskemaan hiilihydraattien määrää sekä nostamaan ensin muun lihapohjaisen proteiinin määrää. Tukihoidoksi otetaan ehdottomasti mukaan ravintokuitu (prebiootit) sekä maitohappobakteerit (probiootit), koska varsinainen syyllinen saattaakin löytyä paksusuolen bakteerikannasta. Osa proteiineista päätyy aina paksusuoleen bakteerien ruuaksi ja saattaa edistää epätervettä bakteeritasapainoa. Tämä on aito riski varsinkin hiilihydraattipohjaisessa kuivamuonaruokinnassa, joka nostaa vatsahappoja neutraalimpaan suuntaan eli laimentaa ja siten heikentää ruuan sulamista ja imeytymistä.

Mikäli koira kestää kypsän kalan, mutta ei raakaa, niin ongelma on aina koiran kyvyssä käsitellä käsitellä proteiineja eli ruuansulatus ei toimi kuten pitäisi.

Jos ongelman aiheuttaa kalapohjaiset kuivamuonat, niin syypää löytynee raaka-aineista ja valmistuksesta, ei niinkään kalasta itsestään. Silloin vaihdetaan merkkiä ja valmistajaa, sillä ilmiselvästä syystä valmiin ruuan tekijöihin ei kyetä vaikuttamaan.

Pakastesei on hyvä työkalu mitata koiran herkkyyttä kalalle. Maltillisesti rasvainen kala, joka on ns. puhdasta lihaa. Jos koira reagoi siihen, niin silloin kalaa kannattaa välttää joka suhteessa.

Kala on ylipäätään hieman ongelmallinen tapaus mietittäessä allergian, yliherkkyyden ja ylipäätään sopimattomuuden eroja, sillä koirat saavat kalaa harvoin ja kala on ihmisilläkin sulavuudestaan huolimatta herkkyyttä aiheuttava ruoka.

Kalaa on helppo välttää, jos ei koe tarpeelliseksi murehtia allergioita ja yliherkkyyksiä. Sen poisjättäminen ei aiheuta ongelmia ja D-vitamiinin saa haettua muualtakin, käytännössä lisäravinne on ainoa järkevä valinta – jos ei oma maailmankatsomus edellytä purkkien välttämistä. Mutta jos koiralle diagnosoidaan vaikkapa nauta- tai vehnäallergia, niin arkielämä muuttuu huomattavasti hankalammaksi.

Vehnä ei kuulu koiran perusravintoaineisiin ja jos vehnäpohjainen kuivamuona aiheuttaa ongelmia, niin vaihdetaan riisi- tai maissipohjaiseen ruokaan ja ongelma on ratkaistu. Vaan ei ole. Vehnää on joka puolella saatavilla, eikä allergikon ulottuville saa jättää mitään leivän näköistäkään. Vehnän karsiminen heikentää myös kuivamuonavalikoimaa sekä ravinnon laatua. Riisi on viljoista vehnän tasolla, mutta maissiruokaan siirtyminen heikentää välittömästi sulavuutta. On aivan sama, jos säkissä on mainittu 30 % raakaproteiinia, jos siitä maissin osuus on 80 % ja sen sulavuus 40 %. Tarkoittaa, että hyödynnettävän proteiinin määrä romahtaakin noin tasolle 14 %. Vehnäallergiadiagnoosin myötä ruuan muutos romauttaisi koiran valkuaisen saannin vain siksi, että siirryttiin heikkotasoiseen maissiruokaan.

Turha muutos, kun jos kyseessä onkin ”vain” yliherkkyys muuta prosessia kohtaan. Tai ongelmana onkin gluteeni, jolloin ratkaisu ei ole ylipäätään kuivamuonat. Tai ongelma on kuivamuonan sulavuus ja/tai sen pielessä olevat raakaproteiinien ja -rasvan määrät.

Olen muutamalla projektikoiralla onnistunut parantamaan ruoka-aineallergian vain nostamalla D-vitamiinin ja sinkin määrää. Tuo ”vain” oli muuten tyypillinen valikoiva ja tarveharkintainen ilmaisu. Niillä tehtiin muutama muukin asia. Kuten lääkittiin akuutit iho-oireet kuntoon ja tehtiin niin sanotusti vieroitus uudestaan – esiteltiin liha uudestaan ja vasta sitten siirrettiin takaisin kuivamuonalle.

Peruslihoihin, eli nautaan, sikaan ja lintuihin, liittyvät allergiadiagnoosit ovat kaikista pahimpia. Koska kyseessä on allergia, niin niitä on vältettävä aina ja ikuisesti. Ei poikkeuksia. Jos ruokinnasta joudutaan jättämään nauta, kala tai linnut (broileri ja kalkkuna), niin työkalut ja valinnanvara romahtavat. Hinnat nousevat taivaisiin kun on käytettävä vähärasvaisia lihoja kuten poroa tai hevosta – mutta koira voi paremmin ja omistaja maksaa ilolla. Paitsi, että yleensä lääkäri- tai hoitokierre ei katkeakaan, mutta niille ekstrakuluille löytyykin nyt selitys: ruoka-aineallergia ja koira on varastanut/saanut jostain allergeenia.

Turhan usein ratkaisu löytyy sanoista ”siirryttiin vähärasvaisiin lihoihin kuten poroon”. Taas kerran koirille suunnatut lihat sisältävät lihaa huomattavan vähän ja usein rasva on erittäin korkealla. Silloin tutkiva katse kohdistuisi koiran kykyyn käyttää rasvaa, varsinkin kun sitä saadaan liikaa, ja valkuaisen matalaan määrään.

Eräs kuivaruokittu kana-allergikko siirtyi lammaspohjaiseen ruokaan ja oireet poistuivat. Eläinlääkärin allergiadiagnoosi oli varmistettu. Paitsi että lammasruuassa oli vain se vaadittu minimimäärä neljä prosenttia lammasta, loput oli kanaa. Se siitä diagnoosista.

Jos ja kun oireilun syy onkin esim. rasvan ja valkuaisen väärä suhde, tai huonolaatuinen raaka-aine ylipäätään, niin yliherkkyys/sopimattomuusdiagnoosilla on mahdollisuus lähteä rakentamaan koiralle sopivaa ruokavaliota laajemmalla ruokavalikoimalla kuin mitä allergian kaiken poissulkeva antaisi.

Tässä kaikessa on myös jalostuksellinen näkökulma. Allergia on elimistön oman puolustuskyvyn virhetoiminta, jonka oletetaan olevan perinnöllistä. Yliherkkyys/sopimattomuus taasen on usein ulkoisista tekijöistä johtuvaa ja juontaa usein kasvattajaan vierotusvaiheessa sekä yksipuoliseen ravintoon. Yksi ongelmille altistava tekijä on yliruokkiminen, niin määrässä kuin kerroissakin, koska se rasittaa loputtomasti ja keskeytyksettä ruuansulatuselimistöä – samalla ruokitaan tiiviissä tahdissa paksusuolen bakteerikantaa, joka lihotessaan, jaksaessaan ja villiintyessään leviää muulla kehoon. Jalostuksessa on kuitenkin otettava huomioon, että ilmiasu ei periydy, jos ilmiasun on aiheuttanut ulkoiset tekijät.

Jalostuksellisesti suuri kysymys on myös, että onko koiran herkkyys viljoille peruste olla käyttämättä jalostukseen? Entä herkkyys prosessoidulle ruualle? Tuo herkkyys saattaa kuitenkin olla perinnöllistä laatua esim. syvempien ruuansulatuksellisten ongelmien myötä.

Niin tai näin, niin tavan omistajaa eivät herkkyyksien jalostukselliset aspektit kiinnosta. Häntä kiinnostaa ainoastaan terve koira ja että terveyskulujen vakuutuskatto riittää. Siksi kannattaa pohtia, että yrittääkö panostaa koiran terveyteen sulkemalla kertalaakista kaikki vaihtoehdot vai tehdä vuosi lisää töitä, jotta loput 10 vuotta menisivät ongelmitta.

Hoito

Veritestien kanssa (sama pätee muuten myös ns. hypoallergiaruokiin) pelataan todennäköisyydellä, jonka mukaan sen tuloksilla tehty ruokintamuutos itsessään korjaa yliherkkyyden ja omistaja on vakuuttunut allergiatestin toimivuudesta ja maksaa ilolla laskut.

Tämä asettaa veritestejä käyttävät eläinlääkärit hieman ikävään valoon, koska silloin jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko lääkäri tekee diagnoosia osaamatta ammattiaan (mistä omistaja maksaa melkoista hintaa) tai lääkäri vedättää asiakastaan (mistä omistaja maksaa melkoista hintaa). Niin tai näin, niin eläinlääkärit eivät ole ruokinnan eivätkä ravitsemuksen osaajia, eikä heillä ole siihen koulutusta.

Tämä osaamisalueen puute aiheuttaa ongelmia, sillä koirien ruoka-aineallergiat ovatkin lähes aina yliherkkyyksiä, jotka saataisiin kuriin ruokaremontilla. Eläinlääkäriasemat käyttävät kylläkin ”alihankkijoina” fysioterapeutteja ja hierojia, mutta kuinka moni tarjoaa ravintoneuvontaa? No, alan koulutusta ei ole, joka on hidaste maailmassa, jossa osaamisen mittari on tutkintotodistus ja oppiarvo.

Yliherkkyyksien korjaaminen on salapoliisityötä, ja perustuu hyvin pitkälle samoille periaatteille kuin ruoka-aineallergian haarukointi. Onneksi useimmiten määrätyt perusperiaatteet pätevät ja useimmiten aiheuttaja on:

  • huonosti sulava ainesosa
  • huonolaatuinen ainesosa
  • jonkin osan väärä suhde (liikaa rasvaa, liikaa mineraaleja, liikaa hiilihydraatteja)
  • valmistusprosessi
  • terveydellinen ongelma (suolisto, haima, vatsahapot jne.)

Harvinaisempia tekijöitä, mutta mahdollisia ovat esimerkiksi:

  • jokin lisätty kemiallinen yhdiste (kalsium, säilöntäaineet, aromit)
  • pilaantuminen (rasva, valkuainen, kuivamuonissa kostuminen ja lämpö)
  • kalan erittämä histamiini sen alkaessa pilaantua
  • kasvien ja hedelmien salisyylihappo
  • suuri kysymysmerkki on prosessilihojen sisältämä nitriitti, sekä nitraatti, jota löytyy kasveista mm. porkkanasta ja pinaatista

Kun koira reagoi ruoka-aineallergiassa ihollaan, raapii sen rikki ja saa esim. sekundäärisen tulehduksen, niin siihen voi kehittyä hiivaa tai seuraavaksi hoidetaan hot spottia. Syy/seuraus-suhde toimii noin päin, mutta ei toisin päin. Jos koiralle kehittyy hot spot, niin selvitetään onko ihan vain tavallisen ihotulehduksen (joka tulee esim. märästä hautovasta turkista) takana ehkä ruokintavirhe, joka muutoin laskee koiran vastustuskykyä. Sama pätee hiivakorvien kanssa. Ennen allergiadiagnoosia hoidetaan pois päiviltä muut todennäköisemmät hiivan aiheuttajat. Jatkuvassa löysyydessä tai muissa vatsa- ja suolistovaivoissa koira laitetaan aina ensin ruokaremonttiin, eikä edes suostuta keskustelemaan allergiasta vaihtoehtona.

Tiesittekö muuten, että ihmisillä allergioiden määrä lisääntyy mitä pohjoisemmaksi tullaan ja yhtenä vakavana vaihtoehtona tähän pidetään D-vitamiinin puutetta? D-vitamiini on muutenkin probioottien (ja sopivan ruuan) lisäksi yksi tärkeimmistä vastustuskyvyn buustaajista.

Ruoka-aineallergiat

Ruoka-aineallergia on aina erotettava ruoka-aineherkkyydestä tai ruuan sopimattomuudesta. Allergiassa on säännönmukaiset oireet allergeenillä ja elimistön puolustusreaktiot vasta-aineissa ovat mitattavissa. Oireet ovat käytännössä aina iho-oireita ja kutinaa. Herkkyydessä ja sopimattomuudessa reagointi ruoka-aineelle vaihtelee ja oireet ovat pääosin närästystä, ripulia ja muista ruuansulatusongelmia.

Koirien allergioista maailmanlaajuisesti noin 20 prosenttia eli vain joka viides on ruoka-aineallergiaa. Saman verran on atopiaa eli hengitystieperäistä allergiaa pölyille. Loput ovat ”ulkoisista” tekijöistä johtuvia, kuten ulkoloisista tai pesuaineista.

Yleisimmät ruoka-aineallergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat niitä, joita eniten syödään. Mielellään syytetään possua tai vehnää, mutta niiden proteiinit eivät ole sen allergisoivampia kuin muutkaan. Kun Suomessa syytetään possua ja käytetään hevosta eliminaatiodieetissä, niin Irlannissa syytetään hevosta ja käytetään eliminaatiossa possua. Kyse on vain ja ainoastaan siitä mitä useimmin ollaan saatu.

Tarkkaan ottaen ruoka-aineallergeenit ovat aina glykoproteiineja, joiden molekyylipaino on 10 – 70 kDa ja jotka ovat vahvoja sietämään lämpöä, happamuutta sekä proteaaseja – entsyymejä, jotka pilkkovat proteiineja (Verlinden ym. 20062). Tyypillisesti allergian aiheuttavaa ruokaa on syöty vähintään kaksi vuotta ennen oireilua, mutta alle vuoden kestänyttä herkistymistä löytyy myös.

Koska koira oireilee kaikkiin allergioihin samantyyppisesti, niin ruoka-aineallergian varmistaminen voi olla vaikeaa. Sinällään ruoka-allergian ja -sopimattomuuden varmistaminen tapahtuu aivan samoin, etsimällä syypää ja olemalla antamatta sitä, mutta ruoka-allergia ja atopia pitäisi yrittää erottaa toisistaan siksi, ettei atoopikkoa laitettaisi suotta eliminaatiolle. Eliminaatiossa vähennetään usein huomattavasti rasvaa sekä suojaravintoaineita, kun taasen atoopikko tarvitsisi lisää rasvoja, A- ja D-vitamiinia, sinkkiä sekä pre- ja probiootteja.

Allergian ja atopian erottaminen on vaikeaa, mutta jos

  • koiralla on kutinan lisäksi hiivaa korvissa
  • koiralla on oireita ympäri vuoden
  • koiran oireilu on alkanut talvella
  • koiran kutina ei lievity kortisonilla

niin kyse on hyvin luultavasti ruoka-aineallergiasta. Paitsi jos syypää on bakteeri- tai hiivatulehdus, tai ulkoloiset eli Suomessa käytännössä kapi. Koska allergiaa on harvemmin, niin muut todennäköisemmät syyt on poissuljettava ennen kuin koira laitetaan eliminaatiolle. Valitettavasti melkoinen osa lääkäreistä valitsee helpoimman tien ja teettää koiralle täysin turhan ja hyödyttömän allergiatestin, jonka jälkeen arvotaan pitkästä liudasta allergeeneja ne ”mukavimmat” ja aloitetaan hoito eli käytännössä joka tapauksella eliminaatiodieetti. Tehtiin hoidossa mutka, jossa ei edes yritetty sulejka pois muita vaihtoehtoja, ei saatu lisää tietoa, mutta omistaja maksaa. Tai omistajan vakuutus, joiden vuosimaksut kiipeävät koko ajan turhien tutkimusten ja eläinlääkärien inflaatiota kovemmin kiristyvien veloitusten takia, josta saadaan osaksi kiittää kilpailun häviämistä vähäisemmän määrän suurempien ketjujen takia. Kyllä, tämäkin oli sivumutka aiheessa allergia.

Ei ole omassa mitään tieteellistä näyttöä siitä, että veritestillä voitaisiin diagnosoida ruoka-aineallergia.

Veritesti on yhtä hyödyllinen kuin ottaisi Maukkaan tai Mushin tuoteluettelon ja arpoisi sieltä allergian aiheuttajan.

Joku loihe kerran sanomaan jollain foorumilla:

Kerran otatin koirastani, ihan piruuttani, sen myönnän, ns ”allergiatestin”. Koirasta, joka oli aina voinut hyvin. Syönyt kaiken mitä eteen oli laitettu, ollut aina terve, testiä ottaessa kuusivuotias. Ei koskaan vatsa-, iho- tai muitakaan oireita. Fiksukin oli ja näyttelyssä pärjäsi.
Ai kauheaa kun testitulokset tuli. Sehän oli tietämättäni ollut ”allerginen” vaikka mille. Ainut ratkaisu olisi ellasemalta ostettava huippukallis peuraperuna tai joku muu samantapainen erikoisruoka. Jätin ruoan ostamatta ja jatkoin sekakaikenlaista ruokaa ruokintaa. Koira eli täysin terveenä vielä 8 vuotta.

Lainauksen suhteen ei voida sanoa, että siinä kulminoituu koirien allergiaongelmat, koska tuo on normaalia arkipäivää. Jokapäiväisyyttä ilman kohokohtaa tai kärjistystä. Jos koiralla on iho-ongelmia, niin se on automaattisesti allergiaa. Sanotaan, että länsimaisen oikeusperiaatteen mukaan jokainen on syytön kunnes toisin todetaan. Tämähän ei pidä paikaansa, koska poliisilla täytyy olla tutkinnan perustana vakaa usko jonkun syyllisyyteen ja sitä uskoa sitten yritetään todistaa. Samalla tavalla lääkärit toimivat. Tehdään olettamus sairauden syystä, ja tätä diagnoosia aletaan sitten todistamaan – ei päinvastoin. Näin sen täytyy mennäkin, mutta entä jos jo alkuolettamus on väärä, eikä perustu perusideaan yleisin ja luultavin selitys on todennäköisemmin se oikea – jos koira yskii ja sillä on kuumetta, niin sairaus on kennelyskä, ei sydänmato.

Ner York Times uutisoi tutkimuksen tapaisesta, jossa todettiin, että ruoka-aineallergiat ovat ihmisillä huomattavasti harvinaisempia kuin luullaan. Jenkeistä noin 30 % oli varmoja, että heillä oli ruoka-aineallergia, mutta tosiasiassa vain viidellä prosentilla aikuisista ja kahdeksalla prosentilla lapsista oli aidosti ruoka-aineallergia. Syynä oli turhan usein väärin tulkitut allergiatestit.

Joku voisi tehdä vastaavan koirille. Vakuutusyhtiöt varsinkin olisivat mielissään. Hankalaa vaan voi olla, koska edelleenkin lääkärit määräävät välittömästi vatsa- ja iho-ongelmissa veritestin – joka on täysin hyödytön ruoka-aineiden suhteen ja ”semi-luotettava” pölyihin – ja totevat allergia. Nopea, helppo ja kustannustehokas diagnoosi.

Varastopunkki lienee yleisin virhepositiivinen. Tai ainakin oli, epäluotettavien foorumikäsitysten kautta arvioituna. Elimistö tuppaa kohottamaan IgE-vasta-aineiden määrää aina altistuksessa ilman, että kyseessä on allergia. Pölyt ovat kuitenkin suurin mahdollinen allergian aiheuttaja, eivät ruoka-aineet – koirat ovat pääosin atoopikkoja.

Taistelu allergioita vastaan ei lähde geenitutkimuksista ja allergikkojen sulkemisesta jalostuksesta. Se lähtee ensimmäisenä kasvattajien asennemuutoksesta. Pikkupentuja ei opeteta kiinteälle 14 päivän ikäisinä käyttäen boostereita ja maissivellejä, vaan lihalla ja rasvalla siinä vaiheessa kun pennut itse haluavat kiinteää, toisin sanoen kun ne ryöstävät emän ruokaa. Toiset aloittavat sen kolmen viikon kohdalla, toiset viiden. Kasvattajan oma innokkuus osallistua pentujen hoitoon ei saa koskaan ylittää biologian rajoja – yksilön kehitystä ei voida tuolta osin nopeuttaa. Toinen toimenpide on tunnistaa allergiat luotettavasti. Kuka voittaa sillä, että ruokintavirheellä huonosti voiva koira poistetaan jalostuksesta allergikkona kehnon diagnosoinnin perusteella? Ei kukaan muu kuin koiranruokateollisuus, jolle sopisi mahtavasti se, että Canis Lupus Meatbollimus muutuisi ihan oikeasti Canis Lupus Puuronsyöjäksi.

Eliminaatio

Eliminaatiossa koiralle annetaan yhtä sellaista proteiinin lähdettä eli lihaa, jota koira ei ole saanut koskaan tai on saanut erittäin harvoin, eikä oireilun aikana. Jos koira aiotaan pitää kuivamuonalla eliminaation jälkeen tai jos käytettävä liha on vähärasvaista, niin mukaan on otettava jokin hiilihydraatinlähde, siis vilja tai peruna. Sitä koskee samat rajoitukset kuin lihaakin. Kalsiumin saannista ei tarvitse huolehtia, mutta sinkkiä olisi vähintään syytä antaa ihon kunnon vuoksi, kuin myös D-vitamiinia. A-vitamiini on hankala, koska se edellyttää joko kala- tai maksapohjaista lähdettä.

Kuivamuonien hypoallergiaruokia kannattaa välttää. Valmistajat väittävät pilkkoneensa proteiinit niin pieniin osiin, että keho ei enää saisi niistä reaktiota. Mikään ei kuitenkaan osoita, että väite tuotannosta pitäisi paikkaansa. Eikä moinen toimi ihmisilläkään. 63 kutiavaa koiraa laitettiin kanahydrolysaatille tarkoituksena kokeilla sen toimivuutta hypoallergiaruokana. 17 koiraa lopetti kokeen alkuunsa erilaisten syiden takia ja näistä neljä, koska eivät suostuneet syömään moista. 18 koiraa osoitti kanahydrolysaatilla oireilua eli 39 % (Loeffler ym. 20043). Tämä yksistään osoittaa sen, että hydrolysaattien käyttö ei pelasta miltään. Koira saa siitäkin oireita, jos se on raaka-aineelle herkkä.

Kuivamuonissa harrastetaankin vedonlyöntiä. Koska ruoka-aineallergiat ovat harvinaisia, niin tuotaessa ruoka, jonka sulavuutta on parannettu, niin oireet luultavasti häviävät, koska ne ovat alkujaankin johtuneet sopimattomasta ruuasta. Tai hyporuuan aikana oivalletaankin, että kyseessä onkin atopia. Niin tai näin, niin ne eivät sovellu eliminaatioon, jos sellaisen aikoo toteuttaa.

Eliminaation on kestettävä pääsääntöisesti 12 viikkoa. Kolmen viikon kuluttua ainoastaan 26 % ruoka-aineallergikoista on saanut parannusta tilaansa, mutta 12 viikon kuluttua jokainen, jos kyseessä on ruoka-aineallergia (Rosser 19934. Jos koiran kunto paranee selvästi, niin se palautetaan takaisin alkuperäiselle ruokinnalle. Jos oireet palaavat viikosta kahteen sisällä, niin kyseessä on varmuudella ruoka-aineallergia jollekin ruuan osalle (Wills ja Harvey 19945). Jos koira ei saa oireita, niin kyseessä ei ollut ruoka-aineallergia – se ei parane.

Jos koira saa oireita, niin palataan takaisin eliminaatioon niin pitkäksi aikaa, että koira on taas oireeton. Siinä vaiheessa tuodaan mukaan osa ruoka-aineista, joita epäillään tai ei epäillä allergian aiheuttajaksi. Tätä jatketaan niin kauan, että ollaan saati koostettua koiralle riittävä ruokavalio, joka ei aiheuta oireita. Siinä sitten pysytään, koko koiran loppuelämä.

Huonot uutiset tosin ovat ne, että koira, jolla on ruoka-aineallergia, saattaa kehittää uuden allergian muutoin oireettomana pitäville ruuille, jos niitä annetaan riittävän pitkään. Kannattaa siis yrittää löytää eliminaation kautta mahdollisimman suuri määrä erilaisia koiralle sopivia vaihtoehtoja. Niitä sitten vaihdellaan aika ajoin.

Tämä ”uusallergisoituminen” johtuu siitä, että koiran vastustuskyky ei alunperinkään toimi oikein, eikä koiran synnynnäinen ”heikkous” parane, vaikka se saadaan oireettomaksi joksikin aika. Toinen selitys on ristiinallergisoituminen, jolloin alkuperäinen allerginen herkkyys vaikuttaa vastaaviin muihin samantyyppisiin proteiineihin. Naudan lihalle allergisoituminen voi aiheuttaa herkkyyden maidolle tai vehnä aiheuttaa ongelmia myös soijan kanssa (Jerrers ym. 19966). Sen sijaan broilerille herkistyminen ei aiheuttaisi ongelmia munan kanssa.

Gluteeni

Koirilla on ilmeisesti lisääntymässä erilaiset ruuansulatus- ja suolistohäiriöt, jotka ovat hyvinkin samantyyppisiä kuin ihmisten IBS – ärtyneen suolen oireyhtymäksi tuo ehkä käännetään. Ero tulee siinä, että koiramaailmassa ollaan aina vakuuttuneita allergiasta. Osalla varmasti tästä saattaakin olla kyse, mutta allergiateoriaa suolisto-ongelmissa vaikeuttaa se, että koiralla ei suuremmin ole syöttösoluja suolistossa, jotka allergeeniin ”reagoisivat”. Jos koiralla on allergiaa, niin se on lähes aina atopiaa, joka oireilee ihossa ja korvissa. Mutta silti jatkuva löysyys, ripulointi ja syödyn ruuan heikko hyödyntäminen ovat foorumikeskusteluissa suosituimpia aiheita.

Koirille ei ymmärtääkseni anneta diagnoosiksi IBS:ää, ei ainakaan kovinkaan yleisesti. IBS ei ole varsinainen sairaus ihmisilläkään, vaan nippu erilaisia suolisto-oireita, joiden alkusyy on tuntematon. Siksi hoitokin on pitkää ja vaikeaa. Koska eläinlääkärien koulutukseen ei käytännössä kuulu ravitsemusta, ja ilmeisesti harvemmalla on aikaa jälkeenpäin opiskella aihetta omin päin, niin hoitosuositukset liikkuvat useimmiten akselilla kortisoni – ns. lääkinnälliset kuivarehut. Jos (ja kun) ongelma johtuu nimenomaan kuivamuonista, niin niiden käyttö hoitoon on vähintäänkin kyseenalaista – eipä niillä sen suurempaa hoitovastetta ole taidettu onnistua saamaankaan. Kortisoni taasen ei saisi koskaan olla ensimmäinen tai edes toinen vaihtoehto. Plus että se harvemmin korjaa, vaan ainoastaan peittää oireet, ja silloinkin jos kyseessä ei ole ruoka-aineallergia – siinä reagointi steroideihin on heikkoa.

Oireilu on kuitenkin saatava loppumaan, ja mielellään niin, että koira voitaisiin luokitella terveeksi. Koiralla, kuten kaikilla lihansyöjillä, on erittäin lyhyt suolisto ja syödyllä ruualla nopea ”läpikulkuaika”. Silloin suoliston on toimittava niin tehokkaasti kuin mahdollista, että ylipäätään ravintoaineet saataisiin hyödynnettyä. On aivan sama kuinka tasapainotettua ruokaa annetaan, jos kaikki tulee pikapostina läpi ärtyneen suoliston. On sanottu, että kuppiin jääneen ruuan ravintoarvo on nolla. Mutta niin on läpipaskotunkin.

Suolisto on ehkä tärkein vastustuskyvyn keskus. Kun suolisto vaurioituu jatkuvasta ärsytyksestä, niin myös immuniteetti romahtaa. Koira siis sairastuu helpommin.

Oman kokemuksen mukaan kyse on erittäin usein nimenomaan kuivamuonasidonnaisesta ongelmasta. Kun tila kroonistuu, niin on aivan sama minkä brändin kuivamuonaa yritetään käyttää. Tila saattaa hetkeksi kohentua, ja jonkun ajan kuluttua tulee uusi romahdus. Sen sijaan kun koira on siirretty puhtaalle liharuokinnalle ja rasvan määrää ollaan nostettu, niin suolisto on hetken kuluttua alkanut toimia kuten pitääkin. Syy on siis joko valmistustekniikassa ja/tai raaka-aineissa. Osa syyttää synteettisiä antioksidantteja, esim. BHA/BHT, joita käytetään hapettumisenestoaineina, mutta itse en jaksa uskoa siihen. Ongelmia on riittävästi sellaisillakin koirilla, jotka ovat syöneet ns. luonnollisesti rosmariinilla tai oreganolla säilöttyjä ruokia.

Valmistustekniikka on niin suuri kysymysmerkki, että siihen on vaikea puuttua. Jos se on syypää, niin silloin kaikki kuivarehut olisivat potentiaalinen ongelma. Koska tuo olettamus on hankala, ja osin jopa vaarallinen, niin on helpompaa keskittyä valmistusaineisiin. Kuivarehuilla on yksi yhteinen tekijä merkistä, hinnasta ja imagosta riippumatta. Ne perustuvat hiilihydraatteihin ja erittäin usein nimenomaan viljoihin, eikä lihaa löydy turhan paljon. Osalla ongelman ydin on varmasti niinkin yksinkertainen kuin ylipäätään kasviskunnan liian suuri osuus suhteessa lihaan, ja siitä seuraava rasvan puute. Mutta olen turhan usein törmännyt tapauksiin, omassakin laumassa, jossa syyllinen näyttäisi olevan – ei viljat itsessään – vaan gluteeni. Gluteeni on monen viljalajin sisältämä valkuaisaine, varsinkin ns. kotimaisten, joka on useimmille tuttu ainakin sellaisen sairauden kuin keliakia kautta. Koirilla vastaava tila tunnetaan, mutta sitä on tutkittu huomattavan vähän.

Mikäli ongelma on nimenomaan gluteeni, niin ollaan jo aika vahvoilla. Koira toipuu entiselleen, kun ruokavaliosta poistuu gluteeni.

Gluteeni ei muuten ole sinällään myrkyllistä tai vaarallista. Se ei vain joillekin sovi, eikä kukaan edes tiedä, miksi keliaakikot oireita siitä saavat. Seuraukset tunnetaan kylläkin, mutta ei varsinaista syytä.

Alla oleva artikkeli antaa yhden mielipiteen gluteenin ja IBS:n yhteydestä:

The American Journal of Gastroenterology 106, 516-518 (March 2011) | doi:10.1038/ajg.2010.490

Editorial: Can Gluten Contribute to Irritable Bowel Syndrome?

Elena F Verdu

Abstract
Functional gastrointestinal disorders are the most common gastroenterological problem in our society. Changes in gut function, including pain perception, motility, and intestinal permeability, and low-grade inflammation have been described in patients with irritable bowel syndrome (IBS). The triggering factors for the described immunity and gut functional changes in patients with IBS are not completely understood. Similarly to post-infective IBS, some patients with IBS symptoms exhibit immunological evidence of gluten sensitivity but have no overt intestinal mucosal injury. They have symptoms that meet the diagnostic criteria for IBS and respond symptomatically to exclusion of gluten from the diet. Thus, gluten sensitivity may be involved in the pathogenesis of a subgroup of IBS patients. Unfortunately, there remain many unanswered questions regarding the mechanistic link between gluten sensitivity and functional gastrointestinal symptoms.

American Journal of Gastroenterology – Editorial: Can Gluten Contribute to Irritable Bowel Syndrome

 Atopia

Koiran atopia ei tarkoita kuivaa ja hilseilevää ihoa samalla tavalla kuin mitä omistaja usein kutsuu ihmisten kroonisesti kuivuvaa ihoa. Koirilla atopia tarkoittaa hengitysteitse pölyistä aiheutuvaa allergiaa. Se voi toki oireilla kuivana ja hilseilevänä ihona, mutta ihotulehdukset, kutina ja hotspot ovat yleisempiä oireita.

Joskus harvoin koira voi oireilla atopiaa, kuten muitakin allergioita, suolistollaan. Silti yleisempää on, että atooppisella koiralla on pölyallergian lisäksi myös ruoka-aineallergia. Ruoka-aineallergia ainoana allergiana on koirilla erittäin harvinainen.

 Atopiaan maitohappobakteereita

Ihmisistä on jo pitkään tiedetty, että varhaislapsuudessa tapahtuva jatkuva lievä altistus suojaa. Tiedetään myös, että koiraperheiden lapsilla on vähemmän allergiaa7 8 9 (ellei onnistu perimään alttiutta vanhemmiltaan). Koiraperheiden lapsilla näyttäisi olevan myös vähemmän korvatulehduksia. On myös esitetty, että koiraperheissä kiertävät ripulitaudit ja flunssat ilmentyisivät harvemmin ja lievemmillä oireilla, mutta tuolle väitteelle en löytänyt mitään faktaa tueksi; mielelläni olisin siihen kuitenkin valmis uskomaan.

Syy vahvempaan vastustuskykyyn on selvä: heikompi hygienia, joka pakottaa lapsen immuniteettijärjestelmän töihin ja koska kyseessä on oppiva systeemi, niin harjoitellessaan se kehittyy reagoimaan oikein aitoihin taudinaiheuttajiin ja olemaan piittaamatta muista – näin siis yksinkertaistettuna.

Erän tärkeä osa immuniteetissa on suolisto ja sen bakteerikanta. Meillä, kuten myös koirilla, on kolme elintä, jotka joutuvat eniten tekemisiin kaikkien mahdollisten pöpöjen kanssa ja toimivat suojamuurina ulkomaailmaa vastaan: iho, keuhkot ja suolisto. Kun näiden välisiä yhteyksiä ja kontakteja mietitään, niin päädytään lopulta yhteen ja samaan paikkaan: paksusuolen mikrobiflooraan. Ne pystyvät ikään kuin käynnistämään ja sammuttamaan, tai opettamaan, varsinaisin puolustuskyvyn soluja torjumaan niin viruksia, bakteereja kuin allergeenejakin – allergiahan on ”vain” immuniteetin virhetoiminto, jossa puolustaudutaan jotain sellaista vastaan, joka ei oikeasti olekaan uhka.

Tämän toiminnan ydin löytyy suoliston bakteereista ja mitä kantoja siellä kasvaa.

Tutkittiin mitä suoliston bakteerifloorassa tapahtuu, kun altistutaan tavallisella huone- ja eläinpölylle, ja mikä olisi se tekijä, joka myöhemmin suojaa myös hengitysteitse tapahtuvia tartuntoja vastaan. Tutkijaryhmä havaitsi (taas kerran) että altistukseen liittyy suoliston mikrobikantojen reagointi ja tällä kertaa spottivaloihin nostettiin Lactobacillus johnsonii (Fujimura ym. 201410). Sillä on tärkeä rooli estettäessä atooppisten allergioiden syntyä sekä vahvistettaessa immuniteettia.

Kun hiirille annettiin L. johnsonii kantaa, niin niiden vastustuskyky niin huonepölyn aiheuttamaa reagointia kuin hengitystieinfektioita vastaan parani. On siis viitteitä, L. johnsonii saattaisi toimia hidasteena tai jopa esteenä pölypohjaisten allergioiden syntymisessä. Voitaisiin siis harkita, että L. johnsonii’n antaminen atooppiselle koiralle saattaisi helpottaa sen oloa, jolloin hoitomuotona se olisi helpoin, halvin ja ehdottomasti luonnollisin. Tuo on kylläkin johtopäätöksenä nopea, sillä kukaan ei tiedä, että toimisiko se aidosti ihmisellä tai koiralla – mutta mahdollista se on. Paras vaihtoehto toki olisi tukea L. johnsonii kannan kasvua ruokintateitse, mutta siihen meillä ei ole vielä työkaluja – moinen ”täsmäruokinta” on täysin haavekuvaa vielä. Mutta jos jostain onnistuu koiralleen L. johnsonii -kantaa löytämään, niin kannattaa varmistaa, että se ei ole lämpökäsiteltyä – ”kuumalla tapettu” bakteerikanta ei tässä tutkimuksessa toiminut.

L. johnsonii on ollut jo jonkun aikaa mielenkiinnon kohteena muutenkin. Rottatesteissä on saatu viitteitä, että sillä saatettaisiin kyetä hidastamaan tyypin I diabeteksen syntyä (Valladares ym. 201111). Toki tuo tulos liittynee enemmänkin ihmisten ravitsemukseen ja sen vaikutukseen mm. diabeteksen kehittymisessä, mutta koska koirilla diabetes on lähes aina nimenomaan tyyppiä I, niin aiheen suhteen kannattaa pitää silmät ja korvat auki.

Atooppisten koirien omistajat tuntenevat kiinnostusta toiseen hiirikokeeseen. Siinä onnistuttiin vähentämään atooppisessa ihottumassa oireita L. johsonii bakteereilla (Inoue ym. 200712). Toki kyseessä on taas kerran vasta alustavaa perustutkimusta, eivätkä perimältään ”säädetyt” hiiret ehkä ole se luotettavin mittari loppukäyttö ajatellen, mutta tuo antaa valoa nykyiseen, jossa ainoat työkalut ovat kortisoni, siedätys (jos allergeenit on luotettavasti tunnistettu) ja ihon kuntoa tukeva ruokinta.

Lactobasillien ryhmä osallistuu huomattavan moneen terveyttä tukevaan asiaan. Se, että niihin keskitytään niin paljon näyttäisi kuitenkin enemmänkin johtuvan niiden tutkimisen ”helppoudesta” tai oikeammin siitä, että ne on helpoin patentoida ja siirtää kaupalliseen tuotantoon alati kasvaville maitohappobakteerimarkkinoille. Tämä ei missään nimessä tarkoita sitä, että lactot olisivat tarpeettomia tai niitä analysoiva tutkimustyö turhaa, sitä se ei missään nimessä ole. Sillä työllä opitaan koko ajan uutta suoliston muuttuvasta, herkästä ja tärkeästä maailmasta – mutta keskittyminen pelkästään lactobasilleihin saattaa siirtää syrjään sen tosiasian, että kyse on kuitenkin suoliston eri bakteeri- ja hiivakantojen tasapainosta ja keskinäisistä suhteista.

Kalaöljyllä kutina kuriin

16 koiralle, joilla kaikilla oli kutinaa sekä diagnosoitu atopia tai kirpuista johtuva allergia, saivat per 4,55 kg (kyllä, unssimaat ovat hienoja) joko

  • kalaöljyä, jossa oli 180 mg EPA:aa ja 120 mg DHA:ta, tai
  • maissiöljyä, jossa oli linolihappoa 570 mg ja gammalinoleenihappoa 50 mg

Kuuden viikon annostelun jälkeen ryhmät vaihdettiin ja kolmen viikon puhdistusmisjakson jälkeen, jolloin ei annettu mitään lisiä, koirat saivat öljynsä uudet kuusi viikkoa. Tulosten mukaan kalaöljy vähensi huomattavasti enemmän raapimista ja iho sekä turkki paranivat verrattuna maissiöljyyn ( Logas ja Kunkle 199413). Syy johtui hyvinkin luultavasti omega-3 rasvahappojen tulehdusta vähentävästä vaikutuksesta,

 

Koiran allergia 1Kuva: Katie@!

Lähdeviitteet

  1. Michael Alvares, Leon Kao, Vineeta Mittal, Alice Wuu, April Clark, J. Andrew Bird. Misdiagnosed Food Allergy Resulting in Severe Malnutrition in an Infant. Pediatrics Vol. 132 No. 1 July 1, 2013 pp. e229 -e232[]
  2. Verlinden A, Hesta M, Millet S, Janssens GP. Food allergy in dogs and cats: a review. Crit Rev Food Sci Nutr. 2006;46(3):259-73.[]
  3. Loeffler A, Lloyd DH, Bond R, Kim JY, Pfeiffer DU. Dietary trials with a commercial chicken hydrolysate diet in 63 pruritic dogs. Vet Rec. 2004 Apr 24;154(17):519-22.[]
  4. Rosser EJ Jr. Diagnosis of food allergy in dogs. J Am Vet Med Assoc. 1993 Jul 15;203(2):259-62.[]
  5. Wills J, Harvey R. Diagnosis and management of food allergy and intolerance in dogs and cats. Aust Vet J. 1994 Oct;71(10):322-6.[]
  6. Jeffers JG, Meyer EK, Sosis EJ. Responses of dogs with food allergies to single-ingredient dietary provocation. J Am Vet Med Assoc. 1996 Aug 1;209(3):608-11.[]
  7. Havstad S, et al. (2011) Effect of prenatal indoor pet exposure on the trajectory of total IgE levels in early childhood. J Allergy Clin Immunol 128(4):880–885.e4.[]
  8. Wegienka G et al. Indoor pet exposure and the outcomes of total IgE and sensitization at age 18 years. J Allergy Clin Immunol. 2010 Aug;126(2):274-9, 279.e1-5. doi: 10.1016/j.jaci.2010.05.001[]
  9. Kerkhof et al. The effect of prenatal exposure on total IgE at birth and sensitization at twelve months and four years of age: The PIAMA study. Pediatr Allergy Immunol. 2005 Feb;16(1):10-8.[]
  10. Fujimura KE, Demoor T, Rauch M, Faruqi AA, Jang S, Johnson CC, Boushey HA, Zoratti E, Ownby D, Lukacs NW, Lynch SV.: House dust exposure mediates gut microbiome Lactobacillus enrichment and airway immune defense against allergens and virus infection. Proc Natl Acad Sci U S A. 2014 Jan 14;111(2):805-10. doi: 10.1073/pnas.1310750111[]
  11. Valladares R et al. (2010) Lactobacillus johnsonii N6.2 mitigates the development of type 1 diabetes in BB-DP rats. PLoS One 5(5):e10507[]
  12. Inoue R, Otsuka M, Nishio A, Ushida K: (2007) Primary administration of Lactobacillus johnsonii NCC533 in weaning period suppresses the elevation of proinflammatory cytokines and CD86 gene expressions in skin lesions in NC/Nga mice. FEMS Immunol Med Microbiol 50(1):67–76.[]
  13. D. Logass, G. A. Kunkle. Double-blinded Crossover Study with Marine Oil Supplementation Containing High-dose icosapentaenoic Acid for the Treatment of Canine Pruritic Skin Disease. Veterinary Dermatology Volume 5, Issue 3, pages 99–104, September 1994[]
You are currently viewing Koiran allergia

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen