Hermostuneet greyhoundit

Hermostunut greyhound on omalla tavallaan treenarin painajainen. Se ei kykene rauhoittumaan, on jatkuvassa stressissä, eikä kykene parhaimpaansa polttaessaan itsenä loppuun viimeistään starin odotusaikana. Kennelissä se aiheuttaa ylimääräistä työtä hermostuttaessaan jatkuvalla ravaamisella, usein liiallisella haukkumisella sekä kaikkeen pienempäänkin reagoimisellaan muutkin kennelin koirat. Puutteellinen sisäsiisteys lienee ongelmista pienin, mutta suunnattoman ärsyttävä sellainen. Radalla se polttaa itsensä loppuun jo ennen kuin on edes ehtinyt startata. Kyseessä on aina hermorakenneongelma, jolle ei voi paljoakaan tehdä: se on koiran geeneissä ja perusluonteessa. Jotain voi kylläkin yrittää tehdä.

Ympäristön ja rutiinien muutos

Osalla ongelman taustalla on krooninen stressi, joka johtuu asuinympäristöstä ja/tai -kumppaneista – tai ihmisistä. Kaikki eivät sovellu kennelasumiseen, kun taas toiset vaativat ympärilleen turvallisuutta luovan ja vakaan ympäristön: kennelkopin. Tai päinvastoin. Kaikki koirat eivät sovellu sohvalle, perheen elämään ja puuahsteluun. Ne kaipaavat pienemmän tilan, jossa ne tuntevat kykenevänsä hallitsemaan tilanteen. Vaikka kennelin ja tutun turvallisen oman häkkinsä. Pelko, tai ärsyyntyminen, saattaa myös laukaista ylihermostunutta käyttäytymistä. Muut koirat samassa ulkoilutuksessa saattavat olla uhka tai luonteet eivät muuten vain sovi yhteen. Kesällä kärpäset saattavat ajaa koiran lähes hulluuteen. Vaikka saattaakin olla vaikeaa ymmärtää, niin liioitellun hermostumisen takana on aina pelko ja arkuus. Syiden ymmärtäminen ja poistaminen saattavat auttaa, vaikka eivät itse ongelman ydintä mihinkään hävitäkään.

Joskus ei auta muu, kuin siirtää koira aivan toiseen talouteen. Kaikki ihmiset ja koirat eivät tule toimeen toistensa kanssa. Muutto on asia, josta ei kannata syyllistää itseään tai koiraa.

Ruokinta

Muutamalla ruokintakikalla voi yrittää rauhoittaa koiraa.

  • Lisätään rasvan määrää 15-20 prosenttiin. Koska rasvassa energia on “tiiviimmässä” muodossa – sen energiatiheys on suurempi – niin se sallii hieman hitaamman aineenvaihdunnan. Lisäksi hermostuneilla koirilla, varsinkin ees-taas-kävelevillä ja jautkuvasti haukkuvilla, on taipumusta kuivumiseen ja rasva auttaa siinä.
  • Annetaan 2-3 lusikallista öljyä, jolloin saadaan nostettua rasvahappojen määrää.
  • Vähennetään hiilihydraattien määrää, yleensä alentamalla kuivamuonan määrää. Alentunut valkuainen voidaan korvata kananmunalla ja mikäli ruuan massa laskee liiaksi, niin jatkaa sitä vihanneksilla, esimerkiksi porkkanalla.
  • Lisätään elektrolyyttien määrää. Jos koira on kuivunut, tarvitaan myös kaliumia.
  • Ruokaan lisätään 100 IU E-vitamiinia, ja määrä nostetaan 300-400 IU:hun päivää ennen kilpailua sekä kilpailuaamuna.

Eräiden treenareiden mukaan B1-vitamiini korkeampina annoksina on myös toiminut. Käytännössä tämä on toteutettu siten, että jotain “neurovalmistetta”, esim. Neurobion, annetaan muun B-lisän lisäksi päivittäin 2-3 viikkoa, pidetään viikon tauko, ja annetaan uusi 2-3 viikon kuuri.

 

Jagster kirjoitti 746 artikkelia

Suomessa harrastanut koiria, alussa PK-puolelta: saksanpaimenkoiria, dobermanneja, beauceroneja, kaukaasianpaimenkoiria. Menestyksen suurimpia esteitä eivät olleet koirat, vaan oma kärsimättömyys ja kädettömyys. Sitten tulivat greyhoundit ja kilpaileminen. Lähdimme puoliammattilaisiksi Ruotsiin. Menestystä tuli, ja aika paljon myös tietoa ja taitoa – sekä känsöittyneet kantapäät. Kun tekee kaikki mahdolliset virheet ja keksii liudan aivan uusia, niin jalkapohjat ovat kovilla. Siirryimme Irlantiin, aivan täysipäiväisiksi greyhound-ammattilaisiksi. Pentuja, pentuja, pentuja, nuoria koiria, ratakoulutusta, ongelmatapausten korjaamista, treenausta, kilpailemista… Ja vielä hiukan pentuja. Lopulta takaisin Suomeen, ja eräällä tavalla takaisi alkulähteille: harrastamaan. Vuoden Koiria ja voittoja – jotain oppi maailmalla, kun tekee töitä itseään parempien kanssa. Koirien ruokinta ja ravitsemus tuli harrastuksena kuvioihin toistakymmentä vuotta sitten, ja jossain vaiheessa siitä tuli osa elantoa, kun tulot riippuivat koirien mahdollisimman hyvästä fyysisestä suorituskyvystä sekä terveydestä. Teoriaa on kahlattu muutamankin yliopistotutkinnon verran, mutta ilman tutkintoja. En minä titteleitä tarvitse, vaan tietoa. Käytäntöä onkin sitten harjoiteltu useamman sadan, tai tuhannen, koiran kanssa. Sama tarina fyysisen puolen kanssa. Oppiminen jatkuu edelleen.