×

Ontuva koira

/ / Rasitus

husky-paketissaKoiran ontuminen voi johtua monesta. Se voi olla lihas-, nivel- tai jännelähtöistä, luunmurtumista puhumattakaan. Luustokin on elävä organismi siinä kuin vaikka lihaksistokin, ja sille saattaa tulla hyvin paljon saman tyyppisiä ongelmiakin. Ontumista ei aiheuta edes pelkästään joku jalan vamma. Syyllinen saattaa löytyä niskasta, selästä, hännästä tai vaikka vatsan seudulta.

Joskus diagnosointiin vaaditaan eläinlääkäri, välillä sen voi tehdä itsekin. Yleensä sanotaan, että murtumissa koira ei koskaan laita painoa murtuneelle raajalle, mutta tämä ei täysin pidä paikkaansa. Yleissääntönä se kuitenkin pitää paikkaansa ja raajan täydellinen tai lähes kokonaan käyttämättömyys on syytä aina tulkita murtumaksi. Yleensä luustosta johtuva muu kiputila kuin murtuma eroaa lihaskivusta siinä, että “luukipu” ei ole kosketusarka ja monesti siitä puuttuu tulehtuneelle lihakselle tyypillinen kuumotus.

Yleisin on kuitenkin lihasvammat. On kuitenkin syytä selvittää yleisimmät vammasyyt ontumisille – treenarin käyttämä hieroja tai fysioterapeutti löytää muut syyt, mikäli itse ei niitä saa selville.

Nivelet

Nivelvammat ovat eräällä tapaa koirilla (ja varsinkin liikkuvilla, kuten greyhoundeilla) pahempia kuin lihasvammat tai murtumat, ainoastaan jännevammat aiheuttavat enemmän harmaita hiuksia. Syynä on niiden hidas paraneminen ja kilpailu-uran kannalta heikko paranemisennuste.

Nyrjähdys

Nyrjähdyksessä nivel vääntyy yli normaalin liikelaajuuden, jolloin nivelsiteet venyvät tai repeävät. Jopa itse nivel voi vaurioitua. Ympäröiviin kudoksiin ja ihon alle syntyy verenvuotoa. Nivel itsessään on kipeä ja sen ympäristökin on yleensä kosketusarka. Turvotus on yleistä. Käytännössä koirilla nyrjähtämisessä on aina kyse varpaista tai ranteista.

Ensiapuna on aina kolmen K:n hoito, eli Kohoasento, Kompressio ja Kylmä – aivan kuten lihasvammoissakin. Kohoasento on vaikea toteuttaa, mutta joskus jalan teippaaminen vartaloon, esimerkiksi ranteen vammoissa, on tarpeellista. Siinä ei kylläkään ole niinkään kyse varsinaisesta kohoasennosta, vaan enemmänkin rasittamisen ja käytön estämisestä. Kompressio tehdään tiukalla siteellä, siksi ideaaliside tai coban-side kuuluu treenarin ensiapulaukkuun. Kylmähoidossa vaurioitunutta kohtaa haudotaan kylmällä, kuten jääpussilla, 20-30 minuuttia (ei koskaan kauempaa paleltumariskin takia, aidosti kylläkin kylmän lämpenemisen takia) noin kahden tunnin välein ensimmäisen vuorokauden ajan.

Jos turvotus ei laske, ja kipu on erittäin suuri, on hakeuduttava eläinlääkärille.

Lieväkin nyrjähdys kestää parantua 2 – 6 viikkoa, eikä niveltä saa rasittaa ennen kuin se on oireeton kävellessä. Sen jälkeen rasitusta aletaan lisäämään asteittain. Koiran ontumisen palautuminen lisää lepoaikaa. Tukohoitona käytetään tulehduskipulääkettä.

Varpainen nivelvammat paranevat kohtuullisen nopeasti ja ongelmitta, ja paranemisen jälkeen varvas näyttää muhkuraiselta. Tämä ei haittaa koiraa, eikä sen kilpauraa. Ranteen nivelsiteet ovatkin jo paljon ongelmallisempia, ja polven ristisiteen katkeaminen lopettaa paitsi kilpauran, on myös erittäin usein ainakin greyhoundille lopetusperuste. Nivelsiteitä voidaan operoida, mutta ennuste on huono.

Sijoiltaanmeno

Sijoiltaanmenot ovat greyhoundeilla harvinaisia, mutta aina välillä niitä tapahtuu muissa harrastuksissa. Se on harvemmin kilpailuvamma, vaan johtuu yleensä vapaana ulkoillessa tapahtuneesta törmäyksestä. Kaikki nivelet voivat mennä sijoiltaan, mutta useimmiten kyseessä on olkanivel, joskus lonkkanivel. Polven sijoiltaanmeno johtuu käytännössä aina kovasta iskusta, ja siihen liittyy lähes aina vähintään ristisiteisen repeäminen sekä usein itse polvilumpion murtuminen. Greyhoundeilla, ja useimmilla muilla isommilla koirilla, ei tavata varsinkin pikkukoirilla tavallista patella luksaatiota eli polven sijoiltaanmenoa.

Sijoiltaanmenossa nivel on erittäin kipeä, sen asento on väärä, se turpoaa eikä koira kykene käyttämään raajaa. Ulospäin sitä on vaikea erottaa murtumasta, mutta nivelen kohdalla syy on useimmiten nimenomaan sijoiltaanmeno.

Sijoiltaanmennyttä niveltä ei saa koskaan itse yrittää vetää paikalleen, vaan se vaatii aina eläinlääkärin. Nivel on yritettävä tukea mahdollisimman liikkumattomaksi siinä asennossa, jossa se on. Eturaajassa saattaa vapaana roikottaminen helpottaa kipua. Sijoiltaanmeno tuottaa kovaa kipua, eikä sen kanssa voi odottaa seuraavaan arkipäivään, vaan eläinlääkärille on hakeuduttava heti.

Ranne

Ranteen alueen arkuus vaivaa useimmiten nuoria, juuri uraansa aloittavia koiria ja varsinkin greyhoundeilla se on yleinen. Vinttikoirilla ranne voi oireilla vanhemmillakin, mutta se on tyypillinen ns. schooling eli ratakoulutusiän oireilu. Agilitykoirilla ranteen ylirasitus sekä vammat ovat kohtuullisen yleisiäkin, johten hypyistä, käännöksistä ja juoksualustasta.

Useimmiten kyseessä on etujalan pienten metakarpaaliluiden tulehdus, syynä ylirasitus. Yleensä oireilevat vasemman etujalan kaksi ulointa metakarpaalia ja oikean kaksi sisintä. Rataa juoksevilla vinttikoirilla ylirasitustulehduksen aiheuttaa kaarteiden vääntövoimat, ja useimmiten se havaitaan tiukkakaarteisilla ja kovilla radoilla. Toinen oireileva kohta on etujalan ns. jarrutusanturan alue.

Greyhoudeilla ylirasitus johtuu lähes aina treenarin ahneudesta: liian paljon liian nopeasti. Greyhoundin luusto ja tekniikka ei ole vielä valmis kaarteiden aiheuttamalle rasitukselle. Pienet metakarpaaliluut eivät saa mahdollisuutta toipua rasituksen stressistä. Tämä aiheuttaa tulehduksen sekä jatkuessaan hiusmurtumia, jotka krooniseksi muututtuaan saattavat murtua kokonaan. Kaikki pätee myös agilityssä.

Kova rata sekä kaarteiden jyrkkyys, puutteellinen kallistus ja irtohiekka lisäävät riskiä, varsinkin nuorilla ja nopeilla greyhoundeilla.

Tila huomataan yleensä vasta kun ihmetellään lyhentynyttä askelta laukassa, suortuksen heikkenemistä ja ontumista starttien jälkeen. Metakarpaalien ongelmat on helpoin löytää painamalla peukalolla ja etusormella metakarpaalien päältä ja pitkin niitä. Mikäli tuntee kuumuutta, turvotusta, pieniä epätasaisuuksia ja reagointia kipuun, sekä tassua puristellessa koira on selvästi tuskainen tai epämukavan oloinen, niin diagnoosi on käytännössä valmis. Jos on epäilystä siitä, että tila on krooninen, niin jalka on röntgenkuvattava murtumien varalta.

Lievissä tapauksissa, ensimmäisen ontumisen jälkeen, hoidoksi riittää kylmä (jääpussi) aristavaan kohtaan 3 – 5 minuutiksi 2 – 3 kertaa päivän aikana. Lepoa tarvitaan ainakin 7 – 10 päivää, jolloin ulkoilu tapahtuu hihnassa tai kontrolloidusti vapaana. Varsinaista juoksemista olisi syytä välttää, samaten pitkiä kävelylenkkejä. Uinti tai kahlailu on suositeltavaa.

Rasitusta lisätään asteittain, kun jalka on parantunut. Tällä varmistetaan se, että metakarpaaleilla on aikaa vahvistua ja toipua rasituksesta. Ratavinteillä toipumisen jölkeinen treenaus on kohtuullisen helppoa. Aluksi annetaan hand-slip 200 – 300 metriä. 2 – 3 viikon kuluttua voidaan juoksuttaa kaksi kaarretta kahdesti viikossa 2-3 viikon ajan. Sen jälkeen voidaan palata normaaliin treeni- ja kilpailutahtiin. Pitkällä kaavalla varmistetaan koiran täydellinen toipuminen, mutta lievemmissä voidaan aikataulua nopeuttaa ja koira on valmis radalle jo kahden viikon kuluttua.

Ruokinnassa on varmistettava, että koira saa riittävästi kalsiumia sekä D-vitamiinia, koska ne ovat erittäin tärkeässä roolissa luuston mineralisoitumisessa.

Jänteet

Koiran syvät ja pinnalliset koukistajajänteet ovat yleensä alttiita jännevaurioille. Ne ovat lihaskudoksen jatkeena ja kulkevat jalan takana. Ojentajajänteet kulkevat jalan etupuolella. Jänteet koostuvat elastisesta kudoksesta.

Tulehdus tai vamma pinnallisessa koukistajassa voi johtua monesta syystä. Koiran rakenne saattaa vaikuttaa, sillä esim. erittäin suorilla kulmauksilla olevalla koiralla näyttäisi olevan hieman suurempi riski loukkaantumiseen. Toinen tekijä saattaisi olla perinnöllisyys. Monet ulkoiset syyt saattavat aiheuttaa jännevaurioita, kuten isku tai vääntyminen, mutta yleisin ulkoinen syy on liian kova rata.

Suurin osa jännevammoista on kuitenkin seurausta liikarasituksesta. Jänteen keskeltä katkeaa säie toisensa jälkeen, syntyy verenvuotoa ja vähän pidemmän ajan kuluttua vamma ilmaantuu pieninä epätasaisuuksina tai patteina jänteen pinnalle. Kun jännesäikeitä on mennyt poikki tarpeeksi paljon, jänne saattaa revetä kokonaan, tai menettää elastisuutensa vanhojen vammojen takia – ja katketa siksi. Koira ei yleensä ala ontua yhden kilpailun takia, vaan vaurio on saanut alkunsa jo aikaisemmin. Itse näkyvä ontuminen, vammautuminen, on ainoastaan jo paljon aikaisemmin alkaneen jännevamman akuutti merkki. Koiran jalkaa voitaisiin verrata ketjuun, jonka heikoin lenkki murtuu liian suuresta rasituksesta. Osittain tästä syystä jännevammoilta yleensä säästyvät sellaiset koirat, joilla on muita jalkavaivoja – ne säästävät muun kivun takia itseään.

Jännevammat ovat kohtuullisen yleisiä. Vaurion laadusta riippuen koira joko ontuu tai ei. Vauriot voivat sijaita jänteen kiinnittymiskohdissa, jännesäikeissä tai jännetupessa. Jänteellä on suurimmat mahdollisuudet kestää, jos paranemisen tapahtuu kontrolloidulla liikunnalla treenauksen yhteydessä. On selvää, että vakavissa jännevauriotapauksissa juoksutus ja muu rasittava liikunta on ehdottomasti kielletty ja koira jätetään lepoon.

Hieman lievemmissä tapauksissa asteittain lisätty rasitus on tuottanut tuloksia. Jänteeseen voidaan injektoida kortisonia, mutta se ei ole suositeltavaa. Se poistaa kivun, ja näyttää siltä että jänne olisi parantunut. Useimmiten käy kuitenkin niin, että koira loukkaantuu pian uudestaan, sillä kortisoni-injektio itseasiassa hidastaa paranemista.

Jännevaurioita voidaan myös leikata, mutta niiden ennuste kilpakoiralle on yleensä huono.

Jännevaurion paraneminen kestää useita viikkoja, useimmiten kuukausia. Mitä suurempi osa jännesäikeistä on tulehtunut, sitä kauemmin kestää ennen kuin koiraa voidaan taas alkaa treenaamaan. Tämä johtuu siitä, että jänteessä ei käytännössä ole suuremmin verenkiertoa, ja aineenvaihdunta on ja kasvu on hidasta. Vaurioitunut jännekudos korvautuu erittäin hitaasti arpikudoksella. Joitain tukihoitoja voidaan antaa, mutta aika on ainoa toimiva lääke.

Ruhje reiden sisäpinnalla

Radalla vinttikoirien Track leg on turvotus takasääriluun sisäreunassa, jonka aiheuttaa tämän lyöminen kyynärpään tai etusäären ulkosyrjään kun takajalka pyyhkäisee ohi etujalan laukassa. Se syntyy useimmiten vasempaan takajalkaan.

Joskus syy löytyy lihasjumiutumista, mutta useimmiten tracl leg johtuu kuitenkin koiran askelluksesta ja juoksutavasta. Vamma ei sinällään ole paha, mutta saattaa kroonistua. Hoitona käytetään kilpailun jälkeen kylmähoitoa ja iskukohtien reilua rasvaamista esimerkiksi vaseliinilla ennen suoritusta. Tällä pyritään vähentämään iskuvoimaa ja kitkaa.

Nimitystä track leg käytetään useimmiten Irlannissa ja Englannissa. Yhdysvalloissa taasen käytetään termiä jack.

Murtumat

Luunmurtumat ovat yleisempiä kuin luullaan, mutta onneksi suurin osa on lieviä. Rasituksesta johtuvia hiusmurtumia, jotka paranevat levolla ja ruokinnalla muutamassa viikossa. Luusto on kuitenkin kovassa rasituksessa, ja huomattavasti vakavampiakin murtumia voi tapahtua.

Kinnermurtumat

Kinner on pelätyin paikka saada murtuma greyhoundmaailmassa. Osaltaan siksi, että se on yleisin, osaltaan koska sen korjaaminen takaisin kilpailukuntoon saattaa olla mahdotonta. Vaikka kinnermurtumien jälkeen onkin palattu takaisin radoille, se on riippunut täysin siitä, mikä itseasiassa on murtunut ja kuinka pahasti. Yleisin murtumapaikka kilpailussa on keskimmäinen tarsaali (Dee ja Dee, 1985; Carlson 2006).

Radan kunto vaikuttaa kinnermurtumien syntyyn, mutta sitä pidetään yleisesti nimenomaan rasitusvammana, johon liittyy ruokintavirhe – nimenomaan kalsiumin puute.

Metakarpaalit ja metatarsaalit

Metakarpaalit ovat pieni luita etutassuissa, niitä voitaisiin jopa kutsua sormien luiksi. Metatarsaalit ovat vastaavia luita takatassuissa. Niiden aristaminen on tyypillistä nuorilla ratakoulutuksessa olevilla koirilla. Rasitus, vielä hieman pehmeät luut ja täysivauhtinen kaarrejuoksu aiheuttaa kipuilua. Alkuvaiheessa se havaitaan heikentyneenä kaarrejuoksuna ja lievänä ontumisena. Kun jokaiset luut mennään painamalla läpi, niin yleensä havaitaa kuumotusta, arkuutta ja lievää turvotusta usein vasemman jalan uloimmissa metakarpaaleissa. Metatarsaaleissa löytyy vastaavaa arkuutta, mutta hieman harvemmin.

Näihin auttaa lepo. Pari viikkoa rauhallisemmin ja treenitahdin muutos tuo avun.

Joskus metakarpaalit murtuvat kilpailuissa ja ne ovat yhdistettävissä raskaisiin ja löysiin ratoihin. Jos koiralla murtuu ns. varvas, niin kilpailunjohtajan ja eläinlääkärin olisi syytä aina tarkistaa rata. Hoito on työläämpää kuin pentuarkuudessa. Se vaatii aina leikkauksen, jossa varvas joko amputoidaan tai murtuma operoidaan. Ennuste on kuitenkin hyvä ja koirat palaavat useasti radoille toipumisen jälkeen. Murtuma on kuitenkin aina heikompi lenkki, ja siksi jo mahdollisuutta olisi yritettävä pienentää. Radan hoito ja ontumisten löytäminen ovat tällaisia tapoja.

Luukalvon tulehdus

Luukalvon tulehdus on tyypillinen rasitusvamma, mutta saattaa joskus aiheutua iskustakin, kuten törmäyksessä.

Rasituksen aiheuttamassa luukalvon tulehduksessa kalvo paksuuntuu, tulehtuu ja kipeytyy. Koirilla tila tunnetaan nimellä periostiitti.

Hoitona käytetään tulehduskipulääkettä, kylmää sekä lepoa. Luukalvon tulehdus ei sinällään ole vakava, mutta jos sitä ei hoideta, niin kroonistuessaan siitä tulee vakava.

Kasvukivut

Aikuisella koiralla askelluksen epäpuhtauteen tai selvään ontumiseen on aina suhtauduttava vakavasti, eikä koiraa saa treenata tai kilpailuttaa ennen kuin syy on selvitetty ja parannettu. Kasvavilla koirilla asia on hieman ongelmallisempi. Niiden ontumisissa on pelättävä vakavampaa, mutta varsinkin paljon liikkuvat nuoret saattavat ontua milloin mitäkin jalkaa ilman, että varsinaista syytä koskaan löytyy. Joko kyseessä on pelkkä liiasta riehumisesta johtuva lihaskipeytyminen tai esimerkiksi kasvukivut, panoisteiitti. Näihin mystisiin ontumisiin auttaa yleensä hetken lepo.

Ehkä
joku
näistä?

Pentusaastetta III

11 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Pentusaastetta II

01 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Vinkki: Halvat lelut

24 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Tissivideo

23 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Viikon päättömyys: Brit Care ja kuivaliha

19 maaliskuun 2011 By Jakke Lehtonen in Kuivamuonat
TOP