Bakteerit puolustavat

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:12.3.2011
  • Artikkelin kategoria:Koira

Vanha knoppikysymys on, että mikä on vartalon suurin elin. No, se on tietysti iho. Mutta harvempi tietää, että niin suuri osa kehon soluista on bakteereja, että meitä, ja koiria, voisi kutsua liikkuviksi pöpökasvattamoiksi. Ihmisen soluista on määrättyjen lähteiden mukaan bakteereja 95 % ja tuskin koirat tästä jälkeen jäävät. Suurin osa bakteerifloorasta kasvaa ja kukoistaa suolistossa, ja ilman niitä me kaikki olisimme hyvinkin kuolleita. Elämme symbioosissa bakteeriemme kanssa, ja elimistön tarjotessa bakteereille sopivan kasvualustan, niin ne auttavat meitä ja koiriamme. Jokaisella bakteerilla on tehtävänsä niin iholla kuin suolistossakin, ja niin kauan kun tasapaino ei järky, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Bakteereista tulee ongelma vasta sitten, kun ne joutuvat väärään paikkaan tai kun tapahtuu jotain, joka villiinnyttää ne. Bakteerit elävät eräällä tavalla laumoissa omissa heimoissaan. Vaikka yhteiselo sujuu, niin se ei ole rauhanomaista, vaan normaalia elämään kuuluvaa sotaa. Eri bakteerit kontrolloivat naapurin leviämistä ja kasvua, ja estävät toinen toisiaan leviämästä ja valtaamasta liikaa alaa.

Vastasyntynyt pentu on erittäin lähellä steriiliä kohdussa. Se saa ensimmäiset bakteeritartuntansa synnytyskanavassa, jolloin ihon bakteerikantaa alkaa syntymään. Emä tartuttaa lisää nuollessaan vastasyntyneen pentunsa puhtaaksi ja melkoinen bakteerihyökkäys tapahtuu kun nisä löydetään ja saadaan ensimmäinen suullinen maitoa. Jos pennulla on onnea syntyä ternimaitovaiheessa, niin se saa samalla melkoisen annoksen emän vasta-aineita. Ne voisi kuvitella eräänlaisiksi muistipankeiksi tai tappajasoluiksi, jotka on valmiiksi ohjelmoitu tunnistamaan ja tuhoamaan taudinaiheuttajia. Mutta vastustuskyvyn kehittyminen jää pelkästään tähän. Maidon mukana tulee paljon muutakin, kuten esimerkiksi suoliston tarvitsemaa bakteerikantaa. Pennun suolistossa ei syntymässä ole minkäänlaista bakteeriflooraa, eikä sen suolisto kykene kovinkaan tehokkaasti estämään vieraiden proteiinien ja aineiden pääsyä elimistöön. Suoli on läpäisevässä tilassa. Heti ensimmäisten minuuttien jälkeen niellyt bakteerikannat alkavat kasvaa, ja iän myötä suoliston pinta eräällä tavalla peittyy bakteerikasvustolla, vahvistuu ja läpäisevyys heikkenee niin paljon, että vieraat aineet eivät enää pääse läpi. Tätä bakteerien kasvua syntymän jälkeen kutsutaan kolonisaatioksi. Ja siitähän on kyse: uudisasutuksesta ja aluevaltauksista.

Bifido-bakteerit ovat ehkä tärkein ryhmä niin sanotuista hyvistä bakteereista. Tämän kannan pentu saa suoraan emältään. Jos pentu on keisarinleikattu sekä pulloruokittu, niin sen suoliston bakteerikanta kehittyy huomattavan eri tavalla ja onkin heti lähempänä aikuisen koiran bakteerikantaa. Kaikilla koirilla on laktoosi-intoleranssi imeväisvaiheen jälkeen, koska niiden elimistö ei enää tuota maitosokerin eli laktoosin pilkkomiseen tarvittavaa entyymiä. Tiedetään kuitenkin, että useat koirat kuitenkin kykenevät käyttämään maitoa ja maitotuotteita ilman suurempia ongelmia. Silloin maitosokeri pilkotaan paksusuolessa bakteriaalisesti, eli bakteerit käyttävät sokerin ravinnokseen. Mikäli sokeri ravitsee ”väärää” bakteerikantaa, niin seurauksena oli kaasuongelmia tämän fermentaation, eli eräällä tavalla bakteerikäymisen, seurauksena. Bakteerit tuottavat kaasuja paljon, niitä ei saada kaikkia enää imeytettyä verenkiertoon ja poistettua esim. hengityksen kautta, ja koira alkaa piereskellä. On väitetty, että pentuna mahdollisimman suurissa määrin saadut maitohappobakteerikannat mahdollistaisivat sen, että koira aikuisenakin kykenee käyttämään maitoa ongelmitta. Pentuna saatu ”maitohappobakteeritartunta” lisää haluttujen kantojen määrää suolessa, ja jos mikään ei niitä vanhemmiten tapa, niin nämä bakteerit hallitsevat ongelmitta maitosokerin pilkkomisen vielä iäkkäämmälläkin koiralla. Tarkoittaa sitä, että jos emä pystyy siirtämään pennuilleen mahdollisimman paljon bifido-bakteereja, ja jos pentu kiinteään ravintoon totutellessaan saa samoja bakteereja, niin maito ei tuota ongelmia vanhemmitenkaan. Monet suomalaiset kasvattajathan näin tekevätkin antaessaan piimää.

Pitkään on tiedetty, tosin välillä ollut unohtumaan päin, että jos koiran ravintoa on vaihdeltu jo aivan pikkupennusta alkaen, niin sillä ei ole ruuan vaihtojen suhteen ongelmia vanhemmitenkaan. Toki kyse on laajemmasta asiasta, mutta yksi tärkeä syy on nimenomaan suoliston bakteerikantojen mukautuminen ja useat eri kannat.

Jokainen muistaa varmasti TV:n terveysvaikutteisten jugurttien ja maitojuomien mainokset; miten niissä painotettiin vastustuskyvyn sijaitsevan suolistossa. Tuo väite on totta, muu saattoikin olla puhdasta markkinointiviestintää. Suoliston bakteerikannan yksi tehtävä on auttaa immuniteettia tunnistamaan ja tuhoamaan elimistölle vaaralliset tulokkaat. Tämä tapahtuu kahta eri tietä. Ensimmäinen on, että joka kerta pikkupennun saadessa uusia bakteereja, niitä hyviäkin, niin elimistössä tapahtuu tulehdusreaktio, joka ”opettaa” immuunijärjestelmää reagoimaan kuten pitääkin. Mitä useammin näitä eräällä tavalla mikrotulehduksia tapahtuu, niin sitä tehokkaammaksi vastustuskyky kehittyy. Kyse on oppimisesta, koska immuunijärjestelmällä on muisti. Toinen tapa on bakteerien kautta. ”Pahoja” bakteereita, viruksia ja jopa lääkeaineita ei tuhota pelkästään maksan kautta, vaan suoliston bakteerifloora osallistuu siihen erittäin aktiivisesti.

EDIT: myöhemmässä vaiheessa mainittujen mainosten terveysväitteet kiellettiin

Jos suolistofloora kärsii, tai eri bakteerien tasapaino järkkyy, niin koira sairastuu. Sille tulee suolisto-oireita, ja ihmisillä on jo pitkään kytketty vauvoina syntyneet allergiat kehittymättömään tai epätasapainossa olevaan suoliston bakteeriflooraan. Ja tämä kannattaa muistaa: tyypin I diabetes lapsilla saattaa johtua nimenomaan suoliston ongelmista sekä bakteeriflooran epätasapainosta, ja koirilla diabetes on käytännössä aina tyyppiä I. Suuri kysymys kuuluukin: koska allergiat ja diabetes tyyppi I liittyvät suoliston bakteeriflooraan, ja koska koirilla ovat allergiatyyppiset oireilut, IBS sekä diabetes lisääntymässä, ja koska pentujen ruokinta on muuttunut viimeisen ehkä 20 vuoden aikana, niin ovatko kasvattajat itseasiassa aiheuttaneet noiden kahden taudin lisääntymisen ihan pelkästään estämällä pentujen riittävän pitkän rintaruokinnan siirtämällä ne liian nuorina ns. tasapainotetuille penturuuille?

Minä en tiedä. Sen tiedän, että olen ollut melkoisen skeptinen niin pre- kuin probiooteillekin ravintolisinä, mutta tätä kirjoitettaessa olen risteyksessä: ehkä on aika muuttaa suhtautumista.

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen