×

Ulosteiden ihanuus, osa II

/ / Vatsa & Suolisto
Ei ollut järkevää kuvituskuvaa

Ei ollut järkevää kuvituskuvaa

Hahmottelin aikaisemmin määrättyjä tekijöitä, jotka saattavat olla yhtenä vaikuttamassa koirien haluun syödä omia tai toisten ulosteita, eli koprofagiasta. Tarjosin yhtenä vaihtoehtona ruuan liian matalaa valkuaista, jolloin kikkaroiden popsiminen saattaisi liittyä ruokinnan epätasapainoon. Mitään varsinaista perustelua minulla ei ollut tuolle, eikä ole vieläkään. Koko ajatusrakennelma perustui elokuvista ja oikeussalidraamoista tuttuihin aihetodisteisiin – yhdistelin vain määrättyjä samaan aikaan tapahtuneita asioita, jotka olivat muuttuneet tutuista ja turvallisista. Joskus tuolla metodilla löydetään ratkaisu, joskus se ohjaa entistä pahemmin metsään. Mutta ylipäätään poikkeavuuksien ja muuttuneiden asioiden miettiminen saattaa ohjata oikeille raiteille – oikein muutakaan työkalua meille ei ole. Tämä pätee niin koiran terveyden, suorituskyvyn kuin yleisen olon suhteen.

Sanoin kokeilevani kolmeen portaan ohjelmaa laumassamme majailevien muutaman ongelmallisimman paskan syöjän (hakukoneystävällinen termi) suhteen. Ideana oli lisätä kaikenkaikkiaan ruokaa, nostaa proteiinia ja lisätä liikuntaa. Näin tehtiin, ja nyt viikkoa myöhemmin voidaankin tehdä yhteenveto. Viikko on muuten hyvä ajanjakso – kaikki muutokset näkyvät viikossa, käytännössä mitään kotioloissa kokeiltavaa ei tarvitse tehdä pidempään. Jos ei seitsemässä päivässä tapahdu muutosta, tai asia lähde ylipäätään korjaantumaan, niin on tehtävä jotain muuta. Tämä pätee muuten ruokinnan muutoksiinkin kun mietitään yleisellä tasolla ruuan sopivuutta. Tähän on olemassa vain yksi selvä poikkeus, ja se on koiran (uudelleen)totuttaminen rasvaan.

Ulosteiden syöminen väheni huomattavasti, pääosin jopa loppui. Pahiten addiktoitunut ei ole (vielä) “parantunut”, mutta sen kiihko on laantunut huomattavasti.

Voidaan siis vetää johtopäätös, että proteiinin lisääminen ruokaan auttaa, jos ruuan kokonaisvalkuainen on matala.

Paitsi että ei voida. Tuo on yleinen tapa, varsinkin huuhaahoidoissa, vetää yhtäläisyysmerkit syiden ja seurausten välille. Otetaan se tekijä joka tuntuu mukavimmalta tai raflaavimmalta, haudataan hiljaisuudessa kaikki muu ja nostetaan se ykkönen valokeilaan.

Teimme nimittäin kuten kaikki muutkin, muutimme useampaa asiaa yhtä aikaa. Se on nopea tapa siivota ongelmat näkyvistä, mutta ei opeteta paljoakaan. Toisaalta, päämäärä on tärkein, ei tie – tosin buddhalaisilla voi olla toisenlainen näkemys. Mutta buddhalaiset eivät pese meillä koirien kuonokoppiakaan. Lisäksi kun tehdään useampi asia yhtä aikaa, niin saadaan aikaiseksi synergiaetuja, koska asiat ovat harvemmin selkeästi rajattavia, ja useat eri osatekijät vahvistavat toisiaan.

Kuten huomaatte, niin asiat ovat aina selitettävissä parhaimmin päin.

Tämä kaikki tapahtui yhtä aikaa:

  • Talvi loppui
    Suurin osa syö ulosteet mieluummin lumesta kuin hiekalta tai nurmelta. Kun lumi loppuu, niin haisevien välipalojen popsiminenkin vähenee.
  • Lumentulo loppui
    Kun uutta lunta ei tule yhtä äkkiä kymmentä senttiä, niin pihan siivoaminen helpottuu. Kun pääsee siivoamaan, niin ei ole mitään syötävää. Suurin osa ei syö talven yli lumen alla maatunutta, vaan halutaan kohtuullisen tuoretta.
  • Liikunta lisääntyi
    Koska talvi loppui ja lumet lähtivät, niin jään ja syvän lumen aiheuttama pakkolepo loppui. Koirille tuli siis niille mielekästä työtä, ja mahdollisesti pitkästymisestä johtuva sijaistoiminta ulosteiden syömisenä loppui.
  • Ruokamäärää ei lisätty
    Ruuan koko oli alunperinkin sopiva, ja koska kesän kilpailukausi on aivan ovella, niin kokeilua syöttää koirat syöttöporsaan näköisiksi ei voitu tehdä. En myöskään suostunut missään vaiheessa edes harkitsemaan meidän koirilla talvisaikana nälkää, edes akuuttia, syyksi ulosteiden syömiseen.
  • Proteiinia lisättiin
    Valkuaisen määrää nostettiin jo yksistään siitä syystä, että koirien päästyä töihin niiden tarve eläinproteiinille nousi, eikä sitä saatu tyydytettyä pelkällä ruualla. Ruoka-annoksen koko ja energiahan ei saa nousta, joten ainoa vaihtoehto oli lisäravinneproteiinit.
  • Koirat madotettiin vielä kerran
    Meillä kasvavat pennut ovat normaalistikin tiheämmällä madotuksella, joukossa on tiine narttu, ja kun yksi madotetaan, niin kaikki madotetaan. Entisaikoina koprofagialle esitettiin yhdeksi syyksi suolinkaiset ja avuksi neuvottiin madotus, ja vaikka en ole koskaan kyennyt kyennyt näkemään tuossa logiikkaa, niin aina välillä vanhat ohjeet ovat toimivia. En tiedä mikä suolinkaisinfektiossa saisi koiran syömään ulosteita, mutta madotuksessa saattaa olla eräs taika. Se nimittäin muuttaa ulosteet usein löysemmiksi ja vähemmän haluttaviksi, ja se saattaa olla yksi tekijä katkaisemassa tuota pahan kierrettä.

Noista kuudesta vaihtoehdosta saa jokainen valita haluamansa tärkeimmäksi. Selittelystä huolimatta uskon, että niillä kaikilla oli roolinsa.

Madotuksesta ja proteiineista sivuhyppy vanhaan artikkeliin: Proteiinia madotukseen saattaa esitellä yhden tekijän miksi hyvin/oikein ruokituilla on usein vähemmän näkyviä suolinkaistartuntoja kuin huonommin hoidetuille. Ero ei nimittäin aina ole selitettävissä pelkästään madotuskerroilla.

Madotuksessa käytimme tällä kertaa Nemavetiä, ja proteiinina normaaliruokinnassa Scitecin valmistamaa heraisolaattia ja rasituksen jälkeen BCAA-aminohappoja.




Ehkä
joku
näistä?

Pentusaastetta III

11 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Pentusaastetta II

01 toukokuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Vinkki: Halvat lelut

24 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Tissivideo

23 huhtikuun 2011 By Jakke Lehtonen in Puruvoima

Viikon päättömyys: Brit Care ja kuivaliha

19 maaliskuun 2011 By Jakke Lehtonen in Kuivamuonat
TOP