Minulla oli hirrrrmuinen nälkä, ja se näkyy kahvipaussissa, joka hoidettiin kokkikolmostyyliin ihan ilman kofeiinia ja että saataisiin siteeksi asiaakin, niin totean ohimennen itsestäänselvyyden: koiran (raaka)ruokinta on ihan päättömän helppoa. Jos et usko, niin liity Sumpun koulutukseen Raakaruokinnan suunnittelu tai osta e-kirja Koiran ravitsemuksen ABC: Koiran raakaruokinta.

Kaffepaussi on tälle kertaa lähempänä aitoa vlogia kuin kansanvalistusta. Ihmetellään miksi itsestä ei pidetä huolta, mutta koirasta kylläkin. Samaten mainitaan sanat laihduttaminen, liikkuminen ja aktiivisuus – mutta ei vielä tehdä asian eteen mitään, puhutaan vain. Pate the pony pyrkii myös häiritsemään.

Kaffepaussin kirvoitti kommentit, jotka seurasivat Sumpussa julkaistua yleisluentoa Lihaa vatsan täydeltä. Aiheena ovat mm. onko erikoisruokinta aihe, jota pitäisi käsitellä ylläpitoruokinnassa sekä vanhaa tuttua kiukuttelua aiheesta lähteet; miksi niitä ei vaadita uskomuksissa.

Kaffepaussissa murehditaan koirien anoreksiaa, vapaaehtoista kieltäytymistä ruuasta, joka johtaa laihtumiseen – kyse ei siis ole nirsoudesta, joka on nälättömien normikäyttäytymistä. Videolla viitataan ohimennen Katiskassa julkaistuun vanhempaan juttuun Yliruokinnalla laihtuu.

Kaffepaussi jaaritellaan aiheesta mitä iso lauma vaatii. Ei käsitellä mitään mullistavaa, vaan ainoastaan perusasioita – kuten että ihmisen täytyy olla vähintään hieman hullu ja nuorten naisten kannattaa hankki monta koiraa vasta sen jälkeen kun mies on saatu kierrokseen ja maailma kierretty. Anteeksi sukupuolineutraalisuuden unohtaminen, mutta konteksti kertonee, että kumppanin kohdalla sukupuolisidonnainen sana on vain puhekielinen

Vaikka julkaisupäivä on mitä on, niin pentujen kanssa tuli käytyä kävelemässä peltoa ympäri Vapun korvilla. Valitettavasti, siis videon kannalta, pennelit pääsivät purkamaan suurimman virtansa ennen kuin kuvaus oli käynnissä. Joten saatte nauttia hortoilevista pennuista ja minun höpinöistäni pentujen liikuntamääristä ja luuston kovettumisesta. Videottomat sekunnit loppupuolella ovat harkittu ratkaisu. Eli materiaalia ei riittänytkään puheen vertaa.

Kaffepaussi pidettiin ilman kahvia, mutta kun makaa lattialla pentujen kanssa ja juttelee hieman tärkeimmistä perusasioista niiden ruokinnasta, niin kuppi kuumaa on pahuksen huono idea. Puolikas kaffepaussista onkin sitten lyhyt ote tulevan koulutussaitin yhdestä urheilukoirien luentopätkästä – siinä mainitaan ohimennen pentujen hyvästä painosta.

Aihe barf ja sen pahan ruokintavirheen aiheuttavat uskomukset saavat minut aina hiiltymään. Kun kiroilee liikaa kahvikuppi kädessä, niin otsikkoon on pakko lyödä K-18 leima. Aihe on sellainen, että sitä ei vain pysty käsittelemään ilman rumaa kieltä – varsinkin kun disinformaatiota on jakanut ruokakauppias. Onko syy siihen, että he painostavat mahdollisimman huonolaatuiseen ruokaan se, että heillä

Tällä kertaa ei tarvitse katsella minun naamaani, eikä ole edes kahvia. Sen sijaan on snadi hyppysellinen lihaa, nippu russelin pentuja sekä päivittelyä miten koiramaailma kuvittelee korjaavansa purentavikoja leukaluita venyttämällä.

Onko mitään eroa tiedolla, luulolla ja soveltamisella vai onko kyse vain näkemyksistä ja mielipiteistä? Tietysti niillä on eroja ja ylpeily sillä, ettei ole tietoa, vaan luulee, ei ole koiramaailmassakaan pyrkimisen arvoinen tavoite. Ainakaan sillä ei kannata ylpeillä. Kaffepaussi on myös saastutettu muutamalla sekunnilla pentusaastetta.

Jotkut harrastavat koiria eli keräävät niitä. Toiset harrastavat koiralla, oli se sitten vinttien puuhastelua, agilityä tai vaikka metsästystä. Toiset ruokkivat koiria ja joku muu harrastaa koirien ruokintaa keräten erilaisia vaihtoehtoja ja vaihtaen ruokintaa osumien mukaan. Osa taasen harrastaa koirien hoivaamista ja hoitoa. Jokaisella on oikeus harrastuksiinsa, eikä se muille kuulu niin kauan kun harrastus itsessään

Narttujen sterilointi ja urosten kastrointi kasvattaa suosiotaan. Kyse ei ole enää puhtaasti kiimahäiriöistä kärsivien tai käytösongelmaisten “hoidosta”, vaan se alkaa olla jo paikka paikoin rutiinitoimenpide. Nartut eivät kiusaa omistajaa kiimoillaan ja urokset mahtuvat paremmin helpon kotikoiran muottiin. Aina vain nuoremmilta “viedään vehkeet valtiolle”, koska Amerikan Yhdysvalloissakin näin tehdään. Asiaa on sivuttu Katiskassa ennenkin. ja nyt

Kaffepaussi siirtyy vaihteeksi ekstra-linjalle. Sain mahdollisuuden istahtaa alas kahvikupillisen merkeissä PK-puolen kouluttajan Esa Tapion kanssa. Hän kouluttelee ihmisiä, tai koiria riippuen tulkinnasta, hyvinkin täysipäiväisesti. Esalta voi tilata ajan vaikka Kirkkonummen Veikkolassa sijaisevasta PiskiPajasta – sama paikka, jossa minäkin tapailen ihmisiä heidän ruokintaongelmissaan. Juttelimme hieman siitä mitä Esa puuhailee ja tottakai koirista, kouluttamisesta ja sivuttiin jalostustakin.

Koiraharrastuksessa on yksi kautta-aikainen ongelma. Mistä löytää tekijöitä ja miten estää aktiivien väsyminen ja kyllästyminen. Jos teet, niin turhan monet kokevat lisäksi oikeudekseen puukottaa tekemisestä. Onko syitä sepissä, sysissä vai onko tämäkin yhteiskunnan vika? Lisäksi esitellään meidän Wilma Da Russelin nykytila.

Ultrakäynti varmisti, että suomalaisen greyhound racingin vuoden 2015 kuumin pentue on aluillaan. Tuossa ei ollut pätkääkään liioittelua, sillä emänä on kautta aikain menestynein kisakoira mitä Suomen radoilla on vauhtia esittänyt: La Tua Cantante. Tiineysaika mennään meille tyypilliseen tapaan. Eletään normaalia arkea, ja tarkistetaan hieman ylöspäin A-vitamiinia, D-vitamiinia sekä kalsiumia. Ruuan määrää ei ole tarvetta sen

Mitäpä sen enempää tai vähempää kuin Hyvää Uutta Vuotta! Ja hieman vuodenvaihteen vakioihmettelyä raketeista, paukuista ja eläimistä 9:21 minuuttia.  

Kiukuttelen kahvikupin äärellä vanhaa ja jo tuttua asiaa: miksi ihmeessä ihmiset uskovat maagisiin voimiin. On aivan sama luottaako kraniosakraaliterapian kykyihin säädellä aivoselkäydinnesteen virtauksia (joka ei siis onnistu ilman kallonpohjan murtumaa tai muuta vastaavaa tappavaa vammaa) tai kallonluiden asentoja (joka ei onnistu ilman kallonmurtumaa) tai reikin energiavirtauksiin, sillä usko ei tee asiasta sen todellisempaa. Sama pätee

Kohta on jouluaatto ja Helsingin Messarista on aikaa parisen viikkoa. Tarkoittaa sitä, että talven ensimmäinen kennelyskäepidemia on aivan ovella. Jos koira yskii vaikka vain ihan vähän, niin silloin ei mennä koulutuksiin, harrastuksiin eikä muutenkaan koiran kanssa ihmisten ilmoille. Sen sijaan aloitetaan suuremmat annokset sinkkiä sekä D-vitamiinia. Kaffepaussissa elvistellään myös Wilma-russelin ensimmäisellä rotalla sekä kiukutellaan ilmaston

Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta. Piipahtelen PiskiPajalla muutoinkin, sillä minulla on siellä ravitsemukseen liittyvien asioiden vastaanotto. Aikoja voi muuten tilata suoraan PiskiPajan verkkokaupasta – muina aikoina tehtävät ruokintakoulutukset sekä -neuvonnat kannattaa tiedustella suoraan minulta.

Kaffepaussissa kerrataan mitkä ovat haiman, maksan ja munuaisten tärkeimmät, tosin kaavamaiset, tehtävät. Samalla raapaistaan hiukan pintaa mitä ruokinnallisia apuja tehdään, jos jokin noista tärkeistä elimistä sairastuu – poislukien virtsa- ja munuaiskivet, sillä ne ovat oma kokonaisuutensa. Bonusmateriaalina vilkaistaan miltä näyttää Ikean myymä kaappien lapsilukko. Alkulämmittelyssä mainitaan mitkä pari käyttäytymismallia saavat minut somessa ärsyyntymään (huomatkaa lööppimäinen

Tällä kertaa kaffepaussi vedettiin hieman hopummin, ja kiihkon kohteena oli Hesarin uutisoimana professori Christel Lamberg-Allardtin näkemys, että D-vitamiinin saannin turvaamisessa pilleripurkkia fiksumpi vaihtoehto on ruoka. Muuta ei tarvita kuin hiukan maitoa, margariinia ja kahdesti viikossa markkinoiden kalleimpia kaloja kuhaa ja siikaa. Ainoastaan professori voi olla niin kaukana arkitodellisuudesta, että ehdottaa vaihtoehdoiksi ruokia, joita tavalliset kotitaloudet

Paussi on pakko laittaa tälle kertaa lainausmerkkeihin, koska join eräällä tavalla viilentävää kahvijuomaa – voiko Guinnessia kutsua sellaiseksi? Aiheena, taas kerran vain pintaa höyläten, on koiran muuttaminen uuteen kotiin, kun yhteiselo ei toimikaan. Pidän edelleen parempana vaihtoehtona muuttaa koira kuin arkistoida se sen loppuiäksi. Kun itse ei voi tarjota koiralle toimivinta perhettä, niin on yksiselitteisen

Kaffepaussissa tolkutetaan itsestään selvyyttä, jossa kokonaisuus tulee aina ennen nippeliä. Nippeli täydentää kokonaisuuden, mutta ei pysty korjaamaan perustuksen virheitä. Siksi niin ruokinta kuin koirakin täytyy aina nähdä kokonaisuutena. Sama pätee ongelmissa. Jos koira kuolee täysipainoisella ravinnolla, mutta voi siedettästi puutteilla, niin puutteet ylittävät ravitsemukselliset perustarpeet. Lääke, joka parantaa sairauden, mutta tappaa potilaan, on hyödytön lääke.

Kaffepaussin aikana murehditaan päällisin puolin aihetta “kyllä kasvattaja tietää” ja “kasvattajan neuvoja on toteltava”. Kysymys on vaikea ja siihen tullaan takuuvarmasti palaamaan tarkemmin rajatuilla aiheilla. Omistajille kysymys on hyvinkin oleellinen, sillä ongelmatapauksissa voi saada hyvinkin erilaisia neuvoja moneltakin eri suunnalta; mitä uskoa, mitä ei. Kasvattaminen ei kuitenkaan tarkoita, että kasvattaja olisi kattava tietolähde koiranpidon jokaisella

Kaffepaussi uhrataan tällä kertaa koirien allergioihin, jotka ovat kylläkin minusta enemmän IBS-tyyppistä eli samantapaista kuin ihmisillä on ärtyvän suolen oireyhtymä. Suurin syypää lienee “vain” sopimaton ruoka, jossa sopimattomuuden aiheuttaa sulamaton osa ja sen vaikutus paksusuolen bakteerikantaan. Nyanssina mainitaan pihlajanmarjat ja niiden sulavuus käytännön eläinkokeen perusteella – koirat varastivat niitä. Olin kiltillä tuulella, enkä maininnut sanallakaan

Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.

Kaffepaussi ei suuntaa tundralle, mutta minulla oli kylmä. Kylmyys johti nostalgiseen muisteloon Irlannin aikoihin ja koska se on yhä tuskallinen kokemus, niin siitä loikattiin ihmettelemään kuinka tehokkaasti eläimet piilottavat kipunsa. Paitsi, että minusta kipu on aina näkyvissä, mutta me emme vain osaa tulkita merkkejä. Siksi toivonkin, että joku tekisi esimerkkivideon eläinten tavoista osoittaa kipua. Hevosmaailmassa

Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa

Kaffepaussissa mennään korkealla kofeiinipitoisuudella. Alkuun kiukutellaan turhista lisäravinteista kuten Min-O-Vit tai Minesyl. Siitä tehdään näppärä hyppy vielä näppärämmän aasinsillan kautta (eli yhdellä sanalla) kasvattajien omituisuuksiin. Tärkein muistutettava asia kuitenkin lienee se, että kun ostat pentua harrastukseen, niin osta vain ja ainoastaan kasvattajalta, joka harrastaa samaa ja on jopa menestynyt lajissa. Tuosta voi tingata vain yhdessä

Kaffepaussi on ehkä vanhan kertaamista, mutta silti minusta kannattaa tuoda säännöllisesti esille se, että perusruokinta on aina laitettava ensin kuntoon ja vasta sen jälkeen pohtia lisäravinteiden tarvetta. Jos ruuasta puuttuu rasvaa, niin oikea ratkaisu ei ole ostaa kallista rasvahappolisää, vaan siirtyä rasvaisempaan lihaan. Lisäravinteilla korjataan pakolliset puutteet, ei oikaista perusruokintaa. Kyseessä on aiva sama tilanne

Kaffepaussissa kerrataan verikokeiden hyödyttömyys kertomassa ruokinnan onnistumisista tai puutteista. Veren arvot eivät liity ruokintaan, vaan sairauksiin ja terveyteen. Taka-alalla orivarsa syyllistyy sekennin ajan säädyttömään käyttäytymiseen, mutta en silti laita videota K-18 leimalle.