Ihmisillä on suuri tarve jakaa ruokintaansa eri kategorioihin ja pysyä niissä tiukasti. Syyt, hyödyt ja haitat ovat välillä hieman epäselviä.

Kokemukset ovat luotettavina pidettyjä, oli kyseessä koiran ruokinta tai allergia. Jopa niin vahvasti, että vinkkejä käytetään sairailla.
Koirien täysravinnot eivät aina ole täysravintoja, eivätkä täydentävät rehut täydennä kuin osan eläimen tarpeesta.
Koiraa ruokkiessa murehditaan usein annoskokoa. Se saattaakin olla vaikeaa, koska erilaisia ruokia ei aina voi verrata keskenään.
Podcastissä mennään läpi asennepuolella mitä tehdä, kun koira ei kestä lihaa. Haluttaisiin luonnollista ja terveellistä, mutta koira sairastuu siitä. Ratkaisuhan on periaatteellisella tasolla hyvin helppo: ei anneta lihaa.
Tagattu:
Marikan keittiössä tuohduttiin erään “ruokinta-asiantuntijan” lausahduksista. Onko se asiantuntemusta, että osaa katsoa pakkauksen kyljestä, mitä siinä suositellaan, ja suositella tiettyyn elämänvaiheeseen tehtyä ruokaa? Tällä kertaa “asiantuntijan” älynväläykset liittyivät pääasiassa kalsiumiin ja E-vitamiiniin. Tagit: E-vitamiini, kalsium, marikan keittiössä, ruokintasuunnitelma
Päätin illan kuluksi askarrella parit kaaviot, koska kuva on useimmiten havainnollisempi kuin tuhat sanaa. Päätin siis tolppakaavioiden avulla verrata ruokintamallien eroja ravintoaineiden osalta. Esimerkkinämme on jälleen kivasti se 30kg perusaktiivinen koira, ja vaihtoehtoiset ruokinnat ovat: Ei tageja
Koirien kuivamuonat antavat kaikkea enemmän kuin mitä koiran tarve on.
Jokin aika sitten postasin facebookin ruokintaryhmään kuvan koirani sapuskasta. Kipossa oli 1,5 vanhaa lihapiirakkaa raa’oilla jauhelihapihveillä, jogurttikastikkeella lisineen ja lisukkeena nappulaa. Tämän tekstin on tarkoitus on muistuttaa siitä, että perusterve koira voi hyvin olla perheen jätemylly, eikä ruokinta ole aina niin vakavaa. Siihen saa ja kannattaa suhtautua myös huumorilla. Pieni ylitys tai muutaman päivän puutos ei
Laitoin Katiskan naamaryhmään (leikkimielisen) kilpailun, jossa piti arvata mitä olin laittanut neljän pennun ruokakuppiin. Lisäbonuksena tuli arvata ruokakupillisen paino. Taka-ajatuksena oli laittaa ihmiset hieman miettimään mitä kaikkea noin 10 viikon ikäisille pennuille voi antaa ja paljonko ne oikeastaan syövät. Omaa uteliaisuutta kutkutti ajatus siitä, että paljonko ihmiset aidosti ovat kuunnelleet ja jopa sisäistäneet omista ajatuksistani
Tagattu:
Aikoinaan tarinoiden ja satujen kertojat olivat kierteleviä viihdetaiteilijoita. Koska ei ollut TV:tä eikä nettiä, niin viihde oli otettava jostain muualta. Perheyhteisöissä saduilla ja tarinoilla jaettiin vanhaa perinnettä ja samalla siirrettiin uusille sukupolville tietoa, taitoa sekä yhteisön moraalikoodistoa. Kiertelevät tarinaniskijät tekivät kuitenkin töitään palkalla, heille maksettiin viihdytyksestä ja viihteessä usein faktat uhrataan ensimmäisenä. Myöskään kansanusko ei
Tätä ei edes toivottu, tämän aiheen postauspyyntö esitettiin käskymuotoisena. Kuinka paljon koiran pitää syödä jotakin, jotta se saa tarpeensa täytettyä? Tätähän on sivuttu jo aiemmin, mutta käydään asia nyt läpi ihan kunnolla, ja otetaan esimerkiksi ne ikuiset murheenkryynit, sinkki ja D-vitamiini. Esimerkkinä saa toimia minun koirani, paino kivasti pyöreät 20 kg. Sen metabolinen paino on 20^0,75=9,46
Maailman teknistyessä ja niin ihmisten kuin koirienkin laiskistuessa ravinto- ja ruokintaongelmat lisääntyvät. En minä tiedä lisääntyvätkö ne aidosti, mutta ainakin tietoisuus niistä kasvaa koko ajan. Olen ennenkin sanonut, että koirien ongelmat tapaavat tulla aaltoina ja voidaan jopa sanoa, että niillä on omat kausivaihtelunsa kuten muodilla. Varastopunkkiallergiat alkavat olla jo menneen talven lumia, ja nyt ovat
Käytä koirasi ruokinnan suunnittelemiseen ja itsesi auttamiseen ainoastaan osaavia ammattilaisia. Kuten sellaisia, joita löytyy Katiskasta.
Toivottavasti olet huomannut. Se ei pure. Se ei käy kimppuun, potki vastaan tai edes yritä vahingoittaa haltijaansa. Se tekee yleensä ihan niin kuin siltä pyytää – toisin kuin monien ihmisten koirat. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa, kun olen jollekin selittänyt, miten olen päätynyt ruokamääriin, joita meillä syödään. Monen silmät pullistuvat päästä, ja verenpaine
Vihanneksissa, hedelmissä ja marjoissa ei ole niin paljon ravintoaineita kuin luullaan. Eikä koira ole vegaani. Koiran ruokapyramidi on erilainen kuin ihmisellä, eikä nokkonen ja chia ole missään tärkeässä roolissa siinä.
Törmään usein kommentteihin, että ei osata lukea ruokinta – ja analyysitaulukkoja. Ei tajuta mitä analyyseissä on esitetty ja rivit, vieraat sanat ja luvut vain vilistävät silmissä. Jotain pitäisi laskea ja selvittää, mutta kun ei onnistu, niin on helpompi kysyä. Kun sen kiljuunannen kerran kysytään, että mitä merilevässä on, niin vastaajat alkavat tuskastumaan: katso analyysistä mitä
PeTA eli on yhdysvaltalainen eläintenoikeusjärjestö, joka on levinnyt kohtuullisen laajasti ympäri maailman. Useimmat suomalaiset, ja monet angloistakin, luulevat sen olevan eläinsuojelujärjestö, mutta käsitys on väärä. Noilla kahdella termillä on selvä ero. Eläinsuojelujärjestöt ajavat eläinten hyvää ja mahdollisuuksien mukaan lajityypillistä elämää. Kotimaiset eläinsuojeluyhdistykset tekevät tällaista työtä, kuten myös valvontaeläinlääkärit. Eläintenoikeusjärjestöt taasen pyrkivät kieltämään eläinten käytön joka
Tagattu:
Yksi yleisimmistä periaatteellisista kiistoista sen lisäksi, että syökö susi hirven vatsalaukun ja onko naudanmaha erinomaista ruokaa koirilla, on että onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä. Kaikkiaan kyse on enemmänkin teoreettisesta luokittelusta kuin aidosta ravitsemuksellisesta kiistasta. Pelkän eläinperäisen ruuan antaminen on kuitenkin hyvin harvinaista ja suurin osa laittaa koiran kippoon muutakin kuin lihaa, elimiä ja luita. Raakaruokinnassa
Luonnonmukaista ruokaa syövät ja syöttävät pelkäävät kaikki mahdollisia E-koodattuja sekä lisäravinteita. Luonnonmukaisuudella tarkoitan nyt laajempaa käsitettä kuin “pelkkää” luomua. Osa peloista on perusteltuja, osa taasen… ei. Se, mitä olen koirien luonnonmukaisessa ruokinnassa pitänyt jo pitkään skitsofreenisimpana tilanteena, on että luonnonmukaisuuden nimiin vannovat kieltäytyvät (lähes) säännönmukaisesti lisäravinteista, koska terveellisestä ruuasta saadaan kaikki. Normaalitilanteessa saadaankin. Siksi haluaisinkin
Tagattu:
Ymmärrys sen suhteen, että koirankin ruokintaa on mietittävä, lisääntyy koko ajan. Toki edelleenkin on vallalla ajatus, että luonto hoitaa itsensä ja maalaisjärjellä pärjää. Valitettavasti kumpikaan ei pidä paikkaansa. Luonto hoitaa vain pois päiviltä, ja maalaisjärki ohjaa pääsääntöisesti harhaan. Jos muuten aihe maalaisjärki kiinnostaa enemmän, niin kannattaa ostaa Duncan J. Wattsin kirja Everything Is Obvious: How
Tagattu:
Koiran ruokinta ei ole rakettitiedettä, eikä edes vaikeaa. Laiskuus ei merkitse samaa kuin monimutkaisuus.
Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Alunperin minun piti tehdä postauksesta infograafi, mutta ei riittänyt viitsiminen. Sitten piti tehdä samasta aiheesta video, mutta siinäkin olisi ollut töitä. Joten mennään tekstipohjaisena, ja yksinkertaistettuna. Tarkoitus
Foorumimaailmassa on (taas) pari vääntöä. Aikaisemmin ne koskivat lähes aina kuivamuonia. Oikeammin brändejä ja niiden mainosväittämiä. Varsinaista ruokintakeskustelua saa täysravinnoista yhtä helposti aikaan kuin koirien jalostuksesta. Eli ei saa. Joko väännetään onko RC: n kana-riisi parempaa kuin jonkun muun kana-riisi, tai pitääkö Orijenin lihapitoisuudet paikkaansa. Nuo ovat kokonaisuuden kannalta yhä paljon lillukanlehtiä kuin ketjut joissa
Tagattu: ,
  Sain mielenkiintoisen puhelun. Oikeammin puhelun sisältö oli joko koominen tai traaginen, en ole vielä päättänyt, ja se oli kestoltaan huomattavan lyhyt, mutta siitä versonneet ajatukset olivat mielenkiintoisia. Tai pelottavia, en ole sitäkään vielä päättänyt. Minulle soitti tuntemattomasta numerosta naishenkilö, joka ei katsonut tarpeelliseksi esitellä itseään nimeltä, mutta kylläkin tittelillään. Koirien ravintoterapeutti. Jonkun muun moinen
Tagattu:
Kaikkihan tietävät, että Royal Caninin Startereissa (pikkupentujen ruoka) on neljä eri vaihtoehtoa pentujen koon mukaan (mini, medium, maxi ja giant). Kaikki tietävät aivan yhtä hyvin, että ainoa ero noilla neljällä ruualla on nappulan koko. Mini on niin pientä, että kääpiöiden pikkupennut pystyvät sitä jauhamaan, giant taasen sen verran suurta, että tanskandogin alle luovutusikäiset eivät onnistu
Royal Canin on vaihteeksi uudistamassa tuoteperheitään. Vaikuttaisi siltä, että kun aikoinaan tehtiin oma ruoka suunnilleen jokaisella värille, karvanlaadulle, koolle ja rodulle, niin nyt niitä alettaisiin yhdistelemään.  Sarjat näyttäisivät tulevaisuudessa perustuvan neljään eri kokoluokkaan aikuiskoon perusteella. Aika näyttää. Kasvattajia ainakin kiinnostaa pikkupentujen ruokien muutokset, ja luulisi aiheen herättävän jotain tunteen paloa omistajissakin. Kasvattajan luona ensimmäisellä kiinteällä
photo credit: jaci XIII Kirjoitin aikaisemmin roturuokien autuudessa Royal Canin muutamasta tuotteesta, eikä mikään puoltanut RC:n mainoksia. Olin aikaisemmin kirjoittanut johonkin foorumiin postauksen Hill’sistä – toisesta funktionaalisten lääkintäruokien suurmarkkinoijasta. Nyt törmäsin tuohon vastaukseeni. Koska haluan päästä helpolla (yllätys jollekin?), niin kopioin koko vastauksen tänne. Ketjun konteksti luonnollisesti puuttuu, mutta eiköhän sävystä selviä mihin ja miksi
Monia askarruttaa koiran ruokinnassa valkuaisen, proteiinien, määrä. Harvemmin kysytään, että saako koira liian vähän, vaan yleensä murehditaan liikasaantia. Toistetaan taas kerran: liika valkuainen ei aiheuta munuaisvikaa. Liika siis merkityksessä aminohappoja enemmän kuin mitä koira käyttää. Usein tämä murehtiminen kulkee myös käsi kädessä lihomispelon kanssa. Sinänsä kannustettavaa miettiä painoa, mutta valkuaisella ei koiraa saada lihomaan. Minulle
photo credit: rachel_titiriga Törmäsin tällaiseen foorumikierroksella: Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä Ei tageja
Olen ilkeä, ja erittäin huonotapainen. Kopioin eräältä foorumilta oman postaukseni tänne. Periaatteessahan tuo sotii käyttäytymistapoja vastaan – mutta koska nettimaailmassa ei suuremmin ole käytöstapoja, enkä moista kieltoa ole koskaan ymmärtänyt, niin antaa palaa. Omaa tekstiäni se on. Tähän on yksi syy. Kyseessä on yksi käytännön tapaus aiheesta miten lukea pussinkylkeä. Koska niin monella on vaikeuksia
Tiedämme, että kuivamuonat – ihan kaikki – perustuvat hiilihydraatteihin. Vaikka valmistusainelistojen kanssa harrastettaisiin kuinka luovaa raaka-aineiden pilkkomista tahansa, niin aina kasvismaailma on ykkösenä. Vehnä, riisi, maissi, peruna, tapioka… tai kaikki yhdessä. Niiden proteiini ilmoitetaan raakaproteiinina, eli typen määränä. Se ei kerro kuinka paljon tuotteessa on lihaa tai lihaa muistuttavia ainesosia: Viljat nostavat proteiinimääriä, varsinkin hivenen
Elintarvikkeen nimi on kuluttajalle tärkein tuotteen valintaperuste eikä ostotilanteessa välttämättä perehdytä tuotteen ainesosaluetteloon. Elintarvikkeesta on käytettävä sellaista nimeä, joka kuvaa ja yksilöi elintarvikkeen täsmällisesti. Nimen avulla elintarvike tulee siten erottaa muista elintarvikkeista, joihin se muuten voitaisiin sekoittaa. Elintarvikkeen nimi ei saa johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen ominaisuuksien, koostumuksen ym. seikkojen suhteen. Näin ohjeistaa Evira kuluttajapuolella uutisoinnissa:
Kuivamuonamarkkinoilla on kohtuullisen pitkään ollut ikäkausiruokien lisäksi myös roturuuat. Koirien jalostuksessa ja lajin evoluutiossa ollaan tultu siihen pisteeseen, että ei voida enää puhua lajityypillisestä ruuasta, vaan tarvitaan rotutyypillistä ruokaa. Onko kyse aidon tarpeen tyydyttämisestä vai ainoastaan kuluttajan vahvemmasta sitouttamisesta määrättyyn tuoteperheeseen; et ole hyvä omistaja, jos et syötä oman rotusi ruokia ja lisäksi ikäkausijärjestyksessä. Normaalilla
Varsinkin kuivamuonissa, mutta lisääntyen myös raakatuotteissa, käytetään mainosiskuna termiä ihmisravinnoksi kelpaava. Sillä annetaan ymmärtää, että raaka-aineet ovat parempia kuin muilla, ja joskus tuo saattaa jopa pitää paikkaansakin. Mutta se kuuluu myös väittämiin, jotka eivät aivan pidä paikkaansa. Kun broilerin koipireisiä myydään barffaajille ihmisravintona kelpaavana, niin se ei sitä pykälien mukaan ole, vaikkakin se sellaista täytyy
Kun koira vaihdetaan kuivamuonalta lihapohjaiseen ruokintaan, niin se usein laihtuu. Turhan monet barffaavat koirat ovat laihoja. Eivät hoikkia, vaan laihoja. Omistaja ei sitä läheskään aina näe, koska hän katsoo liian läheltä. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta kahden viikon aikanakin tapahtunut painon lasku jää huomaamatta. Jos hyvin käy, niin jossain vaiheessa omistaja havahtuu muutokseen. Hän saattaa
Meille tuli satsi kanamassaa. Jotkut kutsuvat sitä kananlihaksikin, joka minusta on lähinnä surkea vitsi. Miellyttävänä yllätyksenä massa oli pakattu kauniisti pahvilaatikoihin. Helpotti suunnattomasti kuljetusta ja pakastimiin siirtämistä. Mutta minulla olisi nöyrä pyyntö rehuntoimittajille. Koska kyseessä on pakastetavara, niin olisiko aivan mahdotonta mitoittaa pahvilaatikot sellaisiin ulkomittoihin, että ne saisi jollain tilatehokkuuden asteella sijoitettua arkkupakastimeen? Meikäläisen vajaakehittyneellä
Kävin eilen Kennelrehun autolla paikkaamassa akuuttia lihapulaa. Kiva bisnes, mutta hankala työssäkäyvälle. Näytti vaan edelleenkin siltä, että heidän ei edes tarvitse panostaa heihin, jotka eivät keskellä päivää pääse paikalle ja saa lihoja heti kylmään. Kauppa vetää muutenkin. Tällä kertaa olin lihaan positiivisen yllättynyt, se oli jopa kohtuullisen punaista. Aina ei ole. Mukaan lähti lisäksi lohiöljyä,
Luulo ruoka-aineiden erilaisten sulamisaikojen aiheuttamista riskitekijöistä vaikeuttaa aivan turhaan maailman helpointa hommaa: koirien päivittäistä ruokintaa.
Olen muutamassa edellisessä Katiskan merkinnässä käsitellyt muutamia huomioita kuivamuonista, barffista ja kotiruokinnasta. Tökännyt niiden puutteisiin ja toivottavasti löytänyt niistä jopa hyviäkin puolia. Jokaisella tavalla kun niitäkin on, vaikka ne joskus unohtuisivatkin. Tai jäisivät luulojen ja pseudofaktojen varjoon. Olen kokeillut lähes jokaista variaatiota aitoa barffia lukuunottamatta. Yksi on kuitenkin toiminut. Olen saanut sillä parhaita tuloksia niin
Tagattu:
Ravintotietous lisääntyy koiramaailmassa koko ajan. Vaikka ehdottomasti suurin osa on teorian suhteen enemmän pihalla kuin se vanha kunnon lumiukko, niin on kuitenkin opittu vaatimaan. Jopa vertailemaan. Oma ongelmansa on, että valmistajien markkinointipuheet niellään sellaisenaan ja luullaan hinnan olevan laadun tae. Mutta parempi tuokin, kuin että verellä jatkettua sidekudosta myytäisiin edelleen koiranmakkarana ja täysipainoisena ruokana. Makkarat
Tagattu: ,