Koiran oikeuksien julistus

Tulipa otsikoitua tämä teksti aika raflaavasti. Mutta toisaalta, ehkä tässä tekstissä on vähän saarnaamisen meininkiä. Joku voi heti otsikon perusteella lähteä väittelemään siitä, onko niitä oikeuksia vaiko eikö – mutta ihan niin kuin ihmis- tai lapsenoikeudet, koiran oikeudet ovat melko perusasioita.

Ja silti ainakin sivusta katsoen tuntuu aina välillä siltä, että ihan tavalliset koiranomistajat eivät muista näitä oikeuksia tai halua niitä kunnioittaa. Jos koiralta puuttuu jotain perusoikeuksista, niin pitäisi ehkä miettiä, miksi on ylipäänsä otettu koira, ja vieläpä juuri sen kaltainen koira. Pohjimmiltaan kyse on ongelmien ennaltaehkäisystä.

  • Koiralla on oikeus puhtaaseen veteen ja sopivaan ravintoon. Asia, joka minun mielestäni pitää ottaa huomioon jo silloin, kun koiraa valitsee. Ei vaan kerta kaikkiaan ole järkevää ottaa koiraa, joka syö omistajan vararikkoon, joko määrällisesti, tai siksi, että koirarodulle tyypillinen allergia vaatii strutsin paistia. Ruokaa ja vettä ei myöskään saa unohtaa, eli myös ulkokoirille on järjestettävä mahdollisuus juomiseen useita kertoja päivässä, vaikka pakkanen jäädyttäisi vesikupit. Veden saannin tarkastamisen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se vain ei aina ole.
  • Koiralla on oikeus laji- ja rotutyypilliseen liikkumiseen turvallisesti. Vinttikoiran on päästävä juoksemaan täysillä, paimenet tarvitsevat pitkiä liikuntarupeamia, myös vapaana juoksemista. Omistajan täytyy olla valmis järjestämään koiralleen sopivaa liikuntaa ja riittävässä määrin. Jos ei halua liikkua reippaasti luonnossa, harrastaa koiran kanssa ja autoilla treenikentille, kannattaa valita pompom (=vaikkapa kiinanpalatsikoira, bichon, mopsi tmv.) jolle on työn ja tuskan takana jaksaa kävellä korttelin ympäri omistajan perässä.
  • Koiralla on oikeus sosiaalisiin suhteisiin ja läheisyyteen. On paljon tutkimustietoa siitä, että ihmiset voivat paremmin, kun heillä on lemmikki. Mutta itse uskon, että myös lemmikki hyötyy. Nisäkkäillä kosketus lisää hyvän olon hormonien ja välittäjäaineiden (mm. oksitosiini) tuotantoa, ja ne taas toimivat stressihormonien vastavaikuttajina, sekä sitovat perheitä yhteen. Sosiaalisiin suhteisiin luetaan myös muut eläinlajit – koira on laumaeläin, ja on ihmisen velvollisuus ylläpitää koiran taitoa toimia laumassa. Koira ei ole yksineläjä, eikä sitä pidä eristää pitkiksi ajoiksi erilleen perheestä, koostuu perhe sitten karvaisista tai karvattomista tai höyhenpukuisista jäsenistä.
  • Koiralla on oikeus olla koira, ja nauttia koiramaisista asioista. Se, että koira sotkee itsensä ja sen joutuu pesemään (tms.), ei ole hyväksyttävä peruste estää koiralta kaikkea kivaa. Toisinaan koiran on saatava ottaa mutakylpy, roiskia kuralätäkössä, painia kavereiden kanssa suossa jne. Ne ovat tilanteita, joita jokaiselle koiranomistajalle tulee vastaan, halusi tai ei. Asia on vain hyväksyttävä, ja pestävä koira silloin tällöin. Ajankohtaan ihmisellä voi olla sananen sanottavana – mutta yleisesti ilo ja hyvä olo ovat vaalimisen arvoisia asioita.
  • Koiralla on oikeus lepoon ja rauhaan. Tämä tuntuu monelta aktiiviharrastajalta unohtuvan täysin. Koiralla on jatkuvasti jotain touhua, käydään harrastamassa monta lajia, eikä ole vapaapäiviä, saati lomia – enkä tarkoita nyt mitään viikon taukoa. Sama ongelma tulee esille lapsiperheissä, joissa koiralle ei ole omaa paikkaa, johon ihmisillä ei ole asiaa, ja johon se voisi vetäytyä omaan rauhaan. Lepo on kuitenkin se hetki, jolloin koira palautuu sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja käsittelee asioita, jotka sen olisi tarkoitus oppia, joita on työstetty. Liian kova tahti ja liika tekeminen nostavat niiden jo em. mainittujen stressihormonien tasoja, ja koira väsyy. Työmotivoitunut koira menee kuitenkin helposti kofeiiniorava-tilaan, eli suorittaa pakonomaisesti vain siksi, että käy ylikierroksilla, eikä siksi, että tekeminen on koiralle itselleen mieluisaa ja hauskaa. Kofeiinioravat hyppäävät häntä heiluen tekemään töitä myös silloin, kun on itse menossa yöllä vessaan, eivätkä niiden aivot lepää kunnolla missään välissä.
  • Koiralla on oikeus elää ilman kipua ja kärsimystä. Jos koiran normaali liikkuminen vaatii kipulääkkeitä, niitä käytetään. Jos allergiat vaativat strutsin lihaa, niin sitä hommataan. Tai jos koira kärsii peloista, niille tehdään jotain. Näin ollen koiralla on myös oikeus eutanasiaan ”saappaat jalassa”. Kärsivän koiran pitäminen elossa ja ilman paranemisen mahdollisuutta, vaikka koira olisi kuinka rakas, on puhtaasti ihmisen itsekkyyttä. Myös tämä asia pitää tiedostaa jo siinä vaiheessa, kun harkitsee ottavansa koiran.
You are currently viewing Koiran oikeuksien julistus
Menossa hoitamaan koirien välisiä sosiaalisia suhteita