Nelitahtinen greyhoundin laukka

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:5.2.2010
  • Artikkelin kategoria:Koira

Greyhoundin tyypillisin askellaji on laukka. Jotkut väittävät, että greyhoundin askellukset olisivat makaaminen ja laukka, toisen mielipiteen mukaan ne olisivat laahustaminen, lönköttely ja laukka. Greyhound nousee erittäin nopeasti kävelystä laukkaan, nopea ravi on erittäin epätyypillistä sille, olkoonkin että greyhoundinkin saa ravaamaan käytettäessä oikeaa tempoa. Vapaaehtoisesti se kuitenkin ravaa harvemmin. Joka ikinen koirarotu siirtyy laukkaan halutessaan mennä mahdollisimman lujaa. Laukka ei ole taloudellinen liikkumistapa, eikä yksikään koirarotu tai eläinlaji kykene ylläpitämään täysivauhtista laukkaa kovinkaan pitkään. Greyhoundilla raja menee 350 – 400 metrin kohdalla, jonka jälkeen eläin auttamatta alkaa hidastumaan. Laukka on yksi mittari, joka kertoo onko koira kunnossa. Mutta se ei ole luotettavin, ainakaan radan ulkopuolella, koska siinä koira kykenee eräällä tavalla säästämään kipeää raajaa. Ravi onkin se askellus, jota käytetään liikkeiden tarkempaan analysointiin. Greyhound kuitenkin kilpailee laukalla, ja siksi jokaisen treenarin on kaiken muunkin lisäksi ymmärrettävä myös laukan toiminta.

Laukan rakenne

Laukan askellus on erittäin yksinkertainen: vasen etu, oikea etu, lento, oikea taka, vasen taka, – lento -, vasen etu jne
Koira on siis yhden segmentin aikana kaksi kertaa kokonaan ilmassa, ja koskettaessaan maata vain yksi jalka kerrallaan, joka kantaa koko painon.

Nelitahtinen greyhoundin laukka 1

Kun etujalat osuvat maahan, greyhound tuo takajalkansa eteen vartalon alle. Samaan aikaan etujalat työntävät koiraa eteenpäin, eli etujalat siirtyvät vartalon alla taaksepäin valmistautuen lentovaiheeseen. Taka- ja etujalat ovat itseasiassa silloin ristissä, ja takajalat aloittavat ensin vedolla ja sitten työnnöllä lennon. Useat tutkimukset osoittavat, että greyhound ei muuta askellustaan, laukan rytmiä ja aloittavaa jalkaa, muutoin kuin horjahduksen takia esimerkiksi huonon radan pinnan takia.

Kun johtava etujalka osuu maahan, niin se joutuu kantamaan suurimman rasituksen. Voima on noin 2,25 kertaa ruumiinpaino. Tämä on se syy, miksi vasemman (radalla kiskon puoleinen) etujalan varpaiden metakarpaaliluut ovat niin suuressa rasituksessa ja oireilevat nuorilla ratakoulutusvaiheen koirilla. Askellus jatkuu vasemman etujalan siirtyessä taakse ja oikean etujalan tullessa maahan. Iskuvoima kuoletettiin vasemmalla etusella, ja nyt painoa kantavaa oikeaa etujalkaa käytetään ohjaukseen. Koska radalla juostaan vastapäivään, niin koira kääntyy vain oikean etujalan ollessa maassa – se työntää eräällä tavalla koiraa sisäänpäin. Tämän takia ”vääräkätisillä” koirilla on vaikeuksia kääntyä kaarteessa. Samasta syystä oikean etujalan ongelmat sää’än ja niskan aluella – tai ojentaja/koukistajalihaksissa – aiheuttavat koiran ajautumisen ulos. Ajautuminen ulos viimeisessä kaarteessa ei sinällään kerro lihasongelmista, vaan on pelkkä merkki koiran väsymisestä – se ei enää jaksa taistella keskipakoisvoimaa vastaan. Koira välttää kipua ja suoralla väistää sitä, mutta kaarteessa vääntöjen kivun takia greyhound välttää kipeää jalkaa, ja kun se ei kykene oikealla jalallaan ”työntämään itseään vastaan keskipakoisvoimaa”, niin se ajautuu ulos.

Molemmissa lentovaiheissa ei yksikään jalka ole maassa, ja sillä hetkellä ei ole kiihtyvyyttä, eikä ohjattavuutta. Siksi pisimpiä loikkia tekevät koirat eivät ole ketterämpiä ja nopeimpia, vaan ne, jotka ottavat useampia loikkia sekunnissa. Greyhound tulee ensimmäisestä lennosta, jossa kaikki jalat ovat ristissä vatsan alla, maahan yleensä oikealla takajalla, joka joutuu ottamaan yksinään vastaan koko painon. Kinner ja takajalkojen rakenne käyttäytyy kuten iskunvaimennin tai jousi. Jos koira on väsynyt tai sillä on rasitusongelmia, niin joustavuus katoaa ja esimerkiksi kinnermurtumien riski kasvaa. Lähtiessään ojennettuun lentoon työntö tapahtuu molemmilla takajaloilla, mutta eräällä tavalla askeltaen, jolloin vasen takajalka työntää viimeisenä ja suorittaa viimeisen ohajuksen. Takajalat työntävät käytännössä yhtä aikaa, rinta rinnan, vain lähtökiihdytyksessa ja koirasta riippuen ne siirtyvät ”normaalilaukkaan” parista laukasta muutaman jälkeen.

Koska koira on kaksi kertaa pelkästään yhden tassun varassa, niin se auttanee ymmärtämään, miksi on pienoinen ihme, että koiria ei enempää kaadu radalla. Ja miksi radan hoito on tehtävä siten, että saadaan maksimaalinen pito.

Koiran suurin eteenpäin työntävä voima tapahtuu takajaloilla, ja suurin rasitus sekä ohjaus etujaloilla. Koira on siis eräällä tavalla työntävä neliveto. Kun ymmärtää laukan rakenteen ja eri jalkojen tehtävän, on helpompi tajuta miksi mikäkin ongelma aiheuttaa mitäkin radalla. Taas kerran myös teorian osaaminen on perusedellytys.

Kun puhutaan loikan pituudesta, niin sillä ei yleensä tarkoiteta ”lennossa oloa” (väliä vasen taka – vasen etu), vaan sekvenssiä jolloin sama jalka koskee uudestaan maata. Tämä välimatka on tyypillisesti noin viisi metriä.

Tutkimusten mukaan noin 75 prosenttia greyhoundeista aloittavat suorilla loikan vasemmalla etujalalla, ja kaikki tulevat kaarteeseen oikealla etujalalla, jonka jälkeen ne vaihtavat askellustaan.Välillä ratakoulutusvaiheessa nähdään nuoria koiria, jotka juoksevat ”kaarteesta ulos”. Ne kääntyvät jyrkässä kulmassa. Useimmiten syynä on eräät lihasperäiset ongelmat, mutta joskus kyseessä on eräänlainen vasenkätisyys. Nämä koirat eivät vaihdakaan askellustaan tullessaan kaarteeseen, eikä kääntyminen onnistu kun aloittava jalka on väärä. Useimmiten ongelma johtuu riittämättömästä vapaana juoksuttamisesta peltoa tai nurmikkoa vaikeammalla alustalla – kuten metsässä – mutta ei aina. Vääräjalkaisuus on helposti korjattavissa laittamalla erittäin kevyt paino, joskus pelkästään kierron cobania auttaa, oikeaan jalkaa ranteen yläpuolelle. Tämä häiritsee koiraa sen verran, että se kiinnittä huomiota jalkoihinsa ja muutaman harjoituskerran jälkeen muuttaa askellustaan. Lisäpainoa ei sen jälkeen enää tarvita.

Laukka numeroina

Gillette ja Zebas tutkivat 1990 greyhoundien laukkaa Kansasissa ja laukka saatiin purettua numeroiksi. Seuraava on lyhennelmä Robert Gilleten artikkelista.

 

Nelitahtinen greyhoundin laukka 2

FS= front support (etujalat kosketuksessa), FF = front flight (etujalat lennossa), RS = rear support (takajalat kosketuksessa), RF = rear flight (takajalat lennossa)

Laukan kestoSTFTFSFFRSRFST/FTFS/FFRS/RF
0,33 s0,22 s0,11 s0,11 s0,05 s0,11 s0, 06 s1,982,072,01

Se aika, jolloin greyhound koskettaa maata on ST = FS + RS ja lentoaika, jolloin maakosketusta ei ole, on FT = FF + RF.

Laukan pituusKoiran nopeusVartalon ylösalainen liikePään ylösalainen liikeLonkan liikerataOlkapään liikerata
4,92 m16,93 m/s0,07 m0,32 m184°182°
keskiarvokorrelaatiot
nopeus16,93 m/s
laukan pituus5,21 mei ole
laukkojen määrä3,04 per sekunti+0.76
maassa olo (ST)0,22 s-0,85
lentoaika (FT)0,11 sei ole
maassa/lennossa ajan suhde1,98-0,57
etujalat maassa0,11 sei ole
takajalat maassa0,11 sei ole
etujalat lennossa0,05 sei ole
takajalat lennossa0,06 sei ole
etujalkojen lennon pituus1,31 mei ole
takajalkojen lennon pituus2,45 m0,81

Taulukko kertoo pari perusasiaa. Nopeimmat greyhoundit ovat niitä, joiden maahan kosketus on lyhyt, nopea ja voimakas, ja joiden etu- ja takapään kosketusajat maahan ovat sopivasti tasapainossa (muistetaan vertaus nelivedosta). Kun laukkojen määrä sekunnissa lisääntyy, niin nopeus kasvaa (r=0,76). Kun kosketusaika rataan (r=-0,85) ja kosketuksen/lennon suhde (r=-0,57) pienenevät, niin nopeus kasvaa. Takajalkojen kosketusvaiheen voimakkuus riippuu takajalkojen lentovaiheen ajasta ja pituudesta. Kun takaraajojen lennon pituus (r=0,81) ja aika (r=0,70) kasvavat, niin nopeus nousee. Laukan pituudella ei ole käytännön merkitystä nopeuteen.

Tiedämme, että koiran hidastuu loppua kohden väsyessään. Samassa tutkimuksessa alun keskinopeus 16,45 m/s laski lopun 14,58 m/s:iin. Loppua kohden laukkoja otettiin vähemmän sekunnissa, jalat olivat kauemmin maassa ja etujalkojen lento lyheni. Sen sijaan laukan pituus ja kokonaislentoaika eivät käytännössä lyhentyneet.

Erisuuntaiset voimat

Laukassa vaikuttavat erilaiset voimat ja liikkeeseen eri raajat ja lihakset riippuen suunnasta ja vauhdista.  Ponnistewttaessa lähtökopista voimaa käytetään koiran eteenpäin viemiseen ja eräällä tavalla nousemiseen lähtöasennosta ”lentokorkeuteen”. Voimaa käyttävät käytännössä vain takajalat ja lantion seutu. Etujalat pääsevät kopistatulossa helpolla, koska iskuvoimilla ei ole vielä merkitystä. Tästä syystä yleisimmät heti lähdössä tapahtuvat vammat ovat graciliksen revähtymät.  Suoralla mentäessä ylösalainen liike aiheuttaa suurimmat voimat, samaten poikittain, jotta koira kykenee pitämään itsensä suorassa. Takajalat vastaavat etenemisestä ja etujalat ohjauksesta sekä ottavat vastaan iskuvoiman. Suorilla harvemmin tapahtuu varsinaisia loukkaantumisia, ja jos tapahtuu, niin yleensä loppusuoralla kun voimat loppuvat. Kaarteissa koiraa repivät kaikki mahdolliset voimat kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Vartalossa joutuvat useimmat lihakset töihin vastustaessaan keskipakoisvoimia ja yrittäessään pitää koiran ryhdissä. Nykyään tiedetään, että työntävoima ei heikkene kaarteessa ja koira pystyy sopivalla kaarresäteellä jopa kiihdyttämään. Tämä lisää kuitenkin etujalkojen rasitusta suunnattomasti. Kaarteet ovat melkoinen rasitus kintereille ja metakarpaaleille. Jarrutuksessa kaikki voima kohdistuu etujalkoihin. Takajalat tulevat vain mukana. Riskialueeella ovat niskan, sään ja rinnan lihakset sekä metakarpaalit.

Ongelmat

Liikeongelmissa laukalla on yleensä kaksi merkitystä. Greyhoundin omistajissa sen epäpuhtaus tai ongelmat herättävät ihmettelemään, että onko jotain vialla jossain. Liikevirheet olisi pitänyt huomata jo aiemmin, ennen kilpastartissa sekoilua, mutta aina elämä ei ole näin virheetöntä. Koiran liikkeitä ei pitäisi arvioida laukassa, vaan seisonnassa ja ravissa. Seisonta – koiran suoruus, tasapaino jne. – kertoo omat asiansa, ja ravi loput – liikkumisen symmetrisyys, vartalon suoruus, raajojen liikeradat jne. Laukan seuraaminen yleensä vain varmistaa aikaisemman diagnoosin tai auttaa valitsemaan parista mahdollisesta ongelmasta sen oikean.

Epäpuhtaaseen laukkaan löytyy yhtä monta syytä kuin mitä koirassa on lihaksia, jänteitä, niveliä ja luita. Osaa kilpailuissa esiintyvistä voi yrittää löytää vaikkapa Katiskan ongelmakartasta. Etsittäviä merkkejä ovat rytminmuutokset ilman syytä, hännän liikkuminen, selän käyttämättömyys, lyhyet askeleet, ojentamattomuus, jänismäinen juokseminen, pään pystyssäpito jne. Yleisimmät syyt löytyvät niskan ja sään alueelta ja ristiselän tai vatsan seudulta.

Laukan arviointi onnistuu silmämääräisestikin, mutta joskus tarvitaan pidempää täysivauhtista. Silloin alkaa oma näkökyky olla kehnoissa kantimissa ja tarkempaa analysointia varten vaikkapa videokameran käyttö ei ole ollenkaan hullumpi idea.

Kuten niin monessa muussakin asiassa, niin normaalin, terveen tilan tunteminen on perusedellytys etsittäessä ongelmia ja poikkeavuuksia.

You are currently viewing Nelitahtinen greyhoundin laukka

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen