Liikaa sitä, liikaa tätä…

 

… ja lopputuloksena liian laiha eläin. Kun puhutaan sisäelinsairauksien, usein munuaisten, maksan tai haiman hoidosta ruokavaliolla, lopputulos on usein liian laiha. Ja kun eläin laihtuu, elimistö ei enää jaksa – ja sen alkuperäisen syyn lisäksi alkaa pettää myös muut sisäelimet. Elukan päivät alkavat olla luetut, ja (vääränlainen) ruokavaliohoito tulkitaan tehottomaksi. Lähtökohtaisesti ongelma ei ole sairaus, vaan se ruoka. Ja tässä kohtaa en puhu ainoastaan koirista, sillä lihansyöjänä kissaan pätevät ihan samat lainalaisuudet, kuin koiraan. Ihmisen kohdalla asia ei ole monipuolisemman ruoka-ainevalikoiman vuoksi aivan yhtä yksioikoinen, mutta lähellä kuitenkin.Syy, miksi alussa käytin tietoisesti sanaa eläin, on se, että tämän postauksen innoittaja löytyi vaihteeksi kissapalstalta. Käytetään nyt kuitenkin esimerkeissä koiraa, mutta sitä munuaisruokavaliota, tai oikeammin perusteita, joiden mukaan se pitäisi konservatiivisen ajattelun mukaan rakentaa.

Ensimmäinen asia, joka munuaisruokinnassa on vaarallinen, tappava, saatanasta ja aivan ehdoton ei, on liha, koska siitä saadaan liikaa proteiinia. Kuten tiedämme (tai ainakin pitäisi tietää), koiran perustarve on 5g/MEkg. 30 kiloinen koira tarvitsee siis noin 65 grammaa laadukasta proteiinia. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että aminohappokoostumus on teollisesti optimoitu lisäämällä raja-aminohappoja, tai että käytetään lähes sidekudoksetonta lihaa. Käytännössä määrän tarvitsisi olla n. 90 g, jotta on hiukan varaa siihen, että koostumus ei ole optimi. Ja okei, 90 on kiva määrä, jolla on helppoa ja mukavaa laskea, jos käytetään oletusta, että lihassa on proteiinia 15 g /100 g. Silloinhan hyvää ja laadukasta lihaa tarvitsisi saada 600g. Ja kun lihassa on riittävästi rasvaa, myös energiantarve tulee perusaktiivisella koiralla täyteen, ja kaikki hyvin.

Jos sama määrä otetaan kuivamuonasta tai muista kasvipohjaisista, tulee ylimääräistä aminohappokuormaa enemmän. Aminohappokoostumuksen vuoksi esimerkiksi soijaa joudutaan käyttämään kaksinkertainen määrä lihaan nähden – 1200 g tuoreita soijapapuja ei kuulosta ihan koiranruualta. Soija kuitenkin myydään yleensä kuivana, ja soijarouhetta tarvittaisiin n. 300g. Ja koska tuosta määrästä saadaan 150g proteiinia, jolloin yksittäisiä aminohappoja saataisiin riittävästi, tulee myös 60 g ylimääräistä poistettavaa. Fiksua, eikö vain? Viljojen kautta annettavat proteiinimäärät, joilla aminohapot saadaan, ovat vielä suurempia. Esimerkiksi riisiproteiinia saisi antaa jo yli 200g, mikä tarkoittaa noin neljää kiloa kuivaa riisiä. Aika hienoa, etten sanoisi. Käytännössä kasvipohjaisilla puhutaan siis aina siitä, että aminohappokoostumus on teollisesti muokattu – kotona tätä on vaikea toteuttaa. Sen sijaan lihan kanssa homma on melko vaivatonta, kuten uskoisin jo todistaneeni.

Seuraava pahapahapaha munuaisvaivaisille on fosfori, jonka saannista syytetään taas, ylläripylläri, lihaa, ja varsinkin punaista sellaista. 30 kiloisen koiran kalsiumin tarve on pyöreästi 1600 mg, ja fosforia tarvitaan n. 80% tästä määrästä, 1300 mg. Aiemmin lasketusta järkevästä lihamäärästä, 600g, saadaan fosforia seuraavasti:

  • Naudan jauheliha, rasva 17% (energiaa todennäköisesti riittävästi), fosforia 840 mg
  • Naudan paistijauheliha, rasva 9%, fosforia 1260 mg
  • Possun kassler, rasva 15%, fosforia 960 mg
  • Lohi, rasva 14 %, fosforia 1440 mg
  • Broileirin paistileike, rasvaa 5%, fosforia 1010 mg.
  • Broilerin koipireiden lihat ja nahat, rasvaa 16%, fosforia 660 mg

Vaaleisiin lihoihin liittyy kuitenkin muitakin ongelmia. Esimerkin broilerin paistileike (tai nautakin paistiversiona) on jo niin vähärasvaista, että määrä ei riitä kattamaan normaalin koiran energiantarvetta. Joko ruokaa tarvitsee antaa lisää, tai lisätä rasvaa erikseen – mikä voi johtaa taas närästykseen tai ripuliin, koska määriä mitataan desimitalla, kun perusruuan rasva on niin paljon alle tarpeen. Teelusikallinen ylikallista öljyä ei tämän kokoluokan koirilla tunnu vielä missään. Tai sitten käytetään rehulaatuista broileria, johon on jauhettu nahat, ja ehkäpä jotain muutakin mukaan, jolloin rasva on rehubroilerille tyypillinen, n. 15%. Hetkinen, kaikkihan näyttää hyvältä? Mutta takapotkuna tulee vielä se proteiinin laatu, jota käsiteltiin jo tekstin alussa – nahan proteiini on kehnolaatuista, pääosin kollageenia, josta ei ole järin hirveästi hyötyä eläintä ajatellen, ja taas joudutaan ylimäärää poistamaan munuaisten kautta. Konservatiivisesti ruokavalio kuitenkin rakennetaan perinteisesti riisimälli + mauksi 1 broilerin filesuikale-linjalle, eikä ole mikään ihme, jos elukat sillä ruokinnalla laihtuvat – kyseisellä mallilla ei yksinkertaisesti saada riittävästi energiaa eikä edes sitä proteiinia ilman, että ne pelätyt proteiini ja fosfori nousevat.

Tähän väliin on myös hyvä ottaa esimerkiksi täyrehut:

  • Royal Canin Urinary kuivamuona, jonka ohjeellinen annostus 30 kg on 365 g, ja jossa fosforia on 0,5%, antaa fosforia 1825 mg
  • Renal Select, erityinen munuaisruoka, ohjeellinen annostus 356 g, fosforia 0,29 %, antaa fosforia 1032 mg
  • Renal special, myös munuaisruoka, ohjeellinen annostus 363, fosforia 0,3, antaa fosforia 1089 mg

Se konservatiivinen riisi-broilerimaku-kotiruoka höystetään usein multidogilla, ohjeen mukaan. tuo määrä multidogia ei tarjoa juurikaan yhtään mitään tarpeeksi noin köyhään perusruokintaan, mutta fosforia ohjeenmukaisella annoksella 30 kiloiselle koiralle, siis 7,8 g multidogia, saadaankin jo 1248 mg.

Kalsiumlisänä käytetään usein luuta, ja se on yksi harvoja asioita, joita munuaiskoiran ruokinnassa on syytä bannata kokonaan, jos varsinkin fosforia yrittää välttää. 100g palanen luuta ei ole 30 kiloiselle koiralle kuin kahden puraisun välipala, mutta fosforia siinä on 15 g – siis kymmenkertaisesti tarpeeseen nähden. Sama koskee kalsiumfosfaattivalmisteita. Munuaiskoiralla on syytä valita kalsiumin lähteeksi karbonaatti tai sitraatti.

Sitten on vielä se kolmas nounounou, josta satunnaisesti kuuluu peloteltavan: Natrium. Sen tarve 30 kiloiselle koiralle on noin 120 mg. Suolassa on natriumia n. 40%, joten suolaa tarvitaan vain 300 mg. Lihoissa taas, siinä samassa 600 grammassa:

 

  • Naudan jauheliha, rasva 17% (energiaa todennäköisesti riittävästi), natriumia 348 mg
  • Naudan paistijauheliha, rasva 9%, natriumia 246 mg13320417_10154402997984734_2463286108997925588_o
  • Possun kassler, rasva 15%, natriumia 234 mg
  • Lohi, rasva 14 %, natriumia 258 mg
  • Broileirin paistileike, rasvaa 5%, natriumia 516 mg.
  • Broilerin koipireiden lihat ja nahat, rasvaa 16%, natriumia 480 mg

Ja virtsatie- ja munuaiskuivamuonissa:

  • Urinary, natriumia 1,2% antaa natriumia 4380 mg
  • Renal special, natriumia 0,35 % antaa 1270 mg
  • Renal select, natriumia 0,35%, antaa 1246 mg

Natriumin liikasaanti onkin ihmisillä pahasta, sillä se nostaa verenpainetta, ja korkea verenpaine tuhoaa munuaiskudosta. Koirilla natriumia sen sijaan eritetään tehokkaasti virtsaan, mikä lisää virtsaneritystä, ja taas saa koiran juomaan enemmän. Runsas juominen on hyvästä, sillä se huuhtoo virtsateitä. Natriumia on siis aivan turha pelätä, mutta ylimäärin sitäkään ei kannata antaa. Se johtaa vain holtittomaan kusemiseen. Suolan lisääminen pienessä määrin on kuitenkin munuaisvaivaiselle järkevää – ja ennen kaikkea ruokaan on hyvä lisätä vettä.

Vieläkö joku jaksaa vääntää siitä, miten vaikea on rakentaa sairaalle koiralle raakaruokavalio, koska kaikki on niiiiiin pahasta?

 

 

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä

Ei tageja