Pentu tarvitsee kunnon ruokaa

 

Olen tässä jo hetken aikaa pyöritellyt mielessäni, miten sitä pentujen ruokintaa voidaan pitää niin hankalana. Harvalla vanhemmalla on ollut vaikeksia pitää lapsensa hengissä ja kasvattaa se, miksi se on muka koiran kanssa niin vaikeaa? No, oli miten oli, niin käydään nyt kuitenkin läpi , ja kehitys, sekä mietitään hetki, mitä sinne kuppiin laitetaan. Raakaruoka on hyvä vaihtoehto, mutta ei pakollinen.

Kasvattajalla pennun tulisi totutella monipuolisesti kiinteään ruokaan – pentujen lukumäärästä, emän maidon riittävyydestä, uteliaisuudesta ja ahneudesta riippuen ensimmäiset maistiaiset kiinteitä tarjoillaan usein reilun kahden-kolmen viikon tietämillä. Ensimmäiset maistiaiset käydään yleensä oma-aloitteisesti varastamassa emän annoksesta – ja se on ihan hyvä se. Jotkut emät käyvät myös oksentamassa pennuilleen – ja sekin käy. Usein kiinteiden tarpeen huomaa pennuista selvästi – ne ovat nälkäisiä ja alkavat laihtumaan – emän maito ei vain enää riitä.

Pennut ja emä samalla ruualla

Pennut ja emä voivat alkuun syödä samaa ruokaa, mutta koska emän syöminen on niin tärkeää maidontuotannon kannalta, on hyvä, että pennut saavat ihan oman annoksensa, eivätkä nyysi kaikkea energiaa emältään. Emää voidaan koko tiineyden ja imetyksen ajan ruokkia 50/50-mallilla, pelkällä nappulalla tai pelkällä raa’alla. Pennuille kiinteät on kuitenkin hyvä aloittaa ihan pelkällä jauhetulla lihalla, jota on hiukan notkistettu maustamattomalla jogurtilla, piimällä tai vaikkapa vastikemaidolla. Saman kaltaista sapuskaa ne saisivat, jos olisivat syntyneet susilaumaan. Alkuun sapuskaa tarjoillaan pentujen sen hetkisen koon mukaan maidon lisänä – sopiva määrä on esimerkiksi 1 tl – 0,5 dl per pentu. Ensimmäisinä kokeilupäivinä ruokitaan kerran, ja annetaan pentujen masujen tottua tähän uuteen, ihmeelliseen, kiinteään ruokaan.

Pennut omalle ruualleen

Kun pennut ovat tottuneet kiinteään, niille kannattaa tehdä yksi, yhteinen, isompi satsi, josta ne saavat vetää napansa täyteen. Mahat ovat vielä pieniä, mutta varsinkin, jos pentueessa on paljon pentuja, kiinteää voi alkaa kulumaan ihan merkittäviä määriä. Jogurtin, piimän tai maidonvastikkeen määrää voidaan pian hiukan tiputtaa, ja ruokaa annetaan kahdesti päivässä. Kun ruokahalu kasvaa ja liikkuminen lisääntyy, lisätään päivään vielä kolmas ja jopa neljäskin ruokinta. Pennut ruokitaan kiinteällä ennen imetystä. Tällä pyritään siihen että pennuista saadaan ruualle ahneita, ja toisaalta siihen, että ne eivät lypsäisi emäänsä ihan kuiviin nälkänsä vuoksi, vaan täydentäisivät emästä sitten sen, mitä kiinteästä annoksesta jäi vajaaksi.

Noin neljän viikon iässä tarjoillaan ensimmäiset annokset maksaa lihaan sekoitettuna. Kiloon lihaa lisätään nokare maksaa kahdesti viikossa, ja maidon merkityksen vähentyessä lisätään myös kalsiumia – joko jauhettuna luuna, jauheena tai kuivamuonana. Viiden, viimeistään kuuden viikon iässä emän maitobaari tulisi sulkea, ja tässä vaiheessa ne elämän eväät on saatava kaikkineen sieltä omasta kupista. Syytä on siis lisätä ruoka-annokseen myös sinkki, merilevä ja E-vitamiini, varsinkin, jos kuivamuonaa ei käytetä lainkaan. Helpoin tapa pentujen ruokintaan on edelleen tehdä ruoka-annos kuten tekisit sen emälle – se vain jakaantuu useammalle pennulle, monta kertaa päivässä.

Viidestä seitsemään viikkoon pennut ovat varsinaisia riiviöitä ja liikkuvat paljon. Ne tarvitsevat riittävästi ruokaa, sillä ne kasvavat hurjaa vauhtia. Pentujen on hyvä antaa syödä halunsa mukaan, ja ne saavat olla pennun pyöreitä – varsinkin ruuan jälkeen masu saa pömpöttää. Pentua ei saa pitää liian hoikkana, sillä pieni vararavinto suojaa pentua, ja vastaa kasvupyrähdysten hetkellisesti nousseeseen energian tarpeeseen – pentujen ulkomuoto voi muuttua päivissä hoikasta pullukaksi, ja taas toisinpäin. Se on kuitenkin normaalia kehitystä ja kuuluu asiaan. Liian lihavakaan pentu ei saa olla – mutta pentujen lihottaminen muodottomaksi on yleensä vaikeaa. Pentu yleensä kuluttaa kaiken, mitä se syö, kun se tutkii maailmaa pienen pennun uteliaisudella – eikä se jaksa syödä määräänsä enempää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei mikään tulitikku

Pentu ja uusi koti

Sitten on se hetki, kun pentu tulee uuteen kotiin. Uusi omistaja on tästä eteenpäin vastuussa pennun ruokinnasta. Pentu voi syödä melkein mitä vaan, ja tästä alkaa sen kehitys itsenäiseksi, aikuiseksi koiraksi. Ruokintakertoja on usein tässä vaiheessa elämää 3-4. Ruoka on hyvä pitää monipuolisena, ja kasvattajan järkeviä ohjeita kannattaa uskoa. Järkeviä ne eivät kuitenkaan aina ole – pentua ei voi velvoittaa pitämään esimerkiksi tietyllä kuivamuonalla, eikä pennun kuulu syödä luita pääasiallisena ravintonaan. Jos pennun ruokinta, kasvumyytit ja kasvattajan ohjeet epäilyttävät, niin ota yhteyttä. Yhdessä voimme tarkistaa saamasi ohjeet ja tarvittaessa muokata niitä entistä paremmiksi – eikä kasvattajan kanssa tarvitse kinata.

Jos kasvattajan ruokintatapa tuntuu toimivan: pentu pysyy painossaan, on reipas ja iloinen, syö mielellään ja kakkaa nättiä tavaraa järkeviä määriä, ei ruokinnassa todennäköisesti ole mitään sen ihmeempää korjattavaa. Ruokintakertojen määräkin kasvattajan ohjeilla on ok, kunhan pentu syö ahneesti. Heti, kun ahneus loppuu, ruokintakertoja tiputetaan pois. Mutta jos pentu ei uuteen kotiin saapuessaan jaksa, se on turvoksissa kuin ilmapallo, ulostaa jatkuvasti, tuotos on löysää tai siltä puuttuu lihaksia, ruokinnalle on tehtävä jotain. Ensimmäisenä kannattaa kokeilla ihan lihan lisäämistä. Lihan erinomainen sulavuus ja vatsaystävällisyys ovat pelastaneet monilta, isommilta ongelmilta.

Erilaisia ruokia

Lihan ja kuivamuonan syöttäminen yhtä aikaa – 50/50-malli – on yksi helpoimmista ja turvallisimmista tavoista ruokkia pentua. Lihasta pentu saa riittävästi laadukasta proteiinia ja rasvaa energiaksi, kuivamuonasta taas otetaan suojaravintoaineita ja mineraaleja, esimerkiksi kalsiumia. Pentua voi ruokkia myös kokonaan raa’alla, mutta yleensä koiran jatkon kannalta on järkevämpää pitää kuivamuona osana ruokintaa. Kun koira on tottunut kuivamuonaan, on esimerkiksi reissaaminen paljon helpompaa, kun koira pärjää sillä kuivalla, eikä sopivaa ruokaa reissun lähestyessä tarvitse pahemmin etsiskellä.

Raakaruokinnassa pääsee helpoimmalla, kun antaa pennulle joka päivä

  • lihaa niin paljon, kun se syö,
  • seassa hiukan jauhettua luuta tai pienen, kokonaan syötävän luun,
  • sinkin,
  • D-vitamiinin ja E-vitamiinin,
  • maksaa ja
  • kalaa kerran viikossa, ja
  • kuitua vatsan toiminnan mukaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä on kaikki, mitä pentu tarvitsee. Ei enempää eikä vähempää. Vatsan tulee toimia vähintään pari kertaa päivässä, ja tuotoksen pitäisi olla helposti noukittava.

Ajanvieteluut

Riiviövaiheessa tarjoillut ajanvieteluut eivät ole väärin, mutta ajanvieteluiden tulisi olla sellaisia, että koiralla on tosiaan tekemistä niissä. Esimerkiksi putkiluut, joita kukaan ei ole siivonnut kovin tarkasti, ovat mainioita – pentu saa käyttää energiaa repimiseen ja raastamiseen, mutta luusta ei saada irti niin paljon, että kalsiumin liikasaannista olisi haittaa. Barffaavilla pennuilla luumassaa on ruuansulatuskanavassa niin paljon, että se vaikuttaa häiritsevästi muiden aineiden imeytymiseen. Energiaa sisältämätön luumassa myös vaikuttaa negatiivisesti pennun kasvun edellytyksiin – pentu ei voi syödä 60-80% annoksestaan luita, tai se ei vaan voi syödä määrällisesti riittävästi täyttääkseen  energiantarpeensa.

Helppoa kuin heinänteko

Pennun ruokinta ei siis sekään ole mitään rakettitiedettä – anna pennulle ruokaa, anna sille lihaa, ja liikuta sitä vaihtelevassa maastossa sen jaksamisen mukaan – siinäpä se.

Voit tutustua myös tähän luentoon:

Pennun ruokinta ja kasvu

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä