Koira on kaveri ja ystävä, perheenjäsen. Mutta kuten ihmisilläkin, miim koirillakin on harrastuksia. Oikeammin ihminen päättää koiran puolesta mitä, missä ja milloin harrastetaan, mutta se ei vähennä tavoitteellisuutta mitenkään. Se vain vaikeuttaa, koska koira ei kykene kertomaan. Luokkaan on koottu urheilulliseen koiraharrastamiseen liittyviä artikkeleita.

4.9.2019 / Luokassa: Treenaus
Luoksetulon opettaminen on tärkeimpiä asioita, joita koiran pitäisi oppia. Vaikka koirat haluavatkin olla omistajansa kanssa, niin luoksetulo voi olla vaikea opettaa. Kaikki muuu on mielenkiintoisempaa kuin omistaja.
3.9.2019 / Luokassa: Treenaus
Kun koiraa koulutetaan, vastaan tulee myös rankaisu. Rankaisuja on erityyppisiä ja samalla kun kovista ei ole hyötyä koiran käyttäytymiselle, niin väärä rankaisu ei myöskään toimi väärällä hetkellä, vaikka olisi positiivista vahvistamista.
2.9.2019 / Luokassa: Treenaus
Positivinen vahvistaminen ja naksuttimen käyttö ovat suosittuja koirankoulutuksessa. Ne ovat kuitenkin työkaluja ja kuten aina, niin yhdellä työkalulla ei voida tehdä kaikkea. Klikkeriä kuuluu käyttää oikein oikeassa paikassa.
29.8.2019 / Luokassa: Treenaus
Suomessa on ikiajat käytetty metsästyksessä koiraa, mutta maastojen takia meillä ei ole ajavaa vinttikoiratyyppistä. Silti metsästyksessä saa käyttää vinttikoiraa, jos muut metsästyksen edellytykset täyttyvät.
Minkä tahansa harrastuksen aloittaminen kannattaa tehdä tieten. Treenaamisessa on määrättyjä perusasioita, jotka koskevat kaikkia harrastuksia.
Kilpakoira saa terveen vanhuksen lepopäivät, kunhan asiat tehdään oikein jo pennusta alkaen.
Agility on hauska ja koiralle sinällään järkevä harrastus. Siinä on kuitenkin riskinsä ja agilityn riskit on syytä minimoida mahdollisuuksien mukaan. Kukaan ei halua loukkaantunutta koiraa.
Koiran kuuluu syödä ruokansa, ei leikkiä sillä. Siksi ruokailusta ei tehdä koulutustapahtumaa, ellei ole todella pätevää syytä.
Meillä opettelee uusi sukupolvi jumppapallon käyttöä. Ne, joiden mielestä se on kivaa, muuttuvat addikteiksi yhden kokeilun jälkeen. Tolkkua ei ole ja jos sitä ei ihmisen puolelta keskeytä, niin puuhaavat itseltään jalat alta. Se on nimittäin kaikessa helppoudessaan päättömän raskasta. Kultainen perussääntö on, että sitä treenataan mitä tarvitaan ja pikajuoksijoilla jumppapallon kanssa könyäminen on siinä rajoilla,
Katiska lähti muilla maille vierahille, ihan Somerolle asti. Kävin juttelemassa Soile Lukkarisen kanssa Sumpun tulevaisuudesta, Piskipajan tulevaisuudesta ja siinä samalla myös suomalaisen koirankoulutuksen tulevaisuudesta. Juttelun aikana mainittiin operantti koulutus, kouluttajien laaja-alaisuus ja nippu muita asioita, joita syntyy, kun naamakkain laitetaan kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei osaa pitää suutaan kiinni. Kuvassa vilahtaa muutama aasi ja yksi
Jostain treenimotivaatio on haettava, koiraurheilussakin. Ja usein auttaa, kun perustaa motivaation realismille.
Törmäsin SEY:n lievästi propagandistiseen avaukseen: “Koiria koulutetaan niin, että ne huutavat kivusta – väkivaltaisia koulutusmenetelmiä käytetään yhä.” No, en nyt ole tästä ihan samaa mieltä – koirien kouluttaminen tänä päivänä on harvoin enää eläinsuojelullinen ongelma.
Kaffepaussi vlog-podcast oman lauman liikkumisesta ja metsästyksestä.
Kaffepaussi on tälle kertaa lähempänä aitoa vlogia kuin kansanvalistusta. Ihmetellään miksi itsestä ei pidetä huolta, mutta koirasta kylläkin. Samaten mainitaan sanat laihduttaminen, liikkuminen ja aktiivisuus – mutta ei vielä tehdä asian eteen mitään, puhutaan vain. Pate the pony pyrkii myös häiritsemään.
Taas vituttaa. Seuraan hirvittävän paljon muiden treenaamista ja koiratouhuja, ja aivan liikaa koiria, joista näkee, että ne eivät voi hyvin, ja tekevät hommia huonolla vireellä, paineen alla ja vain siksi, että vietti kestää kroppaa enemmän.
Olimme Juksun kanssa eilen meille kummallekin ihan ekoissa kunnollisissa tokotreeneissä. Ja katsoin kaffepaussin numero 33, eli Esa Tapion haastattelun. Joten nyt päässä kiertää jos jonkinlaista ajatusta, ja on vissiin vähän pakko avata omaa, henkilökohtaista koirataustaa ja oppimiskokemuksia.
Kaffepaussi siirtyy vaihteeksi ekstra-linjalle. Sain mahdollisuuden istahtaa alas kahvikupillisen merkeissä PK-puolen kouluttajan Esa Tapion kanssa. Hän kouluttelee ihmisiä, tai koiria riippuen tulkinnasta, hyvinkin täysipäiväisesti. Esalta voi tilata ajan vaikka Kirkkonummen Veikkolassa sijaisevasta PiskiPajasta – sama paikka, jossa minäkin tapailen ihmisiä heidän ruokintaongelmissaan. Juttelimme hieman siitä mitä Esa puuhailee ja tottakai koirista, kouluttamisesta ja sivuttiin jalostustakin.
Koirat ovat nykymaailmanaikaan jo varsin suuri bisnes. Eikä ihme, elintason noustessa myös lemmikkiin on varaa tuhlata koko ajan enemmän. Uusia koirankoulutuksellisia tai ruokintaan liittyviä teorioita, kursseja, tuotteita, urheilulajeja ja apuvälineitä ilmestyy kuin sieniä sateella. No, ei siinä mitään. Ilmestyköön. Yksikään näistä ei kuitenkaan ole mitenkään maailmaa mullistava keksintö. Tavallinen koira pärjää parilla kupilla, pedillä, pannalla
Kävin kahvivieraana tutustumassa Kirkkonummen Veikkolassa PiskiPajan toimintaan. Ja kuten aina, niin eihän juttu aiheessa pysynyt, vaan juteltiin niitä näitä myös koirien kouluttamisesta. Piipahtelen PiskiPajalla muutoinkin, sillä minulla on siellä ravitsemukseen liittyvien asioiden vastaanotto. Aikoja voi muuten tilata suoraan PiskiPajan verkkokaupasta – muina aikoina tehtävät ruokintakoulutukset sekä -neuvonnat kannattaa tiedustella suoraan minulta.
Tämä aihe on ihan vakiokamaa omien pohdintojeni joukossa. Tästä kaikkein helpoin ja yksinkertaisin, toimivin ja yleispätevin ohje on: pidä se turpasi kiinni. Mutta ehkäpä avaan kuitenkin hiukan, tuo yksinään saisi minut vaikuttamaan tosi tylyltä. Vaikka ihan hirveästi tekisi mieleni painaa jo nyt tuota “julkaise”-namiskaa. Mutta siis. Koirahan ymmärtää ja lukee ihmistä ihan äärimmäisen hyvin. Ei
Helin tekstin innoittamana ajattelin listata muutaman vakioselityksen, mitä kuulee ihan liian usein. Syyt eivät ole koirassa, vaan ihmisessä siellä hihnan päässä. Aina ja poikkeuksetta, kun on kyse terveestä koirasta. Tämä mielipide ei varmaan tekstejäni lukeneille tule yllätyksenä.
Jupistaan ja maristaan vähän nyt näistä mieltäni kaihertavista ongelmakoirista – ja kun asuu lähiössä, niin niitä näkee varsin paljon. Mutta kuinka kasvatetaan lähiön kauhu, jonka kaikki tuntevat jo kaukaa? Näillä ohjeilla onnistut varmasti. Tämänkin tekstin innoittajana toimi… Ah, niin ihana lähiön koirapuisto.
Koirat ovat ihania siksi, että ne yleensä toimii juuri niin loogisesti, kuin me ihmiset olemme ne opettaneet. Käytännössä tarkoitan sitä, että jos koira tekee jotain, mistä et pidä, olet tahtomattasi rohkaissut sitä siihen. Ja toisaalta se tuntuu aina tietävän, milloin ajattelet antavasi sille ruokaa tai lähteväsi ulos sen kanssa. Koirat eivät lue ajatuksia, ne lukevat
Jatkan kahvikupin kanssa samasta aiheesta kuin mitä 17. kaffepaussi oli – nyt liipataan läheltä Cesar Milania koirakuiskaajaana, koirien potkimista ja hakkaamista. Esittelen myös näppärän työkalun pahoinpitelyyn: kävelysauvan.
Mutta kaffepaussissa harmittaa silti se, että ei voida koiria(kaan) komentaa, ettei tule paha mieli kenellekään. Silti: joku kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee. Jossain vaiheessa positiivisen vahvistamisen nousuinnossa ollaan unohdettu se, että saattaisi olla muitakin työkaluja hullun hakkaamisen ja pelkän vapaaehtoisen toimintamallin tarjoamisen välillä. Työkaluja kuuluu käyttää taiten ja oikeassa paikassa oikeasta syystä, tai sitten antaa
Leikin hieman iPadin kanssa. Oikeammin kokeilin onko siitä videoeditointiin kuten mainostetaan. On siitä, erittäin huomattavan yksinkertaisiin projekteihin. Eli käytännössä ei ole. Vuonna 2013 olimme greyhound racingissä käytännössä voittamattomia. Pari kertaa jäimme kakkoseksi, mutta ne olivat tilastotappioita. Heinäkuun alussa juostiin Oulun Virpiniemen radalla 520 metrillä greyhoundien Suomen Mestaruudet – kummallekin sukupuolelle oma. Veimme molemmat. La Tua
Jackrussell racing voisi olla hyvä vaihtoehto heille, jotka haluavat vauhtia, mutta säikkyvät vaarallisten tilanteiden tuomia riskejä. Nuo töppöjalat kun eivät mene oikein mistään rikkikään – ja ovat tarpeeksi hulluja moiseen. Kuka haluaa lanseerata urheilullisemman version lähtökoppeineen ja yhden koiran maalilinjalla? Juoksuttaminen reiästä läpi maaliin on omituinen, mutta kohtuullisen hauska ratkaisu. Eipä tule tasapääjuoksuja. Kopitus on
Ruotsissa rata-greyhoundeille tehtiin sääntömuutos, joka sallii kiimassa olevan nartun kilpailevan. Koska organisaatiot ovat siellä hieman erilaiset kuin koto-Suomessa, ja greyhoundit pyörittävät Kennelklubin muidenkin vinttirotujen (hyvin vähäistä) ratakilpailua, niin sääntömuutos koskennee myös niitäkin. Sääntömuutos tuli ruotsalaisille yllätyksenä liittokokouksen jälkeen, joka kertoo vain ja ainoastaan länsinaapurin harrastajien aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta järjestötoimintaa kohtaan. Sääntömuutosesitykset kun ovat kiertäneet jäsenyhdistyksissä.
Erään FB-ketjun haarassa kyseltiin jalostuksesta ja jalostuskäytännöistä. Pitäisikö jalostuksessa jälkeläisten olla aina vanhempiaan parempia, vai riittääkö, että jälkeläisnäytössä ylitetään rodun keskiarvot. Ensinnäkin jälkeläisarvostelu on aina jälkiviisautta, ja vaikuttaa vain tulevaan käyttöön seuraavalla sukupolvella, paitsi jos siitoskoirilla on jo edeltävää näyttöä – silloinhan niiden omat tulosnäytöt eivät ole enää merkityksellisiä kuin mainosteksteissä. Ja jos pyrkimyksenä on
Turku Classic on kauden ainoa greyhoundien pitkän matkan klassikko, ja Turun Metsämäessä taivallettavaa matkaa 0n 785 metriä. Vuoden 2013 koitosta sponsoroi Vetman. Stayer-koiria on kannassa vähän ja siksi kilpailun yleensä voittaakin kestävä keskimatkan koira, mutta kun kilpailussa päästään esittämään aitoa stayer-kykyä, niin tuloksiakin syntyy. Vuonna 2012 kilpailun voitti nuori narttu La Tua Cantante parantaen matkan
Lips Memorial on järjestetty kilpailuissa tapaturmaisesti menehtyneen greyhoundnarttu (Nordic) Lipsin kunniaksi, ja sen tarkoitus on nostaa narttujen kilpailuarvostusta ja antaa niille mahdollisuus kovaan keskinäiseen koitokseen. Lips Memorial on kuuden nartun suora finaali, johon etuisuus on Vuoden koira-listan yläpäästä – eli eräällä tavalla korkeimmalle rankatuille. Palkinnot on saatu lahjoituksina ja erittäin suuren osan lahjoituksista ovat tehneet
Greyhoundien kilpailukauden 2013 viimeinen keskimatkan klassikko, EGU Open, on saatu pakettiin. Kilpailu eroaa muista arvokilpailuista yhdellä oleellisella tavalla: finaaliin pääsevät alkuerien kuusi nopeinta. Tyypillisestihän jatkoon pääsy määräytyy alkuerien sijoitusten perusteella. Tällä on kaksi merkitystä. Sillä pyritään saamaan alkuerien nopeimmat loppukamppailuun vaikka eräjakona käytetty ns. siksak-järjestys epäonnistuisikin ja alkuerin keskinäiset tasoerot olisivat suuret – yksi alkuerä
Koirille haetaan välillä aivan puhdasta raakaa lihasvoimaa. Useimmissa koiralajeissa se ei ole harjoittelun päätavoite, sillä samalla syödään ketteryyttä ja varsinkin nopeutta. Lihasvoimaharjoitukset olisikin syytä tehdä lyhyinä jaksoina ja ajoittaa kilpailu- tai harrastuskauden ulkopuolelle, niin sanotulle peruskuntokaudelle. Vinttikoirat tai agility eivät tee puhtaalla voiman maksimoinnilla mitään, mutta toki sen on oltava sovellettuna osa harjoittelua. Voima lisää
Videolinkki on vuoden 2012 Cruftsin agility-kilpailusta. Tasan tarkkaan tuttu linkki kaikille agi-ihmisille, mutta en ollenkaan varma, että muut ovat sen noteeranneet. Laitoin klipin Katiskaan yhdestä varsinaisesta syystä. Nautin suunnattomasti katsoa koirakilpailuja, jotka on filmattu ammattimaisesti. En missään nimessä väheksy amatöörikuvaamista, harrastan sitä itsekin, mutta kun ammatti-ihmisillä on riittävästi resursseja, niin katseleehan sitä mielellään.
Koiran opettaminen tempuille on hauskaa ja jopa hallinnan suhteen hyödyllistä niin omistajalle kuin koirallekin.
Minä en tiedä koiratanssista yhtään mitään. Sillä on kuitenkin oma harrastajakuntansa, ja se on eräällä tavalla vakiinnuttanut paikkansa ikään kuin näytöslajina. Koiratanssilla on muutama etu. Se pakottaa omistajan liikkumaan, mutta ei suunnattoman raskasta. Agility vaatii huomattavasti enemmän omistajan fysiikalta. Koiralle se on puuhaa, jossa vaaditaan kontaktia ja vaikka äärimmäinen rasittavuus puuttuukin, niin koiratanssi kuitenkin edellyttää
Urheilevien koirien omistajat harvemmin kysyvät miksi treenataan. Oikeammin turhan harvoin mietitään miksi treenissä pitäisi olla säännöllisyyttä, miksi liikuttamisen pitäisi olla “kilpailulajityypillistä” ja miksi ahneus kostautuu. Toki jos ajautuu pelkkään analysointiin, niin tekeminen jää väliin ja silloin on aivan sama kuinka hyvin on teorian sisäistänyt. Liikkumaton koira ei liiku kilpailuissakaan. Mutta aina välillä, joskus, kannattaa koirien
Greyhound vastaan Mazda on niin eilispäivää. Mutta mitä sitten, kun laitetaan ihminen, tai pari miestä, keskimatkan kopeille juoksemaan pyöreät 90 metriä ja greyhoundit starttaavat lyhyen 275m matkan kopeilta? Eeppinen kilpailu, se siitä tulee.
Iditarod 2013 on saatu päätökseen. Maailman nimekkäin valjakkokilpailu, joka vaatii erinomaisia koiria ja huippukuskeja sekä -valmentajia. Aina unohdetaan huoltojoukot, mutta ilman heidän ammattitaitoaan yksikään koirakko ei kykenisi kisaa viemään loppuun – voittamisesta puhumattakaan.
Sen jälkeen kun Laura (La Tua Cantante) voitti Finnish Greyhound Derbyn, eli maan suurimman arvokilpailun, niin se sai ihan itse valita mitä se halusi palkinnoksi. Pienten tulkkausongelmien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että se vaatimalla vaati itselleen uuden jumppallon – vipukat kun rikkoivat vanhan. Ja senhän se tietenkin sai.
Tampereen ympäristön maastot järjestettiin 7.-8.7.2012. Kv-kilpailu, jossa ratkaistiin niin pitkä liuta muitakin titteleitä, että niitä ei jaksa edes luetella. Kyseessä oli iso kilpailu, johon oli ilmoittatunut pyöreät 290 koiraa, joista paikalle taisi saapua rapiat 270. Tampereen maastot kiinnostavat, ainakin periaatteellisella tai lööppitasolla muitakin kuin maastoharrastajia, sillä kilpailulle on jo muodostunut hieman synkkä maine loukkaantumisten ja
Metsäjäljen harrastaminen lienee suosituin palveluskoirien koemuoto. Syykin on selvä. Se on helppoa ja jälkeä voi harrastaa ilman treeniporukkaa. Vaikka metsäjälki (erotuksena IPO:n peltojäljestä) lieneekin harrastuksena se ainoa, jossa koira toimii käytännössä ilman ohjausta, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että jälkeä voisi alkaa ajamaan kylmiltään ilman opettelua. Ja se tapahtuu kouluttajan ohjauksessa. Jäljen alkeisiin löytyy vähintään
Minulta kysytään säännönmukaisesti, että miksi Nordicin greyhoundit pärjäävät. Miksi me olemme vuosi toisensa jälkeen Suomen huipulla. Vastaukseksi ei koskaan kelpaa, että syyt ovat: hyvä jalostus hyvät siitosnartut kunnossa oleva ruokinta emme tee suuria virheitä koirat tekevät töitä Tuo kaava on ilmeisesti liian yksinkertainen hyväksyttäväksi. On oltava jokin kikkakolmonen, jota panttaamme muilta. Hyvä on. Paljastetaan Suuri
  Tätä kirjoitettaessa lumi alkaa olla hävinnyt Etelä-Suomesta, vappu pukkaa päälle ja kesälajeja harrastaville koirakoille kilpailukausi alkaa olla arkipäivää. Osalle kohta, osalle ollut jo jonkin aikaa. Toivottavasti talvella tehtiin töitä peruskunnon eteen, sillä nyt alkaa olla jo liian myöhäistä. Talvi 2011-2012 oli meille (taas) vaikea. Lunta oli niin paljon, että liikuttamaan ei päässyt tehokkaasti. Kun
Rata-greyhoundit ovat Irlannissa iso kilpailulaji ja tärkeä maatalouden sivuelinkeino.
Turun Metsämäessä järjesti Turun Greyhound Klubi match shown ja kiihdytyskilpailun Eurooppa Derbyn promoamiseen sekä luonnollisesti osana yhdistyksen omaa varainkeräystä. Vaikka aamulla sade uhkasikin ja ykköstiellä rankkasateessa Paimion kohdalla  olimmekin varmoja, että ei tästä mitään tule, niin sää oli suosiollinen. Puolipilvistä ja sopiva tuuli. Täydellinen päivä leikkimielisen koiratapahtuman järjestämiseen.
Liedossa kilpaltiin 12. – 13.8.2011 agilityn Pohjoismaiden mestaruuksista.
Alankomaissa pidettiin 16. ja 17. heinäkuuta FCI:n maastokilpailujen Euroopan mestaruuskilpailut. Suomalaisiakin oli ilmoittaunut kolmattakymmenettä koirakkoa. Mikä minua itseäni hämmästytti, lajin aktiiveja luultavammin ei, oli melkoisen reipas osallistujamäärä Saksasta ja Sveitsistä.
Norfolkin herttuan tekemät coursingin säännöt ovat ensimmäiset varsinaiset viralliset säännöt, ja nykyaikainen coursin perustuukin niihin – puhuttiin sitten open field– tai park¨ coursingista. Näillä säännöillä ei ole enää mitään tekemistä nykyajan kanssa. Brittiläisen, nykyään kielletyn, open coursingin sääntöjä muutettiin useasti aja myötä, ja irlantilainen park coursing oli jo lähtökohdiltaan erilaisempi. Siinä ei ollut park coursingin
Tuomarinkartanolla 13.7.2011 juostun Kartanon Kannun näyttelylinjaisten englanninvinttikoirien finaali.