Treenauksen lyhyt oppimäärä

 

Pentuaikana – tuonne noin 12 kk asti – rakennetaan se pohja, jolla voittajat kulkevat. Tarkoitus ei ole kehittää puhtaasti lihaksistoa tai maksimaalista nopeutta, kohteena on kokonaisvaltainen kehon ja koordinaation hallinta ja viettivoiman kehittäminen. Unohtamatta arkipäivän taitoja ja tietoja.

  • Totuta koirasi taluttimeen mahdollisimman aikaisin
  • Opeta luoksetulo
  • Vie nuori energiapakkauksesi päivittäin kävelylle
  • Opeta se leikkimään ja taistelemaan rätistä, pehmolelusta jne. Jos mahdollista, niin käytä välillä aitoa jäniksen nahkaa. Muista, että pennun on oltava silloin virkku, aktiivinen ja aavistuksen nälkäinen.
  • Älä koskaan leiki rätillä, jos on väsynyt tai haluton
  • Anna juosta paljon vapaana
  • Syötä pentua hyvin, ja käytä tasapainoista mutta kokonaisvaltaista ruokaa
  • Anna juosta paljon vapaana erilaisissa maastoissa
  • Käsittele sitä mahdollisimman paljon, ja erilaisissa ympäristöissä, esim. puistossa, kadulla jne.
  • Anna pennulle paljon erilaisia kokemuksia
  • Anna pennun levätä
  • Anna pennun juosta paljon vapaana eri koirien kanssa

Viehekoulutus

Viehekoulutus on saanut pohjansa pentuajan rättileikeistä. Jos pentu käy rättiin intensiivisesti kiinni ja taistelee, niin varsinainen viehetreenaus on tehty nopeasti. Ongelmatapauksille käytetään hieman erilaisia metodeja, mutta se on kokonaan oma taiteenlajinsa.

Varsinainen viehekoulutus lähtee käsivieheestä. Nuorelle koiralle vedetään lyhyitä matkoja ja sen annetaan saada viehe kiinni, mutta taistelun jälkeen nahka pääsee “karkuun” – jää päälle.

Koiraa voidaan juoksuttaa myös bullringissä, pari kierrosta kerrallaan. Paitsi että se toimii vieheharjoituksena, niin se opettaa koiraa hallitsemaan itsensä kaarteessa. Jos on mahdollista, kuten EGU:n harjoitusalueella Otaniemessä, niin ensimmäiset koppiharjoitukset voidaan liittää osaksi bullringiä. Koira lähetetään kopista bullringiin, mutta vasta silloin kun koira varmasti ajaa käsiviehettä.

Ratakoulutus

Radalle koira tuodaan vasta kun se ajaa varmasti käsiviehettä. Rata-aluetta tutustumaan se on toki tuotu jo huomattavasti aikaisemmin. Ensimmäisillä kerroilla koira päästetään käsistä – puhutaan handslipistä – vajaa suoran mitta, sitten matkaa pidennetään kaarteesta suoraan jne., kunnes on aika juoksuttaa koko lyhyt matka.

Ihan ensimmäisellä kerralla voidaan ratavieheeseen sitoa narun päähän nahka, jolloin ratavieheeseen saadaan “käsiviehe-efekti”. Koira on kannattanut totuttaa ulkoillessa jo aikaisemmin kuonokoppaan. Radalla sitä käytetään heti, kun koira selvästi ajaa rataviehettä.

Kun koira ajaa puhtaasti ja ongelmitta rataviehettä, siirrytään lähettämään lähtökopista. Jos koira ei pelkää ahtaita paikkoja – tai se on jo bullringissä siihen tottunut – niin avoimen kopin läpi kävelyttäminen on täysin turhaa. Ensimmäisellä kerralla pidetään koppi avoimena ja koira pidetään kaulapannasta siellä – normaalistihan kaulapannalla ei juoksuteta radalla – ja päästetään vieheen perään. Odotusaika täytyy olla mahdollisimman lyhyt. Seuraavalla kerralla pidetään jo veräjä kiinni ja kolmannella voidaan useimmiten lähettää koira normaalisti suljetusta kopista. Jos koira on viehevarma ja ymmärtää radalla olon tarkoituksen, niin se oppii erittäin nopeasti mistä viehe tulee. Tämän jälkeen koira lähtee aina radalla lähtökopista, handslipit ovat historiaa. Juostavat matkat ovat maku- ja treenarikohtaisia, mutta itse suosin aina lyhyttä matkaa. Paljon toki riippuu koiran fyysisestä kestävyydestä.

Kun koira juoksee puhtaasti kopista lyhyen matkan, niin tarvitaan ryhmäharjoittelua. Yleensä käytetään yhtä vierasta koiraa, mutta itse suosittelisin kolmea muuta. Pääasia, että se tai ne olisivat tulokasta nopeampia lähtemään, mutta maksiminopeudeltaan hitaampia hivenen ulkolaitureita. Silloin koira joutuu kiihdyttämään muut kiinni, ohittamaan ja siirtymään sisälle. Tähän on kuitenkin vaikeaa, joskus jopa mahdotonta, vaikuttaa. Pääasia kuitenkin on, että kaverina käytettävä koira on vieras ja ehdottoman viehevarma.

  • Pysäytyksessä joku vastassa, ettei koira palaa takaisin
  • Täysi vatsa, stressi tai pelko tappaa tehokkaasti ajovietin
  • Ajoviettiä ei tehdä ratavieheellä
  • Koiran täytyy olla fyysisesti ja psyykkisesti valmis radalle. Koirakohtaiset erot kypsymisessä ovat erittäin suuret. Yleensä puhutaan iästä 12-16 kk.

Treenaus

Varsinainen treenaus kuuluu osaltaan nuoren koiran radalle saamiseen. Tosiasia kuitenkin on, että erittäin harva on fyysisesti valmis täysipainoiseen kilpailukauteen sinä vuonna, kun koira täyttää 16 kuukautta.

Treenausohjelman on oltava hyvin tasapainotettu taatakseen kunnon, ja siihen on olemassa monia tapoja. Kuitenkin, yleinen sääntö on, että jos se toimii, pysy siinä. Edelleenkin koira määrittelee rataharjoitusten ja maastovetojen määrän ja matkan, mutta hyvä treenari räätälöi sen koiralle sopivaksi. Sillä loppujen lopuksi et halua voittaa kaikkia kilpailuja, vain sen johon koirasi on ilmoitettu. Ja jos koirasi on , älä keskity Sprintti Derbyn voittamiseen.

Ja lopuksi lainaus eräästä australialaiskirjoituksesta:

Koiran kanssa viettämäsi aika antaa sinulle ymmärryksen sen kyvyistä. älä yliarvioi koirasi kykyjä – monet paremmistakin omistajista/treenareista juoksuttavat greyhoundejaan heikommilla country-radoilla mitatakseen sen ennen kuin yrittävät kovempiin city-kilpailuihin.  Greyhoundisi pitäisi kilpailla siellä missä se menee parhaiten, mutta vain aika ja kokemus kertovat sinulle sen. Koska jokaisella greyhoundilla on erilainen palautumisaika kilpailusta, se määrittelee kuinka usein kilpailet. Pidä kuitenkin mielessä, että greyhoundilla, jota ei ole ylikilpailutettu, on parempi ja todennäköisesti pidempi ura. Tietosi koiran kyvyistä määrittelee onko sinulla vai stayer, mutta älä sekoita niitä – tähän on olemassa muutamia poikkeuksia, mutta on parempi olla hyvä yhdellä matkalla, kuin keskinkertainen molemmilla. Ja lopuksi, nartut voivat aloittaa noin 16 kuukautisina ja urokset 18 kuukautisina, kuitenkin on parempi odottaa 20-24 kuukauteen asti – edelleenkin, riippuu greyhoundista.

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä