Tiedeuskoa ja -fundamentalismia koiran ruokinnassa

Purkkilisien tarpeellisuus koiran ruokinnassa kyseenalaistetaan ihan säännönmukaisen usein. Koska ei ne sudetkaan saa purkista, ja lisät eivät ole luonnonmukaisia. No, kumpikin pitää ihan paikkansa, mutta koira on koira eikä susi, ja se elää ihmisen kanssa kaukana lajityypillisestä ympäristöstään varsin monenlaisten stressitekijöiden jatkuvassa vaikutuspiirissä.

Koiran ruokavalio on kyllä mahdollista rakentaa täyttämään kaikki minimitarpeet ihan luontaisesta ravinnosta, mutta siihen vaaditaan jo hiukan kukkaroa ja kekseliäisyyttä. Esimerkiksi sinkin lähteenä poro on hyvä, ja sen maksa vielä parempi, mutta rehulaatuisten porotuotteiden ongelmana on usein luupitoisuus, ja ihmispuolen tuotteissa hinta. Porotuotteillakin on sesonki, ja sen eettisyys, luonnonmukaisuus ja ekologisuus nykyisillä tuotantomäärillä on helppo kyseenalaistaa.

Toinen tyypillinen aine, jonka tarpeet ruuasta on hankalampi täyttää, on D-vitamiini. Silakka on D-vitamiinin lähteenä ehdottomasti paras, mutta sitä ei ole saatavilla vuoden ympäri. Jos on tilaa hamstrata, niin sen syöttäminen onnistuu ympäri vuoden. Lohi on myös ihan ok, mutta sen syöttömäärät ovat jo huomattavan paljon suurempia, kasvatetussa lohessa tai kirjolohessa D:n määrä tippuu entisestään. Ja varsinkin Itämeren kalojen kohdalla myös ympäristömyrkyt voivat nousta ongelmaksi, kun syöttömäärät ovat riittävän suuria.

Käytännössä pelkästään näiden tarpeiden täyttäminen ruuasta tarkoittaisi sitä, että koira söisi poron maksaa ja lohta 50-50 suhteessa joka ikinen päivä, A-vitamiininA-vitamiinin saanti olisi reippaasti liikaa. Eikä tätä helpota yhtään se, että nämä riittävät vain minimisuositusten täyttämiseen.

Minimisuosituksia tapitetaan yleensä NRC:n julkaisuista, joiden perusteella AAFCO1 (amerikkalainen rehuista vastaava taho) ja FEDIAF2 (eurooppalainen rehuista vastaava taho) ovat tehneet omat suosituksensa eläinten ruuista. Vaikka NRC:n uusin opus on vuodelta 2006, sen kaikki tiedot eivät silti ole vielä edes tällä vuosituhannella. Uutta dataa ravitsemuksesta tulee koko ajan, ja lähes poikkeuksetta a) kaikki aiheuttaa syöpää ja b) suositeltua suuremmista annoksista on hyötyä.

Myös AAFCFO ja FEDIAF ovat nostaneet suosituksiaan NRC:n suosituksiin nähden esimerkiksi juuri sinkin osalta. NRC (2006) käyttää arvoa 15mg/1000kcalME, FEDIAF 18mg/1000kcalME ja AAFCO 20mg/1000kcalME. Ja koska viranomainen on vastuussa tekemisistään, nuo suositukset ovat silti varsin varovaisia, sillä esimerkiksi juuri sinkin kohdalla AAFCO ei anna maksimimäärää lainkaan, ja EU antaa 28,4mg/100g kuiva-ainetta.

Suositukset eivät myöskään ota kantaa kemiallisiin muotoihin, joten kaupalliset valmistajat menevät tässä kohtaa siitä, mistä aita on matalin, ja tarjoilevat lemmikkiruuissa ainakin melkein halvimpia mahdollisia yhdisteitä, joiden hyödynnettävyys on lähellä nollaa. Helpoin esimerkki lienee kehnolaatuinen kasviproteiini kuivamuonissa, ja kehnon hyödynnettävyyden seurauksena monenlaiset ongelmat ja jopa puutostilat.

Siksi varsinkin tärkeimpien suojaravintoaineiden kohdalla Katiskassa suositellaan jopa huomattavasti virallista minimiä korkeampaa annosta. Korkeammilla annoksilla pyritään huomioimaan imeytyvyys ja saamaan yleisiä terveyshyötyjä, joita uudemmat julkaisut ovat nostaneet esiin. Koiranomistajana sinun ei ole pakko olla kanssamme samaa mieltä – mutta tutustu suosituksiin, koirasi tarpeisiin, sen ruuasta saamiin määriin, ja päätä vasta sitten, kenen puoleen kallistut.

 

AAFCO Methods for substantiating nutritional adequacy of dog and cat foods

2 FEDIAF: Nutritional Guidelines For Complete and Complementary Pet Food for Cats and Dogs 2014

You are currently viewing Tiedeuskoa ja -fundamentalismia koiran ruokinnassa