Vitamiinit

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:21.1.2010
  • Artikkelin kategoria:Koira

Vitamiinit ovat eliön pienessä määrin tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä, joita eliö ei pääsääntöisesti itse kykene tuottamaan lainkaan tai riittävästi ja jotka niin ollen on saatava ravinnosta, tai puutteesta aiheutuu sairaus. Vitamiineihin ei lueta välttämättömiä aminohappoja eikä rasvahappoja eikä myöskään hivenaineita tai kivennäisaineita (jotka ovat epäorgaanisia aineita). Vitamiinien tarve vaihtelee, ja siihen vaikuttavat mm. ikä ja fysiologinen tila, kuten tiineys, imetys, stressi ja ruumiillinen rasitus.

Vitamiinien tehtävä

Vitamiinit osallistuvat moniin eri reaktioihin. Ne voivat esimerkiksi nopeuttaa entsyymien toimintaa tai osallistua johonkin määrättyyn aineenvaihduntareaktioon. Osa vitamiineista kykenee myös toimimaan yhdessä toisen muun vitamiinin kanssa ja siten osittain korvata toisiaan, kuten antioksidantit. Vitamiinit saattavat toimi peräkkäisissä reaktioissa, jolloin yhden puute saattaa hidastaa tai estää muiden toiminnan.

Aakkos- ja numerojärjestys

Vitamiinitutkimus pääsi vauhtiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, ja herra nimeltään Funk onnistui eristämään ruuasta yhdisteen, jolla saatiin parannettua beri-beritauti. Vitamiinien olemassaolo oli jo ainakin teoreettisella tasolla selvitetty ja tiedettiin myös, että niitä on kahta lajia – rasva- ja vesiliukoisia.

Tiedemaailma on aina ollut järjestelmällinen, joten vitamiineja alettiin nimeämään aakkosten mukaan. A-vitamiinit olivat rasvaliukoisia ja B-vitamiinit vesiliukoisia. Koska Funkin löytö oli vesiliukoinen ja ensimmäinen lajiaan, niin se sai myös järjestysnumeron ja B1-vitamiini oli nimetty.

Selvisi, että A-vitamiini on oma vitamiininsa, ei ryhmä, ja se sai pitää nimensä. Sitten oivallettiin miksi sitrushedelmien syönti oli estänyt keripukkia ja listalla oli C-vitamiini. D-vitamiini esti riisitautia jne.

B-vitamiineja, joilla kaikilla on hyvin samankaltainen toiminta, on kaikkiaan kahdeksan, mutta järjestysnumerointi on 12 asti. Välistä on poistunut muutama sellainen, jotka eivät olleetkaan vitamiineja, kuten B4-vitamiini, mutta vakiintunutta nimistöä ei lähdetty trimmaamaan.

Nykyään vitamiineilla on myös nimet, mutta riippuu aivan asiayhteydestä ja kirjoittajan mieltymyksistä käytetäänkö nimiä vai järjestysnumerointia.

Vitamiinien numerot tarkoittavat siis niiden löytämisen järjestysnumeroita ja nimet tulevat niiden kemiallisista koostumuksista. Esim. ’tiamiini’ juontuu vitamiinin sisältämien rikin ja typen nimityksistä: alkuosa ’ti’ rikkiä merkitsevästä latinankielisestä sanasta ’theios’ ja ’amiini’ on tiettyjen typpipitoisten kemiallisten aineiden nimitys. ’Riboflaviini’ taas tulee vitamiinin luonteenomaisesta keltaisesta väristä; ’flaviini’ tulee latinan keltaista tarkoittavasta sanasta ’flavus’ ja alkuosa ’ribos’-nimisestä sokerilajista, joka on vitamiinin molekyylin tärkeä rakenneosa.

Rasvaliukoiset vitamiinit

Rasvaliukoisten vitamiinien ruoansulatus ja imeytyminen tapahtuu kuten rasvojen. Rasvaliukoisina ne on kuljetettava verenkierrossa proteiineihin sitoutuneena. Siksi proteiinien puute saattaa aiheuttaa rasvaliukoisten vitamiinien puutetta. Rasvaliukoiset vitamiinit varastoidaan maksaan ja rasvakudokseen, joten niitä on yleensä pidemmäksi aikaa varastossa, eikä pidempiaikainenkaan vähäinen saanti yleensä aiheuta ongelmia.

Vesiliukoiset vitamiinit

Vesiliukoisista vitamiineista C-vitamiini ei tarvitse ruoansulatusta, koska se on vapaassa muodossa ruoka-aineissa. B-vitamiinit ovat taasen useiin sitoutuneina proteiineihin, joten niiden ruoansulatus tapahtuu kuin proteiinien. Vesiliukoisina ne kulkevat vapaasti verenkierrossa, eivätkä tarvitse erityistö kuljettajaa kuten rasvaliukoiset. Vesiliukoisia vitamiineja ei kyetä varastoimaan suuria määriä, ja niiden varastot ovatkin vain viikoista kuukausiin.

Osa koiran tarvitsemista vitamiineista

Vitamiini Vesi-/rasvaliukoinen Tietoa
Biotiini Vesiliukoinen Tunnetaan myös B7-vitamiinina tai H-vitamiinina
Foolihappo Vesiliukoinen Lucy Willsin keksimä 1933. Tunnetaan myös folaattina.
Niasiini Vesiliukoinen Conrad Elvehjemin keksimä 1937. Tunnetaan myös B3-vitamiinina
Pantoteenihappo Vesiliukoinen Roger Williamsin keksimä 1933. Tunnetaan myös B5-vitamiinina
Riboflaviini Vesiliukoinen D. T. Smithin ja E. G. Hendrickin keksimä 1926. Tunnetaan myös B2-vitamiinina
Tiamiini Vesiliukoinen Kazimierz Funkin keksimä 1912. Puute aiheuttaa beriberiä. Tunnetaan myös B1-vitamiinina.
A-vitamiini Rasvaliukoinen Elmer V. McCollum ja M. Davisin keksimä 1912–1914. Puutos aiheuttaa pimeäsokeutta. A-vitamiini ei ole yksi kemikaali vaan joukko retinolijohdannaisia.
B6-vitamiini Vesiliukoinen Paul Gyorgyin keksimä 1934
B12-vitamiini (syanokobalamiini) Vesiliukoinen Karl Folkersin ja Alexander Toddin keksimä 1948. Puute johtaa perniöösiin anemiaan. Se on ainoa vesiliukoinen vitamiini, joka varastoituu ihmiselimistöön pitkäksi aikaa.
C-vitamiini (Askorbiinihappo) Vesiliukoinen James Lindin tunnistama 1747. A. Hoistin ja and T. Froelichin uudelleenkeksimä 1912. Puutos aiheuttaa keripukkia.
D-vitamiini (kolekalsiferoli) Rasvaliukoinen Edward Mellanbyn keksimä 1922. Puutos aiheuttaa riisitautia. Ihmisen elimistö syntetisoi vitamiinia itse riittävän voimakkaassa auringonvalossa.
E-vitamiini (Tokoferoli) Rasvaliukoinen Herbert Evansin ja Katherine Bishopin keksimä 1922.
K-vitamiini Rasvaliukoinen Henrik Damin keksimä 1929. Puutos heikentää veren hyytymistä.
You are currently viewing Vitamiinit

Vastaa

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen