Läskit kisakoirat

 

Tämä on aitoa, puhdasta jagstergatea – eli vuoto. Tällä kertaa Nordicin kasvattifoorumin antia. Yksi postaus ketjusta, jossa pohditaan kilpagreyhoundien äkillistä lihomista kisakauden alussa. Kun treenattu koira lihoaa yhtä äkkiä kaksi kiloa, niin tapahtuu parikin asiaa. Ensimmäiseksi koiran keskimatkan (480 – 560 m) ajat romahtavat. Vähintään sekunnin, joka on murhaa lajissa, jossa se matkana tarkoittaa tuollaista 14 metriä, noin. Yleensä lähtö ei suuremmin kärsi, eikä ensimmäiset 300 metriä, mutta sitten tulee romahdus ja koira pysähtyy kuin seinään. En haluaisi syyllistyä mauttomuuksiin, mutta monestiko olette nähneet painonvartijoiden pärjäävän satasella? Laitan postauksen julkiseen jakoon yhdestä syystä: että se herättäisi muutkin urheilukoirien omistajat seuraamaan koiriensa painoa ja pohtimaan onko se liian matala vai korkea; ja miksi.

Hallittu kielenkäyttö, oikeakielisyys sekä looginen rakenne on puhdasta, ehtaa foorumitasoa. En katsonut tarpeelliseksi editoida sitä.


Minna aloitti, ja minä jatkan. Otetaan ketjun ja muun vanhan jutun kertausta.

Ihan ensimmäiseksi nämä enemmän lihalle siirretyt. Ne ovat aikaisemmin ottaneet osan energiasta hiilareista – ne kuivamuonien viljat – ja vain osan rasvasta. Kun muutetaan enemmän lihan suuntaan, niin ensimmäiseksi tulee energiavaje, koska koiran elimistö ei käytä täydellä teholla rasvaa. Menee muutama viikko – rekikoirilla max. 6vk – ja elimistö oppii käyttämään rasvaa täydellä teholla. Enää rasvaa ei paskota pihalle, vaan kaikki, joka jää yli elimistön muusta tarpeesta, menee kaloreiksi. Koska kilpailevan greyn päivän energiankulutus on sama kuin sohvalla makaavan, niin jää enemmän säästöön: läskiksi.

Vahvemmin kuivamuonalla olevilla pätee tuo viimeinen lause ;)

Mutta kun muutakin muuttunut. Oletteko huomanneet, että on tullut kesä? Tähän asti muutamaa päivää lukuun ottamatta kylmä ja märkä, mutta muutos talveen on aika dramaattinen. On tapahtunut toinenkin muutos, toivottavasti ainakin. Kilpailukausi on alkanut, eli treenikausi on loppu. Keskimatkan kisassa käytettään luokkaa 6-8 prossaa päivän energiankulutuksesta. Ei se ole sillä tapaa rasittavaa. Hangessa tahkoaminen kylmällä ilmalla on. Liikkumisen kulutus on talvella huomattavasti kovempaa kuin kesällä, plus että joka hemmetin kerta kun mennään ulos ilman takkia, niin energiankulutus lisääntyy. En muista ihan ulkoa, mutta energiantarve alkaa kasvamaan jo muutamasta plusasteesta ja lisääntyy kohtuullisen jyrkästi kun aletaan mennä pakkasen puolella. Aletaan puhua lähes tuplaenergiasta jos pakkasilla juostaan, koska läähätys jäähdyttää.

The worst scenario tässä lihomisjutussa on tämä (ja kalorit hatusta, vaan esimerkkeinä):

Normikulutus on 1000 kcal. Talvella liikkuminen ja pakkanen nosti tarpeen keskimäärin 1500 kcal. Kasvitäti halusi pennut paksummaksi, ja ruokinnan lisäämisen myötä saivat tot. 2000 kcal, josta hyödynsivät kuitenkin vain osan – vähän niin kuin kuivamuonissakin. Tuli kesä, satakielet ja kaksi kiljuunaa hyttystä pudottamaan hemoglobiinia. Kulutus tipahti normiin, eli 1000 kcal. Ja nyt loikataan sivujuonteille, koittakaa pysyä vauhdissa.

Aikaisemmin annettiin ruokaa, jonka energiasisältö oli laskennallisesti 2000 kcal, mutta koirat, raaka-aineiden ym. takia, eivät saaneet siitä kuin 1000. Ne vaihdettiin lihalle, jonka rasva antaa saman 2000 kcal. Kehnompi rasvanhyödyttäminen aiheutti vaan sen, että alkuun saatiin 900 kcal, joka sitten lisääntyi kevään korville täyteen ja ruuasta revittiin se 1700 kcal, jolla pennuista saatiin enemmän kasvin silmää miellyttäviä – niillä oli kaikilla nätti selkä. Sai silittää ilman että hakkasi käden mustelmille suoliluun päihin.

Takaisin aiheeseen. Nyt koirat tarvitsevat 1000 kcal, mutta saivat 1700 kcal. Energiassa oli siis jatkuva pieni ylitarjonta. Koirat klipattiin, ja ne näyttivät laihemmilta mitä oikeasti olivat. Ja nyt tulee yksi tekijä lisää: turkin kasvattaminen haluaa rasvaa. nostaa hyödyntämistä, ja korkeampi muu hyödyntäminen kasvattaa myös energiaksi muuttamista. Nyt samasta safkasta revittiinkin 1800 kcal.

Alkoi kilpaileminen. Vaikka täysivauhtinen skaba ei energiaa suuremmin vaadikaan, niin elimistön palautuminen nostaa aineenvaihduntaa, ja aineenvaihdunnan (vähän sama kuin moottorin kierrokset) vaativat lisää löpöä, niitä kaloreita, ja taas kun tulee tarvetta, niin tehdäänkin yli sen tarpeen. Ruuansulatus paukahtaa täydelle teholle ja sapuska hyödynnettiin täysillä: siitä otettiin se 2000 kcal irti.

Mutta kun varsinainen tarve oli edelleen 1000 kcal. Vaikka jengi ei ruuan määrää muuttanutkaan, nioin koiran kannalta sapuska eräällä tavalla kaksinkertaistui. Paronen poltti kääminsä, ja Tapsa oli vakuuttunut että Turun vaaka ei toimi kun koirat olivat kaksi kiloa painavampia.

Muuten, molemmat herrat voivat nyt ihan omakohtaisesti selittää kenelle tahansa kiinnostuneelle, mitä ylipaino tekee suoritustasolle… Molemmat herrat muuten oppivat – ainakin hetkeksi – myös uuden asian. Ruokittaessa ei katsota vaakaa ja kuppia, vaan ensimmäisenä koiraa. Jos lohduttaa, niin ne kaikki olemme tuon asian suhteen jatkuvalla kurssitukselle, nimim. kahdessa viikossa yli kolme kiloa lihottanut. Takaisin asiaan.

Sitten aletaan laihduttamaan. Ruuan määrää vähennetään. Koska koiran säätökaasarin ruuvi on väännetty tappiin, niin että saataisiin edes normitasoon vaadittava energia, niin annoksen on mentävä puoleen. Mutta sehän ei vielä laihduta, läski on ja pysyy, ja niillä koirilla on edelleenkin nätti selkä, jossa hieman vanhempikin mukula voisi kelliä mukavasti. Joudutaan ottamaan vielä siitä puolikkaastakin osa pois, vaikka kolmannes – jolloin annoksen määrä on niin pieni, että sydän särkyy. Siis treenarilta, koira on ollut aina vakuuttunut annosten pienuudesta.

Liikkumalla ei koiraa laihduteta. Liikunta on ihmisilläkin se tehottomin tapa tipauttaa painoa, koskarasittavaa työtä tarvitaan niin paljon. Ei sitä kukaan täysijärkinen jaksa. Eikä se ole greyhoundilla edes mahdollista, jos aikoo kilpaillakin.

Pelkkä annoksen pienentäminen auttaa, mutta on ensiapua. Koska aletaan olla rajoilla, jossa proteiinit plus suojaravinteet alkavat olla myös liian pienissä määrissä. Sillä saadaan painosta tipautettua parissa viikossa se vaaditut kaksi kiloa, mutta ei kanna loppukautta. Jotain tarttis tehrä.

Perimmäinen ongelma on se . Kaikki pullamössöksi menneet lienevät syöneet (noinko se taipuu?) nautasikaa. Se on vaan liian rasvaista kisakauden ruuaksi. Varsinkin jos siihen paiskii vielä munia joukkoon. Koska ongelma on ruokinnan perusta, niin joko rakennetaan uusi perusta tai tehdään remontti.

Täydellinen muutos on hankalaa. Ensinnäkin ainakin minä tunnen suurta vastenmielisyyttä tehdä radikaaleja muutoksia kisakaudella. Jos sellaisia tekee, niin se täytyy tehdä paussilla – ja seuraava kahden viikon tauko alkaa ensi maanantaista. Ollaan jo pidemmällä sellaisella, jos ei lähde Ouluun kisaamaan. Se kaksi viikkoa on minimi, minusta. Osahan sopeutuu vaihtoon lennosta, mutta osa ei – ja tässä kannattaa olla varovainen. Sillä yksi vaihtoehto on vaihtaa kanamassaan, joka on myös rasvaista, mutta sisältää mineraaleja suhteessa enemmän kuin nautasika – eli rasvan osuus jää pienemmäksi. Tai sitten yrittää löytää rasvattomampaa nautaa. Hevonen olisi järkevin ratkaisu, mutta sitä ei saa mistään – ainakaan hinnalla, joka olisi järkevä maksaa. Teurastamot hinnoittelivat itsensä irtomellimyyjiksi tipsujen omistajille. Yksikään satoja kiloja kerrallaan ostava ei maksa jotain päätöntä viittä euroa kilo.

Kun rakentaminen ei ole vaihtoehto, niin sitten korjataan. Vähennetään liha niin alas kuin on pakko. Nostetaan valkuainen kananmunalla, mutta ei anneta sitä keltuaista. Ainoastaan se limainen, läpinäkyvä osa kuorien sisäpuolelta. Keltuaisen syö vaikka treenari, koska on terveellistä, ja sisältää rasvaa, joka tipauttaa kolesterolia. Lisätään hivenaineita vaikka merilevällä, ja nostetaan muutoinkin lisäravinteiden määrää.

Palaaminen kuivamuonaan, ainakin pienellä määrällä, on yksi ratkaisu sekin. Eikä välttämättä edes huonoin mahdollinen. Mutta siinä käytetään sitten tavallista ylläpitosafkaa, ei mitään ekstrahypersuperperformance-energiaa.

Ja enemmälti kuivamuonalla olleet, ja myös lihonneet: älkää läträtkö niin paljon sen ruuan kanssa; vähemmälläkin pärjää ;)

Yksi teoria tämäkin, mutta onko siinä pointtinsa?

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä