Lisäravinteista yleisesti

 

Lisäravinteita ovat kaikki sellaiset elektrolyytit, vitamiinit, kalsium, rauta ja muut ravintolisät, kuten esimerkiksi aminohapot tai flavonoidit, joita annetaan normaalin ruokinnan lisäksi. Hieman hölmönä yleistyksenä voidaan sanoa, että kaikki sellainen, jotka löytyvät normaaliravinnosta, mutta jonka määrää lisätään purkista annostelemalla, ovat lisäravinteita.

Miksi niitä annetaan?

Lisäravinteilla paikataan ruokinnan puutteita. Tämä puute ei läheskään aina johdu huonolaatuisesta ruuasta, vaan koiran, erityistarpeista. Kilpakoirilla treenaus ja kilpaileminen, sekä kummankin aiheuttama stressi, kuluttavat elimistön puskurivarastoja – usein nopeammin kuin mitä ravinnosta saadaan tilalle.

Lisäksi jo pelkästään parempi suorituskyky voi vaatia lisäravinteita: korkeampi hemoglobiini kuljettaa lihaksille enemmän happea, ja veriarvot saadaan nopeimmin nousemaan rautalisällä. Lisäravinteilla saadaan myös korjattua häiriötiloja. Ylirasitustiloihin, ja nimenomaan niiden ennaltaehkäisemiseen, tarvitaan elektrolyyttilisää.

Lisäravinteilla ei kuitenkaan pystytä nopeuttamaan tai vahvistamaan koiraa. Niillä voidaan päästä lähemmäs sen ylärajaa, mutta ei koskaan nostamaan sitä keinotekoisesti, kuten dopingilla. Lisäravinteilla pyritään pitämään koira terveempänä, palautumaan tehokkaammin sekä nostamaan sen elämisen laatua.

Kotikoirilla lisäravinteita käytetään paikkaamaan ruokinnan vajeita, kuten esimerkiksi lisätään sinkkiä ja D-vitamiinia, joita on vaikea saada riittävästi ruuasta.

Erilaiset sairaudet saattavat vaatia tukihoidoksia lisäravinteita.

Ravinto

ovat helppoja käyttää. Annostellaan vain suoraan purkista tai purnukasta tarvittava määrä – haluttaessa tiedetään erittäin tarkkaan, paljonko jotain on annosteltu.

Lisäravinteet ovat kuitenkin aika ajoin kohtuullisen hinnakkaita, joten mitä suurempi osa tarvittavista vitamiineista, kivennäis- ja hivenaineista saadaan “luonnollisesta” ravinnosta, sitä’ suurempi on yleensä myös treenarin taloudellinen säästö.

Kyseessä on myös filosofisempi asia. Vaikka rauta on rautaa, sai sen sitten lihasta tai purkista, niin alkuperäinen, käsittelemätön tuote luonnon omassa koostumuksessa saattaa olla toimivampi ratkaisu. Käytäntö on kuitenkin toinen kuin ideologia tai filosofia.

Kuten ihmisilläkin, niin urheilevan koiran on hankala saada katettua lisääntynyt terve pelkästään “luonnollisella” ravinnolla. Ruuan määrä jouduttaisiin nostamaan niin korkeaksi, että sitä ei kyettäisi syömään. Ruuan määrän nouseminen nostaisi myös vääjäämättä sen energiaa. Oltaisiin melkoisessa umpikujassa, jos raudan lisätarpeen tyydyttäminen aiheuttaisi samalla painon nousua niin paljon, että ei jaksaisi liikahtaa.

Liha sisältää lähes kaikkia elimistön tarvitsemia kivennäisaineita, joista sinkkiä, magnesiumia ja rautaa runsaasti. Suurin osa raudasta imeytyy lisäksi erittäin hyvin.

Kalat ovat myös tärkeä seleenin lähde. Lisäksi kalsiumia ja sinkkiä saadaan melko runsaasti.

Veriruoat ovat hemiraudanlähteinä ylivoimaisia.

Myös sisäelimissä (maksa, munuaiset) on hemirautaa runsaasti muiden vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäksi.

Kaliumia on runsaasti mm. hedelmissä ja hedelmämehuissa. Banaani on erittäin arvokas kaliumin lähde. Niiden avulla voidaan tyydyttää lisääntynytkin kaliumin .

Rautaa, kalsiumia ja fosfaattia saadaan ylläpitoon riittävästi monipuolisesta ruokavaliosta, varsinkin jos ruokinta perustuu kuivamuoniin. Fosforista ei kylläkään ole koskaan millään koiran ruokinnalla puutetta.

Valmisteista

Lisäravinteita saa nykyään lähes mistä tahansa: apteekeista, päivittäistavara- ja luontaistuotekaupoista sekä radoilta, harjoitushalleilta ja muilta harrastajilta.

Valmisteita voidaan ryhmitellä niiden sisältämien vaikuttavien aineiden ja määrien mukaan eri tavoin.

Humaanipuolella jako on seuraava:

Lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä taikka eläimessä. Lääkevalmisteet ovat lääkkeitä, jotka on valmistettu tai maahantuotu lääkelain mukaisesti, on tarkoitettu lääkkeenä käytettäväksi ja joita myydään myyntipakkauksessa. Lääkkeitä saadaan myydä väestölle ainoastaan apteekeista. Lääkkeenä saa mainostaa ja markkinoida ainoastaan lääkkeiksi hyväksyttyjä valmisteita.

- ja kivennäisainevalmisteista lääkkeitä ovat

  • vitamiinivalmisteet, joihin vitamiini on lisätty valmistuksessa
  • lapsille tarkoitetut vitamiini- tai kivennäisainevalmisteet;
  • vitamiini- tai kivennäisainevalmisteet, joissa vuorokausiannokseen sisältyvän vitamiinin tai kivennäisaineen määrä ylittää lääkeluettelossa vahvistetun määrän.

Rohdosvalmisteet

Rohdosvalmisteet ovat Lääkelaitoksen myyntiluvan saaneita perinteisesti lääkkeellisesti käytettyjä valmisteita, joiden vaikuttavat ainesosat ovat peräisin kasvi- tai eläinkunnasta, bakteereista tai kivennäisaineista. Ne sisältävät rohdoksia tai niiden osia esimerkiksi uutteina tai kuivattuina.

Rohdosvalmisteen tehon osoittamiseksi riittää viittaus kasvin perinteiseen käyttöön rohdoksena, mutta muilta osin sovelletaan lääkkeille asetettuja vaatimuksia. Esimerkiksi raaka-aineiden tulee täyttää voimassa olevan farmakopean sekä lääkestandardien vaatimukset. Valmistajalta vaaditaan lääketehdasoikeudet ja markkinoijalta lääketukkuoikeudet.

Lääkelaitos hyväksyy rohdosvalmisteen päällysmerkinnät ja käyttötarkoituksen sekä määrää myyntikanavan. Auringonhattu-uute on esimerkki rohdosvalmisteesta, jonka myyntikanavaksi on hyväksytty apteekkien lisäksi päivittäistavara- ja luontaistuotekaupat.

Lääkelaitos määrää rohdosvalmisteista vaadittavista selvityksistä. Rohdosvalmisteina pidetään vain sellaisia vitamiinivalmisteita, joiden vitamiinimäärä on alle tai enintään lääkeluettelossa säädetyn rajan.

Ravintolisät

Ravintolisät ovat elintarvikelain alaista valmistetta, joka on tarkoitettu ihmisten nautittavaksi, mutta jotka eivät ole tavanomaisia elintarvikkeita.

Ravintolisät ovat tarkoitettu täydentämään ruokavaliota ja josta saadulla energialla ei ole merkitystä ruokavalion kannalta. Ravintolisille on määrätty tietyt vähimmäismäärät vitamiini- ja kivennäisaineita, joita niiden tulee sisältää.

Elintarvikevirasto määrää, onko valmistetta pidettävä ravintolisänä vai tavanomaisena elintarvikkeena.

Ravintolisiä voidaan myydä apteekeissa ja päivittäistavara- ja luontaistuotekaupoissa.

Luontaistuotteet ovat elintarvikkeita kuten tavallinen ruokakin. Niiden markkinoille tulo ei edellytä viranomaisilta myyntilupaa. Myyntiin tulevien luontaistuotteiden koostumusta, turvallisuutta ja hyötyä kuluttajalle ei etukäteen arvioida eikä varmisteta viranomaisten toimesta. Luontaistuotteisiin kuuluvista vitamiini- ja kivennäisainevalmisteista eli ravintolistä on kuitenkin tehtävä ilmoitus Elintarvikevirastoon.

Näidenkään tuotteiden todellista koostumusta, kuten esimerkiksi vitamiinipitoisuuksia, ei tässä menettelyssä tutkita. Elintarvikelain mukaan elinkeinonharjoittaja vastaa siitä, että tuote on määräysten mukainen ja käyttöohjeen mukaisena määränä ihmisen terveydelle vaaraton.

Luontaistuotteiden koostumukselle ei lainsäädännössä ole asetettu muita vaatimuksia kuin se, että valmisteiden on oltava käyttöohjeen mukaisena määränä käytettynä ihmisen terveydelle vaarattomia ja että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan tuotteen markkinoinnissa.

Koostumusta on rajoitettu siten, että aminohappoja tai lääkkeiksi luokiteltuja aineita tai rohdoksia ei saa käyttää valmistusaineina. Näitä luontaistuotteissa kiellettyjä aineita ovat esimerkiksi melatoniini, ubikinoni, ginseng, neidonhiuspuu ja senna. Lisäksi vitamiinien ja kivennäisaineiden määrille on luontaistuotteissa asetettu ala- ja ylärajat.

Luontaistuotteiden valmistusaineista ei ole olemassa mitään ennakkoon hyväksyttyä, turvallisiksi katsottujen aineiden luetteloa, vaan elinkeinonharjoittaja voi tuoda uuden tuotteen markkinoille katsoessaan, että tuote on elintarvikkeeksi sopiva ja terveydelle vaaraton.

Luontaistuotteiden kuten muidenkin elintarvikkeiden valvonta on Suomessa kunnallisten valvontaviranomaisten vastuulla. Maahantuotavia tuotteita valvoo Tullilaboratorio. Valvontaa johtavana viranomaisena myös Elintarvikevirasto osallistuu valvontaan teettämällä tarvittaessa omia tutkimuksiaan. Virasto myös tekee koko maata kattavat myyntikieltopäätökset.

Valtaosa myynnissä olevista noin 3000 luontaistuotteista – myyntikanavasta riippumatta – on sellaisia, joiden koostumusta ja valmistusaineiden turvallisuutta viranomaiset eivät ole ennakkoon tutkineet eivätkä arvioineet. Viranomaiset puuttuvat yksittäisten luontaistuotteiden myyntiin vain silloin, jos on aihetta epäillä, että tuote on terveydelle haitallinen tai jos siitä annetut tiedot ja käyttöohjeet ovat puutteellisia. Luontaistuotteiden viranomaisvalvonta on pistokoeluontoista ja markkinoilla olevista tuotteista on vuosittain tutkittu keskimäärin pari sataa. Tutkimukset ovat koskeneet etupäässä valmisteiden koostumusta, pakkausmerkintöjä sekä mikrobiologista ja aistinvaraista laatua. Elintarvikevalvontaviranomaiset eivät tee luontaistuotteista kliinisiä turvallisuustutkimuksia.

Ongelmallista luontaistuotteiden kohdalla on se, että markkinoille on viime vuosina tullut runsaasti erityisesti amerikkalaisia ja aasialaisia rohdoksia, joista on hyvin vähän tietoa. Näiden tuotteiden vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista saadaan siis kokemusta vasta käytön myötä. Jos todetaan, ettei tuote olekaan vaaraton, päästään myyntiin puuttumaan vasta jälkikäteen.

Triviaalia

  • Rauta on punasolujen hemoglobiinin osa ja siksi urheilun kannalta merkittävä kivennäisaine. Raudanpuutosanemia laskee aerobista suorituskykyä, koska veren hapenkuljetuskyky heikkenee.
  • Sinkkiä on yli 200:ssa entsyymissä, joista osa vaikuttaa proteiinien synteesiin. Sinkinpuutos heikentää kivesten testosteronituotantoa, jolloin vakavissa tapauksissa ja sopeutuminen harjoitusärsykkeisiin heikkenee.

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä