Spirulina

  • Artikkelin kirjoittaja:
  • Artikkeli julkaistu:8.6.2017
  • Artikkelin kategoria:Koira

Spirulina (jonka jotkut kirjoittavat kotimaisemmin spiruliina) on siniviherleviin kuuluva mikrolevä[ref]Wikipedia: Spirulina tilanne 6.6.2017[/ref]. Aidommin kyse on nipusta syanobakteereja enemmän kuin levistä, ja spirulina tarkoittaa nykyään ruuaksi kuivattua kasvustoa. Mutta tuo menee enemmänkin jo biologian nippeleihin. Sitä viljellään ruokalisäksi, eikä myytävä siis ole ns. villiä levää. Luomua se on vain jos valmistavassa maassa tuotanto täyttää luomun vaatimukset. Organic-leima on siten käytännössä vain markkinointikikka ja tarkoittaa vain sitä, että se on kasvatettu joko altaissa tai järvialtaissa – aivan kuten meikäläinen kalankasvatus – eli teollisuuslaitoksessa.

 

Yleensä myytävä spirulina on kahta eri sukukantaa, vaikka niitä muutoin on useita kymmeniä. Arthropira maxima on tutumpaa purkeissa, joista löytyy etelä-amerikkalaista spirulinaa, yleensä Meksikossa ja Chilessä tuotettua. Sen sijaan Yhdysvalloissa, useimmiten Kaliforniassa, sekä ison meren toisella puolella, Thaimaassa, purkitettu on lajia Arthrospira platensis. A.platensista tuottavat myös muut suuret tuottajamaat kuten Intia, Taiwan, Kiina, Banglades Pakistan, Myanmar (Burma) ja Kreikka. Käytännön eroa ei kuitenkaan ole. Lähinnä kyse on siitä kuinka suuren arvon antaa tuottajamaiden ympäristötilanteelle ja luonnon puhtaudelle.

Kiina on varoittanut raskasmetalleista spirulina-tuotteissa[ref]”China’s drug agency rejects state media claims of cover-up in lead found in health supplement”. Washington Post. 4.10.2012. [/ref].  Toinen ongelmakohta löytyy syanobakteereista itsestään. Vaikka spirulina on turvallista, niin joukossa kasvavat serkut eivät välttämättä ole. Spirulinasta on löytynyt maksatoksisia yhdisteitä, kuten mikrokystiinejä – meillä tutumpi sinilevän kautta. Määrät eivät kuitenkaan ole olleet vaarallisia[ref]Gilroy, D.; Kauffman, K.; Hall, D.; et al. (2000). ”Assessing potential health risks from microcystin toxins in blue-green algae dietary supplements”. Environmental Health Perspectives. 108 (5): 435–439.[/ref], mutta sen kannattaa antaa kiehertää takaraivossa aina kun törmää kritiikittömään hehkutukseen spirulinasta.

Ravintoarvot

Paperilla spirulina ei ole toivottoman surkea. Jos jätetään pois myyjien älyttömyydet, kuten varaukseton hehkutus proteiineista tai kuinka paljon siinä on A-vitamiinia (ei yhtään, se on pääosin beeta-karoteenina), niin sillä saattaa olla roolinsa ihmisillä ravinnon täydentäjänä tilanteissa, joissa tarvitaan nopeasti isoa ruokamassaa, mutta energian saanti ei ole ongelma.

Koska spirulinan tuottaminen on halpaa (riippumatta terveyskauppojen hinnoittelusta), niin sitä on tutkittu eläinten rehuissa. Ongelma on vain siinä, että kaikki tutkimukset ovat kohdistuneet kaloihin, lintuihin ja ruohonsyöjiin. Pitäisinkin outona, että jos syntymämävegaanit eivät voisi levää, niin bakteeripohjainen kuin onkin, hyödyntää. Valkoisten koirien omistajien kannattaa ehkä pitää mielessä, että broilereilla lihan väriä saatiin muuttumaan vahvemmin keltaisen ja punaisen suuntaan spirulinalla[ref]Toyomizu, M; Sato, K.; Taroda, H.; Kato, T.; Akiba, Y. (2001). ”Effects of dietary Spirulina on meat colour in muscle of broiler chickens.”. British Poultry Science. 42: 197–202. [/ref].

Rehellisesti sanottuna en usko sekuntiakaan, että kun broilerkukkopojille annettiin spirulinaa 40 g/kg 16 päivän ajan 21 päivän ikään asti, niin zeastaksantiinin kertyminen lihaa värjäämään aiheuttaisi värimuutoksia koirien turkeissa. Vertailuksi: 2o kg koiran pitäisi saada 800 grammaa spirulinajauhetta päivässä. Tuossa vaiheessa turkin värjäytyminen punaiseksi olisi luultavasti pienimmästä päästä murheista, jos sillä enää edes olisi turkkia päällä. Mutta näyttelyihmiset saattavat huomioida tämänkin suojellessaan väriä.

Albiinorotilla on määritelty turvallisen saannin yläraja ihmisille: 800 mg/kg[ref]Krishnakumari, M.K.; Ramesh, H.P.; Venkataraman, L.V. (1981). ”Food Safety Evaluation: acute oral and dermal effects of the algae Scenedesmus acutus and Spirulina platensis on albino rats”. J. Food Protect. 44 (934)[ref]. 30 kg koiralle se tarkoittaisi 24 grammaa päivässä eli noin kahta ruokalusikallista. Tuota kannattaa varmasti noudattaa, mutta ei myrkytyssyistä. Kuinka paljon on paljon -kysymystä on määritelty myös toista tietä. Kun 60 % proteiinin saannista tyydytettiin spirulinalla, niin myrkytysoireita ei tullut[ref]Bizzi, A.; et al. (1980). Materassi, R., ed. ”Trattamenti prolungati nel ratto con diete conntenenti proteine di Spirulina. Aspetti biochimici, morfologici e tossicologici” [Extended Treatment of Rats with Diets Containing Spirulina. Biochemical, morphological, and toxicological aspects.]. Prospettive della coltura di Spirulina in Italia (in Italian). Accademia dei Geo rgofili, Firence. 205.[/ref][ref]Salazar, M; Martínez, E; Madrigal, E; et al. (October 1998). ”Subchronic toxicity study in mice fed Spirulina maxima”. Journal of Ethnopharmacology. 62 (3): 235–41.[/ref]. Jos 30 kg koiran tarvitsema proteiinimäärä olisi 120 g, niin silloin puhuttaisiin noin 150 gramman spiruliina-annoksesta, eli noin kuusi kertaa suuremmasta kuin mitä 800 mg sääntö antaisi.

Spirulinassa on korkea raakaproteiinin määrä, joka saadaan viljeltyä nopeasti ja halvalla. Tämän takia se on ollut valokeilassa eräällä tavalla ihmisten poikkeusruokinnoissa, joista ääripäät ovat olleet nälänhädät sekä scifimäinen pitkin avaruusmatkojen ruokatuotanto. Tuontantoeläinpuolella spirulina on yksi mahdollisuus edulliseen lisäruokintaan, jos muu rehutuotanto kallistuu liikaa.

Ongelma on siinä, että hypestään huolimatta spirulina ei tarjoa syntymävegaaneille muuta kuin proteiinia, sillä yksi- ja useampimahaisten kasvussyöjien vaatima kuitu on vähissä. Lisäksi sen vitamiini- ja hivenainepitoisuudet eivät ole sellaisia kuin mitä ravintolisäkauppiaat antavat ymmärtää. Osalle kaloista spirulina on toimiva, mutta se ei liene yllätys kun puhutaan eläimistä, jotka syövät muutenkin leviä ja muita mikro-organismeja. Koirille (ja kissoille) sen sijaan spirulina ei tarjoa mitään oleellisen ihmeellistä, mutta sillä saattaisi olla määrättyjä hyötyjä mineraalipuolella.

Jos ylärajaksi, eräänlaiseksi ääriesimerkiksi, otettaisiin edellä mainittu 60 % proteiinin saannista 30 kg koiralle, niin

  • 14/12 lihalla kokonaisannos olisi 860 grammaa
  • spirulinaa saisi olla 150 g, jolloin lihan määrä olisi 710 g
  • rasvan määrä laskisi spirulinan kanssa 18 grammaa päivässä

ja tuo muutos olisi vain rasvan kautta laskettuna, ei muilla tekijöillä.

Spirulinassa on kuitenkin mielenkiintoisen korkeat määrät magnesiumia ja kaliumia, jonka takia se voisi olla periaatteessa hyödyllinen ruokinnan täydentämisessä[ref]USDA – kuivattu spirulina. Tilanne 8.6.2017[/ref]. Ongelma on siinä, että hyöty näkyy enemmänkin paperilla kuin että se saataisiin siirrettyä käytäntöön.

Jos haluaisin antaa koiralle lisänä 250 mg magnesiumia, niin tarvitsisin spirulinajauhetta 130 grammaa kerta-annoksena. 600 mg kaliumannokseen sen sijaan riittäisi 40 – 50 grammaa. Tästä päästään muutamaan perusongelmaan. Jos annan spirulinaa magnesiumin mukaan, niin kalium nousee melkoisen suureksi ja riskeeraan ripulin kanssa. Jos taasen annan kaliumin tarpeeseen, niin magnesium jää niin alas, että tarvitsen joka tapauksessa toisen magnesiumlisän.

Suurin ongelma on kuitenkin siinä, että ensimmäinen etsimäni spirulinajauhe myytiin 115 g purkissa hintaan 9,90 €, joka tarkoittaa noin 86 €/kg. Magnesiumia varten pitäisi esimerkkikoiralle ostaa siis vähintään yksi purkki per annoskerta. Kaliumissa päästäisiin purkilla sentään 2 – 3 kertaa. Spirulina olisi siten ehkä kallein mahdollinen tapa antaa koiralle mineraali- tai proteiinilisää.

Proteiinimaailmassa vertailuna, että vähintään yhtä hyödyllinen BCAA-aminohappolisä maksaa kilohinnaltaan suunnilleen saman verran, mutta antaa leusiinia 10 grammassa hieman enemmän kuin spirulina sadassa grammassa.

Se, että suostuvatko koirat syömään moisia spirulina-annoksia, on oma kysymysmerkkinsä. Meillä koirat, jotka varastavta hevosten kauraa sekä sinimailaspuristetta Green Line, söivät huomattavan kehnosti ruokaa, johon olisi lisätty noin 50 grammaa spirulinaa. Mutta toki tuo on koirakohtainen asia.

You are currently viewing Spirulina

Jakke Lehtonen

Teen kokopäiväisesti koirien ravitsemusta sekä opetan omistajille koirien ruokintaa sekä fyysistä valmennusta. Suurin leipätyö on kuitenkin koira-ammattilaisten kouluttaminen vielä paremmiksi koirien ruokintaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Vastaan huomattavan pitkälle Katiskan sisällöstä. Sivuston FAQ: Jakke Lehtonen