Munuaiset

 

Munuaisia ei Suomessa käytetä sellaisenaan paljonkaan koirien ruokinnassa. Poikkeuksen muodostavat teurastamoiden ns. sisäelinseokset, joista munuaista kylläkin löytyy. Suurin syy miksi pelkkää munuaista ei käytetä, ja miksi sitä nimenomaan sisäelinseoksista löytyy, on että Suomessa ei ole oikein ruuanlaittokulttuuria munuaisista. Sitä on pidetty täällä enemmänkin turhana teurasjätteenä, jolla ei ole ruoka-arvoa ja vielä vähemmän myyntiarvoa. Anglomaissa tilanne on toinen, mutta sielläpäin eläimestä syödäänkin kaikki – ilmeisesti täällä on ravintotilanne ollut nälkävuosia lukuun ottamatta niin hyvä, että moista taloudellisuutta ei ole päässyt syntymään.

Haluttomuus käyttää munuaisia liittyy myös niiden rooliin elimistössä. Ne suodattavat verestä kuona-aineita ja alkavat muodostamaan virtsaa. Todellisuudessa suodattavat myös paljon “hyviäkin” ravintoaineita ja palauttavat ne takaisin elimistöön kiertoon. Ilman munuaisia kuolisimme kaikki nälkään, aliravitsemukseen, puutoksiin ja varsinkin janoon alta aikayksikön. Virtsapelko on sinällään turha, koska eivät kuitenkaan ole virtsarakko.

Koska munuaisilla ja maksalla on toimintansa vuoksi paljon yhtäläisyyksiä, niin niissä on myös hyvin samankaltaiset ravintoarvot. Tosin munuaisissa arvot ovat usein vähäisemmät ja niitä voikin pitää yleistävällä tasolla köyhempänä versiona maksasta. Yksi selvä poikkeus kuitenkin löytyy, ja se on K-vitamiini. Sen lähteenä munuaiset ovat maksaa paremmat.

Ravintoarvo

Munuaisista on hieman hankalaa löytää tarkkoja ravintoarvoja. Fineli ilmoittaa munuaiset yleisenä arvona, kyse lienee possusta. Yhdysvaltalaisista lähteistä löytää myös vasikalle arvot, mutta broilerille ja kanalle ei. Minulle oli hieman yllätys, että “muu maailma” ei käytä mitenkään kanan munuaisia. Tuo oli minulle yllätys, sillä vaikka kanan munuaiset ei suuren suuri ole, niin silti kulttuuri, joka pitää sorkista vatsalaukkuun ja melkein marinoituihin helttoihin asti gourme-herkkuna kun ne meillä ovat surkeinta teurasjätettä, joka kelpaa koirille vain raakaruokinta-hypen myötä, jättää ne hyödyntämättä.

Yksikään koirien lihatukkuri ei sisäelinseoksilleen ilmoita ensimmäistäkään oleellista ravintoarvoa – proteiinin määrä ei ole sellainen sisäelimissä – mutta kylläkin hehkuttaa niiden vitamiini- ja hivenainemäärillä varoittaen syöttämästä niitä kertaa viikossa useammin. Ottaen huomioon mistä sisäelinsekoitukset on koottu, niin ymmärrän tuon kyllä – useammin syötynä koira kuolisi nopeasti nälkään tai laihtuisi.

Nyt kun suurin turhautuminen on purettu, niin siirrytään takaisin aiheeseen. Käytän yksinkertaisuuden vuoksi Finelin tarjoamia arvoja. Ne eivät siis ole päteviä kun puhutaan kanasta. Mutta oletettavaa on, että munuaisten suhteen pätee aivan samat päälinjat kuin maksassakin, eli broilerin/kanan munuaisissa on vähemmän kuin naudassa tai siassa – ilmoittamiani arvoja saa siis tarkistaa jonkun verrankin alaspäin. Tarkistan tekstiä heti kun löydän edes kohtuullisesti luotettavat arvot jostain.

Taulukko kertoo muutaman vitamiinin ja mineraalin kautta paljonko munuaisista saadaan, ja millaisia määriä munuaista tarvitaan, että saataisiin korvattua se mitä saadaan sadasta grammasta maksaa.

 100 grammassa100 g sian vastaa100 g naudan maksaa vastaa100 g broilerin maksaa vastaa
A-vitamiinia63,9 µg2,4 kg3 kg1,5 kg
folaatti422,6 µg330 g250 g280g
kalium230 mg160 g160 g160 g
magnesium18 mg130 g120 g120 g
8,4 mg370 g99 g99 g
sinkki2,3 mg390 g200 g200 g
natrium165 mg90 g45 g42 g
135 µg42 g34 g38 g

Munuaiset ovat B-vitamiinien suhteen samoissa maksan kanssa ja A-vitamiinin lähteenä huomattavasti heikompi. Kahden asian suhteen sen sijaan munuaiset olivat maksaa parempi lähde: natriumin ja seleenin.

Käytännön elämä

Tarkoittaako edellä oleva, että munuaiset ovat kelvoton raaka-aine? Ei, sitä se ei tarkoita. Se tarkoittaa vain sitä, että A-vitamiinin suhteen munuaiset ovat lähes tarpeeton, koska niitä pitäisi antaa niin paljon – jos esimerkiksi koira tarvitsee 30 grammaa maksaa tyydyttääkseen viikon tarpeen, niin munuaisia tarvittaisiin suunnilleen kilo – yksi ruoka-annos olisi pelkkää munuaista. Se ei ole millään mittarilla tarkoituksenmukaista.

Kasvaville koirille taasen munuaiset kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan ruokavaliossa mukana juurikin seleenin lähteenä, oikeammin nostamaan ravinnosta saatavaa seleeniä. Koiran seleenille on 11,8 µg/kgME eli suurpiirteisemmin 6 µg/kgEP. Jos oletetaan, että munuaisissa on 1,3 µg/g seleeniä, niin nopealla jakolaskulla saadaan tulokseksi, että jos koiran koko seleenin saanti otetaan munuaisista, eikä murehdita sulavuutta eikä imeytymistä, niin noin 5 g/kgEP riittäisi. 30 kg koiran pitäisi silloin saada munuaisia 150 grammaa päivässä. Se on aika paljon.

Asia on kylläkin monimutkaisempi, koska seleeniä saadaan monista eri ruoka-aineista (ainakin teollisessa tuotannossa, luomulla tilanne voi ollakin hankalampi.

Jos oletetaan, että 30 kg mallikoiralle syö Finelin 17 % naudanjauhelihaa 800 g, niin se saa lihasta seleeniä 136 µg, kun tarve on 151 µg. Jos se saa lisäksi naudanmaksaa 12 g päivässä, niin seleeniä tulee lisää 10 mikroa, eli ollaan lähes tarpeen mukaisessa saannissa. Silloin munuaisia tarvittaisiin enää esim. ruokalusikallisen verran.

Munuaisten “ongelma” on siis siinä, että sen on käyttökelpoinen lähinnä tilanteissa, joissa koira syö vähän suhteessa painoonsa. Ja koska seleeniä saa useammasta lähteestä, niin sille on mahdotonta rakentaa samanlaista muistisääntöä kuin maksalle.

Munuaiset kannattaa silti pitää mielessä vaihtoehtona juurikin maksatyyppisen ravintosisältönsä takia. Jos maksan korkea aiheuttaa sen, että muiden ravintoaineiden kanssa tekee tiukkaa saada määrät täyteen, niin yksi vaihtoehto ruokavalion koonnissa on annostella maksa A-vitamiinin suhteen ja jatkaa munuaisilla nostamaan muiden suojaravintoaineiden määrää.

Kyllä, se vaatii laskemista ja suunnittelua. Raakaruokinta edellyttää tuota työtä.

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä