Perus-BARF

 

on siitä mielenkiintoinen aihe, että vaikka se ruokintatyylinä kuuluu marginaalivaihtoehtojen piiriin, niin se poikii kuitenkin foorumi- ja some-maailmassa ehkä eniten keskusteluja. Tai sitten olen vaan onnistunut törmäämään aiheetta käsitteleviin ketjuihin useammin kuin muihin -aiheisiin. Barf-ketjuissa on turhan usein – ainakin minusta – kantavana voimana tai -aiheena eri luiden sopivuus tai milloin minkäkin vihanneksen käyttömahdollisuudet. Itse pidän moista lillukan varsiin takertumisena, koska niillä ei kuitenkaan saa olla merkitystä varsinaisen perusruokinnan kanssa. Mutta ilmeisesti – taas oma tulkintani – perusruokinta on ns. kuosissa eikä sitä tarvitse murehtia. Barf perustuu lihaisille luille, ja niistä saa kaiken. Kunhan lihaisten luiden määrä on riittävän korkea, niin kaikki on kunnossa ja on aikaa pohtia parsa- ja kukkakaalin eroja sekä hyötyjä koiran ravitsemuksessa.

Olen tuonut usein julki näkemyksen, että vaikka raakaruokinta on hyvin koostettuna useimmille koirille erinomainen tapa ruokkia, niin se ei ole helppo tapa. Ruokavalion koostaminen alusta alkaen itsenäisesti vaatii perustietoja, jonkin verran osaamista ja ahkeraa laskemista. Kun pohja on kerran tehty, niin toki sen jälkeen muokkaaminen ja soveltaminen on helpompaa – mutta soveltamisen lopputulos on enintään yhtä toimiva kuin perusta, jolla se seisoo.

Hyppy sivusuuntaan. Vaikka termejä raakaruokinta ja barf käytetään iloisesti sekaisin tarkoittamaan ihan mitä sattuu, eikä kukaan enää tiedä miten joku ruokkii, niin itse ainakin pyrin tekemään määrätyt jaot:

  • raakaruokinta merkitsee lihapohjaista ruokintaa, jossa pääraaka-aineet ovat raakoja ja perustuvat lihaan ja muuhun eläinperäiseen, eikä pääpaino ole luilla
  • barf on ns. bllinghurstilaista barffia, joka perustuu 60-80 prosenttisesti lihaisiin luihin, ja kypsentäminen on vielä suurempi synti kuin viljojen käyttö (joka aiheuttaa kuolemansynnin, koska susi ei syö viljaa ja vilja on kypsennettävä)
  • prey model on alkujaan ollut barffiakin tiukemmin määritelty ruokintatapa, mutta on alkanut merkitä barffin muunnosta, jossa luumäärä on tipautettu maltillisemmaksi – usein puhutaan 20% määrästä kokonaisannoksessa
  • puuroruokinnassa pääpaino viljoista tehdyssä puurossa, johon on lisätty lihaa
  • 50/50-tyyli on tapa, jossa annetaan yhtä aikaa kuivamuonaa ja (useimmiten) raakaa lihaa

Ihmiset eivät kuitenkaan ehdi/halua/pysty hakemaan riittävästi tietoa rakentaakseen “oikealla” tavalla ruokintansa pohjan. Siksi barf-sivustot, joissa annetaan jokin kaava, tai ylipäätään ohjeiltaan hyvinkin yliolkaiset kirjat sekä opukset, ovat niin suosittuja. Tarvitaan selkeä ohjeet, tee näin, barf for dummies.

Vaikka koostaminen onkin vaikeaa, niin liipattuani eräässä FB-viestissä aiheen läheltä, niin esitetään miten barf-runko tehdään, nopeasti. Esimerkki on rakennettu 30kg “sohva-aktiiviselle” (joita suurin osa koirista on) aikuiselle koiralle. Kyseessä on demo, eikä sitä kannata sellaisenaan käyttää suoraan yhdellekään koiralle. Koska billinghurstilainen barf on perusperiaatteiltaan ruokintavirhe, ei ruokintatapa, niin esimerkin toteutus lähentelee kylläkin enemmän prey modelia.

Raaka-ainevalinnat eivät ole kaupallinen kannanotto mihinkään eikä kehenkään, eikä kirjoittajalla (se olen siis minä) ole taloudellisia kytköksiä muutoin kuin asiakkaana yhteenkään esitettyyn myyjään tai tuottajaan.

Luut –

Luut ovat kalsiumin sekä magnesiumin lähde, muuta roolia niillä ei ole. Luista ei saa vitamiineja, ei entsyymejä, ei hyödyllisiä bakteereja. Luut on annettava luina, tai jauheena, jonka kalsiumpitoisuus tiedetään, joten rustot eivät kelpaa. Rustoihin kytketään usein terveysväitteitä glukosamiinin ja varsinkin kondroitiinisulfaatin kautta, mutta on muistettava kaksi asiaa: pitoisuudet ovat huomattavan matalia, ja teurastusvaiheessa nivelnesteet on hukattu.

30kg koiran perustarve kalsiumille on 130mg/MEkg, joten ravinnosta on saatava vähintään 1,6 grammaa, pyöristetään kahteen grammaan. Magnesiumin tarpeesta on paljonkin erilaisia arvauksia, mutta pääsääntönä on, että magnesiumia pitäisi olla puolet fosforin määrästä, ja fosforin (laskennallinen) määrä pitäisi olla tutun Ca/P-suhteen mukaan tässä tapauksessa gramman luokkaa – silloin magnesiumia tarvittaisiin puolen grammaa.

Barffin yhden perusväittämän mukaan ainoastaan pitkän aikavälin saannilla on merkitystä. Tätä ei toteuteta barffissakaan kalsiumin saannissa, vaan lihaisia luita olisi saatava joka päivä. Tosiasiassa pidemmän aikavälin saanti pätee vain muutamassa poikkeustapauksessa eli joissain hitaan aineenvaihdunnan hivenaineissa (vaikka seleeni) ja rasvaliukoisissa vitamiineissa (esim. D-vitamiini). Muita olisi saatava edes kohtuullisesti päivittäin tai lähes päivittäin. Jos koko viikon kalsiumin annetaan yhdessä ruokailussa, niin ainoa joka saavutetaan, on elimistön säätelyn myötä kalsiumin siirtyminen ulosteisiin lannoittamaan maata. Seuraavana päivän sitten ollaankin jo kalsiumin puutteessa ja sitä aletaan irrottamaan luustosta, eli aiheuttamaan luukatoa.

Muschin possun selkäranka sisältää analyysin mukaan 7,56 g kalsiumia sadassa grammassa. Käytämme sitä esimerkkinä, koska luiden pureskelua pidetään tärkeänä, ja selkärangan alueella on hyvälaatuista rasvaa. Luut sulavat hitaasti, joten hyväksymme riittäväksi saanniksi neljä kertaa viikossa saadut selkärangat.

Yksi annos 100g (viikossa x4):

  • proteiinia: 14 g
  • rasvaa: 14 g
  • kalsiumia: 7 g
  • : 500 mg (arvio)

Maksa – A-vitamiini

Elimistä otetaan esimerkiksi maksa. Naudan, koska sian maksa tuoksahtaa turhan monelle koiralle liian rajulta ja se jää syömättä. Maksa on muutoinkin sellainen raaka-aine, jossa kannattaa harkita omaa ehdotonta suhtautumistaan kypsennykseen, sillä usein koirilla on vastahanka raakaan maksaan, mutta kypsä on herkkua. Uunissa kypsentäessä voi käyttää muistisääntönä 20% kypsennyshävikkiä vitamiineissa. Muilta osin hävikkiä ei ole.

Koiran tarve A-vitamiinille on vähintään 100 KY/elopainokg, mutta tuo määrä on usein kyseenalaistettu riittämättömänä. A-vitamiinin tarpeen suhteen on vastaavia kysymysmerkkejä kuin D-vitamiinillakin. Pidetään tuota määrää siis ehdottomana alarajana eli 3000 KY:tä tarkoittaa 10 000 mikogrammaa.

Maksasta saadaan noin 20 000 μg A-vitamiinia sadasta grammasta, joten 50 grammaa riittäisi. Itse haluan kuitenkin suurempia määriä (perustuen viimeisiin tutkimuksiin A-vitamiinin terveyseduista vastustuskyvylle), joten jaetaan 100 g kahteen kertaan viikko.

Yksi annos 50g (viikossa x2):

  • proteiinia: 18 g
  • rasvaa: 3 g
  • A-vitamiini: 20 000 μg
  • D-vitamiinia: 0,7 μg
  • : 360 mg
  • magnesium: 21 mg

Kala – D-vitamiini

Kala on käytännössä ainoa D-vitamiinin lähde koiralle, ainakin jos halutaan pitää saanti riittävänä. Kalan arvo on myöskin sen sisältämässä rasvahapoissa, joista EPA:a ja DHA:ta ei muista lähteistä saa. Samaten jos kalaan on jauhettu myös sen sisältämät ruodot, niin se on mineraaleille tärkeä lähde. Esimerkissä keskitytään kuitenkin suojaravintoaineissa vain D-vitamiiniin.

Luotettavien analyysien saanti kalalle on vaikeaa. Fineli antaa keskiarvoja määrätyille kaloille, mutta ne eivät ole koirien ruokinnassa luotettavia, koska Fineli kertoo vain ihmissyötävän osan, eli kalassa esim. sisälmysten ja ruotojen osuus ei näy.

Koirien D-vitamiinisuositukset ovat vähintään yhtä vanhoja ja jopa kestämättömiä kuin ihmistenkin, joten käytän omaa suositustani 0,7 μg/kg. Silloin 30kg koiran päivän tarve 21 μg  tai viikossa 147 μg yhdellä kertasaannilla.

Jos käytettäisiin pelkkää silakkafilettä, niin rahaa palaisi mukavasti, sillä fileitä tarvittaisiin kaupan kalatiskiltä 108 g päivässä tai 754 g viikossa. Kirjolohen keskiarvon mukaan pakastinta täytettäisiin 2,88 kg viikkotarpeella eli päivässä menisi 412 g. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että ruuan kautta on huomattavan vaikea saada tyydytettyä D-vitamiinin tarvetta. Katetaan kuitenkin osa kalalla, ja pidetään yksi kalapäivä viikossa isommalla annoksella.

Yksi annos kirjolohta 500 g (keskiarvosta laskettu):

  • proteiinia: 54 g
  • rasvaa: 36 g
  • D-vitamiini: 25 μg
  • kalium: 273 mg

Liha – Proteiini ja rasva

Liha ja lihaperäiset ovat koiranruokinnan perusta. Luista, elimistä ja kalasta haetaan mineraalit ja vitamiinit, eli suojaravintoaineet. Toki niistäkin saadaan eräällä tavalla kaupan päälle elimistön rakennusaineita, proteiineja, sekä polttoainetta kaiken pyörittämiseen, rasvoja (joilla on toki muitakin elintärkeitä rooleja), mutta varsinainen lähde on liha.

Lihan kanssa joudutaan annoksen laskemisessa hieman taiteilemaan proteiini- ja rasvamäärien kanssa, mutta pääsääntö on, että kun rasva haetaan kohdalleen koiran painonkehityksen myötä, niin proteiinimäärät seuraavat mukana. Tähän on olemassa kaksi poikkeusta normaalissa ylläpitoruokinnassa:

  • huomattavan vähärasvaiset lihat kuten hevonen ja riista, jolloin rasvan määrä saattaa olla niin alhainen, että lihan määrää ei voida nostaa riittävän korkeaksi
  • huomattavan rasvainen lihaperäinen, jolloin rasvan osuus voi nousta niin korkeaksi, että annosmäärä on pudotettava niin alas, että proteiinien määrä ei enää riitä

Lihan määrän määrää siis ensisijaisesti rasvan määrä, ja rasvan määrä saadaan arvioitua koiran energian tarpeesta. Näiden mukaan perutarve 30 kg koiralle olisivat:

  • muuntokelpoista energiaa 6,7 MJ
  • rasvaa vähintään 23 g
  • sulavaa raakavalkuaista 63 g

Otetaan esimerkiksi Muschin nautajauheliha. Se sisältää analyysin mukaan proteiinia 15,2 g ja rasvaa 14,5 g. Jos annosta määräävänä pidetään rasva, niin koko tarpeen täyttämiseen tarvitaan hieman vajaa 200 g. Proteiinien tarve taasen edellyttäisi noin 400 grammaa. Niin tai näin, niin koskaan ei saada tarpeita täytettyä tasapainoisesti ja käytännössä aina rasvaa tulee liikaa ja paino nousee. Väärin. nyt tulevat ne hyvät uutiset. Tarve on tässä käytännössä sama kuin minimitarve. Läheskään kaikkea rasvaa ei imeytetä, eikä imeytetystäkään polteta energiaksi – rasvaahan tarvitaan muuallakin elimistössä. Mutta jotta tasaisimme hieman rasvan ylitystä, niin pidämme koiralle yhden “vajaaruokintaisen” päivän. Ei ihan paastopäivä, mutta melkein.

Kukaan ei tiedä tarkkaan mikä on em. tuotteen sulavuus, mutta arvioidaan 80 % luokkaa, joka voi olla jopa hivenen optimistinen. Sen mukaan tarvitsisimme luokkaa 85 grammaa kokonaisproteiiniksi. Luut antavat kaiken kaikkiaan noin 14 g, mutta koska siinä on mukana myös luun sisältämä proteiini, joka ei imeydy, niin imeytyvänä määränä puhutaan ehkä tasosta viitisen grammaa, eli luiden proteiinia ei tarvitse ottaa huomioon. Sen sijaan rasvalla on merkitystä.

Proteiinin kautta laskettuna tarvittaisiin siis noin 600 g nautajauhelihaa, todellinen määrä saattaisi kuitenkin olla 800 gramman paikkeilla. Rasvan määrä ylittyy reippaasti minimitarve huomioiden, mutta koska kyseessä on laskennallinen suure, niin aito lihan määrä muotoutuu sen mukaan lihoaako vai laihtuuko koira.

Viikko-ohjelma

Viikko-ohjelmaan on sijoitettu perusraaka-aineet ja muutamat lisät. Mutta kuten esimerkistä huomaa, niin kaikkia mahdollisia nyansseja ei tarvitse miettiä runkoa suunnitellessaan. Muutaman perusasian huomioiminen riittää, ja muut seuraavat perässä. Pikkudetaljien säätöä voidaan, ja täytyy, tehdä tarpeen vaatiessa, kuten jos mietitään kasvavan kohdalla seleenin tai K-vitamiinin riittävyyttä tai jos aktiivisuus vaatii korkeampia tarpeita.
Luiden laatua voi huoletta vaihdella. Jos haluaisi korvata osan selkärangoista siivillä tai kauloilla, niin mikään ei estä. Se, että niissä on vähemmän kalsiumia, ei ole sinällään ongelma, koska jos kaularangat (tai kalsiummäärältään vastaava) kattavat ainakin puolet muutaman päivän sisällä tarjonnasta, niin kalsiumin puute ei ole edes teoreettinen uhka.

MaTiKeToPeLaSu
selkäranka 100g
nautajauheliha 600g
pellavansiemenrouhe 1 tl
valkosipulia ½ tl
D-vitamiini 21 ug
loraus piimää
maksa 50g
nautajauheliha 800g
D-vitamiini 21 ug
loraus piimää
selkäranka 100g
nautajauheliha 600g
pellavansiemenrouhe 1 tl
D-vitamiini 21 ug
loraus piimää
kirjolohi 500 g
valkosipulia ½ tl
loraus piimää
selkäranka 100g
D-vitamiini 21 ug
selkäranka 100g
nautajauheliha 600g
pellavansiemenrouhe 1 tl
D-vitamiini 21 ug
loraus piimää
maksa 50g
nautajauheliha 800g
D-vitamiini 21 ug
loraus piimää

 

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä