Lähdekriittisyyttä, kiitos

 

Lienee turha painottaa, että kotskasivuihin on aina syytä suhtautua varauksella. Samaa varaumaa kannattaa käyttää varsinkin koiranruokavalmistajien sivuilla, joissa paikka paikoin ei tyydytä edes antamaan ymmärtää, vaan on ymmärretty antaa puhdasta puutaheinää ihan urakalla. Valitettavasti sama pätee – siis varauksellinen suhtautuminen – myös esim. määrättyjä eläinlääkäriasemien käsitteleviä asioita. Ylipäätään aina, kun kyseessä on jonkun bisnes, niin kannattaa olla varovainen. Vaikka sivun tietosisältö olisikin informaatiotyyppinen, niin he tekevät kuitenkin liiketoimintaa, jota web-sivut pyrkivät tukemaan – jos ei muuten, niin luomalla tarvetta. Mutta varsinainen vaara  vaanii aina ideologisilla sivuilla ja foorumeilla – idealisteilla kun ei ole pelkästään halua valistaa, vaan heillä on suunnaton tarve käännyttää ja levittää sanaa – informaatiosodassakin totuus uhrataan aina, hyvänkin asian eteen.

Sama pätee tieteellisiä tutkimuksia. Kiitos netin, niin ne ovat tulleet tavallisen ihmisen ulottuville – enää ei tarvitse vaivautua yliopistoon tai kuulua johonkin tutkimusryhmään. Valitettavaa on se, että tutkimustyön tullessa entistä selkeämmin liiketoiminnaksi, niin varsinaista tekstiä ei saa ilman rahaa, ja hinnat ovat usein täysin päättömiä. Akateemisen maailman ulkopuolella elävät joutuvat siis tyytymään abstrakteihin, yhteenvetoihin. Aika usein niistä selviää suunnilleen mitä on tutkittu, sinne päin miten on tutkittu, aavistus lopputuloksesta ja lyhyt faktanomainen väite varsinaisen tutkijan johtopäätöksistä – kauniimpi termi mielipiteelle. Tosin tuo riittää aika monelle maallikolle. Joskus olisi vain tiedettävä, mitä aidosti on tutkittu, ja varsinkin että miksi – ja nuo eivät läheskään aina selviä yhteenvedoista ja lyhennelmistä.

Mutta näillä eväillä eletään.

Samaan tahtiin tieteellisen materiaalin saapuessa maallikkojen lähelle (ei siis vielä aivan käsille), niin tutkimustuloksista uutisoivien  sivustojen määrä on lähtenyt nousuun. Ne pyrkivät muotoilemaan sinänsä välillä hyvinkin vaikeaselkoista tiedettä hieman ihmisystävällisempään muotoon. Ongelma on vain siinä, että samalla asia värittyy uutisen kirjoittajan haluamien painotusten mukaan, jolloin annettu ymmärtää sisältö ei sekään ole enää samaa kuin mitä on ymmärretty antaa.

Tuo ei ole välttämättä ongelma – niin kauan kun lukija tietää ja ymmärtää missä mennään.

Medical News TODAY on yksi näistä uutisoijista. Sinänsä aivan arvokas lähde, ja sen linkkejä on jo jonkun aikaakin löytynyt Katiskankin twittersyötteestä. Aina välillä joudun vilkaisemaan mitä he ovat kommentoineet, ja useimmiten ei ole ollut mitään huomautettavaa. En ole aina ollut samaa mieltä tulkinnoista, mutta minulle on riittänyt se, että jutuista on kohtuullisen hyvin selvinnyt koska ollaan menty tulkintojen puolelle asiasta – edelleenkin lukijallakin on vastuunsa.

Mutta tällä kertaa MNT tarjosi hyvän esimerkin siitä, että kannattaa miettiä mitä lukee. Sinänsä aivan harmiton asia, eikä aiheuta koirille ongelmia – muistetaan koko ajan, että tuon tyyppisiltä sivuilta löytää aina ja poikkeuksetta käytännössä pelkästään humaanitutkimuksia, mutta kannattaa vilkaista, millä ne tutkimukset on tehty: ihmisillä, hiirillä vai koirilla.

Otsikolla The Incredible Edible Egg: Less Cholesterol Than Previously Thought, Lots Of Vitamin D he kertoivat positiivisia asioita kanamunista. Ei mitään uutta tai mullistavaa, mutta ehkä jenkkilässä edelleenkin pelätään kananmunien tappavan kolesterolipommina (tieteellinen fakta, joka romuttui jo aikoja sitten – niin ne tutkitut faktat muuttuvat aikojen saatossa). Juttu keskittyy pääosin perusasioihin D-vitamiinin merkityksestä – vanhoja asioita nekin – mutta riskikohta ilmenee, kun jutussa todetaan: eggs turn out to be a huge supplier of Vitamin D – munasta saa mahtavasti D-vitamiinia. Hieman myöhemmin todetaan, että tämä huge tarkoittaa 41 KY:tä D-vitamiinia – yksi mikrogramma on 40 KY:tä.

Heidän tarkoituksensa on varmaan ollut kertoa, että munien ravintosisältö on muuttunut, jollain mittarilla parantunut – hienoa, jos muualla on alettu oppimaan kanojen ruokinnasta jotain. Mutta jos joku ideaalisempi raakaruokkija lukee tuon jutun läpi nopeasti, miettimättä, niin väite kananmunasta ylivoimaisena D-vitamiinin lähteenä muuttuu todeksi. Tutkittu tieto, isoissa munissa voi olla mikrogramman verran D-vitamiinia, muuttuukin yhden uutisoinnin myötä uudeksi koiramaailmaa kiusaavaksi meemiksi: kananmunalla saa koiran D-vitamiinin tarpeen tyydytettyä.

Uhkakuva: koska munan valkuaisen avidiini estää biotiinin imeytymisen; koska ainoastaan pitkän aikavälin saannilla on merkitystä; niin annettaessa muna tai kaksi viikossa, niin saadaan turvattua koiran D-vitamiinin saanti ja luiden kalsiumin imeytyminen.

Annetaan mittakaavaa. Meillä menee tällä hetkellä lihoista ja rasituksesta riippuen 30kg koiralle 25-50 mikrogrammaa D-vitamiinia useimpina päivinä – kananmunien lisäksi.

Kananmuna on arvokasta ruokaa ja sen käyttö saisi lisääntyä. Mutta kananmuna ei sellaisenaan ole riittävä D-vitamiinin lähde. Ei koiralle, eikä isännälle.

Ei tageja