Yritin, ihan aidosti yritin. Tarkoitus oli tehdä viileän kriittisen viiltävä analyysi koirien ravitsemuksessa hääräävistä huijareista ja wannabeistä, jotka antavat ohjeita miten barffilla parannetaan kaikki, ja jos hyvää sanaa et noudata, niin kurjan elämän jälkeen odottaa helvetin lieskat eikä siinäkään edes tunneta barffin perusteita. Mutta jäi yritykseksi, ja tulikin avautuminen. Tagit: barf, huuhaa, neuvot
Tagattu: , ,
Hesari uutisoi barffauksesta koirien muotiruokavaliona ja sotki siihen raakaruokinnan.
Sen jälkeen kun maailmalla virisi vastustus kattavasti kaikkia eläinkokeita vastaan, ja ihmisillä alettiin tekemään ravitsemustutkimusta, niin tutkimustieto koirien ruokinnasta on romahtanut. Ei sitä paljoa ollut ennenkään. Nykyään saadaan tyytyä koeputkiin, rottiin ja vaihdevuodet ylittäneisiin naisiin, kun haetaan tutkittua tietoa. Koirien aminohappojen imeytyminenkin testataan uusien rehuraaka-aineiden kohdalla kukoilla. Ovat halvempia, ja antavat saman tuloksen. Tutkimustyö koirien
Tagattu: ,
Kivipiira eli linnun lihasmaha lasketaan usein barf-sovelluksissa sisäelimiin kuuluvaksi, mutta oikeammin se kuuluu lihaksiin kuten sydänkin – varsinkin ravitsemuksessa. Kivipiiraa on käytetty Suomessa kohtuullisen vähän, mutta muualla maailmassa sitä ei koirien ruuaksi tuhlata, vaan se kokataan ihmisille. Mutta samaan tahtiin broilerin käytön lisääntyessä myös kivipiiran tarjonta on lisääntynyt ja siitä on tullut monelle osa raakaruokintaa,
Tagattu: , ,
Barf perustuu kolmelle tukijalalle. Varsinainen on lihaisat luut – 60 – 80 % – ja ilman niitä barf ei ole barffia, eikä terveellistä jos barf-luennoitsijoita uskoo. Toisena on lihat ja elimet, jotka ovat koiran pääasiallinen bakteerien ja entsyymien lähde – taas kerran barffin perusoppien mukaan. Kolmas, jota annetaan yhtä paljon kuin lihaa, on kasvissose. Soseutettu
Tagattu:
Barf ei ole sama asia kuin raakaruokinta, vaikka barf raakaruokintaa onkin. Infograafi selittää eron, sekä miksi barf voidaan koirilla miettiä ruokintavirheeksi.
Tagattu: ,
Luusta saa kaiken, barffissa sanotaan usein. Infograafi kertoo mitä luusta saa (kärsimättömille paljastettakoon, että kalsiumia ja hiukan rasvaa).
Tagattu: , ,
Kuivamuonia ja raakaruokintaa verrataan usein. Kummassakin on plussansa ja miinuksensa, mutta ylipäätään niiden suorat vertailut ruokintaan ovat vaikeita, koska käytännön tasolla on vain yksi yhteinen tekijä: kumpaakin syödään. Alunperin minun piti tehdä postauksesta infograafi, mutta ei riittänyt viitsiminen. Sitten piti tehdä samasta aiheesta video, mutta siinäkin olisi ollut töitä. Joten mennään tekstipohjaisena, ja yksinkertaistettuna. Tarkoitus
Tagattu: ,
BARF on siitä mielenkiintoinen aihe, että vaikka se ruokintatyylinä kuuluu marginaalivaihtoehtojen piiriin, niin se poikii kuitenkin foorumi- ja some-maailmassa ehkä eniten keskusteluja. Tai sitten olen vaan onnistunut törmäämään aiheetta käsitteleviin ketjuihin useammin kuin muihin ruokinta-aiheisiin. Barf-ketjuissa on turhan usein – ainakin minusta – kantavana voimana tai FAQ-aiheena eri luiden sopivuus tai milloin minkäkin vihanneksen käyttömahdollisuudet.
Tagattu:
Ian Billinghurst, jonka eläinlääkörin usa oli lyhyt ja joka siirtyi huuhaahoitoihin, loi nykyisellään tunnetun luihin oerustuvan barf-ruokavalion koirille.
Tagattu:
Raakaruokinnasta ja lihasta koira ei saa hyödyllisiä bakteereja. Ainoa mit niistä voi seurata, on omistajan ruokamyrkytys.
Tagattu: , ,
Barffissa on pari nyrkkisääntöä, jolla ruuan kokonaismäärä ja ruoka-aineiden keskinäiset suhteet saadaan kohdalleen. Silloin myös kaikki saannit loksahtavat paikalleen, ja koira saa juuri sen mitä pitääkin. Parahultaisesti. Yleisin malli on antaa koiralle ruokaa kokonaismääränä 1-3 prosenttia sen painosta, siten, että lihaisia luita on noin 60 %, 20 % muodostuu lihasta ja elimistä ja loput 20
Törmäsin Muschin (nykyään Mush) sivuilla D-vitamiinijuttuun. Sinänsä aivan arvokas tarina, koska siinä painotettiin D-vitamiinin tärkeyttä. Mutta pieleen meni sen sijaan käytännön asioissa. Joten: Luista ei saa D-vitamiini. Ei yhtään, ei koskaan, ei milloinkaan Auringosta ei saa D-vitamiinia. Ei yhtään, ei koskaan,ei milloinkaan. Koira ei ole ihminen. Kananmunan keltuaisesta saa D-vitamiini, mutta huomattavan pieniä määriä. Saannin
Maalaisjärkeen vedotaan koiranruokakeskustelussa aina siinä vaiheessa kun joku kysyy liian vaikeita. Ja koska kirjoitan omista kokemuksistani, niin se joku on on minä ja liian vaikea kysymys on miksi käytetään luuta ruokinnassa – barffista siis taasen puhutaan. Maalaisjärki on siis ruokinnan ikioma natsikortti. Se lyödään säännönmukaisesti pöytään kun faktat ja perustelut loppuvat, ja on aloitus nokitukselle,
Tagattu: , ,
Foorumimaailmassa on (taas) pari vääntöä. Aikaisemmin ne koskivat lähes aina kuivamuonia. Oikeammin brändejä ja niiden mainosväittämiä. Varsinaista ruokintakeskustelua saa täysravinnoista yhtä helposti aikaan kuin koirien jalostuksesta. Eli ei saa. Joko väännetään onko RC: n kana-riisi parempaa kuin jonkun muun kana-riisi, tai pitääkö Orijenin lihapitoisuudet paikkaansa. Nuo ovat kokonaisuuden kannalta yhä paljon lillukanlehtiä kuin ketjut joissa
Tagattu: ,
Kemisti ei ole ravitsemuksen osaaja, ainakaan tässä tapauksessa.
Tagattu: , ,
Puolet lihaa, puolet kuivamuonaa. Tuttu juttu monelle ja tapa on yleistymässä. Eikä tuo ole edes huono tapa, sillä siitä saa kaksi hyötyä samassa paketissa. Ensinnäkin voi käyttää halvempaa kuivamuonaa, jolloin kilohinta laskee. Lihan oletettua määrää säkissä ei tarvitse murehtia, koska noin puolet annoksesta on kuitenkin lihaa. Ja jos käyttää hieman halvempaa (lue: ostaa isompia eriä)
Tagattu: , , ,
Kyllä se on ihan fakta että kuivamuona sulaa eri tavalla ja vaatii vahvemmat vatsahapot käsittelyyn. Eräältä foorumilta bongattu väite. Onko yllättävää, että ketju käsitteli barffausta? Minua huolestuttaa aidosti se, että kun kuivamuonien valtakaudella (siis some-keskustelujen määrässä mitattuna) keskustelut velloivat mainosväittämien mielikuvitusmaailmassa, niin nyt leviävät kivikoskistyyppiset kuvitelmat, ja lujaa. Tagit: barf, kuivamuonat
Tagattu: ,
Sen jälkeen kun barffaajat kytkivät ruokintaansa termin “luonnonmukaisuus”, niin uskomushoitajat ovat omineet kaikki raakaruokintatyylit itselleen. He tekevät karhunpalveluksen sinänsä hyvälle asialle kytkiessään säännönmukaisesti raakaruokintaan katteettomia terveyslupauksia, joita sävytetään ihmispuolen vegaani- ja elävän ravinnon teorioille. Aina, kun “uskomusbarffaaja” siteeraa jotain aivan päätöntä teoriaa, joka ei ole tästä ajasta ja avaruudesta, niin aina lähteenä on Ulla Kivimäki
Olen esitellyt jo kaksi foorumeilla ja turuilla useammin siteerattua ruokintaopusta, mutta ei kahta ilman kolmatta. Koiran ruokinta ja hoito komeilee melkoisella tekijäluettelolla: MMM Riitta Kempe, ELT Minna Leppänen, MMT Katariina Mäki, MMT Markku Saastamoinen, MMM Susanna Särkijärvi ja FT Katriina Tiira. Melkoinen liuta tutkijoita, joten sisällön suhteen lukijalla on oikeus vaatia aika paljon. Jos nimien
photo credit: 2Tales Olen ymmärtänyt, että noita luita syötetään päivittäin ja kasvissoseita useamman kerran viikossa, riippuen tietysti koirasta. Mutta kuinka usein noita lihoja täytyy syöttää Törmäsin kysymykseen eräässä barffia käsittelevässä ketjussa, jossa barffaaja ilmeisesti halusi oppia lisää ruokintatavastaan. Mutta nyt olen ilkeä, ja tolkutaan taas erästä totuutta: jos et osaa edes perusasioita, niin älä tee!
Tagattu: ,
photo credit: Sirpale79 Nokkonen (Urtica dioica) on kasvismaailman ravinnepommi, ainakin paperilla, ja vaikka se on vähintään yhtä arvokas kuin valkosipuli tai hunaja, niin se on huomattavan unohdettu. Johtuen ehkä siitä, että vaikka jokainen aikuinen Suomenmaassa tietävät vähintäin sen rautapitoisuuden, niin siihen suhtaudutaan kuten rikkaruohoon – joka se onkin. Eipä kukaan kerää piharatamoakaan, vaan ostavat mieluummin
Malin Ekblon: Koiran luonnollinen ruokinta on asiavirheitä vilisevä opus koiran barffaamisesta, ei raakaruokinnasta. Kirjaa ei voi suositella kenellekään.
Syyllistyn taas kerran kopioimaan erään vastaukseni foorumimaailmasta, en kirjoittamaan uutta asiaa. Mutta kun tämäkin on jo lähes fakki-aihetta. Siihen törmää jatkuvasti, varsinkin kun barffin eri variaatiot broilerinsiipiin ja -kauloihin perustuvasta kanansiipibarffista aina wannabe-barffiin eli murre-mixeihin ja vastaaviin lisääntyvät. Kyse on oireiden korjaamisesta, ei syiden. Huvittavaa ruokintatyylin kohdalla, jota mainostetaan luonnollisuuden ja luonnonmukaisuuden lisäksi myös kokonaisvaltaisena.
Kuusiviikkoiset greyhoundin pennut tutustuivat ensimmäistä kertaa luihin. Parempi järsiä niitä, kuin seiniä ja ovenpieliä. Tiedoksi kaikille, jotka ovat epävarmoja koiransa kyvystä syödä luita: kyllä ne osaavat. Pikkupennuille luut ovat eräällä tavalla myös koulutuksellinen asia. Se on monasti se ensimmäinen kerta, kun pentu joutuu aidosti käyttämään suutaan. Tagit: barf, luut, pentu
Tagattu: , ,
photo credit: pondspider Jagsterin ruokintateesit, olkaa hyvä: Teesi I – Vain olennainen on olennaista Koira on lihansyöjä, jolle on vuosituhansien tunkioiden penkomisen jälkeen kehittynyt kyky hyödyntää jossain määrin, mutta kehnosti, kasvispohjaista ruokaa – viljoja, marjoja, juureksia jne. Koiran suolisto on kuitenkin liian lyhyt, sekä siltä puuttuu kasvisravinnon hyödyntämiseen tarvittava entsyymi- ja bakteerikanta, että koira olisi
Unohdan taas kerran hyvät tavat ja nettiketin, ja kopioin erään foorumipostauksen sekä oman vastaukseni siihen. On aivan pakko, koska tämä on tyyppipuhdasta barffaamista arkipäivän tasolla  – paitsi, että kirjoittaja antaa myös lihaa. Ns. broikunsiipibarffaajathan eivät lihaan rahojaan tuhlaa. Nyt syö [1,5v labbisnarttu] soseessa iltaisin (50% lihaa ja 50% kasvista)pääasiassa nautaa ja possua (grossattua). Kerran viikosta
Tagattu:
photo credit: rachel_titiriga Törmäsin tällaiseen foorumikierroksella: Mun on muuten pakko antaa Bernille lihan osuutta päiväannoksissa enemmän kuin 20%. Se ei tolla 20% määrällä vaan pysy hyvässä painossa. Onko se nyt hirveän väärin?? Samassa suhteessa en kuitenkaan pysty lisäämään lihaisten luiden määrää, koska sitä määrää se ei sitten jaksaisi syödä Tagit: barf, luut
Tagattu: ,
Lainattua: kuppiin jäänyt ruoka on ravintoarvoltaan nolla // Itsestäänselvyys ehkä, mutta niin totta. Joten nirsoudet kuntoon ensin. # Merilevää kannattaa ostaa isoissa purkeissa. Parasta ennen päiväyksestä ei tarvitse välittää: arvo on mineraaleissa ja ne eivät vanhene. # Monet BARF-sivut neuvovat antamaan pähkinää. Huono idea. Ei sula, mutta suolitukosriskin saa. Hyviä rasvoja, mutta niitä ei saada
Varsinkin kuivamuonissa, mutta lisääntyen myös raakatuotteissa, käytetään mainosiskuna termiä ihmisravinnoksi kelpaava. Sillä annetaan ymmärtää, että raaka-aineet ovat parempia kuin muilla, ja joskus tuo saattaa jopa pitää paikkaansakin. Mutta se kuuluu myös väittämiin, jotka eivät aivan pidä paikkaansa. Kun broilerin koipireisiä myydään barffaajille ihmisravintona kelpaavana, niin se ei sitä pykälien mukaan ole, vaikkakin se sellaista täytyy
Tagattu: , ,
Säännönmukaisesti törmää salmonellaan argumenttina raakaruokinnan riskeistä. On hienoa, että suomalaiset tiedostavat elintarvikehygienian ruotsalaisia paremmin, jotka sairastuvat joukkottain ruokamyrkytyksiin. Salmonella ei ole kuitenkaan riski, eikä sellaisenaan kelpaa argumentiksi suuntaan tai toiseen. Ainakaan se ei ole riski koiralle, pääsääntöisesti, mutta omistajalle ehkä. Sitä ei kuitenklaan voida sälyttää raakaruokinnan niskoille vain siksi, että syötetään kanamunia ja broileria muodossa
Kun koira vaihdetaan kuivamuonalta lihapohjaiseen ruokintaan, niin se usein laihtuu. Turhan monet barffaavat koirat ovat laihoja. Eivät hoikkia, vaan laihoja. Omistaja ei sitä läheskään aina näe, koska hän katsoo liian läheltä. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta kahden viikon aikanakin tapahtunut painon lasku jää huomaamatta. Jos hyvin käy, niin jossain vaiheessa omistaja havahtuu muutokseen. Hän saattaa
Luulo ruoka-aineiden erilaisten sulamisaikojen aiheuttamista riskitekijöistä vaikeuttaa aivan turhaan maailman helpointa hommaa: koirien päivittäistä ruokintaa.
Tagattu: , ,
Greyhoundien kilpailuruokinta on asia, jota eräällä tavalla pidetään omana tieteenhaarana. Jokaisella kasvattajalla ja auktoriteetilla on oma näkemyksensä ja suosituksensa aiheesta. Suhtautuminen on minusta outo, koska mitään sellaista kuin kilpailuruokinta ei itseasiassa edes ole. On ainoastaan erilaisia painotuksia riippuen siitä, mitä halutaan saavuttaa. Aivan samoin kuin ns. arkiruokinnassa. Kilpailukauden ruokintaa toki painotetaan eri tavalla kuin talvikauden
Koiran kotiruokinta tai sekaruoka on ehkä maailman vanhin tapa ruokkia koiraa. Ei paras mahdollinen, mutta omassa keittiössä ja ihmisten ruuasta saa koiralle terveellistä ja maistuvaa ruokaa.
Tagattu: , ,
BARF ruokintatyylinä valtaa koko ajan alaa. Vuosikymmeniä sitten hajanaisena tyylinä Yhdysvalloista vastareaktiona kuivamuonille alkanut ideologia sai kootumman muodon itselleen, kun australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst innostui aiheesta ja rakensi siitä oman version. Alunperin Biologically Appropriate Raw Food taipui Billinghurstin käsissä muotoon Bones And Raw Food – olkoonkin, että hän ei keksinyt sitäkään – mutta alkoi painottamaan
Tagattu: , , , ,
Rasvan, ja nimenomaan hyvälaatuisen eläinrasvan, puute lienee ruokinnan suurin ongelma. Se aiheuttaa suurempia ongelmia kuin yliannos hiilihydraatteja ja näkyy heti turkissa, tassuissa ja koko elinvoimassa.

eh...