Lihaksisto sekä liikuttaa että pitää koiran asennossaan. Eri päälihasten toiminnan tunteminen on osa treenarin perustaitoja: vaikka ei latinankielisiä nimiä tuntisikaan, niin on ainakin ymmärrettävä mikä lihas tai lihasryhmä mitäkin tekee. Varsinaiselle treenaamiselle sillä ei ole suurtakaan merkitystä, mutta ylirasitusoireiden ja vammojen tunnistamiseen se on ehdoton vaatimus. Fysioterapeutin koulutus kestää noin viisi vuotta, ja jokainen uutta fysioterapeuttia käyttänyt tietää, ettei hän kykene ratagreyhoundille tekemään kuin perustoimenpiteet – joihin kokeneempi treenari kykenee itsekin. Lihaksisto on niin suuri ja monimutkainen kokonaisuus, että kokemuksella on suunnaton merkitys, kun puhutaan kokonaisuuden ymmärtämisestä.

Lihaskudos

Lihaskudos on yksi neljästä kudostyypistä. Muut kudostyypit ovat epiteeli-, tuki- ja hermokudos. Lihaskudoksen tärkein tehtävä on supistuminen. Lihassupistusta tarvitaan kaikissa kehon liikkeissä kuten käsien nostamisessa ylös, hengittämisessä ja sydämen lyönnissä.

Lihaskudoksia on olemassa kolmenlaisia:

• Sydänlihas, jota on ainoastaan sydämessä.
• Poikkijuovaiset lihakset eli luustolihakset eli luurankolihakset ovat kiinnittyneet yleensä jänteiden välityksellä luihin. Poikkijuovaisen lihaskudosken toiminta on tahdonalaista eli ne mahdollistavat kehon ja sen eri osien liikkeet.
• Sileää lihasta on sisäelinten seinämien lihaskerroksessa kuten verisuonten seinämissä. Sileästä lihaskudoskesta voi muodostua myös erillisiä lihaksia kuten karvankohottajalihas. Sileää lihasta hermottaa autonominen hermosto eli tahdosta riippumaton hermosto.

Luustolihakset

Luustolihakset ovat rakentuneet pitkistä sylinterimäisistä lihassoluista eli lihassyistä. Supistuminen tapahtuu tahdonalaisesti. Tästä lihastyypistä käytetään myös nimitystä poikkijuovainen lihas mikroskoopilla selvästi näkyvien juovien takia.

Lihaksen molemmissa päissä on jänteistä osaa, jolla lihas kiinnittyy rustoon tai luuhun. Jotta liikkuminen yleensä olisi mahdollista, lihas menee vähintään yhden nivelen yli luusta toiseen.

Lihassolut ovat monitumaisia, pituudeltaan 1 – 40 mm ja paksuudeltaan 0,01 – 0,1 mm. Lihassolujen tumat sijaitsevat solun pinnassa solukalvon alla. Jokaista lihassyytä ympäröi pehmeästä sidekudoksesta muodostunut verkkomainen tukirakenne, endomysium. Endomysiumin tehtävänä on välittää lihassyiden supistumisvoima eteenpäin. Solut ovat ryhmittyneet solukimpuiksi eli lihassyykimpuiksi, joita ympäröi myös sidekudoskalvo, perimysium. Perimysiumin keskeinen tehtävä on antaa lihakselle rakenne, sekä välittää edelleen jänteille perimysiumista tuleva lihassyiden supistusvoima. Useat rinnakkaiset lihassolukimput muodostavat itse lihaksen ja myös tätä kokonaisuutta ympäröi paksu kalvomainen sidekudos, epimysium. Lihasolujen sanotaan kuuluvan samaan motoriseen yksikköön silloin kun niiden saama supistuskäsky tulee samalta liikehermolta. Yksi lihassopistus voi kestää vain n. 0,1 sekuntia.

Poikkijuovaisia lihaksia on kahta tyyppiä:

Tyypin yksi lihassolut sisältävät paljon mitokondrioita, ne ovat ohuempia ja hitaampia. Energia tulee aerobisesti. Soveltuvat parhaiten pitkäkestoiseen suoritukseen. Väri on yleensä punainen, koska lihassoluissa on korkea myoglobiinipitoisuus. Näitä kutsutaan yleisesti hitaiksi lihassoluiksi.

Tyypin kaksi lihassoluissa on vähän mitokondrioita ja ne ovat paksuja sekä nopeita. Lihaksen käyttämä energia tulee anaerobisesti pääosin glykogeenista. Sopivat lyhytkestoiseen räjähtävään toimintaan. Tämän vuoksi ne painavat vähemmän kuin muut yleisimmät solut, esimerkiksi rasva- ja aivosolut. Väriltään yleensä valkoisia. Näitä kutsutaan yleisesti nopeiksi lihassoluiksi. Greyhoundilla on huomattavasti enemmän näitä nopeita lihassoluja kuin millään muulla koirarodulla, jonka takia se on niin nopea sprintteri, mutta siltä puuttuu kyky pitkäkestoiseen työhön.

Useimmissa lihaksissa on sekaisin sekä hitaita että nopeita lihassoluja.

Sileät lihakset

Sileän lihaksen solut ovat yksitumaisia ja muodoltaan sukkulamaisia. Supistumiseen vaadittava signaali tulee pääosin autonomisesta hermostosta. Yksi lihassupistus voi kestää huomattavasti pidempään kuin poikkijuovaisissa lihaksissa, jopa viisi sekuntia. Sileitä lihassoluja on esimerkiksi suolistossa, verisuonissa, sappitiehyeissä, virtsajohtimessa ja kohdussa.

Sydänlihas

Sydänlihaksen solut ovat kiinnittyneet toisiinsa ohuiden ns. kytkylevyjen avulla, muodostaen verkkomaisen rakenteen. Sydänlihassolut supistuvat ilman hermoja tahdistinsolujen avulla, joista impulssi leviää kytkylevyjen aukkolitosten kautta kaikkiin soluihin. Sydänlihasta voi pitää tavallaan poikkijuovaisen ja sileän lihaksen välimuotona, koska rakenteeltaan sydänlihassolut muistuttavat poikkijuovaisia lihassoluja, mutta se on sileiden lihassolujen tapaan hyvin väsymätön.

Lihaksen toiminta

Lihaksessa on kaksi päätä. Alkukohta, origo, sekä päätekohta, insertio. Alkukohta toimii lihaksen ankkurina ja päätekohta on se missä liike tapahtuu. Lihasrunko tekee työn ja välittää supistusvoimallaan liikkeen.

Lihaksen tehtävänä on taivuttaa nikamia ja niveliä. Supistuessaan lihakset lähentävät luita toisiinsa nivelen kautta. Sama lihas voi toimia yhden tai useamman nivelen yli, joka saattaa joskus vaikeuttaa lihaksen toiminnan hahmottamista. Silloin lihas ojentaa koukistaa toista ja ojentaa toista niveltä.

Lihakset toimivat pareina. Kullakin laihaksella on niin sanottu vastalihas. Kun lihas supistuu, se taivuttaa niveltä, jonka jälkeen jännitys laukeaa ja lihas palaa normaaliin pituuteensa. Sillooin vastapari voi aloittaa työnsä: supistua vuorostaan ja taivuttaa nivelen toiseen suuntaa. Eli ensin vaikkapa jalka koukistetaan polvesta ja sen jälkeen ojennetaan suoraksi. Siksi lihaksia kutsutaankin, riippuen kumpaan suuntaan ne niveltä liikuttavat, joko koukistajiksi tai ojentajiksi.

Päälihakset

Tärkeimmät lihakset sekä niiden perustarkoitus. Koska en tiedä mitkä lihasten nimet ovat suomeksi, niin olen käyttänyt hevosten suomennosta – en siis tiedä että ovatko ne tarkkoja.

Kuva on netistä, mutta hahmottaa missä osa lihaksista on aidossa koirassa: