Punkkien torjunta

 

Jos koiraihmisiltä kysyy kesän alussa mikä on ällöttävin ja ärsyttävin tekijä kesässä, niin vastaukset luultavasti vaihtelevat vaarallisimmasta kyyn puremasta kiusaaviin hyttysten ja mäkäräisten pistoksiin, mutta yleisin lienee kuitenkin punkit. on sinänsä harmiton, mutta koska se kykenee levittämään myös tauteja, niin siitä on riskinsä. Toimiva punkkihäätö on silti enemmänkin vain punkkien tappamista siinä vaiheessa kun ne pääsevät iholle

Osa koirista on sellaisia punkkimagneetteja, että niitä ei tarvitse kuin näyttää ulkona, niin hetken kuluttua turkissa ryömii pieniä mustia öhkömönkijäisiä, jotka joidenkin päivien päästä tipahtavat hyvällä tuurilla lattialle ja vähemmän hyvällä ne löytyvät omistajan sängystä. Se, että irrottautunut punkki on sinänsä täysin vaaraton, ei enää lohduta.

Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin (kyllä, silläkin on kahdeksan jalkaa, paitsi larvamuodolla kuusi) ja niitä on aivan tolkuttoman paljon erilaisia ja eri kokoisia. Läheskään kaikki eivät ole verta imeviä ulkoloisia, vaan joukkoon kuuluu muitakin. Monet tuntevat kallioilla ja kivillä liikkuvan lähes mikroskooppisen kokoisen vaaleanpunaisen pinkin ötökän. Sekin on punkki ja melkoinen peto hämähäkeille ja jopa heinäsirkoille, vaikka se ei niitä tapakaan. Se on samettipunkki. Koska meitä samettipunkki ja muut eivät kiusaa, niin mielenkiinto keskittyy yleensä kahteen: Suomessa jo sukupuuton partaalla olevaan pölypunkkiin (ja varastopunkkiin) sekä puutiaiseen. Käytännössä aina kun puhutaan punkeista, niin tarkoitetaan nimenomaan puutiaista, jonka hienompi nimi on Ixodes ricinus.

Punkki elää mieluiten rantaheinikoissa ja kosteissa lepikoissa, koska ei siedä kuivaa ja kuumaa. Se elää pohjakasvustossa, yleensä heinikossa ja pensaissa. Siellä se odottelee ohikulkevaa, nappaa kiinni ja pääsee uhrinsa kyytiin. Punkki tarvitsee eri elinmuodoissaan kaksi tai kolme kertaa verta kehittyäkseen aikuiseksi sukukypsäksi muodoksi – siinä suhteessa sillä on yhtäläisyytensä hyttyseen. Toukkavaiheessa (eli larvana) se tarvitsee ensimmäisen ateriansa muodostuakseen nymfiksi, ja taas kerran kyetäkseen muotoutumaan aikuiseksi. Jos kyseessä on naaras, niin se vaatii kolmannen veriannoksen kyetäkseen munimaan. Eri olomuodot erottaa toisistaan oikeastaan vain koosta. Jos koirasta tai itsestään nyppäisee vartaloltaan suuren punkin, niin tietää että kyseessä on rouva, joka on etsimässä evästä tuleville lapsilleen. Jos se on erittäin pieni, niin matkaan on tarttunut larva, joka kaipaa elämänsä ensimmäistä ruoka-annosta. Larva aterioi muutaman päivän ja tipauttaa itsensä kun taasen nymfi ja aikuinen imeskelee verta viikon tai yli.

Punkki on eläimenä säälittävä, tai erinomainen, riippuen miten asiaa tarkastelee. Sillä ei ole silmiä, ei korvia eikä hajuaistia. Se aistii liikkeen ja jossain määrin myös lämpötilan sekä hiilidioksidin vaihteluja.

Punkin poistaminen

Aikoinaan punkkien poisto oli lähes taidetta. Tiedettiin, että se hengittää peräosansa kautta, joten pähkäilyn tulos oli, että jos hengittäminen ahdistaa riittävästi, niin punkki poistuu. Joten punkki peitettiin voilla ja hetken kuluttua se nyppäistiin irti. Nyt tiedetään, että moinen temppu saa punkin jopa oksentamaan eikä se borrelioosin aikakautena ole haluttua, sillä siten saadaan tartuntariskiä kasvatettua.

Punkki poistetaan parhaiten punkkipihdeillä. Myös kynsiä tai pinsettejä voi käyttää, mutta punkkipihdeillä se on helpompaa. Pihtejä on useita erilaisia v-mallisista pihdeistä lenkkityyppisiin “hirtosilmukkavirityksiin” ja on aivan makuasia mitä haluaa käyttää. Itse pidän lenkistä, koska sillä on minusta helpompi saada pienet irti, mutta toki väliin voi jäädä karvaa ja varsinkin pidempiturkkisilla saattaa pihtimallinen olla parempi.

Aikaisemmin kehotettiin pyörittämään punkkia muutaman kerran, jolloin sen ote irtoaisi helpommin, mutta nykyään suositaan suoraa ja tasaista vetoa. Olen kokeillut kumpaakin ja itse väittäisin, että pyörittäminen irrottaa helpommin eikä pää jää ns. vetävään käteen niin helposti. Kyse on varmasti tekniikasta, ja koska itse en asu pahalla punkkialueella nykyään, niin rutiinia ei ole samalla tavalla kehittynyt.

Jos pää jää sisään, niin se ei aiheuta sen suurempia toimenpiteitä. Yleensä pään jäänteet häviävät itsestään tai ne poistuvat pieneen paiseen myötä, joka näyttää enemmänkin finniltä. Sitä kannattaa kuitenkin hiukan seurata, koska joskus – tosin harvemmin – se saattaa myös tulehtua. Punkin pään sorkkiminen vaikkapa neulalla on kuitenkin tehokkain tapa saada tulehdus aikaiseksi.

Joskus punkin puremaan kehittyy kutiava paukama, joka saattaa pysyä pitkäänkin. Se ei kerro mitään borrelioosista tai vieläkin vakavammasta, vaan on allerginen reaktio. Sitä voi yrittää helpottaa vaikkapa kylmällä tai kortisonivoiteella. Hydrokortisonin käyttöä kannattaa miettiä kahteen kertaan koiralla, jolla harrastetaan dopingkontrolloitua lajia. On mahdollisuuksien rajoissa, että nuoltu kortisonivoide aiheuttaisi dopingtestissä kortisonipositiivisen – muutoin paikallishoito on pääosin sallittua.

Punkin polttaminen häädön jälkeen on suunnilleen yhtä hyödyllistä toimintaa kuin kyyn polttaminen. Punkin polttamisen perusteluna käytetään yleensä sitä, että aikuinen punkkinaaras kykenee viimeisen veriateriansa jälkeen munimaan jopa 5000 munaa. Ensinnäkin moiset munamäärät ovat aivan normaaleja hyönteismaailmassa. Yksi hyttysäiti munii kolmannen veriateriansa jälkeen tuhannen munaa. Kun hyttysnaaras elää tuurilla jopa kolmekin kuukautta, niin se ehtii munimaan itselleen kunnioittavan määrän jälkeläisiä – paitsi että suurin osa naaraista kuolee aikaisemmin, munimatta, ja suurin osa munistakin kuolee pääsemättä sukukypsään ikään. Sama pätee punkkeihinkin. Se, että jossain tilanteessa kykenee, ei tarkoita että pystyy tai tekee. Ei ole myöskään mitään merkkiä siitä, että kun punkin ateria keskeytettäisiin, niin se kykenisi muuttumaan tai munimaan vajaalla veriaterialla. Viimeisenä, punkki ei ole mikään hyönteismaailman gepardi, joka hämmästyttää nopeudellaan, tai simpanssi ketteryydellään, joten ei se roskiksesta tai viemäristä pääse mihinkään sopivaan kasvu- tai lisääntymispaikkaan. Toki tiedän, että roskien mukana polttolaitokselle tai kaatopaikalle joutuminen, tai viemäriin huuhtelun nostaminen edelle polttamista on eräänlaista kaksinaismoralismia. mutta pidän polttamista silti arveluttavana tapana.

Punkkihäädöt

Punkkihäätöihin löytyy useitakin ratkaisuja, joista osa on toimivia ja osa vaatii tuekseen melkoisestikin uskoa. Käytännössä ainoat aidosti toimivat häädöt ovat kaikki lääkepohjaisia. Niissä on omat huonot puolensa, joista suurin on se, että osa koirista on niille herkkiä. Joko ne sairastuvat aidosti tai iho sekä turkki kärsii. Lisäksi nekään eivät ole täysin luotettavia, kuten ei mikään hyönteisiä karkottava tuote.

Maailmassa on tutkittu erittäin ahkerasti hyönteiskarkottimia, koska niin useat toimivat sairausten välittäjinä. Käytännössä ainoa selvästi tehokas on yhdiste nimeltä deet eli N,N-dietyyli-m-toluamidi. Sille pyritään löytämään koko ajan korvaavaa tuotetta, koska sillä, kuten kaikilla kemiallisilla yhdisteillä, on omat ongelmansa. Dietyylitoluamidi on maailman eniten käytetty hyönteiskarkote ja esim. tuotemerkki Off perustuu siihen.

Deltametriini on toinen yhdiste, jota käytetään myös punkkien karkottamiseen. Koiramaailmassa tunnetuin sitä sisältävä lienee Scalibor-panta. Puutarhaihmiset ovat törmänneet siihen vaikkapa Baygon muurahaiskarkotteessa. Deltametriini on kohtuullisen turvallinen aine, kun myös deet, kunhan sitä käytetään oikein. Kun panta on kaulassa turkkia vastaan, niin deltametriini levittyy ihon rasvan mukana. Pantaa ei saisi kuitenkin syödä, pureskella tai imeä, joten sen käyttö pikkulasten kanssa vaatii valvontaa ja isommassa laumassa seurantaa. Turkin nuoleskelu ja kirputtaminen ei ole ongelma. Deltametriiniä sisältävien pantojen, kuten kaikkien ihon kautta leviävien, suurin ongelma on uiminen ja pesu. Mutta pantaa ei tarvitse käyttää koko aikaa, jolloin se kestääkin kauemmin. Jos panta on kaulassa vaikka yön ja osan päivää, ja se otetaan pois uittaessa ja ulkoillessa, niin deltametriiniä on riittävästi suojausta varten.

Deltametriini ei estä punkin tarrautumista koiraan, mutta halvaannuttaa sen. Siksi koirasta on löydettävissä punkkeja, jopa ihossa kiinni.

Erilaisia yrttipantoja myydään useita. Niiden teho edes hyttysiä vastaan on kehno ja vielä huonompi punkkien torjunnassa. Eteerisiä öljyjä kuitenkin tutkitaan koko ajan, koska niiden valmistaminen on halpaa ja ne ovat turvallisia, joten on tietysti mahdollista, että hyttyskarkotukseen rosmariini-, minttu- , oregano-, sitronella tai limoneenipohjaisia tuotteita tulee, jotka lisäksi aidosti toimivat muuallakin kuin lupaavasti tutkimuksissa. Niitä on tosin tutkittu jo niin pitkään, että olisi luultavaa, että moisia olisi jo myynnissä muuallakin kuin vain tehottomina käsikauppatavaroina koiratarvikekaupoissa. Syy yrttien tutkimusintoon löytyy muutamastakin lähes ilmiselvästi tekijästä. Halutaan löytää tuote hyötyeläinpuolelle, joka ei aiheuttaisi ongelmia teurastukselle tai maidontuotannolle. Toinen on eteläisempien maiden huomattavasti tautivaarallisempi hyönteiskanta, kuten vaikkapa malariaa levittävät hyttyset, joiden karkottamiseen halutaan löytää köyhille maille turvallinen ja edullinen tapa.

Valkosipuli

Valkosipuli kuuluu samaan kategoriaan kuin yrttipannat ja eteeriset öljyt. Sen uskotaan karkottavan punkkeja hajullaan tai jonkun muun sen sisältämän yhdisteen myötä. Näyttö ei kuitenkaan ole vakuuttava ja vaikka sitä on tutkittu hyönteiskarkottimena, niin silti siitä ei ole saatu todistetulla teholla kaupallisesti järkevää valmistetta aikaiseksi.

Kuuluisin valkosipulitutkimus lienee Ruotsissa varusmiehillä tehty tutkimus (Stjärnberg ja Berglund 2000 1). Sadasta tutkimukseen osallistuneesta 50 sai valkosipulia kapselina 1200 mg päivässä ja toinen puolisko kokeili plaseboa kahdeksan viikon ajan. Sen jälkeen pidettiin kahden viikon tauko ja ryhmät käännettiin toisin päin ja nyt kapseleita otettiin 10 viikkoa. Jokainen piti päiväkirjaa ja laski päivittäin saamansa punkin puremat. Tulosten mukaan valkosipuli vähensi puremien määrää 21 prosenttia ja tutkijat totesivat, että valkosipulia voisi harkita käytettäväksi riskiryhmille, jotka eivät joistain syistä käyttää muita tuotteita.

Nyt on huomattava kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että ainoastaan tutkimusta siteeraavat valkosipulivalmistajat tulkitsevat tutkimuksen olleen suuri läpimurto. Toinen on, että valkosipuli vähensi tuolla annoksella punkkien määrää 21 prosentilla eli jos varusmiehellä oli ollut plasebolla 10 punkkia, niin valkosipulilla hänellä oli ollut kahdeksan. Tuota ei voida pitää tehokkaana häätönä millään muulla mittarilla kuin tilastomatematiikalla. Mutta toki se antaa viitteitä, että valkosipuli toimisi jossain määrin häätönä. Koirille muutettuna puhuttaisiin ehkä 15 mg/kg annoksesta eli 30 kg koiralle tarvittaisiin 450 mg valkosipulia päivässä.

Omistajat kuitenkin usein kehuvat valkosipulin tehoa ylistävämmin kuin mitä ruotsalainen tutkimus antaisi lupaa odottaa. Tämä saattaa johtua kahdesta asiasta. Ensimmäinen on, että ollaan valmiita näkemään mitä halutaan (se kuuluisa valikoiva havainnointi) ja punkkeja olisi tai ei olisi ollut saman verran ilmankin valkosipulia. Toinen taasen, että valkosipuli toimisi jostain syystä koirilla paremmin kuin ihmisillä. On kuitenkin selviö, että ihmiset eivät suhtaudu koiriensa punkkeihin aina aivan kylmän analyyttisen viileästi. Ei huomioida sitä, että koirassa on silti punkkeja, vaikka se syökin päivittäin valkosipulia ja itsessä ei ole, vaikka ei syödäkään valkosipulia kuin satunnaisesti. Eräässä valkosipulia puineessa keskusteluketjussa esitettiin, että valkosipuli toimisi, koska sitä saaneessa koirassa on huomattavan vähän punkkeja, mutta sen sijaan perheen kissassa on huomattavan paljonkin. Tässä on huomattava se, että vapaana oleva kissa liikkuu huomattavan eri tavalla ja eri paikoissa kuin koira ja siten myös altistuu punkeille enemmän kuin koira. Ja aivan samalla tavalla ihminen vaatetuksellaan ja pystyssä liikkuessaan kerää punkkeja vähemmän kuin koira. Jos ihminen ryömisi heinikossa ilman vaatteita, niin tilanne saattaisi olla toinen.

Samaan liittyy sekin, että (kokemusperäisesti) lyhytkarvaisiin tarttuu punkkeja vähemmän kuin pitkäkarvaisiin saivat ne valkosipulia tai eivät. Erottava tekijä ei siis ole käytetty ravintolisä, vaan kuinka helppoa punkille on tarttua ohikulkevaan.

Valkosipulille on kuitenkin löydetty näyttöä, että se kykenee kohtuullisen tehokkaasti häätämään punkkeja. Ongelma on vain siinä, että tutkimukset ovat tehty karjalle ja häätöä on tutkittu Rhipicephalus-suvun punkeilla 2 3  4 5  – samaa sukukuntaa kuin esimerkiksi ruskea koiranpunkki. Se on afrikkalainen tulokas, joka on sukua meikäläiselle punkille, mutta ei pärjää kylmässä ja pitää kuivasta. Se elää pääosin sisällä taloissa. Sitä havaitaan aika ajoin tuontikoirien lahjana Suomesta ja jos keskellä talvea löytää koirastaan punkin, niin se on lähes satavarmasti ruskea koiranpunkki. Ruskean koiranpunkin häädössä ei kannata tukeutua valkosipuliin, vaikka lämpimien maiden nautoja kiusaavaa sukulaista sillä onkin häädetty, sillä se on tautikannaltaan meikäläistä puutiaista astetta häijympi tapaus – sen mukana voi saada esim. muassa Babesia canis -alkueläimen ja Ehrilichia canis -bakteerin. Kummatkin pystyvät tarttumaan myös ihmisiin, eivätkä punkit ole isäntälajispesifisiä, niille kelpaa mikä tahansa lämmin.

Epäilyksistä huolimatta on pakko todeta, että näyttö valkosipulin toimimattomuudesta punkkeja vastaan on kuitenkin heikompi kuin puoltava tutkimustyö. Tosin tutkimusta meikäläisen puutiaisen suhteen ei ole yhtä tutkimusta lukuun ottamatta tehty, ja käyttämällä jokaista valkosipulia selvittänyttä tutkimusta perusteluna punkkihäätöön vain siksi, että yhteenveto sisältää sanan tick, on yhtä kevyttä kuin perustella hyttyshäädön toimivuutta mäkäräistä vastaan siksi, että se häätää hyttysen. On siis mahdollista, että valkosipuli kuitenkin tehoaa punkkia vastaan, mutta tehokas se ei ole.

Shoo!TAG

Shoo!TAG tuli markkinoille joitain vuosia sitten. Sitä mainostetaan täysin myrkyttömäksi vaihtoehdoksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Se ei sisällä mitään myrkkyä tai muutakaan vaikuttavaa ainetta, mutta koska se on muovista tehty läpyskä, niin sitä ei todellakaan voi mainostaa myrkyttömäksi.

Shoo!TAG on pankkikortin kokoinen muoviliuska, jossa on magneettiraita. Sitä myydään (ainakin) kahtena versiona. Toinen häätää hyttyset ja toinen punkit. Se ripustetaan omaan, koiran tai muun eläimen kaulaan, jossa magneettijuovaan koodattu tieto sitten sotkee hyttysten ja muiden kiusanhenkien, kuten punkin suunnistuskyvyn ja elämän muutenkin.

Tältä kuulostaa Shoo!TAG:in oma markkinointilöpinä:

”Shoo!TAG™ -kortin toiminta perustuu luonnolliseen elektromagnetismiin. Shoo!TAG -hyönteissuojakorttien taajuusalue on sama kuin Schumann Wave, eli sen taajuus on hyvin matala ja se on hyödyllinen kaikille elolliselle. Sillä ei ole siis mitään negatiivisia vaikutuksia ihmisiin, eläimiin eikä maapalloon.

Tuotteen magneettinauhaan on sulautettu ainutlaatuinen kolmiulotteinen elektromagneettinen staattinen kenttä, joka toimii yhdessä käyttäjänsä luonnollisen sähkökentän kanssa suojana hyönteisiä vastaan. Kortti siis vain vahvistaa käyttäjän omaa sähkökenttää (jota käyttäjä luonnostaan itse lähettää) lisäämällä siihen muutamia frekvenssejä, joita hyönteiset tutkitusti karttavat. Kortti ei ota käyttäjältä energiaa, vaan kortti vain vahvistaa sitä, mitä on jo olemassa. Koska kortti käyttää ainoastaan maan omia energioita, se ei aiheuta mitään negatiivista käyttäjälleen.

Kuulostiko omituiselta? Juuri, sitä se onkin. Plus täyttä kusetusta. Tämän kohdalla ei voi enää käyttää kohteliaampaa muotoa huijaus.

Minun on turha penkoa aihetta tämän syvempää. Sen ovat tehneet jo ansiokkaasti vaikkapa

Jos olet erehtynyt ostamaan Shoo!TAG:in hyttys- tai punkkikarkottimeksi, niin tällä kertaa on myötätunto vähissä.  Aikuinen ihminen, mieti vähän mitä ostat.

Fixodida Zx

Fixodida Zx on ravintolisä, jonka väitetään häätävän punkkeja. On olemassa selvä syy miksi sitä myydään nimenomaan ravintolisänä. Silloin sitä ei tarvitse alistaa turhille ja valmistajalle ehkä ikäville tutkimuksille, kuten pitäisi jos kyseessä olisi tuote hyönteishäätöön. Ja kuten jo tiedetään, niin eläinten rehulisiin saa liittää niin paljon terveyväittämiä kuin sielu antaa myöden ja mielikuvitus kykenee suoltamaan.

Fixodidan valmistusaineet ovat

Kuitua turpeesta, jossa 20 mg fulvohappoa (fulvic acid) 1 grammassa
Kuivattu hiiva joka on valmistettu Saccharomyces cerevisiae:sta

Se on siis valmistettu turpeesta, humuksesta. Se on multaa. Fulvohappo taasen on humuksen pääosa, joka on siis multaa ja muuta maatunutta tuotetta, joka liukenee nesteen pH:sta riippumatta. Suomeksi: liukenevaa multaa. On purkitettu multaa, josta osa liukenee ja osa ei. Liukenematonta osaa sitten kutsutaan kuiduksi.

Saccharomyces cerevisiae kuulostaa hienolta. Kuulostaako panimohiiva yhtä hienolta?

Jos on herkkä uskomaan, niin riittää, että hakee kourallisen multaa ojan partaalta, sekoittaa joukkoon hieman koirille lisäravinteena myytävää B-vitamiinivalmistetta ja antaa koiralle – punkkihäätöön.

Kuulostaisiko huijaus tässä kohtaa sopivalta luonnehdinnalta?

Skudo Pet

Skudo on elektoroninen punkki- ja hyönteiskarkotin, joka toimii ultraäänellä. 40 kHz alueella, jos tarkkoja halutaan olla. Sen väitetään estävän punkkeja puoleentoista metriin saakka, joka on sinänsä huvittava perustelu, koska viisi senttiä riittäisi. Tosin vaikutusetäisyydellä ei ole merkitystä, koska Skudoa täytyy pitää päällä kotonakin, että saataisiin estettyä mukaan kulkeutunriden punkkien kiinnittyminen. Tätä hieman ihmettelen, koska Skudonhan piti estää punkit.

Koska laitetta myyvät mm. apteekit, niin senhän täytyy olla silloin toimiva. Toisaalta, apteekit myyvät myös Shoo!TAGia, joka on puhdasta huijausta. Kuten myös nykyään kohtuullisen yleisesti homeopaattisia tuotteita, joten apteekin luotettavuus myyntipaikkana on tipahtanut nolliin jo aikoja sitten. Mutta myyntiteksteissä muistetaan myös mainita, että Skudon toimivuus on tutkittu Milanon yliopistossa, joten kyseessä täytyy olla tieteellisesti tutkitusti toimiva tapa karkottaa punkkeja.

Paitsi ettei ole.

Milanon yliopiston tutkimus tarkoittaa professori Genchin tutkimusta vuodelta 1993. Joten selvitetään mitä hän tutki. Paitsi ettei selvitetä, koska tuota tutkimusta ei löydy mistään. Haiskahtaa siltä, että se on ollut tilaustyö, jota loisiin erikoistuva tutkija ei halunnut (tai saanut) julkaista. Siitä löytyy kuitenkin toisen käden kooste tai yhteenveto 6. Tuo tutkimus on hankala kahdessa suhteessa. Siinä ei ollut käytetty verrokkiryhmää, eli koiria joilla ei ollut Skudoa. Mutta pahinta on se, että tutkimuksen koirilla käytettiin samaan aikaa kemiallista punkki- ja kirppuhäätöä. Miksi, kun niillä oli tehokas Skudo?

Koska Skudon markkinoinnissa mainostettu tutkimus on täysin hyödytön, niin mennään kiertoteitse: onko ylipäätään mahdollista, että ultraääni karkottaisi tai edes estäisi punkkeja.

Kirput ovat kiusa, ja hyvin samanlaisia, mutta liikkuvampia kuin punkit. Joten jos kirput häätyvät, niin ehkä myös punkitkin. Ultraääntä tutkittiin kissojen kirppupannoissa, myös Skudon käyttämällä 40 kHz taajuudella, eikä se häätänyt kirppuja (Dryden 1989 7). Mutta ei tyydytä yhteen tutkimukseen aiheesta. Nyt tutkittiin sekä kirppujen että punkkien häätöä 24 tunnin altistuksella, eikä löytynyt minkäänlaista vaikutusta (Brown ja Lewis 1991 8). Viimeisessä todetaan, että heidän tuloksensa noudattaa edeltäneitä, joissa oli todettu sama: ultraääni ei tehoa kirppuihin tai punkkeihin.

Joten Skudon kohdalla on todettava, että ainoa tutkimus, joka väittää sen toimivan, on omituisesti toteutettu, eikä sitä ole julkaistu koskaan. Kaikki muut tutkimukset väittävät, että ei toimi. On siis vedettävä johtopäätös, että Skudo Pet kuuluu luokkaan huijaukset, vedätykset ja hyödyttömät.

 

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä



Näihin viitattiin:

  1. Louise Stjernberg, Johan Berglund: Garlic as an Insect Repellent. JAMA. 2000;284(7):831. doi:10.1001/jama.284.7.827
  2. Shyma KP, Gupta JP, Ghosh S, Patel KK, Singh V.: Acaricidal effect of herbal extracts against cattle tick Rhipicephalus (Boophilus) microplus using in vitro studies. Parasitol Res. 2014 Mar 15. PMID: 24633906
  3. Aboelhadid SM, Kamel AA, Arafa WM, Shokier KA.: Effect of Allium sativum and Allium cepa oils on different stages of Boophilus annulatus. Parasitol Res. 2013 May;112(5):1883-90. doi: 10.1007/s00436-013-3344-0
  4. Martinez-Velazquez M1, Rosario-Cruz R, Castillo-Herrera G, Flores-Fernandez JM, Alvarez AH, Lugo-Cervantes E.: Acaricidal effect of essential oils from Lippia graveolens (Lamiales: Verbenaceae), Rosmarinus officinalis (Lamiales: Lamiaceae), and Allium sativum (Liliales: Liliaceae) against Rhipicephalus (Boophilus) microplus (Acari: Ixodidae). J Med Entomol. 2011 Jul;48(4):822-7. PMID: 21845941
  5. Nchu F, Magano SR, Eloff JN: In vitro investigation of the toxic effects of extracts of Allium sativum bulbs on adults of Hyalomma marginatum rufipes and Rhipicephalus pulchellus. J S Afr Vet Assoc. 2005 Jun;76(2):99-103. PMID: 16108529
  6. Clinical Trial performed by Prof. C. Genchi, at Dept. of Veterinary Parasitology, Veterinary Medicine, University of Milan, Italy. http://erkes.weebly.com/clinical-findings.html 8.5.2014
  7. Dryden MW, Long GR, Gaafar SM.: Effects of ultrasonic flea collars on Ctenocephalides felis on cats. J Am Vet Med Assoc. 1989 Dec 15;195(12):1717-8.
  8. Brown CR, Lewis BD.: The efficacy of ultrasonic pest controllers for fleas and ticks. J S Afr Vet Assoc. 1991 Sep;62(3):110-3.