Valeriaana

 

Virmajuuri (rohtovirmajuuri) kasvaa kosteilla paikoilla, kuten rannoilla, puronvarsilla ja niityillä. Se on monivuotinen kulttuurikasvi, se siis kasvaa alueilla, joita ihminen on muokannu. Virmajuurta löydetään aina Etelä-Hämeen ja Satakunnan korkeudelle asti.

Virmajuuri muistuttaa putkikasveja ja voi kasvaa lähes kaksimetriseksi. Kukinto on viuhko ja kukat ovat vaaleanpunaiset tai valkoiset. Virmajuuri aloittaa kukkimisen keskikesällä. Virmajuuren erottaa hyvin tuoksusta, joka muistuttaa jalkahikeä – jalkahiki itseasiassa sisältää samaa yhdistettä. Tuoksun aiheuttaa isovaleriaanahappo. Kollikissat rakastavat tuota hajua suunnattomasti.

Valerianan tieteellinen sukunimi tulee ilmeisesti latinan kielen verbistä valeo, taivutettuna valere. Se tarkoittaa voimakkaana ja terveenä olemista. Suomalainen nimi virmajuuri johtunee kasvin käyttötarkoituksesta: sillä on hoidettu epilepsiaa eli kaatumatautia eli virmaa.

Ikiaikainen rohto

Valeriaana tunnetaan vanhastaan rauhoittavana rohtona. Rohdoksena käytetään kasvin toisena elinvuotena kerättyjä juuria ja juurakoita tuoreena tai varovaisesti alle 40 °:ssa kuivattuna. Rohdosta (Radix valerianae) on käytetty hysteriaan, tuskaisuuteen, unettomuuteen, jännityspäänsärkyyn, kouristuksiin sekä vatsavaivoihin. Rohtovirmajuuren juurakko sisältää terpeeneihin kuuluvia valepotriaatti-yhdisteitä, joista osa vaikuttaa rauhoittavasti ja osa mielialaa parantavasti. Myös joillakin haihtuvan öljyn sisältämillä aineilla on rentouttava vaikutus.

Suurempina annoksina valeriaana vaimentaa keskushermoston toimintaa ja alentaa verenpainetta. Kaikkia kasvin sisältämiä rauhoittavia ainesosia ja vaikutusmekanismeja ei kuitenkaan tunneta. Valepotriaatit ja myös valereenihappo vaikuttavat kouristuksia laukaisevasti. Uusimpien tutkimusten mukaan rohtovirmajuuren valepotriaatteihin kuuluvat valtraatti-yhdisteet estävät mm. syöpäkasvainten kasvua, ainakin petrimaljassa.

Rohdos sisältää 0,3-0,7 % haihtuvaa öljyä, jossa bornyyliasetaattia ja seskviterpeenejä (tunnusomainen valereenihappo). Kuivatussa rohdoksessa on 0,5-2 % valepotriaatteja (iridoideja): valtraatti, isovaltraatti, asevaltraatti ja ditrovaltraatti. Lisäksi vähäinen määrä alkaloideja (0,01-0,05 %): valerianiini ja metylpyrrylketoni.

Eräässä farmakologisessa seulontatutkimuksessa todettiin haihtuvan öljyn kahden seskviterpeenin, valeranonin ja valereenihapon, keskushermostoa lamaava ja lihaksia relaksoiva vaikutus. Valereenihappo vaikuttaa hiiren lokomotoriseen aktiviteettiin fenobarbitaalin (unilääke) tavoin.

Eräässä tutkimuksessa on osoitettu, että eräillä valeriaanan aineosilla on vuorovaikutus gamma-aminovoihapon (GABA) metaboliaan aivoissa. Eräs toinen tutkimus osoitti valeriaanan aineosien vuorovaikutuksen niiden reseptorien kanssa, jotka välittävät rauhoittavan vaikutuksen keskushermostoon. Jopa voimakas rohdoksen haju voi vaikuttaa rauhoittavasti, ainakin jos hajut ylipäätään vaikuttavat ihmiseen jollain tavalla.

Haittavaikutukset

Valeriaananjuurivalmisteita, huolimatta valepotriaattien alkyloivasta ominaisuudesta (in vitro), pidetään varmoina ja luotettavina. Valepotriaatit hajoavat rohdoksessa nopeasti varastoinnin aikana ja imeytyvät lisäksi huonosti ruoansulatuskanavasta.

Valeriaanaan ei synny fyysistä riippuvuutta, mutta yhteisvaikutukset pitää muistaa: 200 milligramman annos vaikuttaa jo keskushermostoon ihmisillä. Ihmistuotteet on varustettu punaisella kolmiolla, joten ne vaikuttavat esim. ajokykyyn.

Useimmissa lisäravinne- ja terveyspuolen tuotteissa on kuitenkin valeriaanaa niin vähän, ja sellaisessa muodossa, että sillä ei vaikutusta ole.

Varoaika

Valeriaanatuotteet kuuluvat GRL:n dopingsäännöstön piiriin, tällöin varoaika on 96 tuntia (4 vrk). Ratsastuspuolella valeriaana on myös dopingluokiteltu.

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä