Mittarinluku koiriinkin

 

Lukekaa kaikki mitä saatte harrastuksestanne käsiinne. Kyselkää, haastatelkaa, kyseenalaistakaa. Mutta tärkeintä on lukea koiraa! Sen oppii ainoastaan pitämällä silmät auki. Koiran normaalitila täytyy tietää ja tuntea, selkäydintasolla. Silloin on mahdollista tunnistaa poikkeamat ja selvittää onko koirassa joku vika. Jos koiransa “tavallisuuten” ei ole tutustunut, niin on aivan turha edes yrittää selvittää ongelmia. Silloin jäävät vaihtoehdot vähiin: lääkäri tai sosiaalinen media. Kumpikaan ei ole yhtä luotettava kuin oma tietoon, taitoon ja osaamiseen perustuva intuitio. Ja siihen intuitioon on sitten syytä luottaa – jo ennen kuin mitään näkyvää on edes olemassa.

Greyhoundeilla pidetään mittarina, että jos koira ilman selvää syytä hidastuu (keskimatkalla) 0,2 – 0,5 sekuntia, niin jotain on pielessä. Oikeammin tuota olisi syytä pitää mittarina. Vaikka greyhound-scene itseään treenauksen tietotaidossa valokeilaan mielellään nostaakin, niin tuskallinen fakta kuitenkin on, että suurin osa kulkee aivan tuulella. Kun koira hidastuu, niin innostutaan treenaamaan. Tai revitään ranteet auki naamakirjassa. Ensimmäisessä saadaan koira ylikuntoon vähintään, toisessa ei tapahdu mitään.

Aivan vastaavat mittarit on löydettävissä ihan jokaisesta koiraurheilulajista. Ne täytyy vain etsiä ja tunnistaa. On parempi kärsiä peruutetun kilpailun aiheuttama pettymys, kuin rikkoa koira. Joskus jopa lopullisesti. Siksi jokaisen on selvitettävä itselleen mitä oma laji koiralta vaatii ja aiheuttaa. Ihan aidosti, ei luulolla.

Elämä on hautaan päättyvä koulu. Niin koiraoppikin. Ja jokainen yksilö on erilainen, aina aloitetaan uudestaan alusta.

Me selvisimme yhdestä tuloillaan olevasta tricepsin revähdyksestä pienellä kipuilulla ja hävityllä startilla. Nopea, pintapuolinen vilkaisu olisi koiraa tuntemattomalle antanut viitteet sään seudun lievästä jumiutumisesta. Rutiinijuttuja greyhoundeilla, itseasiassa niin käy joka startin jälkeen – mutta useimmiten koira hoitaa itse itsensä kuntoon. Mutta meille selitys ei kelvannut. Tiesimme, että moinen ei koiraa ei vaivaa, siispä syy täytyy löytyä muualta. Ja löytyihän se – tricepsin yläpäästä. Ei vielä edes I-luokan lihasvamma, mutta alkuvaiheessa. Olisi hyvinkin saattanut revetä seuraavassa startissa. Koska tunsimme koira, koska olemme opetelleet perusasiat, koska meillä on kokemusta, niin meillä on nyt väliin jätetty startti ja koira, jonka ura ei päättynyt.

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä