Nesteyttäminen

 

Nesteyttäminen on eräs vakiokysymyksistä, joita urheilevan koiran kanssa treenaavat säännöllisesti esittävät. On oivallettu, että juominen ja nestetasapaino ovat tärkeitä tekijöitä niin koiran suorituskyvyn, palautumisen kuin terveydenkin suhteen. Nesteyttäminen on kuitenkin käsitteenä usein hieman hämärä ja aika ajoin se ymmärretään jopa väärin. Toki on tärkeää, että koira saadaan juomaan, mutta itse juottaminen nesteytyksen nimissä nousee aika ajoin hieman turhan ylikorostuneeseen asemaan.

Minulta kysytään jatkuvasti, että mikä tuote olisi paras harrastavan koiran nesteyttämiseen. Kysymyksellä tarkoitetaan useimmiten, että mitä markkinoilla olevaa ravintolisää kannattaisi antaa. Käyttöön tarjotaan milloin rasvalisää, milloin hiilihydraattipohjaista maltodekstriiniä tai nesteytyksen nimissä myytäviä elektrolyyttilisiä, kuivia tai märkiä. Vastaan aivan yhtä säännönmukaisesti, suostumatta ymmärtämään lisäravinnekytkentää, että nesteykseen paras tuote on vesi. Kysymys, ja ratkaista asia lisillä, nimittäin paljastaa yhden oleellisen perusajatuksen. Ei täysin ymmärretä mitä nesteyttämisellä tarkoitetaan.

Sairas kuivunut

Eläinlääkinnällisesti katsottuna koira tarvitsee nesteytystä silloin kun se on kuiva. Verikokeessa asia todetaan nousseella hematokriitilla. Useimmat eläinlääkärit reagoivat hematokriitin ylittäessä 50 ja lähestyessä 60:ntä, mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Mitä vähemmän koirassa on rasvaa, niin sitä korkeampi hematokriitti on ja koira on numeroiden valossa kuivunut. Hematokriitissa on huomattavia rotu- ja yksilöeroja ja asiaa onkin aina katsottava kokonaisuutta vastaan. Jos koira ei osoita mitään kliinisiä merkkejä, se on rasvapitoisuudeltaan hoikka (ei painon perusteella) ja sillä on erinomainen lihaskunto, niin korkeampi hematokriitti on seuraus. Voidaan jopa sanoa, että jos hematokriitti on tuollaisella koiralla 40 prosentin pinnassa, niin siinä on jotain vikaa – ei yli 50 prosentissa.

Koiran kuivumista mitataan usein ensimmäiseksi nostamalla niskanahasta, ihon nipistystesti. Jos nahka ei laskeudu alas nopeasti, vaan jää ikäänkuin harjanteeksi, koira on kuiva. Tuota ei kuitenkaan kannata tehdä nskanahasta, vaan esimerkiksi lavan kohdalta, koska niskan alueella on eräällä tavalla liikaa löysää nahkaa. Toinen tapa on painaa ientä. Jos ien palautuu välittömästi kauniin vaaleanpunaiseksi, niin koiralla ei ole hätää, mutta jos painopaikka jää vaaleaksi, niin koira on kuiva. Ientesti kertoo vakavasta kuivumisesta eikä auta rajatapauksissa eikä muutoin terveillä koirilla.

Jos koira on kuiva, niin sen elimistön nestemäärä on laskenut ja se näkyy veressä ensimmäisenä – oikeammin, se on mitattavissa verestä. Silloin koiraa on nesteytettävä. Vakavammat tapaukset hoitaa eläinlääkäri tiputuksella, mutta joskus se on tehtävä itse, sillä vastoin joitain harhaluuloja, niin Suomessa ei läheskään aina kattavasti pääse päivystykseen eikä aina edes normaaliajalle. Jos ei osaa, niin suoneen ei tippaa kytketä, vaan se annostellaan niskanahan alle esimerkiksi isolla ruiskulla. Tavallista vettä ei käytetä (ja vielä vähemmän tislattua vettä, ellei halua saadaa koiraa entistä kipeämmäksi). Ringer on mennyt jossain vaiheessa täysin käsittämättömästä syystä reseptille, vaikka se oli juotettunakin käyttökelpoinen tuote ylirasituskoirille, joten sitäkään ei enää saa hätäapuna apteekista. Kannattaa siis varautua etukäteen ja pyytää eläinlääkäriltä pari pussia. Jos eläinlääkäri ei suostu myymään, vaikka ymmärtää harrastuspohjan. niin vaihtakaa eläinlääkäriä. Jos hän ei ymmärrä harrastustakaan, niin älkää käykö moisella muutoin kuin rokotuksilla.

Muutoin kuivuneen tukihoito on suora kopio ylirasituksen hoidosta. Lisätään reilusti rasvaa ruokaan, syötetään ns. pitkällä vedellä tai lisäämällä vaikka piimää joukkoon, ja muistetaan kalium, magnesium ja natrium.

Markkinoilla olevat nesteytykseen tarkoitetut elektrolyytit toimivat kuivan koiran nesteytyksessä. Silloin nestetytys tarkoittaa kahta asiaa:

  • itse nestemäärää lisätään vedellä
  • nestetasapainoa kontrolloivien elektrolyyttien vaje korjataan

On itse asiassa aivan se ja sama missä muodossa vesi tuodaan. Se voi tulla lihan mukana, turvotetussa kuivamuonassa, rasvan käytössä elimistössä saatavasta vedestä ja juotuna.  Pääasia on, että vettä saadaan.

Joukossa olevat elektrolyytit palvelevat kahta asiaa. Kun koira kuivuu aivan mistä syystä tahansa, niin se menettää mysö elektrolyyttejä. Ne osallistuvat niin solujen toimintaan kuin elimistön happamuuden säätelyyn, mutta niiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on säädellä kehon nestetasapainoa. Ripuli tai paha avohaava aiheuttavat nestehukkaa. Ensimmäinen siksi, että ruuan vettä ei ehditä imeyttämään ja toinen tietysti siksi, että menetetään verta ja sen mukana nestettä. Liikkuvalla koiralla suurin syy akuuttiin pahaan kuivumiseen on elektrolyyttien vajaus, joka vaikuttaa munuaisiin. Syitä tähän on useita. Läähätys hukatessaan hiilidioksidia vaikuttaa veriarvoihin ja huijaa munuiset luulemaan veren pH- ja elektrolyyttiarvoista jotain aivan muuta kuin todellisuudessa on (ns. wash-out ilmiö perustuu usein tähän). Yksi syy on puhdas , jonka myötä ollaan menetetty elektrolyyttejä mm. happamuuden neutralisoinnissa tai lihassolujen tuhoutumisessa, pahimillaan se johtaa metaboliseen asidoosiin.

Krooninen kuivuminen johtuu aina kahdesta syystä. Koiralla on jokin perussairaus tai ruokinnassa ja valmistautumisessa ollaan tehty perustavan laatuisia virheitä – sellaisia ovat vaikkapa huonolaatuisen proteiinin käyttö (lue: sopimaton kuivamuona) tai hiilihydraattien suuri määrä, kuten hiilarihydraattitankkaus ennen rasitusta tai maltodekstriinin käyttö. Myös krooninen ylirasitus, ylikunto, aiheuttaa usein kuivumista.

Nesteessä olevat elektrolyytit nopeuttavat myös nesteen imeytymistä, kunhan niitä on oikea määrä – useimmissa elektrolyyttituotteissa nesteykseen tarkoittetuna on, kunhan vältetään mm. hevosten varsinaisia elektrolyyttituotteita, koska niissä on usein liikaa natriumia. Kun nesteen suolopitoisuus vastaa elimistön suolopitoisuutta, niin neste imeytyy nopeimmin. Jos suoloja on liikaa, tai vastaavasti esimerkiksi sokereita on liikaa (lisätty hiilihydraatti tai hiukankaan isompi määrä maltodekstriiniä), niin imeytyminen heikentyy ja pahimmillaan kuivattaa lisää. Silloin keho pyrkii tasapainottamaan liian suolaisen tai makean nesteen laimentamalla sitä, ja se tehdään kehon omalla nestemäärällä, joka on sarjaa huonot ideat jo valmiiksi kuivuneelle.

Mainostuksella, väitteillä ja eläinlääkärikytköksillä ei ole merkitystä, ainoastaan tuotteen koostumuksella.

Meillä on kaksi lasia vettä, joissa kummassakin on sama määrä suoloja – leikitään, että molempiin on sekoitettu teelusikallinen suolaa. Toinen näyttelee kuivuvaa koiraa, jolloin lasista kaadetaan osa pois. Nestemäärä on alentunut, kuin myös suolan määrä, koska veden mukana kaadettiin myös puolet suolasta pois, mutta silti nesteen suolaisuus on sama. Toinen lasi matkii markkinoilla myytäviä nesteytykseen käytettäviä elektrolyyttituotteita. Koska siinä on samalla sekoituksella vettä ja suolaa kuin toisessakin, niin siitä voidaan täyttää se tyhjentynyt (kuivunut koira), jolloin nesteen ja suolan määrä palautuu, ja edelleen suolopitoisuus pysyy samana.

Siksi suurin osa elektrolyyttivalmisteista, kuten esimerkiksi Oralade, toimivat nesteytyksessä, kun hoidetaan kuivunutta koiraa. Ja aivan samasta syystä mikä tahansa tuote, joka mainostaa itseään nesteytystuotteena, mutta perustuu rasvaan, maltodekstriiniin tai ihan mihin tahansa muuhun kuin veteen ja tärkeimpiin elektrolyytteihin, ei toimi. Jos siihen vajaaseen lasiin kaadetaankin suolaveden sijaan sokerivettä, niin toki lasi saadaan täyteen, mutta suolotasapaino ei korjaannu ja koira on edelleen rikki. Oikeammin esimerkkinä olisi pitänyt käyttää maltodekstriiniä markkeeraamaan vahvaa suolahappoa, koirana muovimukia ja elimistön reaktiona sulavaa mukia, joka hajoaa ja vesi leviää pitkin pöytää – koska idena aivan sama tapahtuu kun nestetasapainoa korjataan maltolla, ollaan loppujen lopussa ns. löysät housuissa.

Liikkuvan

Harrastavan koiran lievä nestehukka, tai juomattomuus, murehdituttaa kuitenkin eniten. Liikkuvien koirien valistuksessa ollaan päästy niin pitkälle, että ollaan opittu määrättyjä perusasioita, kuten että parin prosentin nestehukka vaikuttaa suorituskykyyn tai että korkea proteiini hukkaa vettä ja kuivattaa koiran. Stressiripulia pelätään myös. Kaikki nuo pitävät paikkaansa, mutta niissä on myös koukkunsa.

Liian suuren määrän proteiinien syöttäminen altistaa kuivumiselle. Siihen on muutama varsinainen syy. Käyttämätön määrä aminohappoja poistetaan munuaisten kautta virtsaan ja kun virtsaaminen lisääntyy, niin myös menetetään nestettä. Aminojen käyttö aineenvaihdunnassa lisää mm. urean ja ammoniakin syntymistä ja ne on poistettava ja taas menetetään nestettä virtsassa. Aminojen käsittely ylipäätään kuluttaa energiaa, nostaa ruumiinlämpöä ja hukkaa nestettä, ja taas ollaan kuivumassa.

Se koukku on se, että nuo ovat kaikki kuivamuonien ongelmia. Lihasta saadaan huomattavan paljon proteiineja, mutta samalla myös vielä enemmän vettä. Tuskin kukaan turvottaa neljää desiä kuivamuonaa kuuteen desiin vettä. Lisäksi oleellista on proteiinien laatu; kuinka hyvin niiden aminohapot vastaavat elimistön tarvetta. Kuivamuonat, joka ne hypersuperaktiiviruuat, tarjoavat yllinkyllin proteiineja grammatasolla laskettuna, mutta niiden aminohappoprofiili ei vastaa koiran tarvetta. Melkoinen osa saadusta on tarpeetonta ja se kuormittaa elimistöä, koska tarpeettomia aminohappoja ei varastoida – ne poistetaan. Ja tuo kaikki vaatii vain enemmän ja enemmän energiaa ja nestettä. Proteiinien kuivumista altistavaa vaikutusta ei tarvitse miettiä sekuntiakaan kun puhutaan hyvälaatuisesta lihasta saatavista valkuaisaineista. Kuivamuonilla kylläkin.

Se mikä kuitenkin kuivamuonissa eniten kuivattaa, on ison määrän hiilihydraattien käyttö, jota ei voida välttää puhtaalla kuivamuonaruokinnalla.

Stressiripuli liittyy olennaisena osana sopimatona ravintoa ja on huomattavan yleistä nimenomaan kuivamuonalla ruokituilla koirilla. Syyt löytyvät liian suuresta määrästä hiilihydraatteja, riittämättömästä proteiinien ja rasvojen laadusta (aika ajoin myös liian vähäisestä määrästä) sekä kuivamuonien hitaasta sulamisesta. Kun ruokinta pohjaa lihaan, niin stressiripuli harvinaistuu.

Jos koira kuivuu pari prosenttia, niin sen suorituskyky takuulla heikkenee, vaikeutuu ja käsissä on äkkiä liuta ylirasitukseen liittyviä ongelmia. Mutta se mikä on oivallettava, on että kaksi prosenttia on paljon. Päin vastoin kuin annetaan ymmärtää, niin sitä ei saada aikaiseksi helpolla ilman hoito- ja ruokintavirhettä. 25 kg koiralla puhutaan puolesta kilosta ja se kaikki on häivyttävä nesteenä, eli ei pelkästään suolen tyhjenemisestä ennen suoritusta. Toki moinen nestehukka saadaan aikaiseksi, mutta ei koskaan sellaisten omistajien toimesta, jotka murehtivat koiransa nesteytystä, syömistä ja lisäravinteita.

Toki lisäravinteina annettavien elektrolyytien kanssakin kannattaa pitää tolkku mukana. Vaikka niillä voidaankin osaltaan estää kuivumista, niin saadaan niillä vahinkoakin aikaiseksi. Elektrolyytit ovat suoloja ja suolot lisäävät janontunnetta. Jos niitä annetaan liikaa, niin juodaan liikaa, jolloin virtsataan enemmän ja samalla hukataan nestettä. Elimistö haluaa päästä eroon liiasta määrästä suoloja ja se tehdään taas kerran munuaisten kautta.

Helteellä pari prosenttia painosta saadaan äkkiä hävitettyä. Siihen ei tarvita muuta kuin kuuma auto tai muu ympäristö ja kova läähättäminen. Mutta silloin ei enää ongelmana ole kuivuminen, vaan lämpöhalvaus.

Krooninen kuivuminen aiheutuu väärästä ruokinnasta, normaalin juomisen vähyydestä ja elektrolyyttien puutteesta. Näillä koirilla on jatkuvasti jumeja ja lihasongelmia, kehno lihaksen joustavuus, hidas palautuminen, usein matta turkki ja matala vastustuskyky. Kehno ja laskeva suorituskyky on selviö.

Käytäntö

Nesteytys on helppo tehdä. Vältetään kuivumista aiheuttavia asioita. Vähennetään kuivamuonan määrää ja lisätään lihan sekä rasvan osuutta. Ruokaan lisätään ehkä hiukan vettä. Annetaan elektrolyyttejä. Muuta ei tarvita.

Ennen kilpailuja/suoritusta ei silloin ole tarvetta tehdä mitään poikkeuksellista. Normaali juominen riittää, eikä tarvitse edes juoda paljon. Jos ei ole kuuma, eikä koira läähätä paljoakaan, niin nestetankkaus on täysin turhaa ja välillä jopa haitallista. On siis turha ostaa kissanpateita, että saisi koiran aamulla juomaan.

Aamuista tai kisapaikalla juottamista on tärkempää on huolehtia elektrolyyttien saannista jo ennen kilpailupäivää, tärkeimpänä kalium. Tähän eivät suurin osa nesteytykseen tarkoitetuista elektrolyyttilisistö sovi. Jos käytetään vesilasiesimerkkiä edelleen, niin kilpailuun valmistuva koira on kuin täysinäinen vesilasi, jossa on suolot mukana. Jos sitä nesteytetään, niin laulun sanoin maljani yli läikkyy; siihen ei mahdu enempää, vaan vesi valuu yli. Ja vaikka kuinka kaadettaisiin ja valutettaisiin, niin vesilasin kokonaisnestemäärässä ja suolapitoisuudessa ei tapahdu mitään, koska lisättävähän on samanlaista kuin jo valmiiksi oleva.

Elektrolyytilisän käyttö taasen vastaisi sitä, että emme yrittäisikään kaataa lisää vettä jo täynnä olevaan lasiin, vaan siihen sekoitetaankin lisää suolaa. Vesimäärä ei muutu, mutta siitä tulee suolaisempaa. Se on se asia, jota koiralle haetaan. Puhutaan bufferin tankkaamisesta. Buffereita, niitä elektrolyyttejä, tarvitaan rasituksen tuottaman happamuuden neutralisointiin. Koska maitohappoa syntyy niin paljon, niin tarvitaan myös neutralisointiin paljon ja elektrolyyttien tankkauksella halutaan varmistaa, että jokainen solun nurkka ja varasto on pullollaan.

Jos juomalasiesimerkkiä kehitetään eteenpäin, niin jos koiralle ei anneta elektrolyyttilisää eli siihen koiraa esittävään suolavedellä täytettyyn lasiin kaadetaan puhdasta vettä, eli “vain” nesteytetään juottamalla, niin taaskaan lasia ei saada yhtään täydemmäksi, vaan se valuu yli koko ajan, mutta tällä kertaa ajetaan suolaa pois koko ajan. Lasin sisältö alkaa korvaantumaan suolattomammalla vedellä.

Kuten aina, niin tämäkin riippuu. Jos puhutaan pitkän rasituksen koirista, niin elektrolyyttejä tarvitaan huomattavasti vähemmän. Tämä johtuu taas kerran rasituksen vaikutuksista koiraan. Aerobisessa rasituksessa ei synny suuremmin kuonaa, koska energia tuotetaan ikäänkuin puhtaammin. Voimaa ei saada aerobisessa yhtä paljon ja nopeasti, mutta sitä saadaan pidempään ja vähemmillä ongelmilla. Aina kun otetaan paljon, niin maksetaan paljon. Pitkäkestoisessa rasituksessa on pakko juottaa koiraa aika ajoin työn aikana, kun taasen lyhytkestoisessa juottaminen palvelee enemmänkin jäähdytystä suorituksen jälkeen – toki kuona-aineiden poisto vaatii nestettä, mutta nopeutta ja voimaa käyttäneillä ruumiinlämmön laskeminen on kuitenkin se akuutein ongelma.

Joka tapauksessa hiilihydraattilisien ja maltodekstriinin käyttö ennen, aikana ja jälkeen ei palvele nesteytystä, vaan aiheuttaa kuivumisriskin. Jos käytetään lisäksi huonolaatuista maltodekstriiniä, joten usein myydään koirille johonkin omituiseen energiatankkaukseen, niin riski vatsaärsytyksellä ja ripulille kasvaa, jolloin kuivumisriski nousee entisestään.

Tärkeimmät nesteytystä palvelevat tekijät ovat

  • koiralle sopiva ravinto
  • oikea lisäravinteiden käyttö
  • normaali juominen
  • oikein tehty palautus rasituksen jälkeen

Oikoteitä ei ole, eikä tarvitsekaan. Kyse on helposta ja yksinkertaisesta asiasta.

 

Mitä mieltä olit jutusta?

Klikkaa tähtiä arvostellaksesi

Kiitos!

Harmi, että juttu ei ollut mieleen tai ei auttanut

Jelppaa kehittymisessä