Kuivamuona FAQ: Bullshit

Sen jälkeen kun barf pääsi maineeseen, niin osa koirien omistajista siirtyi ruokinnasta fanaattiseen uskonnollisuuteen. Alkoi koiramaailman ikioma valeuutissota. Sitä pitävät vahvimmin yllä kolme ryhmittymää: raakaruokinnalla bisnestä tekevät, eläinoikeusjärjestöt (vahvimpana PeTA) sekä uskonnollisfanaattiset. Kuivamuonissa on ongelmansa, mutta eivät niitä joita ongelmiksi erilaisissa propaganda-artikkeleissa ja -filmeissä väitetään.

Olen valikoinut fakkiin muutaman yleisimmän virheväittämän.

Liha on höyheniä ja nokkia

Ei ole. Rehulihoista säädetään joka puolella ja noita ei voida käyttää rehutuotannossa. On yksi poikkeus, ja se on broiler-tuotannon kukkopojat, jotka teurastetaan jo pikkutipuina. Niitä ei kylläkään käytetä suuremmin lemmikkirehuihin, vaan niiden käyttökohde on muualla.

Lopetut koirat menevät kuivamuoniin

Eivät mene. Tämä on keksitty jenkkiläisestä 4D-lihasta; dead, diseased, dying, destroyed. Termi on yleisesti käytössä, mutta sen keksi eläinoikeusjärjestö PeTA yrittäessään perustella miksi merkintä ei ihmisruuaksi on niin paha ja teuraseläimiä ei saisi ylipäätään käyttää.

Eläinten rehulihat tulevat ihmispuolen teurastuksen sivuvirroista, eikä 4D-lihoja pääosin käytetä, vaan ovat Honkajoen tapaista ongelmajätettä.

Sen sijaan raakaruokintapuolella käytetään useinkin 4D-lihaa, kuten käytännössä aina hevosenliha, ja ns. harmaamyyntiliha on aina 4D-lihaa. Kuten vasikoimiseen kuolleet naudat jne.

Lemmikkejä, eikä muitakaan lopetusaineilla lopetettuja, ei käytetä rehuihin. Ei myöskään tienvarsien road killejä.

Liha on antibioottilihaa

Tämäkin väite on alunperin PeTA:n käsialaa ja pohjaa hyötyeläinpuolen antibioottien käyttöön. Se, että myös raakaruokintafanaatikot ovat lähteneet hokemaan mukaan, on täysin käsittämätöntä – mistä he luulevat käyttämänsä lihan tulevan?

Kyseessä on kaksi eri asiaa. Hyötyeläinpuolella on synkkä historia ylikäyttää antibiootteja ja se onkin vahva syy resistenssien kantojen syntyyn. Ei siitä ole kuin kourallinen vuosia kun Suomessa kiellettiin possuilla Tylosinin rutiinikäyttö; sillä saatiin olosuhteista johtuva suolistotulehduskierre kuriin ja possuille nopeampi lihominen. Mutta aivan jokaisessa maassa on teurasvaroajat ja niiden noudattamista valvotaan. Joten ruuaksi, ihmisille tai koirille, päätyvässä lihassa ei ole antibioottijäämiä.

Osa kuitenkin kusettaa. Mutta ei se kerro lihantuotannosta yhtään sen enempää kuin oliiviöljyn jatkaminen jäähdytysnesteellä kertoisi maanviljelystä. Se kertoo miksi valvontaa täytyy olla ja miten valvonta saa tuollaiset tapaukset kiinni.

Korkea tuhka kertoo liiasta luiden määrästä

Jos kuivamuonassa on korkea tuhka, niin siihen on lihojen sijaan käytetty luuta. Tämä väite on ikivanha raakaruokintascenen levittämä harhaluulo. Ja itseasiassa hyvinkin skitsofreeninen sellainen. Jakomielisyys tulee siitä, että korkealla tuhkalla ovat peloitelleen nimenomaan barffaajat, joiden koko ruokinta perustui luihin, jolloin tuhka oli huomattavan korkea.

Tuhka kertoo epäorgaanisen aineen kokonaismäärän. Suomeksi tuhka on kaikkien mineraalien yhteismäärä. Koska kuivamuonissa on käytännössä hyvin vakioitu ravintosisältö, niin tuhkan määrä on kaikissa sama vaihdellen noin 8 – 10 prosentin välillä. Heitto tulee käytännössä kalsiumin määrästä.

Jos haluaa arvailla käytetyn luun määrästä jotain, niin siitä kertoo lisätyn kalsiumin vähyys tai puuttuminen kokonaan.

Ruokaan on lisätty sahanjauhoa

Väite on ehkä masentavin osoitus kuinka valtavalla osaamattomuudella ollaan esittämässä väitteitä. Osa analyyseistä, varsinkin aikoinaan jenkkiruuissa, ilmoittivat selluloosan. Ja siitä sitten vedettiin jollain ihmeellisellä tavalla kuvioihin mukaan sahanjauho – kertoo ehkä enemmän siitä, että ei olla hajullakaan mitä selluteollisuus aidosti on.

Selluloosa kertoo sulamattoman kuidun määrän. Se on pääsääntöisesti kasvin sulamattoman osan rakenneosa. Hieman samalla tavalla kuin luusto on meillä sulamaton rakenneosa.

Tuskalliset eläinkokeet

Eläinkoeväitettä pitävät yllä – taas kerran – eläinoikeusliike, ja PeTA kärjessä. Väite perustuu sodanjälkeiseen aikaan, jolloin suunnilleen kaikki mahdollinen ripsiväristä atomipommiin testattiin eläimillä. Myös koirien perusravitsemus. Joten kun seuraavan kerran kiihkoilee kuivamuonien Ca/P-suhteesta, niin kannattaa muistaa, että sitä on selvitetty nimenomaan eläinkokeilla. Mutta tuo oli silloin, kauan aikaa sitten, ja nyt on nyt.

Ainoastaan parilla ylikansallisella konsernilla on ylipäätään fasiliteetit tehdä eläinkokeita ja ne ovat yleensä konserniin kuuluvien lääke- ja kemianteollisuuden palveluksessa. Silti suurin nykyisestä hyvin vähäisestä eläinkokeista vaativasta tutkimustyöstä tehdään yliopistoilla, eivätkä ne liity mitenkään koirien ruokintaan.

Kyseessä on tarkoituksellinen asioiden sekoittaminen. Läpi läntisen maailman eläinkokeet ovat hyvinkin rajattuja ja valvottuja, jonka takia ylipäätään kaikki, johon mitenkään liittyy eläin, ovat eläinkokeita. Niillä ei ole mitään tekemistä mielikuvan kanssa, joka eläinkokeisiin liitetään: apinoita johdot päässä, kanien korvat tuhrittuna huulipunalla tai beaglejä avohaavat kyljissä.

Koirilla tehtävät ravitsemuksen eläinkokeet ovat samanlaisia kuin ihmisillä tehtävät tutkimukset. Syödään määrättyä ruokaa ja käydään aika ajoin antamassa esimerkiksi verikokeita, ja nämä kärsivät koe-eläimet ovat tavallisia kotikoiria tavallisten omistajen käsissä.