Raaka-aineiden suuruusjärjestys

Kuivamuonia on markkinoilla useita. Ja vielä enemmän. Sekä muutama kaupan päälle. Vaikka lihan käyttö sekä raakaruokinta lisääntyykin koko ajan, niin silti kuivamuonat ovat se yleisin tapa ruokkia koiria. Kuivat ruuat ovat markkinajohtaja ruokintatavoissa ja raakaruokintaa voitaisiin verrata Nokian Lumia kännyköihin tai Jollaan. Puhutaan paljon, kasvusta kohistaan, mutta kyseessä on silti marginaali-ilmiö kokonaisuus huomioiden. Koska kuivamuonia ja valmistuttajia on paljon – tehtaita taasen huomattavan vähän – niin markkinointi tappelee lähes verissä päin omistajien rahoista. Mainostus on paikoin lähes veristä ja propaganda uhraa aina ensimmäisenä faktat. Suurin osa kuluttajista valitsee koiralleen kuivamuonan mielikuvien, ei faktojen perusteella. Kun myyjällä on edessään ostaja, joka tekee ostopäätöksen faktojen perusteella, niin silloinkin kyseessä on useimmiten mielikuvavalinta. Kyllä, tämä on minun käsitykseni asiasta, ei tutkittua faktaa. Mutta jokainen kokenut myyjä tietää, että kymmenestä asiakkaasta kahdeksan ostaa sen ruuan jonka myyjä haluaa, yhdeksäs on jo päättänyt minkä ostaa ja se kymmenes tulee paikalle vain kiukuttelemaan tai pätemään, eikä osta mitään.

Koska noin suuri osa asiakkaista on ikään kuin myyjän armoilla, niin valintaa ei tehdä faktapohjalta. Ostopäätös perustuu myyjän faktoihin, ja jos kyseessä on ammattitaitoinen myyjä, niin asiakas poistuu liikkeestä se säkki sylissään, josta liike saa parhaan katteen. Valmistuttajat taasen pyrkivät vaikuttamaan mainoksillaan siihen yhdeksänteen asiakkaaseen, joka haluaa brändin X roturuuan määrätylle ikäkaudelle, koska web-sivujen tekstit olivat houkuttelevia, säkissä on söpön suden kuva ja tunteisiin vetoavaa villiä erämaata tai ollaan oltu sponsoroidussa näytelmässä tai kilpailussa.

Kun ostaja on valitsemassa faktapohjalta ruokaa, niin useimmiten vahvin perustelu on lihan määrä. Mitä korkeampi lihaprosentti, niin sitä parempaa ruokaa, koska koira on lihansyöjä. Tuossa päätelmäketjussa päti vain viimeinen kohta. Mainosten korkeat lihaprosentit ovat mainosprosentteja. Prosentti ei yksinään tarkoita yhtään mitään, se on suhdeluku; yksi osa sadasta. Prosentti on täysin turha, jos ei tiedetä mistä se on aidosti laskettu. Nuo prosentit ovat aina näkyvissä mainosteksteissä, koska niitä ei kontrolloida eikä kukaan määrää mistä mikäkin on ilmoitettava. Sen sijaan säädellyissä paikoissa, kuten analyysissä ja tuoteselosteessa, niitä ei koskaan näy.

Tuoteselostetta siteerataan keskusteluissa usein kun kuivamuonia arvotetaan järjestykseen, niin mennäänpä perataanpa muutama merkki ja katsotaan voiko tuoteselostetta suoraan käyttää ruokien vertailuun. Olen ottanut esille muutaman ensimmäiseksi mieleen tulleen, jotka jokainen edustavat eräällä tavalla erilaista suhtautumista ilmoitettaviin asioihin. Samat ajatukset ja päätelmät perustuvat kuitenkin kaikkiin kuivamuoniin brändistä riippumatta.

Orijen

Orijen 1 mainostaa itseään erittäin aggressiivisesti lihalla ja mielikuvilla lähiruuasta. Se, että heidän tuotantonsa on lähellä (ryöstö)kalastusta harrastavaa suurkalateollisuutta helpottaa suunnattomasti raaka-aineiden hankintaa. Kun tuottajat ovat lähellä, niin logistiikka on helpompaa. Sama pätee perunan suhteen. Kun ollaan alueella, jossa on paljon perunantuottajia, mutta vähemmän viljaa, niin perunan käyttö valmistuksessa on järkevää. Valmistajalle siis järkevää, kuluttaja eli tässä tapauksessa viime kädessä koira, saattaakin olla eri asemassa.

On tietysti liiketaloudellisesti fiksua käyttää lähellä olevia ja helposti saatavia raaka-aineita, jotka ovat myös edullisia, ja moista kannattaa hyödyntää markkinoinnissa, mutta ostajan on syytä silti pitää mielessä, että valmistus ja mainonta ovat kaksi eri asiaa. Orijen mainostaa vahvimpana valttinaan tuoreita raaka-aineita. Toki tuossa jää välistä pidempi säilöntä ja kuljetus alihankkijalta/tukkurilta, mutta on pakko muistaa, että lopputuotteessa, eli siellä säkissä, ei ole grammaakaan tuoretta. Kyseessä on siis puhdas mielikuvamarkkinointi. Heidän on itse kuivattava ja jauhettava raaka-aineensa, ennen kuin se saadaan ammuttua pelleteiksi ja säkitettyä. Tuoreista raaka-aineista valmistetaan kaikkien muiden tuottajien kuivamuonat, aina ja poikkeuksetta. Ero tulee vain siinä tekeekö sen itse vai alihankkija.

Orijen omilta sivuilta ei ole pitkään aikaan (tätä kirjoitettaessa) saanut tuotetietoja. Esiin paukahtaa vain error 404 – ei löydy. Ehkä ruokatuotanto vie niin paljon aikaa, että web-ylläpitoon ei ehditä keskittyä. Ei tuo tietenkään ruokiin vaikuta, mutta oma luottamukseni romahtaa jos en saa valmistajalta tuotetietoja. Mutta käytetään sen sijaan jälleenmyyjiä.

Orijen Whole Prey Adult: Orijen-koiranruoka sisältää vähintään 80% lihaa

tuore, luuton kanaliha (22%), kuivattu kananliha (15%), tuore kananmaksa (4%), tuore silli (4%), tuore, luuton kalkkunanliha (4%), kuivattu kalkkunanliha (4%), tuore kalkkunanmaksa (3%), tuore kanamuna (3%), tuore, ruodoton kuha (3%), tuore lohi (3%), tuore siipikarjansydän (3%), siipikarjanrusto (3%), kuivasilli (3%), kuivalohi (3%), siipikarjanmaksaöljy (3%)

Jätin listasta pois loppupään ns. holistiset yrtit. Niillä ei ole mitään merkitystä koiran ravitsemukselle, mutta toki huomattavan paljon mielikuvamarkkinoinnille. Mutta niiden määrä on niin alhainen, että en koe mielekkääksi ihmetellä niitä.

Pelkkää lihaa. Hieno tuoteseloste ja sisältää kuivamuonaksi poikkeuksellisen paljon eläinperäistä. Mutta listan järjestys on manipuloitu ja eräällä tavalla jopa huijausta. Uskallan kutsua sitä huijaukseksi, koska olen jo pitkään yrittänyt kysyä valmistajalta – ei vastausta – ja myös jälleenmyyjiltä – olan kohautuksia, mutta toki vastattiin – että miksi lista ei näytä kaikkia raaka-aineita.

Tuosta nimittäin puuttuu hiilihydraattilähde. Tuolla koostumuksella kyseessä olisi puhdas yrteillä ja ruohoilla maustettu kuivaliha. Mutta se ei ole, se on pelletöity kuivamuona, jossa on hiilihydraattia päälle 20 %. Listasta puuttuu peruna.

Kun muut valmistajat tuskailevat saadakseen lihan listan ensimmäiseksi, niin Orijen otti toisen lähestymismallin. Ei tarvitse murehtia, kun ei laiteta näkyviin ollenkaan. Toki perunan “unohtaminen” voisi olla vahinko, mutta se katosi mystisesti valmistusainelistalta silloin kun Orijen “tarkasti” tuotteiden nimiä ja valmistusainelistaa radikaalimmin. Se on ollut piilossa jo niin kauan, ja asian perään on kyselty, että kyseessä ei voi olla vahinko. Emme tiedä onko kyseessä nimenomaan peruna, mutta koska Orijen käytti ennen markkinoinnillista face liftiään perunaa, niin oletettavaa on, että siinä on edelleenkin perunaa eikä esimerkiksi bataattia tai maissia.

Tuote ei sisällä edes valmistuksen alkupäässä 80 prosenttia raaka-aineistaan lihaa. Oikea termi olisi ollut eläinperäisiä tuotteita, mutta se ei tietenkään kuulosta yhtä mukavalta kuin liha.

Leikitään numeroilla. Lasketaan paljonko jäisi sadasta kilosta raaka-ainetta, kun se kuivataan, ja mikä sen osuus olisi valmiista tuotteesta, eli kaupasta ostettavasta säkistä.

 ilmoitettukosteuskuivanaosuus säkistä
Kananliha22 kg67 %7,2 kg11,2 %
Kuivattu kananliha15 kg015 kg23,3 %
Kananmaksa5 kg72 %1,4 kg2,2 %
Silli4 kg55 %1,8 kg2,8 %
Kalkkunanliha4 kg67 %1,3 kg2 %
Kuivattu kalkkunanliha4 kg04 kg6,2 %
Kalkkunanmaksa3 kg72 %0,8 kg1,2 %
Kananmuna3 kg78 %0,6 kg0,9 %
Kuha3 kg75 %0,8 kg1,2 %
Lohi3 kg70 %0,9 kg1,4 %
Sydän3 kg79 %0,6 kg0,9 %
Kuivasilli3 kg03 kg4,7 %
Kuivalohi3 kg03 kg4,7 %
Peruna20 kg020 kg31 %

Toki laskelmassa on oikaistu mutkia, koska tarkkaa reseptiikkaa ei tunneta ja kosteusprosentit ovat oletuksia, mutta tuo kuvaa mittakaavaltaan aitoa tilannetta – todellisuudessa eläinpohjaisen osuus laskee entisestään; laskelmat ovat siis Orijenille positiivisesti oletettuja.

Tuo paljastaa sen, että kun alun mukava tuoteseloste pelkällä lihalla ja alkaen tuoreella sellaisella, altistetaan reality checkille, niin järjestys on erilainen: siipikarjan lihajauho (42 %), peruna (31%), muut eläinperäiset tuotteet (20 %).

Nyt päästään siihen miksi Orijenin markkinointi on aina ollut minulle kummajainen, asia jota en kykene ymmärtämään. He käyttävät valmistuksessa huomattavan paljon eläinperäistä – tällä kertaa en puutu siihen onko proteiinin ja rasvan suhteissa mitään järkeä – eikä sitä tarvitsisi yrittää säädellä omituisella tavalla ilmoittamalla märät raaka-aineet kuivien joukossa ja jättää suurin yksittäinen raaka-aine ilmoittamatta vain siksi, että halutaan antaa ymmärtää jotain omituista.

Suurin ongelma minulle on kuitenkin se, että en luota hiukkaakaan, pätkääkään, ollenkaan Orijenin listoihin ja analyyseihin. Tämä täydellinen luottamuksen puute on – hinnoittelun lisäksi – suurin este minulle käyttää Orijenia.

Taste Of Wild

Diamond Pet Foods 2 on iso yritys, joka valmistaa Taste Of Wild -brändin 3  lisäksi mm. Nutro Choisea ja Nutra Nuggetsia. Ruoka valikoitui tähän siksi, että se mainostaa itseään leimallisesti mielikuvilla villinä ja vapaina biisoneita metsästävistä susista, jotka eivät laidunna viljaa. Mielikuvat eivät tietenkään näy tuoteselosteissa, vai näkyvätkö?

biisoni, lampaanlihajauho, kananlihajauho, kananmunat, bataatti, herneet, peruna, rapsiöljy, paahdettu biisoni, paahdettu riista

Taste Of Wildin suhteen ei ilmoitella prosentteja. Mutta sama raaka-aineiden “märkyydellä” kikkailu näkyy. Ruuanhan täytyy erottua jotenkin kilpailijoistaan.  Yksi tapa on tietysti säkkien ulkomuoto, Kun ostajalle välittyy mielikuva siitä, että suora on kuin suoraan susien lounastarjoilusta, niin unohdetaan kokonaan se, että kyse on prosessoidusta kuivamuonasta, jolla ei ole mitään yhteistä susien kanssa.

Toinen on se, että aidosti erilaisia kuivamuonavariaatioita on suunnattoman vähän, joten on tehtävä jotain, jolla saadaan säkkien kuvituskuvien sijaan tuoteselosteita lukevan ostajan mielenkiinto herätettyä. Suurin osa on kanaa (tai kalkkunaa) tai lammasta, joskus jopa nautaa. Kasvismaailma otetaan joko ns. perusviljoista (riisi, maissi, vehnä, välillä jopa kaura) ja kun viljojen maailmanmarkkinahinta on valmistajalle liian kallis, niin käytetään puhtaita hiilihydraatteja kuten perunaa tai bataattia – joilla ei ole keskenään eroa, kyse on vain saatavuudesta.

Taste Of Wild tekee sen biisonilla. Biisoni on vain valitettavasti märkää lihaa. Joten kun siitä otetaan kosteus pois, edelleenkin valmistetaan kuivaa ruokaa, jossa ei voi olla kosteita osia, niin se tipahtaa kokonaisosana jonnekin perunan ja rapsin väliin – sitä on siis huomattavan vähän ruuassa. Samaa kikkailua on paahdettujen ilmoittaminen. On tuotu kypsennetty osa, biisoni ja erittelemätön riista, jotka ovat sivutuotteita jostain aivan muusta tuotannosta. Hyvinkin luultavasti ihmispuolen einesvalmistuksen jätteitä. Mutta nekin ovat paahtamisesta huolimatta kosteita, joten kuivina ne romahtavat jonnekin mitättömän ja häviävän välimaastoon.

Kasvismaailman pilkkominen osasiin on ikivanha temppu. Se osattiin jo ennen kuin alettiin leikkimään märillä raaka-aineilla. Jos kokonaismäärä on vaikkapa 50 %, niin yhdellä raaka-aineella se olisi tukevasti listan ykkönen, eikä lihasta haaveileva kuivamuona-asiakas ostaisi sitä. Mutta jos se jaetaankin vaikkapa kolmeen osaan, niin per aine se tarkoittaakin enää noin 15 % osuutta ja ne tipahtavat listan puoleen väliin ja ykkösenä näyttääkin olevan liha – esimerkiksi 16,1 % osuudella. Mutta jos ruuasta on 16 % eläinperäistä, niin voidaanko silloin sanoa sen olevan suurin, tärkein ja kaunein ainesosa?

Taste Of Wild toteuttaa tämän kasvisten pilkkomisen ja silpomisen bataatilla, herneellä ja perunalla. Saman ruuan olisi saanut toteutettua pelkästään perunalla ja bataatilla, mutta valmistusainelista olisi ollut vähemmän asiakkaalle houkutteleva.

Taste Of Wildin valmistusainelista onkin siis aidosti peruna, lammasjauho ja kanajauho.
Enää se ei eroakaan kilpailijoistaan kun erämaan laulun osalta.

Belcando

Saksalaisen Bewital petfoodsin 4 Unkarissa valmistuttama  Belcando sijoittuu mainoksissaan ja valmistuslistan suhteen merkkimaailmassa turvalliseen keskimaailmaan. Se yrittävät erottautua muista mainostamalla suurilla numeroilla 75 prosenttia proteiinista olevan eläinperäistä. Toivotaan siis sitä, että ihmisille jää käsitys, että Belcandossa on 75 prosenttia lihaa. Ihmisillä on toki vastuu lukemisistaan, eikä tuota voida siis laskea millään tavalla synniksi Belcandolle – se on normaalia markkinointia. Sen sijaan mainosväittämä, että he käyttävät maksimimäärän lihaa onkin jo toinen juttu. Varmasti tuotteen kustannusrakenteelle maksimimäärän, mutta ei koiralle eikä valmistusteknillisesti.

Sen sijaan ärsyttäviä ovat väite, etteivät he tee eläinkokeita. Ei teekään. Maailmassa ei ole yhtään valmistuttajaa, joka tekisi eläinkokeita. Mutta Bewital Petfoods käyttää ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia hyödykseen niiden tuloksia, jotka eläimillä ravitsemusta tutkivat. Se, että heillä ei ole rahaa, halua eikä fasiteetteja tehdä tutkimuksia, joilla he voisivat todistaa holistisen kokonaisnäkemyksensä hyödyntävän mitenkään koiria, ei ole mainostettava asia – siitä kannattaisi olla hiljaa, kun myy terveysväitteitä. Toinen ärsyttävä väite on GMO-vapaiden raaka-aineiden käyttäminen. He voivat jollain tasolla olla varmoja, että ruuissa ei ole GMO-maissia, mutta 2014 he eivät tiedä mitä kanoille on syötetty. Muissa raaka-aineissahan geenimanipuloitua ei edes voi olla.

Belcandon omaleimaiseksi tituleerattu Adult Dinner on valmistettu:

kuivattu kananliha (23,5 %); maissi; riisi; Perunatärkkelystä (14 %); sillijauho (3 %)

Muutoin valmistusainelistaa on käsitelty tutulla ja turvallisella tavalla. Me tiedämme, että maissia ja riisiä on oltava kumpaakin vähemmän kuin 23,5 % ja enemmän kuin 14 %. Tarkoittaa siis, että maissia, riisiä ja perunaa on yhteensä enintään 60,5 %.

Joten aidosti Belcandon tuoteseloste näyttää tältä: viljoja ja muuta kasvisperäistä 61 %, eläinperäisiä tuotteita 27 %. Tuo on vähemmän houkutteleva kuin säkkeihin painettu, eikö? En tarkkaan tiedä, että missä kohtaa kana-maissi muuttuu omaleimaiseksi, mutta markkinointihehkutusten avaaminen on kylläkin ajanhukkaa. Valmistusaineiltaan Belcandon Adult Dinner on tyylipuhdas tusinatuote, ja vastaavia on markkinoilla enemmän kuin se kuuluisa 13 tusinassa.

Holistisuus on paljon käytetty termi, joka ei tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Holistisuus on kokonaisvaltaisuutta. Joten aina, kun annetaan mitä tahansa ruokaa, joka täyttää tarpeet, niin se on holistista ruokintaa ja ruokaa. Mutta uskomuspuoli on ladannut kokonaisvaltaisuudelle, holistisuudelle, aivan omat merkityksensä. Siellä se tarkoittaa yrttejä ja muita lisiä, joilla uskotaan olevan milloin mitäkin terveysvaikutuksia. Holistisuus ei ota kantaa ruokaan kokonaisuutena, vaan siihen lisättyihin hyvin vähäisiin ainesosiin. Kun säkin valmistusaineista löytyy vaikkapa chiaa, nokkosta, valkosipulia, minttua, takiasta, sinimailasta tai mitä tahansa muuta, joiden voisi ilkeästi ajatellen olleen niitettyjä kuivamuonatehtaan seinustalta, niin kyseessä on holistinen ruoka.

Royal Canin

Ylikansallisen jätin Marsin 5 omistama Royal Canin on ehkä markkinoiden eniten arvosteltu ruoka, juurikin valmistusainelistansa vuoksi. Mutta se lienee ehkä myös markkinajohtaja, markkinointinsa vuoksi.

RC on tunnettu laajasta valikoimastaan. Jokaiselle rodulle on oma ruokansa, kuin myös ikäkausille. Väreillekin on omat eväänsä. Nuokin on sitten jaettu vielä pienempiin aktiivisuuden mukaan. Säkkikokoja on lisäksi useita. Kaikille on siis jotain ja vähittäismyyjät itkevät verta, kun joudutaan ottamaan samankaltaisia ruokia tuhottomia hyllymetrejä, ja asiakas lähtee muualle, jos sitä hänen rotunsa ikäkausiruuan virtatiekiviä ehkäisevää mustaa väriä korostavaa energiaruokaa ei ole 2,75 kilon pussukassa. RC siis sitouttaa kuluttajia tuotteisiinsa tarjoamalla joka tarpeeseen jotain, ja samalla sitoutetaan myyjät myymään, koska hyllyissä on pakko pitää paljon ruokavaihtoehtoja, jotka olisi saatava myytyä ennen parasta ennen päiväystä.

Royal Canin ruuat ovat pääsääntöisesti kaikki samaa ja ainoat todelliset erot ovat vanhoissa tutuissa rasvan ja proteiinin määrissä. Näennäiset vaihtoehdot ovat vain markkinointiratkaisu. Royal Caninilla on kuitenkin Marsin resurssien myötä yksi selvä etulyönti muihin verrattuna: he tekevät jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä, ja se näkyy välillä tuotteissa.

Royal Canin Maxi Adult 6:

maissi, maissijauho, kuivattu naudan- ja sianlihavalkuainen, eläinrasvat, kuivattu siipikarjanvalkuainen, kuivattu sikavalkuainen, hydrolysoidut eläinvalkuaiset

Edellisiin verrattuna tämä on varmasti järkytys. Maissi kahteen kertaan ennen lihaa. Lihatuotteissa käytetään myös hyvinkin epäilyttävää valkuais-määritystä. Pahinta on, että joukossa on lisäksi hydrolysaattia.

Nyt on huomattava, että Royal Canin ei enempiä kikkaile tuoteselosteiden kanssa. Maissi on merkitty kahdessa muodossa, koska se on lisätty kahdessa muodossa, mutta se olisi voitu ilmoittaa pelkkänä maissina. Niinhän muutkin tekevät, paitsi halutessaan tipauttaa sen lihojen alapuolelle. Hydrolysaattilla ollaan saatu sulavuutta raaka-aineisiin, jotka eivät muuten sulaisi.

Vaikka Royal Caninia monesta arvostellaankin, eikä aina suotta, niin heidän listansa on luotettavampi kuin muiden. Mikä tärkeintä, niin RC on pyrkinyt parantamaan huonosti sulavien raaka-aineiden sulavuutta käsittelemällä niitä jo tuotannossa. Muut painavat kauniita säkkejä ja lisäävät homeopaattisia holistisia ainesosia sen sijaan.

Vaikka RC onkin suuryritys millä tahansa mittarilla, niin heidän raaka-ainelistaansa vaivaa silti eräänlainen laaduttomuus. Tai ehkä siitä syystä. Jos brändi X valmistaa vuodessa 100 tonnia, ja jonkun ainesosan hinta on sentin kalliimpi, niin sillä on “vain” 1000 euroa. Jos RC valmistaa miljoona tonnia, ja ainesosa maksaa saman yhden sentin enemmän, niin sillä on valmistuksessa 10 miljoonan euron vaikutus. Kun kummallakin on sama myyntihinta, mutta RC:n mainos(ja tutkimus)budjetti ylittää monen pienemmän koko liikevaihdon, niin ymmärrän hyvin halun ostaa halvalla ja prosessoida raaka-aineet paremmin hyödynnettävään muotoon.

Tuossa tavassa on kuitenkin omat riskinsä yleisen laadun ja sopivuuden suhteen, ja niihin RC on usein törmännytkin.

Mutta tuoteseloste on luotettavampi kuin suurimmalla osalla saman hintaluokan toimijoilla. Halpamerkeistä sen sijaan kikkailemattomuutta myös löytyy.

Best Friend

Kaikki edellä olevat olleet esimerkkejä siitä miten merkkiruokavalmistajat säätelevät kalliiden ruokiensa tuoteselosteita. Mutta mitä tekee halparuokamarkkinat? Niillä ei ole tarvetta. Markettiruokien ostajat työntävät kärrynsä hyllyn viereen, kippaavat ruokasäkin kyytiin ja valitsevat ruuan joko hinnan tai jonkun TV-sarjan katkolla esitetyn mainoksen perusteella. Markettiruuissa ei markkinaosuuksia ei jaeta luovalla suhtautumisella tuoteselosteissa, vaan hintasodalla.

Best Friend Balance Regular 7 ei suuremmin kikkaile tuoteselosteella, mutta hiukan täytyy yrittää, sillä mitä isot edellä niin pienet perässä:

Liha ja eläinperäiset tuotteet 35 %, vilja, kasviperäiset sivutuotteet ja kivennäisaineet

Se on siinä. Informaatiosisältö pienin mahdollinen. Sisältää kolmanneksen lihaa ja jotain, joka on joskus ollut eläimessä. Loppu on sitten jotain viljaa ja jotain, joka on joskus ollut kasvissa. Kikkailu tulee siinä, että tuossakin vilja ja kasvisperäisten määrä on korkeampi kuin eläinperäisten. Mielenkiintoista on se, että Best Friendin Balancessa lienee kuitenkin eläinperäistä enemmän kuin monissa kalliimmissa ruuissa. Lihan laadustahan ei tiedetä, mutta ei sitä tiedetä koskaan. Jos valmistaja vedättää väitteissään ja säätelee tuoteselostetta mukavammaksi, niin voidaanko silloin uskoa hänen mainosväittämiään lihan laadusta?

Eli

Pelkän tuoteselosteen nimikkeiden järjestyksen varaan ei kannata tuudittautua kun etsii koiralleen ruokaa. Ensimmäiseksi voi unohtaa kaikki märät raaka-aineet. Sen jälkeen kannattaa ynnätä suhteiden kokonaismääriä eläinkunta vastaan kasvikunta. Viimeiseksi voi ihmetellä yksittäisiä raaka-aineita, jos jonkun tietää aiheuttavan ongelmia, kuten vaikka maissin.

Väärin. Aivan viimeiseksi katsotaan hintalappua ja mietitään, että vastaako tämä sitä mitä olen ostamassa.

Mutta jos joku yrittää myydä kuivamuonaa vain sillä perusteella, että liha on ykkösenä, niin kannattaa lakata kuuntelemasta.

Muuten – meillä toimii em. Best Friendin markettiruoka suunnattoman hyvin lihan kaverina. Niin toimivat muutkin, mutta BF on niin halpaa, että hintaerolla saan ostettua enemmän lihaa ja rasvaa – se on puhdasta hyötyä.